Itsestäänselvä käytöstapa, joka ei sitä kuitenkaan kaikille ole?

että katsotaan silmiin toisia ihmisiä kun keskustellaan tai kysytään joltakin jotain, eikö? Häpeän aina ihan hirveästi, kun mieheni ei katso esim. päiväkodintätiä silmiin, kun puhuu tälle. Mielestäni se on todella sopimatonta. Mieheni ei halua myöntää tekevänsä niin; meille tulee kiista - jopa riita - jos yritän puhua aiheesta. Enkä nyt tarkoita, että pitää mitenkään TUIJOTTAA, mutta sellainen sivulle pälyily ja katseen väistäminen on ihan helvetin epämääräistä ja saa ihmisen vaikuttamaan epäluotettavalta tai mielisairaalta.

Joudun keskittymään siihen luontevasti silmiin katsomiseen niin, että on vaikea enää muistaa, mitä olin sanomassa. Eikä se ole helpottanut harjoittelemalla. Eikä ole aspergeria tai muutakaan.

esi-isanne olivat maaorjia joiden ei sopinut katsoa omistajaa silmiin.

-jalkakäytävällä EI kävellä siinä tasan keskellä, vaan oikeassa reunassa

-naisia EI lähestytä baarissa niin, että tullaan lääppimään

on nykyään todettu yleisesti tarpeettomaksi ja jopa alentavaksi.

Miksi minun pitäisi kunnioittaa ketään?

Miksi vanhempia ihmisiä pitäisi kutsua monikossa? En ymmärrä. Ei istu suuhun ollekaan "te" kun puhutaan yhdestä ihmisestä. Hieman ylimielistä, että joku vaati itseänsä teititeltävän...

Hyvin käyttäytyvä ihminen suhtautuu ventovieraisiin lähtökohtaisesti ystävällisesti, huomioonottaen ja kohteliaasti. Kanssakäymisen tarkoitus ei ole:



- osoittaa järjestystä hierarkiassa

- kumpi ehtii nolaamaan toisen ensin

- osoittaa elkein ja sivuuttaen halveksuntaansa vieraalle ihmiselle



Näitä harrastamalla oikeasti nolaa itsensä. On hirvittävän vaikea suhtautua vakavasti aikuiseen naisihmiseen, joka esimerkiksi sivuttaa sinut häntä puhutellessa. Käytös on hyvin läpinäkyvää, eikä tee oikeutta kenenkään persoonalle.

..opettanut, että kiittää pitää muistaa. Oltiin kyläpaikassa ja muistutin kiittämisestä kahvittelun jälkeen, sekä sitten kun lapsi sai ystäväperheen lapsen vanhan välikausihaalarin ja kivan kesähatun aivan yllättäen. Pyysin lastanikin kiittämään, olimme oikeasti iloisesti yllättyneitä, niin ystäväperheen lapsi totesi "miksi XXXXn pitää kokoajan sanoa kiitos?". Minusta molemmat kerrat olivat täysin normaaleja kiittämisen aiheita.



Ja "sorittelua" en voi sietää. Anteeksi on paljon painavampi sana, eivätkä sitä useatkaan nykynuoret varsinkaan osaa käyttää.

en saa mennä luennolle, koska minulla on ärtynyt rakko? Kiva, jää sitten opiskelut kesken. Vessaan on välillä pakko mennä usein, ja jos hätä tulee en pysty pidättämään. Saatan käydä ennen luentoa vessassa, mutta silti tulee hätä kesken luennon.

Ja olen ollut virtsiksessäkin luennolla, joiltakin luennoilta kun ei vaan voi olla pois tai putoaa kärryiltä.

Minä en ole ymmärtänyt koskaan, että jotkut kokee epäkohteliaaksi käydä kesken luennon vessassa. Hyvänen aika, sehän on perustarve!

Aikuiset ihmiset osaavat käydä tarpeillaan ennen luentoa, ennen elokuvaa jne. Eri juttu jos on esim. ripuli tai virtsis, mutta silloin lienee jäädään muutenkin kotiin.

Kiittäminen tuntuu olevan kovin vaikeaa. Ja ohittaessa (vaikkapa teatterissa) kuuluisi mennä aina kasvot ohitettavaan päin ja sanoa "anteeksi" tms.

kanssaihmisteni käytöksessä. Siis sellaista minkä voisi yleistää ja osoittaa suuremmalle joukolle.



Luin koko ketjun ja mietin pääni puhki mutta ei mua haittaa jos bussikusi ei tervehdi, ei haittaa jos kassa ei sano mitään, ei haittaa vaikka joskus jotkut tunkevatkin väärässä järjestyksessä junan ovesta sisään ja ulos.



Aa, nyt mä keksin mua haittaa lastenvaunujen kanssa kulkevien välinpitämättömyys muita kohtaan. Se haittaa, että ne kulkee keskellä tietä (joskus kaksikin vierekkän) , eikä edes yritä väistää ja antaa tietä muillekin.

Mutta ei tämäkään niin kamalasti.



Vähänkö mä olenkin tänään suvaitsevainen! = D

Miksi vanhempia ihmisiä pitäisi kutsua monikossa? En ymmärrä. Ei istu suuhun ollekaan "te" kun puhutaan yhdestä ihmisestä. Hieman ylimielistä, että joku vaati itseänsä teititeltävän...

Minä teitittelen kaikkia vieraita ikä-ihmisiä (aka minua vähintään 20 vuotta vanhempia), eikä kukaan ole sitä minulta ikinä vaatinut. Korkeintaan menopaussista kärsivät naiset tiuskivat takaisin että minuahan ei teititellä..

Naiset ja ikä.. huoh..

Sitten on kuitenkin hassua että jos vaikkapa yllä lainattu kirjoittaja istuu ravintolassa ja tarjoilija kysyisi että mitä sinulle saisi olla, tulisi tasan varmasti reklamaatio esimiehelle, että eikö täällä saa kunnollista palvelua ja olla kohteliaita...

esimerkiksi kassa jonoissa se, että mennään kiinni siihen edellä olevaan ihmiseen. Ainakin sen verran väliä, että se edellä oleva voi ottaa askeleen taaksepäin tarvittaessa. Siis henkilökohtaista tilaa pitää kunnioittaa..

Ja kassajonoista myös että vaikka siinä hihnalla olisi jo tilaa, mutta edellä oleva ei ole siirtynyt vielä eteenpäin, niin älkää kurottautuko lastaamaan niitä tavaroita siihen hihnalle. Itse ainakin aina odotan että se edellä oleva saa maksettua, ennenkuin siirryn kassan kohdalle odottamaan omaa maksuvuoroani..



Asiakaspalvelijatkin ovat ihmisiä. Esimerkiksi tarjoilijoita tai baarityöntekijöitäkin kiitetään kun he käyvät pöydässä, tai hakevat tyhjiä laseja pois. KAssalla kiitetään, ja sanotaan hei, mielellään jopa suodaan pieni hymykin sille kassatyöntekijälle.

Linja-auto kuskiakin voi kiittää matkasta...



Jos on pakko pysähtyä kaupan aulassa tai kadulla, torilla tms paikassa niin sitä ei tehdä keskelle kävelytietä, vaan sivuun.



Itseäni häiritsi raskaana ollessani ihmisten tuijottaminen (ja ei, en kuvitellut, koska miehenkin huomautti joskus asiasta) ja mielestäni tuijottaminen on huono tapa. Vaikka se toisen raskaus kiinnostaisikin niin ei tarvitse silti tuijottaa..



Ah ja kännykkäetiketti. Julkisilla paikoilla, kuten vaikka junassa tai linja-autossa siihen puhelimeen ei kannata kertoa ryyppyretkistä, omista sairauksistaan, lasten sairauksista tai juoruilla kavereiden asiosta..



Netiketti on myös, varsinkin täällä, kaikilta hukassa.. www.google.fi ja hakuun netiketti. Sieltä löytyy käyttäytymissäännöt keskustelupalstoille. Ja yleensä keskustelupalstoilla on ensimmäisenä että miten käyttäydytään oikein. AV:han on tässäkin taas huono esimerkki...

Ehkäpä tämä vetää kuitenkin pisimmän korren...



"ÄLÄ KOSKE SIIHEN, MIKÄ EI OLE SINUN!!"



Äläkä hyvä ihminen opeta lastasikin räpeltämään kaikkea, mikä ei ole omaasi..!



t. kassanhoitaja



Ps. Maksamattomia elintarvikkeita ei tarvitse syödä, kukaan ei kuole nälkään jonotuksen aikana ja se diabeetikko vasta kuoleekin (ajan kanssa viimeistään..), jos hänen suuhunsa isket karkkia.

Kun diabeetikko tarvitsee makeaa syötävää nopeasti, on se merkki matalista verensokereista, ja kyllä, tuolloin hän saattaa ei nyt kuolla, mutta mennä koomaan, jos ei sokereita saa nostettua tarpeeksi nopeasti.

Useimmilla on tietenkin koko ajan mukana siripiriä, suklaata, tuoremehua tai muuta, mutta ei välttämättä kaikilta. Toivottavasti vältät jatkossa diabeetikoiden "hoitamista" ilman ohjeita.

Perusjutut repuista bussissa, jonottamisesta jne. allekirjoitan kaikki. Lisään listaan nämä:



* on suorastaan häpeällistä olla antamatta paikkaansa pikkulapselle. Liian monta kertaa olen joutunut seisomaan 2-vuotiaan kanssa 20 minuuttia bussissa- mistä sen ikäinen pitäisi kiinni, kun ihmisiä puskee kaikkialta?? Ihmiset toljottavat kuin vähä-älyiset, paikkaansa eivät anna vaan katselevat muualle. Olen hyväkäytöksinen, mutta ensi kerralla aion ärähtää ja vaatia sen paikan!



* kerrostalossa voisi katsoa kelloa ennenkuin poraa seinää/tamppaa mattoja/huutaa täysillä.



* Suomessa liikenne on oikeanpuoleinen, myös koirankusettajille.



* jos menet kylään, etenkin ensimmäistä kertaa, viet lahjan etkä hauku sisustusta tai pihaa!



* et aloita keskustelua puhumalla "neekereiden" joukkoraiskauksista.



Normaali kanssakäyminen on nykyään hyvin, hyvin haastavaa. Iso osa 25-50-vuotiaista ei ole perillä käytöstavoista ollenkaan! Nuoret ihmiset ovat, vastoin ennakkoluulojani, hyvinkin avuliaita ja kohteliaita...samoin vanhemmilla ikäpolvilla vielä jotain käytöstapoja jäljellä.



ps. Se hattu lähtee päästä sillä hetkellä, kun astut sisätilaan!!

istuimeni selkänojaa takana istuvan syliin edes nukkumistarkoituksissa.

kenelle tahansa, kuka perässä tulee.

törmännyt monesti juuri todella epäkohteliaaseen käytökseen. Korvat punaisina olen joskus istunut, kun jotkut juttelee keskenään luennoitsijan puhuessa, tai sitten ne samat tyypit tulee aina myöhässä - lattemuki kourassa. Ymmärrän kyllä, että joskus siirtyminen kahden luennon välillä voi olla syy myöhästymiseen, mutta toisaalta epäilen, että kaikkien näiden vakimyöhästelijöiden kohdalla olisi tästä kyse. Mä joskus itsekin jouduin tulemaan yhdelle kurssille aina myöhässä, mutta selitin tämän opettajalle. Onneksi ryhmäkin oli pienempi.

Paitsi puhelinkeskustelu tosin vähän, olisi kohteliasta poistua jos on pakko vastata.



Minä en ole ymmärtänyt koskaan, että jotkut kokee epäkohteliaaksi käydä kesken luennon vessassa. Hyvänen aika, sehän on perustarve! :O Anteeksi ot.



Itselle itsestäänselvää on sanat "kiitos", "ole hyvä", "anteeksi" ja oven avaaminen toiselle.

istuimeni selkänojaa takana istuvan syliin edes nukkumistarkoituksissa.

ja osataan sanoa anteeksi, jos vaikka tönäistään toista vahingossa. Ettei vaan mulkaista ja parhaassakin tapauksessa mölähdetä että "oho".

hänelle ymmärrystä, on muutenkin vaikeaa pysyä opinnoissa jos on vauva! Yrittää hoitaa vauvaa ja samalla saada oppia, hän on sankari.

Paitsi puhelinkeskustelu tosin vähän, olisi kohteliasta poistua jos on pakko vastata.

Minä en ole ymmärtänyt koskaan, että jotkut kokee epäkohteliaaksi käydä kesken luennon vessassa. Hyvänen aika, sehän on perustarve! :O Anteeksi ot.

Itselle itsestäänselvää on sanat "kiitos", "ole hyvä", "anteeksi" ja oven avaaminen toiselle.

mutta mielestäni luennot eivät ole sellaisia paikkoja, joille tullan hoitamaan muita asioita. Ok, joskus voi olla pakko vastata siihen puhelimeen, mutta todellakin ulos salista ja ehdottomasti puhelin piippauksella.

Sen sijaan mielestäni ei ole sopivaa tuoda vauvaa luennolle, jos se kitisee. Jos kitinä alkaa, vauvan kanssa on lähdettävä pois. Luennot eivät ole oheistoimintaa varten, siellä ollaan töissä, niin opiskelijat kuin opettajatkin.

Itse opiskeluaikanani tunsin paljonkin opetushenkilökunnan jäseniä, ja kyllä heitä loukkasi ja harmitti opetuksen aikana tapahtuvat muut aktiviteetit. Ne eivät sovi luennolle.