Miehelläni on toinen nainen, jota ei aio jättää, vaikka tietää että tiedän.

ja lapsille on tärkeämpää ehjä perhe, kulissikin, kuin se, että isä jättää kokonaan.

Olin samassa tilanteessa viisi vuotta sitten ja sinun ajatuksesi ovat kuin suoraan minun ajatuksia. Meillä kesti puolitoista vuotta päästä eroon toisesta naisesta ja onnistuimme. Ja todellakin se oli kaiken vaivan arvoista. Elämämme on nyt parempaa kuin koskaan ennen tuota sivusuhdetta. Toki tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä ja toista kertaa en varmaan tollaiseen mankeliin lähtisi.



Mutta itsekunnioitukseni olen säilyttänyt ja ilman mielialalääkkeitä olen pärjännyt.



Ei muuta kuin tsemppiä taisteluun. Ja kannattaa luottaa itseen ja sihen, että se toinen nainen tajuaisi vetäytyä. Miehen varaan ei paljoa kannata laskea... Mutta uskoisin että teilläkin on loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja vaikka eroaisitte, niin tiedätpä ainakin, että olet yrittänyt. Sehän se olisi naurettavaa, jos oikein työntäisi miehensä toisen syliin. Taistelutahtoa vaan, omastaan kannattaa yrittää pitää kiinni!

Olen tyytyväinen, ettei äiti lempannut isääni ulos. Kaipa he selvittivät asian. Olisi ollut kamalaa lähteä äidin kanssa kaupungin vuokra-asuntoon ja jättää kaikki kaverit ja juosta kahden kodin väliä.

ja lapsille on tärkeämpää ehjä perhe, kulissikin, kuin se, että isä jättää kokonaan.

Vaikka tätä yritetään muuksi nykyään kovasti vääntää.

ap

Tota kutsutaan läheisriippuvuudeksi ja siitä voi parantua. Selitä mitä selität, se on vain järki, joka vakuuttelee sinulle että teet oikein, todellisuudessa kaiken takana on pelko. Pelko tulla hylätyksi. Voin kertoa, että tunnemielessä miehesi on jo hylännyt sinut. Sinä vain et uskalla elää ilman häntä ja pahin pelkosi tapahtuu vielä. :o(

Olin samassa tilanteessa viisi vuotta sitten ja sinun ajatuksesi ovat kuin suoraan minun ajatuksia. Meillä kesti puolitoista vuotta päästä eroon toisesta naisesta ja onnistuimme. Ja todellakin se oli kaiken vaivan arvoista. Elämämme on nyt parempaa kuin koskaan ennen tuota sivusuhdetta. Toki tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä ja toista kertaa en varmaan tollaiseen mankeliin lähtisi.

Mutta itsekunnioitukseni olen säilyttänyt ja ilman mielialalääkkeitä olen pärjännyt.

Ei muuta kuin tsemppiä taisteluun. Ja kannattaa luottaa itseen ja sihen, että se toinen nainen tajuaisi vetäytyä. Miehen varaan ei paljoa kannata laskea... Mutta uskoisin että teilläkin on loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja vaikka eroaisitte, niin tiedätpä ainakin, että olet yrittänyt. Sehän se olisi naurettavaa, jos oikein työntäisi miehensä toisen syliin. Taistelutahtoa vaan, omastaan kannattaa yrittää pitää kiinni!

Kirjoituksesi valoi minuun lisää uskoa, kiitos!

ap

ei suostu jättämään vaimoa ja yrittää saada vaimon jättämään miehensä.

Tota kutsutaan läheisriippuvuudeksi ja siitä voi parantua. Selitä mitä selität, se on vain järki, joka vakuuttelee sinulle että teet oikein, todellisuudessa kaiken takana on pelko. Pelko tulla hylätyksi. Voin kertoa, että tunnemielessä miehesi on jo hylännyt sinut. Sinä vain et uskalla elää ilman häntä ja pahin pelkosi tapahtuu vielä. :o(

kokemusta on, vaikka ei ihan noin "vakavasta" tilanteesta. Voimia ja tee asioita, jotka antavat sulle hyvää mieltä! Pidä hyvää huolta itsestäsi, lapsistasi, nauti elämäsi hyvistä puolista.

ja lapsille on tärkeämpää ehjä perhe, kulissikin, kuin se, että isä jättää kokonaan.

Minä kyllä uskon tähän myös, täysin. Vaikka tätä yritetään muuksi nykyään kovasti vääntää.

ap

No typeryyttä on moneen lähtöön ja lapset oppivat sitä mitä näkevät...

Miehelläsi on kissanpäivät. Muonitus, majoitus ja puhtaat vaatteet saa kotoa, kun sä hyysäät. Ja sitten on rakastajatar (ikioma rattohoro).

Ryhtistäydy nyt! Miehesi saa varmasti vaan sairasta nautintoa. Epätoivoiselta vaikutat. Ei millään pahalla...Itse en katselisi päivääkään tollaista menoa.