Itsestäänselvä käytöstapa, joka ei sitä kuitenkaan kaikille ole?

että katsotaan silmiin toisia ihmisiä kun keskustellaan tai kysytään joltakin jotain, eikö?

Häpeän aina ihan hirveästi, kun mieheni ei katso esim. päiväkodintätiä silmiin, kun puhuu tälle. Mielestäni se on todella sopimatonta. Mieheni ei halua myöntää tekevänsä niin; meille tulee kiista - jopa riita - jos yritän puhua aiheesta.

Enkä nyt tarkoita, että pitää mitenkään TUIJOTTAA, mutta sellainen sivulle pälyily ja katseen väistäminen on ihan helvetin epämääräistä ja saa ihmisen vaikuttamaan epäluotettavalta tai mielisairaalta.

Joudun keskittymään siihen luontevasti silmiin katsomiseen niin, että on vaikea enää muistaa, mitä olin sanomassa. Eikä se ole helpottanut harjoittelemalla. Eikä ole aspergeria tai muutakaan.

kyllä usko, että tuo jankkaaja kovin paljoa Suomen verokirstuun maksaa. On kirjoitus kyllä sen verran huonoa, että hyvä jos on kansakoulun läpäissyt. En tiedä mitään hyväpalkkaista alaa jossa tuollaisella kirjoitustaidolla työllistyisi.

esim. neuvolaan ja esittelen itseni, että Maija Matikainen täällä hei, niin toisessa päässä ei vastata vaan ollaan tuppisuuna.

kyllä usko, että tuo jankkaaja kovin paljoa Suomen verokirstuun maksaa. On kirjoitus kyllä sen verran huonoa, että hyvä jos on kansakoulun läpäissyt. En tiedä mitään hyväpalkkaista alaa jossa tuollaisella kirjoitustaidolla työllistyisi.

Miten ihmiset voivat olla noin kylmiä ja kammottavia, että toisten vahinkoraskaudet, opiskeluaika vauvan kanssa jne. tehdään niin kammottavaksi asiaksi???!!!



Tässä elämässä voi kenelle tahansa käydä mitä tahansa: työttömyys, sairaus jne. ja joutuu hankkimaan itselleen uuden ammatin. Parempi kai sekin on, kuin jättää hankkimatta vai? Ja jotkut eivät pysty siihenkään esim. sairautensa tai elämäntilanteensa vuoksi.



Ne, jotka kokoajan ja alituisesti haukkuvat muita, ovat nähneet näköjään liian helpon elämän. Kun kaikki menee, kuin rasvattu.



Te, jotka olette niin raivoissanne verorahoistanne, muuttakaa ihan oikeasti muualle! Eläkää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa veroja ei tarvitse juurikaan maksaa ja maksatte isoilla tuloillanne kaiken itse. Voitte sitten vaikka sylkeä kadulla makaavan äidin ja lapsen päälle.

mutta liikennesääntöjen mukaan linja-auto saa etuajo-oikeudella siirtyä pysäkiltä pois - ja jopa yhden kaistan yli! Näin ainakin opetettiin autokoulussa 2005. Eihän se toki kohteliasta ole ketään kiilata, mutta etuajo-oikeus sillä bussilla on. Kunhan vaan vilkuttaa.

Linja-auto ei kiilaa pysäkiltä pikkuauton kylkeen nopeusrajoitusalueella 70km/h. Tosi ikävää kun edes ammattiautoilijat eivät noudata liikennesääntöjä. nimim, yksi joka melkein ajautui penkkaan tuon takia tänään

eikä mökötetä tuppisuuna korvat luimussa. Miksi on niin vaikea sanoa "Hei" tai "Moi" tai "Terve" tai "Päivää"?

mutta liikennesääntöjen mukaan linja-auto saa etuajo-oikeudella siirtyä pysäkiltä pois - ja jopa yhden kaistan yli! Näin ainakin opetettiin autokoulussa 2005. Eihän se toki kohteliasta ole ketään kiilata, mutta etuajo-oikeus sillä bussilla on. Kunhan vaan vilkuttaa.

Linja-auto ei kiilaa pysäkiltä pikkuauton kylkeen nopeusrajoitusalueella 70km/h. Tosi ikävää kun edes ammattiautoilijat eivät noudata liikennesääntöjä. nimim, yksi joka melkein ajautui penkkaan tuon takia tänään

Mun tietojen mukaan jos nopeusrajoitus on 70 km/h, ei bussi saa tulla pysäkiltä etuajo-oikeudella, eri asia on 40-50 km/h nopeusrajoitusalueella kaupunkialueella.

olet oikeassa, MUTTA käsittääkseni tässä tarkoitettiin tilannetta jossa pikkuauto oli jo bussin kohdalla ts. ohittamassa. Sanottiinko sinulle autokoulussa että olet velvollinen tekemää lukkojarrutuksen bussin VIERESSÄ jotta bussi pääsee livahtamaan kaistalle? Minulle opetettiin hieman eri tavalla.

mutta liikennesääntöjen mukaan linja-auto saa etuajo-oikeudella siirtyä pysäkiltä pois - ja jopa yhden kaistan yli! Näin ainakin opetettiin autokoulussa 2005. Eihän se toki kohteliasta ole ketään kiilata, mutta etuajo-oikeus sillä bussilla on. Kunhan vaan vilkuttaa.

Linja-auto ei kiilaa pysäkiltä pikkuauton kylkeen nopeusrajoitusalueella 70km/h. Tosi ikävää kun edes ammattiautoilijat eivät noudata liikennesääntöjä. nimim, yksi joka melkein ajautui penkkaan tuon takia tänään

se ei enää kuulu hyviin tapoihin että jonkun on opittava sinun kielesi

taajama-alueella, jos nopeusrajoitus on max 60km/h.

Entä, jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi?

miehen kanssa yhdessä, ja siihen touhuun ei ryhdytä ennenkuin on siihen varaa

Pitääkö tehdä sitten abortti jos käy näin? Vai pitäisikö elää selibaatissa tohon avioliittoon asti, varanvuoksi, ettei kävisi näin?

kysymys on, mitkä tavat sinulla on joka ei ole niin yleinen

Minä kyllä osasin nuorena käyttää ehkäisyä.

Ehkä se oli sittenkin hieno tapa mikä muilla ei ole.

vai mitä?

Tai olisko pitänyt ottaa oppia sosiaalipummeilta?

Minä viisveisaan käytöstavoista. Opetan niitä kyllä lapsilleni ja noudatan niitä aina kun muistan. Mutta minulle on itsestään ettei ketään katsota alaspäin, oli sitten kuinka erilainen elämäntyyli tahansa. Huonoja käytöstapoja voi sentään pistää ajattelemattomuuden piikkiin, toisen ihmisen aliarvostamista ei.

Sellaiset pienet sanonnat, jotka alkavat muodossa "sopiiko/sopisiko, että...", "onko/olisiko mahdollista, että...", "voisitko/voisitteko...", "saisinko/voisinko saada...". Näitä on vaikka kuinka paljon, mutta arkisessa puhekielessä ne ovat jääneet lähes unohduksiin.

Toinen juttu on vanhempien ihmisten teitittely; kaikki eivät hallitse tai viitsi hallita sitä. Sinunkaupathan tehdään vasta, jos vanhempi ihminen sitä ehdottaa. Jos kyseessä on läheinen ihminen, asia ei tietenkään ole noin yksiselitteinen, mutta vieraampien parissa on ihan kohdallaan soveltaa kyseistä tapaa.

Miksi vanhempia ihmisiä pitäisi kutsua monikossa? En ymmärrä. Ei istu suuhun ollekaan "te" kun puhutaan yhdestä ihmisestä. Hieman ylimielistä, että joku vaati itseänsä teititeltävän...

Olen joitain kursseja pitänyt yliopistolla, ja löytyisi sympatiaa vauvalle luennolla (koskaan ei ole kyllä kukaan tuonut opettamalleni luennolle, opiskellessani joku kanssaopiskelija toi pari kertaa, ei häirinnyt). Ei häiritsisi minua luennoitsijana (ihmettelen tosin, että joku pystyy tuomaan vauvan ja keskittymään opiskeluun- itseltä ei olisi onnistunut). Mutta kännykkään vastaaminen ja puhuminen on todella epäkohteliasta. Ymmärrän, jos puhelin jää äänelliselle, mutta silloin joko painetaan "hiljennä" tai painellaan saman tien ulos (ei kuulu mielestäni myöskään hyviin tapoihin rampata monta kertaa ulos ja sisään).

Elokuvissa ei puhuta, ei käydä vessassa kesken, ei pidetä kännykkää äänellisellä, eikä syödä! (ok, kaupallisissa elokuvissa syöminen on näköjään välttämätöntä n. 85%:lle yleisöstä, joten jos sellaiseen eksyn niin pakko hyväksyä, mutta syöminen kuuluisi hoitaa äänettömästi, rapistelematta).

Kassalla edellä olevan asiakkaan ostoksia ei työnnetä sillä välikapulalla.

Itse opiskeluaikanani tunsin paljonkin opetushenkilökunnan jäseniä, ja kyllä heitä loukkasi ja harmitti opetuksen aikana tapahtuvat muut aktiviteetit. Ne eivät sovi luennolle.

Olen siis itse melko paljon pitänyt luentoja. Symppaan opiskelijaäitejä. Ehkä joku vanhahko miespuolinen professori voisi pahastua :) Se kyllä häiritsee, jos joku ei yksinkertaisesti kuuntele vaan häslää omiaan.

miehen kanssa yhdessä, ja siihen touhuun ei ryhdytä ennenkuin on siihen varaa

Ai opiskelu on kiellettyä sen jälkeen, kun lapsia on syntynyt? Opiskelu on nykyisin elinikäistä hyvin monella alalla ja siltä tuskin sinäkään voit välttyä. Mutta alkuperäiseen huolenaiheeseen liittyen, itsekin miettisin pari kertaa veisinkö vauvaa luennolle. Tuskin.

että katsotaan silmiin toisia ihmisiä kun keskustellaan tai kysytään joltakin jotain, eikö?

Häpeän aina ihan hirveästi, kun mieheni ei katso esim. päiväkodintätiä silmiin, kun puhuu tälle. Mielestäni se on todella sopimatonta. Mieheni ei halua myöntää tekevänsä niin; meille tulee kiista - jopa riita - jos yritän puhua aiheesta.

Enkä nyt tarkoita, että pitää mitenkään TUIJOTTAA, mutta sellainen sivulle pälyily ja katseen väistäminen on ihan helvetin epämääräistä ja saa ihmisen vaikuttamaan epäluotettavalta tai mielisairaalta.

koen tuijottamisen epäkohteliaana ja joskus vaikeista asioista puhuessa ei välttämättä halua katsoa koko aikaa toista silmiin, eikä se tarkoita mitään.

taajama-alueella, jos nopeusrajoitus on max 60km/h.

Selvästikin tarkoitettiin tilannetta, jossa bussi varoittamatta vain kiilaa pysäkiltä lähtiessään muusta liikenteestä piittaamatta. Itse hiukan pelkään busseja, sillä niillä on yleisesti tapana kiilata ensin ja laittaa vilkku päälle vasta sen jälkeen. Muut saavat väistää jos ehtivät.

Moni nainen kaahaa täyttä häkää ja autossa lasten turvaistuin. Mennään päin punaisia, mutta mitä väliä: kunhan oma lapsi ei jää auton alle! Viis muista.



Muutenkin liikennevalojen kunnioittaminen on aivan retuperällä.

Minä en ole ymmärtänyt koskaan, että jotkut kokee epäkohteliaaksi käydä kesken luennon vessassa. Hyvänen aika, sehän on perustarve!

Aikuiset ihmiset osaavat käydä tarpeillaan ennen luentoa, ennen elokuvaa jne. Eri juttu jos on esim. ripuli tai virtsis, mutta silloin lienee jäädään muutenkin kotiin.

Kiittäminen tuntuu olevan kovin vaikeaa. Ja ohittaessa (vaikkapa teatterissa) kuuluisi mennä aina kasvot ohitettavaan päin ja sanoa "anteeksi" tms.

että katsotaan silmiin toisia ihmisiä kun keskustellaan tai kysytään joltakin jotain, eikö?

Häpeän aina ihan hirveästi, kun mieheni ei katso esim. päiväkodintätiä silmiin, kun puhuu tälle. Mielestäni se on todella sopimatonta. Mieheni ei halua myöntää tekevänsä niin; meille tulee kiista - jopa riita - jos yritän puhua aiheesta.

Enkä nyt tarkoita, että pitää mitenkään TUIJOTTAA, mutta sellainen sivulle pälyily ja katseen väistäminen on ihan helvetin epämääräistä ja saa ihmisen vaikuttamaan epäluotettavalta tai mielisairaalta.

jos minun pitää tarkkaan miettiä, kaivella muistin kätköistä jotain asiaa ja pukea se sanoiksi, katseeni nousee "horisonttiin". Yleensä lauseen lopuksi saan käännettyä katseeni siihen suuntaan kenelle puhun.