Miehelläni on toinen nainen, jota ei aio jättää, vaikka tietää että tiedän.

että pettämisen takia emme eroa ottaisi. Siihen pitäisi olla vähän isommat syyt.

...tuo sitten ole vähän niin kuin avoin suhde, että on lupa käydä vieraissa ilman seuraamuksia?

Hienoa, jos pystyy vilpittömästi sanomaan, että pettäminen ei haittaa. Ja että sanat myös pätevät, kun tositilanne tulee kohdalle. Täytyy muistaa, että pettämiseen liittyy paljon kaksinaismoralismia: puolison syrjähypylle ei välttämättä löydy ymmärrystä, vaikka itse kävisikin vieraissa.

mä en varmaan ole mikään tyypillinen palstamamma kun en ole ikinä ollut edes kahta vuotta pitemmässä parisuhteessa eikä ole lapsiakaan eikä edes miestä tällä hetkellä, ja olen silti sitä mieltä, että ap:n taktiikka on ihan väärä hänen tarkoitusperiinsä. Eihän siinä mitään, jos antaa miehen seikkailla, jos se sopii omalle mielenrauhalle, mutta ap puhuu väsytystaistelusta ja haluaisi, että mies hylkäisi rakastajattarensa, ja hänen ainoa keinonsa on odottaa, että mies kyllästyy. No, se suhdehan voi kestää vaikka kolme tai viisi tai kymmenen vuotta, ja ap vaan kiltisti odottaa, että mies kyllästyy. Koska on todella naisia, jotka eivät edes halua sitä ukkomiestä itselleen, vaan ovat ehkä kyllästyneet itse parisuhteisiin, ja heille kelpaa mainiosti vain pullat rusinasta. Ja vaikka tuo toinen nainen olisi rakastunutkin, niin onhan mies nyt jo hylännyt sen idylliperheen ja sukulaiset ynnä muut, minkä vuoksi ap arvelee "voittavansa" taistelun. Itse kun uskon, että nopeammin ja varmemmin haluttuun lopputulokseen pääsisi, kun pistäisi miehen nyt menemään. Tässä tilanteessa miehen ei tarvitse edes miettiä, mitä hän menettäisi menettäessään ap:n, joten ei hänen tarvitse pohtia kuin sitä, millaisia seksihepeneitä ostaisi rakastajattarelleen työmatkalta.

pitäisi tässäkin tapauksessa, koska ap pistäisi miehen pihalle vain siksi, että tämä tajuaisi jättää vosunsa, eikä suinkaan oikeasti olisi miestä lopullisesti hylkäämässä. Koska kerran ap:n mies on kyllästynyt ap:hen ja hankkinut siksi itselleen jännittävämpää seuraa, niin ap ei todellakaan voi muuttaa persoonassaan mitään, mikä tekisi hänet jotenkin yhtäkkiä paljon jännemmäksi. Miehen pitäisi olla erossa ap:sta, jotta hän pystyisi miettimään, onko se tylsä ap kuitenkin sen verran kiva (plus kaikki muu sälä eli lapset) että siitä kannattaa pitää kiinni.

[i Se toinen puoli taas ei, käsitätkö? Ja toisille se tosiaan on itsestäänsevyys, että ollaan uskollisia. Kullakin on omat arvonsa.

pettänyt sinua. Sinulle hän viimeisenä uskaltaisi tulla kertomaan. Niin moni on sanonut, ettei minun mieheni ainakaan......

että minä todennäköisesti tunnen mieheni kuitenkin paremmin kuin sinä.

..mutta, haluan kirjoittaa Ap:lle että on oikein yrittää ja tehdä niin kuin itsestään nyt tuntuu. Jos tulee ero, niin eipä tarvitse olla myöhemmin katkera siitä että mitä jos oisin yrittänyt..Minä tein muutama vuosi sitten samoin. Mulla oli vahva tunne siitä, että kun toinen ei tiedä, tempoilee, on kriisissä niin silloin ei huvittanut itse alkaa tempoille koska perheessä jo yksi niin teki. Mies ei tiennyt. Aikani elelin epätietoisuudessa, ja sitten itse erkaannuin miehestä niin paljon tämän vaiheen aikana että halusinkin itse avioeron (mieheni ei olisi sitä silloin halunnut). Omasta kokemuksesatni voin sanoia että noin puoli vuotta tästä, asiat alkaa selvetä - myös sinulle. Minusta on Ap hienoa että jaksat, energiaa tarvitset, joten ystävät, lepo, omat matkat, kulttuuri, työ, tekeminen, liikunta ja hyvät unet:-) Ehkä jopa ihastus? Tämmöinen tilanne avaa myös sinulle uusia ovia, koska opit tuntemana paremmin itsesi ja uskon että löydät itsesi uudelleen. Plus tällaisessa prosessissa itse ainakin "nuorruin". Räyhääminen, ja rypeminen ei tee hyvää eikä ne auta sinua tai lapsia, mutta älä ole liian urhea. Appivanhemmat ja ystävät kyllä tukee kun tulee sellainen tilanne. Hyvää sekin ettet ole yksin. Toivon vaan ettet mene ylikierroksille!

Odotin 7 vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän kärsivällisesti, ja sain sen miehen itselleni. Hän jätti vaimonsa lopulta, ja vaimoa vituttaa kuin pientä oravaa, kun heidän lapsensa ovat meillä viikonloppuisin, ja pitävät tästä toisesta naisesta, joka vaimon piti muka "voittaa". Olemme onnellisia, mies ei tajua, miksi tuhlasi vuosia eikä osannut tehdä päätöstä, joka lopulta oli aivan selvä. Mutta niin sen piti mennä, hyvä näin. Että taistele rauhassa, ei se mies pitäisi toista naista, jos haluaisi olla sinun kanssasi.

Jos mies ei tiedä, mitä haluaa, hän tuskin normaaliälyllä varustettuna kuvittelee voivansa pysäyttää kahden naisen elämän, kunnes on valmis valitsemaan. Se on itsekkyyttä. Mitä näiden naisten pitäisi sinä aikana tehdä? Odottaa, että mies saa yllättäen varmuuden? En ymmärrä, miksi koko elämän pitäisi olla vuosikausia pysähtyneenä siksi, että puoliso/rakastaja ei ole valmis valitsemaan. Loppujen lopuksi kyse ei ole valitsemisesta vaan rohkeudesta tehdä se päätös.



Toki siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että mihinkään lopullisiin päätöksiin ei kannata rynnätä. Minäkin antaisin miehelle aikaa - rajallisesti. Ja minä antaisin myös liudan sääntöjä. Mitä mies saa tehdä, sitä saisin tehdä minäkin. Jos minä panostan suhteeseen, mieskin saa luvan panostaa siihen. Jos mies viettää viikonlopun kakkosnaisen luona, saan minä viettää seuraavan viikonlopun missä ikinä haluan. Tekisin täysin selväksi, että tämän prosessin läpikäytyäni ja miehen lopulta tehtyä päätöksen, voi olla, että minä en enää haluakaan häntä takaisin (jos päättää siis valita minut). Tekisin selväksi, että mies saa selittää eron syyt sukulaisille ja lapsille rehellisesti - tosin lasten ikätasoon nähden sopivasti. Valehtelua ja salailua ja lasten älykkyyden aliarvioimista en suvaitse. Jos äiti itkee makuuhuoneessa, kun isä on "työmatkalla", vedätetään tässä julmasti lapsia. Jos äiti yrittää olla itkemättä mutta kädet tärisevät ja kuiskailee puhelimessa, kun lapset ovat nukkumassa, ollaan samassa lopputuloksessa. Valheiden, petosten, hylkäämisten ja salailujen maksajina ovat aina lapset.



Me olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta niin kuin varmaan kaikki avioparit. Olemme molemmat sitä mieltä, että pettäminen on pahin teko parisuhteessa ja siinä menetetään aina luottamus. Olemme sopineet, että toimimme tässäkin suoraselkäisesti ja annamme myös toiselle mahdollisuuden pysyä ajan tasalla suhteessa. Jos jostain syystä pettäminen tapahtuisi, tuloksena olisi kuitenkin melko varmasti avioero. En ole niin tyhmä, ettenkö voisi kuvitella tilanteita, jolloin mieheni kaikista vakuutteluistaan huolimatta pettäisi. Helpolla se ei tapahtuisi, mutta jossain tilanteessa kaikki on mahdollista. Uskon, että mieheni ei kykenisi salaamaan asiaa kovin kauaa, koska on moraaliltaan aika suoraselkäinen ja valehtelu kuluttaisi liikaa. Olen nykyään suvaitsevaisempi kuin ennen. Syvällä sisimmässäni voisin kuvitella jatkavani avioliittoa, jos mies katuisi ja jos hairahdus olisi ollut yksittäinen. Mutta en kerro sitä hänelle. Miksi ihmeessä antaisin hänelle luvan pettää ainakin sen kerran?

On niin keskenkasvuista leikkiä sellaisia leikkejä, että "et petä minua, muuten otan susta heti eron"

Elämä on paljon monimutkaisempaa. Elämässä on paljon isompia asioita kuin pettäminen. Kiristäminen ja uhkailu on lapsellista. Vapaus ja vastuu on lähdettävä jokaisesta itsestään. Sillä ei voita mitään, että sanoo toiselle "kiellän sinun pettämästä minua". Nämä asiat on lähdettävä itsestä.

Toisaalta uskon myös anteeksiantoon ja siihen, että kukaan ei voi omistaa toista. En voisi itse elää jos joku minulle olisi ladellut ehdot, että rakastan sinua jos et petä minua ja tee sitä ja tätä. Mieheni sanoi minulle, että rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Olemme olleet 18v naimisissa ja en ole silti pettänyt miestäni.

Jos haluaisin pettää miestäni niin luuletteko, että minua estäisi se, että mies sen kieltäisi ja olisi asettanut ehdoksi, että ottaa heti eron minusta jos petän. Ei todellakaan, tekisin sen vain salassa.

Mutta vapaus antaa vastuun. Ei ole ollut tarvetta pettää, enkä usko että tulee. Mutta pettäminen ei tule rikkomaan liittoamme, ellei toinen sitten rakastua niin, että haluaa lähteä.

Jos olemme kuolemaamme asti yhdessä, ehdimme olla naimisissa yli 50 vuotta. Minusta olisi hassua luoda sellaisia ehtoja, että kaikki on ohi jos käyt vieraissa. Kyse pitkässä liitossa on minusta hiukan erilaisista jutuista.

Mutta ehkä asia on tosiaan erilainen siksi, että minulla on aina ollut niin vahva itsetunto, etten koskaan ole pelännyt muita naisia kilpailijoikseni ja pelännyt, että kohta tulee se paha toinen nainen, joka vie mieheni. Suhde on vapaa juuri siksi, että olemme siinä vapaaehtoisesti. En todellakaan koe, että minun olisi pidettävä kiinni omaisuudestani, ettei vain tule se paha kakkosnainen ja sitten kaikki nauraisivat minulle kun minua on höynäytetty ja käytetty hyväksi.

Hei haloo, kuka käyttää minua hyväksi jos mieheni ihastuu ja retkahtaa johonkin muuhun naiseen. Asia on hänen ongelmansa. Jos hän haluaa lähteä niin lähtee ja elää omaa elämäänsä jonkun muun kanssa. En pysty sellaista estämään, vaikka kuinka kieltäisin, että et saa pettää minua ikinä ja en ikinä hyväksy sellaista. Ei toista voi omistaa.

Jos ei halua lähteä niin elämä jatkuu.

Tai saattaa käydä niin, että hän ei ikinä käykään vieraissa liittomme aikana.

En pidä ehdoista ja kiristyksistä ja kyttäämisestä. Siksi mieluummin vapaa avioliitto, koska vapaus antaa vastuun. Mieluummin se, että vapaaehtoisesti ollaan yhdessä ja eletään yhteiselämää kuin kieltojen ja käskyjen ja uhkausten ympäröiminä.

Kuten sanoin, tässä vapaassa liitossa ei ole minulla ollut tarvetta käydä vieraissa 18 vuoteen.

että pettämisen takia emme eroa ottaisi. Siihen pitäisi olla vähän isommat syyt.

...tuo sitten ole vähän niin kuin avoin suhde, että on lupa käydä vieraissa ilman seuraamuksia? Hienoa, jos pystyy vilpittömästi sanomaan, että pettäminen ei haittaa. Ja että sanat myös pätevät, kun tositilanne tulee kohdalle. Täytyy muistaa, että pettämiseen liittyy paljon kaksinaismoralismia: puolison syrjähypylle ei välttämättä löydy ymmärrystä, vaikka itse kävisikin vieraissa.

avioliitoissa voidaan tehdä kuin pettäminen.

Toinen, mikä pisti silmään tekstissäsi oli se, että olet loiventanut kantaasi pettämiseen. Mutta et sano sitä miehelle, koska miksi antaisit luvan miehellesi pettää.

Ihanko oikeasti kuvittelet eläimesi olevan aivoton eläin. Eli hän ei petä sinua nyt siksi kun sinulla on ehdoton kanta pettämiseen. Mutta pettää heti jos loivennat kantaasi.

Minä olen aina ajatellut sillä tavalla, että ihmisillä, jopa miehilläkin on aivot ja he osaavat itse ajatella. Ei mieheni tarvitse pettämiseen tai uskollisuuteen minun käskyjäni, kieltojani tai lupaa.

Sinä ajattelet, että jos puhut miehellesi, että olet loiventanut kantaasi ja ehkä et miestä jättäisikään jos hän pettäisi, miehelläsi nousisi heti muna pystyyn ja siltä seisomalta juoksisi rynkyttämään innosta kiljuen ensimäistä vastaan tulevaa naista.

Et kyllä paljoa arvosta miestäsi.

. Olemme molemmat sitä mieltä, että pettäminen on pahin teko parisuhteessa ja siinä menetetään aina luottamus.

kun ap ei aio ottaa eroa miehestään. Hauska huomata, että he aivan tosissaan hermostuvat ja heittävät lokaa ap.n päälle kun ap toimii toisin. Mikä voi olla syynä siihen, että eukot näin kiihtyy toisen perheen asioista. Onko olemassa joku virallinen kaava, miten pitää tehdä vai mikä tässä nyt mättää.

Tulee tosiaan mieleen, että aivan kuin näitä eukkoja pelottaisi kun niin hermostuvat.

Kyllä minua ainakin sieppaa ap:n että on olemassa noin surkeita naisia, jotka hyväksyvät että heitä kohdellaan kuin paskaa, ja vielä puolustavat sellaista miestä. Uskomatonta! Se todella provosoi. Mutta provohan tämä varmaan onkin.

Elämässä on paljon isompia asioita kuin pettäminen.

Aika harva pystyy kuittamaan esim. vuosia jatkuneen sivusuhteen pikkuasiana. Ihan varmasti se on suurimpia kriisejä, mitä parisuhteessa voi tulla.

joka odottaa ovella muna valmiina housuissa hyökkäämään jos vaimo antaa vihjeenkin, että ei jättäisi jos pettäisi.

Heti jos vaimo sellaista vihjaisee, mies syöksyy tyydyttämään saastaisia himojaan ensimäiseen naiseen. Mutta jos lupaa ei tule, mies pysyy uskollisena heidän ihanan elämänsä loppuun asti.



Näin palstamamma pystyy hallitsemaan miestään ja liittoaan ja tulee kirjoittamaan palstalle, että minä TIEDÄN, että mieheni ei petä minua kun olemme puhuneet, että se on pahinta, mitä voi parisuhteessa tehdä ja emme ole antaneet lupaa siihen.

Elämässä on paljon isompia asioita kuin pettäminen.

Aika harva pystyy kuittamaan esim. vuosia jatkuneen sivusuhteen pikkuasiana. Ihan varmasti se on suurimpia kriisejä, mitä parisuhteessa voi tulla.

Minua ei henkilökohtaisesti kiinnostaisi "taistella" miehestä. Eihän se minun omaisuuttani ole, jos haluaa olla jonkun toisen kanssa, niin olkoon, mutta ei yhtä aikaa minun kanssani. Itse tahdon miehen, joka rakastaa ja kunnioittaa minua.

Enkä kyllä ymmärrä miksi osa täällä vouhkaa, että mammat pelkää omien kulissiensa romahtamista etteivät siksi ymmärrä ap:ta. Useimmilla tuskin on siitä kysymys, moni vain kokee ettei pettävä, tuollainen kahta naista roikottava, "mies" ole minkään taistelun arvoinen. En minä ainakaan pelkää eroamista tai yksinjäämistä niin paljon, että jäisi itseäni rikkomaan perheeseen, jossa mies pitää toista naista, koska ei muka osaa valita.

Jokainen tietysti punnitsee mitä itse eniten arvostaa, mutta itse näen sivusuhteen melkoisen pahana asiana parisuhteelle, paljon pahempana kuin esimerkiksi yksittäisen hairahduksen.

tai oman lapsen pahoinpitely tai raiskaus on pahempi kuin pettäminen.

Hassua, kuinka suuria tunteita pettämiseen liitetään. Naiset ottaa turpiin ja antaa miehensä heitellä lasta seinään, mutta jos mies käy tökkimässä vierasta naista niin sitten vasta on ero selvä.

Elämässä on paljon isompia asioita kuin pettäminen.

Aika harva pystyy kuittamaan esim. vuosia jatkuneen sivusuhteen pikkuasiana. Ihan varmasti se on suurimpia kriisejä, mitä parisuhteessa voi tulla.

Suurin osa pettää kuitenkin, joten on turha huskastella, että pettämisen takia otetaan ero. Kaikki eivät vain ikinä saa sitä tietää. Ihan samalla tavalla saatatte elää pettäjämiehen kanssa.

pettääkö puolisoa kerran, humalassa ahdistuneena tms. ja katuu asiaa, kuin että täysin avoimesti pitää toista oman puolison rinnalla?

Ja kyllä mun mielestä on jo miehiä halveksivaa olla sitä mieltä että kaikki on ok jos mies ei juo eikä lyö. Kyllä ne pystyvät parempaankin, ainakin ne joita itse tunnen.

teille ystävyyssuhteessakin se, ettei kaveri puukota tai raiskaa teitä? Ei haittaisi, vaikka ystävä pettäisi päivittäin luottamuksenne vaikkapa juoruamalla salaisuuksianne toisille? Koska pettämisessä on kyse nimenomaan luottamuksen pettämisestä, eikä se minusta ole mikään pikkujuttu.

tai oman lapsen pahoinpitely tai raiskaus on pahempi kuin pettäminen.

Hassua, kuinka suuria tunteita pettämiseen liitetään. Naiset ottaa turpiin ja antaa miehensä heitellä lasta seinään, mutta jos mies käy tökkimässä vierasta naista niin sitten vasta on ero selvä.

Väkivaltaiset suhteet ovat yleensä muutenkin aika epäterveitä. Jonkinlainen sairaushan sekin on, että jää kerta toisensa jälkeen hakattavaksi tai että antaa pahoinpidellä lastaan.

Väitän, että sellaisissa parisuhteissa, joissa ei ole väkivaltaa tai vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, pettäminen on suhteen isoimpia kompastuskiviä. Ja ihan syystä.

teille ystävyyssuhteessakin se, ettei kaveri puukota tai raiskaa teitä? Ei haittaisi, vaikka ystävä pettäisi päivittäin luottamuksenne vaikkapa juoruamalla salaisuuksianne toisille? Koska pettämisessä on kyse nimenomaan luottamuksen pettämisestä, eikä se minusta ole mikään pikkujuttu.

Se ettei ryypätä ja hakata on täysin itsestäänselvää useimmille, siksi moni ei osaa näitä edes verrata pettämiseen.

ihmeessä voi rakentaa elämää tollasen tollon kanssa, joka ei vielä tiedä mitä haluaa. Etkö hiffaa et tän jälkeen tulee toinen ja toinen.



Toivon silti et onnistut:)

Pakko sanoa, että siinä on miehellä paratiisi. On paikka missä leikitään kotia ja paikka jossa saa olla satujen romanttinen prinssi. Paikka, jossa ei arkea ole näkyvissä. Todennäköisesti se toinen nainen ei halua miehestä kuin satunnaista huvia. Peliä, joka on jännittävää, intohimoista ja romanttista. Mies saa kokea olevansa mahtava rakastaja ja vapauttaa eläimellistä himoaan. Ja mennä sitten siivottuun/pyykattuun kotiin leikkimään lasten kanssa ja istua valmiiseen ruokapöytään. Kaikki saa mitä haluaa? Nimimerkillä, intohimoinen suhde naimissa olevaan mieheen.

Mun rakastaja ei missään nimessä aio vaimostaan erota, koska he ovat olleet jo 10v yhdessä ja heillä on hyvä liitto. Mies on tehnyt sen alusta asti selväksi. Pieni lapsi sitoo heitä enemmän vielä yhteen, vaikkei mies lasta olis halunnutkaan. Seksiä heillä ei kotona juurikaan, ja omat makkarit. En ole kysynyt edes tätä, mies vain kerto. Meillä on ihana suhde miehen kanssa, ja minä kyllä ottaisin miehen elämääni, mutta tämä ei vaimoaan jätä. On itse sanonut, että tilanne on aivan liian hyvä, mitä sitä muuttamaan? Vaimoa ei miehen muut naiset haittaa, ja sellaisia ymmärtäväisiä naisia on harvassa! Mun kanssa miehen elämään tulis isompia sääntöjä ja rahaa olis vähemmän (vaimo tienaa mua paremmin).

nimimerkki rakastunut naimisissa olevaan ja sillä mitä saa, elävä, jonka rakastaja JUST lähetti viestin, että haluaa nähdä tänään :-D