Itsestäänselvä käytöstapa, joka ei sitä kuitenkaan kaikille ole?

Jos menet kutsuttuna kylään, isäntäväki haluaa istua olohuoneessa television äärellä koko vierailun ajan. Tai sitten kun menet kylään ystävälle tai kahville ystävän kanssa ja luuri soi -> ystävä lätisee ummet ja lammet 15-20 minsaa toisen ystävän kanssa. Haukotus!

Sellaiset pienet sanonnat, jotka alkavat muodossa "sopiiko/sopisiko, että...", "onko/olisiko mahdollista, että...", "voisitko/voisitteko...", "saisinko/voisinko saada...". Näitä on vaikka kuinka paljon, mutta arkisessa puhekielessä ne ovat jääneet lähes unohduksiin.



Toinen juttu on vanhempien ihmisten teitittely; kaikki eivät hallitse tai viitsi hallita sitä. Sinunkaupathan tehdään vasta, jos vanhempi ihminen sitä ehdottaa. Jos kyseessä on läheinen ihminen, asia ei tietenkään ole noin yksiselitteinen, mutta vieraampien parissa on ihan kohdallaan soveltaa kyseistä tapaa.

että katsotaan silmiin toisia ihmisiä kun keskustellaan tai kysytään joltakin jotain, eikö?

Häpeän aina ihan hirveästi, kun mieheni ei katso esim. päiväkodintätiä silmiin, kun puhuu tälle. Mielestäni se on todella sopimatonta. Mieheni ei halua myöntää tekevänsä niin; meille tulee kiista - jopa riita - jos yritän puhua aiheesta.



Enkä nyt tarkoita, että pitää mitenkään TUIJOTTAA, mutta sellainen sivulle pälyily ja katseen väistäminen on ihan helvetin epämääräistä ja saa ihmisen vaikuttamaan epäluotettavalta tai mielisairaalta.

Tai täyspitkän komedian aiheen. Näen jo sieluni silmin Jim Carreyn sankariopiskelijan roolissa. Sattuman oikusta hän joutuu kaitsemaan yhtä aikaa sekä vauvaa että dementikko-omaistaan samalla kun opiskelee ja käy yliopistossa pakollisilla luennoilla.

Tohon juoneen voisi lisätä, että Jim Carreylla olisi erittäin neuroottinen hössöäiti, joka koko ajan ravaisi myös niillä luennoilla kyselemässä, että poika on taatusti vaihtanut aamulla puhtaat kalsarit, muistaa ruokarukoukset ja iltarukoukset ja ottaa päivittäin kaikki 25 eri vitamiinivalmistettaan.

että katsotaan silmiin toisia ihmisiä kun keskustellaan tai kysytään joltakin jotain, eikö?

Häpeän aina ihan hirveästi, kun mieheni ei katso esim. päiväkodintätiä silmiin, kun puhuu tälle. Mielestäni se on todella sopimatonta. Mieheni ei halua myöntää tekevänsä niin; meille tulee kiista - jopa riita - jos yritän puhua aiheesta.

Enkä nyt tarkoita, että pitää mitenkään TUIJOTTAA, mutta sellainen sivulle pälyily ja katseen väistäminen on ihan helvetin epämääräistä ja saa ihmisen vaikuttamaan epäluotettavalta tai mielisairaalta.

Joillekin on vaikeaa toi silmiin katsominen, asperger- ihmisille tämä on ihan tyypillistä.

Eivät he tee sitä pahuuttaan, eivät vaan osaa.

Autolla ajaessa annetaan tilaa, jos joku vilkulla näyttää että haluaisi vaihtaa kaistaa (eikä kiihdytetä sitä rakoa tahallaan umpeen).



Kapeissa paikoissa kuten kaupan käytävillä tai liukuportaissa sanotaan "anteeksi" jos näyttää siltä että on aikeissa ohittaa toisia hipoen, tai jos tarvitsee lisää tilaa. Ei siis tönitä tai paukata mitään puhumatta toisten takaa.

julkisissa.



Sanotaan: anteeksi, jäisin tässä pois.

Normaali junttikäytäntö: rapistellaan käsilaukkua, hanskoja, Metro-lehteä ja vain ängetään käytäväpaikkalaisen yli. Argh!

ja ärsyttää suunnattomasti kun monet ihmiset soittavat kysyäkseen löytyykö jotain tuotetta tms.



Kun vastaa puhelimeen "Myymälän nimi-osasto-oma nimeni" niin kuuluu vaan esim. "Onks teillä lumilapioita?" Töks. Siis ilman minkäänlaista tervehdystä...argh..kuin soittaisivat johonkin robotti-automaattiin!!



Tekisi mieli sanoa, että "hetkinen, otetaanpa uusiksi, eikö äiti opettanut että ensin tervehditään, kiitos hei" ja luuri korvaan.. ;D

Nykyisellä kotiseudullani Lapissa hyvin harva kiittää ruuasta tai kahvista, pöydästä noustaan sanomatta mitään. Minulle perusjuttu sanoa kiitos ja luulin, että on perustapa (niin kuin entisellä kotiseudullani Poohjois-Karjalassa onkin). Käytöskirjoissa kerrotaan, millä haarukalla aloitetaan, mutta nykyisin voisi aloittaa kertomalla, että myös kiitoksen sanominen kuuluu asiaan.

että mistä päättelit että SYYTTELIN MUITA raskaudestani joka sai alkunsa kierukasta huolimatta? Otin vain kantaa siihen kun sinä väitit käytöstavattomaksi ja sosiaalipummiksi kun lapsemme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Miten muuten pään paijaaminen liittyy siihen? Näkee että joku on taas päässy osastolta liian aikaisin avohoitoon.

siis en ota kaikkea niin vakavasti mikä täällä tällä palstalla ilmenee, ja en todella kirjoittele yksityiskohtia siitä miten voi voi voi, sainkin raskauden kierukasta huolimatta joten minun täytyy nyt kyllä olla oikeutettu kuormittamaan muita omilla ongelmillani

että mistä päättelit että SYYTTELIN MUITA raskaudestani joka sai alkunsa kierukasta huolimatta? Otin vain kantaa siihen kun sinä väitit käytöstavattomaksi ja sosiaalipummiksi kun lapsemme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Miten muuten pään paijaaminen liittyy siihen? Näkee että joku on taas päässy osastolta liian aikaisin avohoitoon.

siis en ota kaikkea niin vakavasti mikä täällä tällä palstalla ilmenee, ja en todella kirjoittele yksityiskohtia siitä miten voi voi voi, sainkin raskauden kierukasta huolimatta joten minun täytyy nyt kyllä olla oikeutettu kuormittamaan muita omilla ongelmillani

Sinulla tässä on ongelma (päässäsi) kun olet sitä mieltä että kaikki joille tulee suunnittelematon raskaus on sosiaalipummeja.

Taannoin istuin taaempana bussissa, kun bussiin tuli 80+ -ikäinen rouva kepin kanssa. Kenenkään takapuoli ei noussut tarjotakseen naiselle paikkaa. Eikö tule edes se mieleen, että tuollainen vanha saattaa kaatua bussin jarruttaessa ja siinä menee hyvässä lykyssä koko toimintakyky? Minä nousin taaempaa (olin oikeasti tosi paljon taaempana) ja tarjosin paikkaani. Rouva kiitti ja hymyili.



Sama oli, kun olin raskaaana viimeisilläni. Halusin istumaan, etten ole siinä huonon tasapainoni kanssa pallona käytävällä. Jouduin pyytämään paikkaa. Toki sain sen ilman mutinaa.