Mikä saa teidät naiset synnyttämään uudestaan? Onko synnytys edelleenkin vaiettu tabu?

ja on hänen oma asiansa haluaako jakaa traumaattisen synnytyskokemuksensa jonkun vihaisen wt-mamman kanssa. Ap, tiedän ja ymmärrän, mistä puhut jos tuo nyt yhtään nostaa fiiliksiäsi. Menkää te ilkeilijät itse ammattiauttajalle!

Kiitos. Tuo lämmitti oikeasti. Kuulostat ihan oiekalta ihmiseltä :)

Ammattiauttajaa ei ehdoteta sen takia, että aihe olisi tabu. Vaan siksi, että ihmiset, joille synnytys on ollut positiivinen kokemus, eivät ehkä koe olevansa parhaita henkilöitä auttamaan sinua käsittelemään traumaa. Ammattiauttajalla on enemmän näkemystä ja kokemusta vastaavien traumojen käsittelystä.



Jos ap olisit halunnut keskustella sellaisten ihmisyen kanssa, joilla myös on/on ollut trauma synnytyksestä, aloituksestasi tämä ei selvinnyt. Kannattaa miettiä uudelleen, mistä ja kenen kanssa haluat keskustella ja tehdä uusi aloitus, jos tässä ketjussa saamasi vastaukset ovat vääriä.

viestissä on sitä pyydetty. Eli ap ei itse vastaa kysymyksiin. Kertoo vaan miten haluaa jakaa synnytystään ja pyytää empatiaa. MInullekin sattui kauheita 26.1.2000 ja pyydän nyt empatiaa.Asia vaivaa minua edelleenkin suuresti. En kuitenkaan kerro, että mitä minulle on sattunut, pyydän vain ihmisiä ymmärtämään tuskaani. Meneekö tämä oikein? Ei mene.

ja muutama tuntuu tietävän senkin, miten ap:n synnytys on mennyt, vaikkei hän ole siitä puhunut. Voihan siinä hyvin olla joku kauhea hoitovirhe taustalla.

Minä ainakin uskallan tunnustaa, että synnytys oli helvetillistä ja sattui niin paljon että luulin kuolevani. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, niin olisin voinut asennoitua siihen oikein, mutta joka puolella vain sanottiin että "epiduraali vie kivun pois". No minä en edes ehtinyt epiduraalia saada. Lisäksi synnytyksen jälkeen kaikki ihastelivat vain vauvaa eikä kukaan kysynyt voinnistani mitään. Oli silvottu ja yksinäinen olo, vaikka vauva olikin kunnossa.

vaikka ei tiedäkään mitä kauheaa on tapahtunut. Ehkä toinen siinä puhellessa vähitellen avautuu kun saa tukea ja ymmärrystä. Ei empatia vaadi sitä että tietää mitä toiselle on tapahtunut vaan empatia on kykyä tukea ja lohduttaa toista vaikkei tiedäkään mistä kaikesta on kyse mutta toinen selvästi tarvitsee tukea.

Toveruuden hengessä. Kiitos

Minulla oli normaali, helpohko synnytys ja nopea toipuminen, mutta olen silti sitä mieltä että synnytyksestä pitäisi saada mitali ; )



Ei se ole mikään pikkujuttu. Voi kuvitella, mitä etuja synnyttämisestä saisi kaikilla elämänaloilla, jos miehet synnyttäisivät naisten sijaan.

Ammattiauttajaa ei ehdoteta sen takia, että aihe olisi tabu. Vaan siksi, että ihmiset, joille synnytys on ollut positiivinen kokemus, eivät ehkä koe olevansa parhaita henkilöitä auttamaan sinua käsittelemään traumaa. Ammattiauttajalla on enemmän näkemystä ja kokemusta vastaavien traumojen käsittelystä.

Jos ap olisit halunnut keskustella sellaisten ihmisyen kanssa, joilla myös on/on ollut trauma synnytyksestä, aloituksestasi tämä ei selvinnyt. Kannattaa miettiä uudelleen, mistä ja kenen kanssa haluat keskustella ja tehdä uusi aloitus, jos tässä ketjussa saamasi vastaukset ovat vääriä.

booring... viisastelua...

Itselläni on takana 3 synnytystä, lyhyin (toinen synnyts) kesti 52 tuntia. Jo esikoisen kohdalla tuli selväksi että puudutusaineet eivät tehoa ja olen useimmille allerginen(arvatkaapa minkälaista on hammaslääkärissä käynti).



Ponnistus vaihe on joka kerralla kestänyt yli 3 tuntia. Yhtään repeämää tai tikkiä en ole luojan kiitos koskaan tarvinnut.



Voin sanoa ihan suoraan että kuullostaa aika omaan korvaan siltä että et tiedä kivusta vielä mitään. Ja vaikka synnytkset ovat olleet oikeasti aivan jäkyttävän kamalia ja olen joutunut käymään keskusteluja jos jonkin sortin tahojen kanssa niistä, olen taas onnellisesti raskaana. Tuntuu luonto hoitavan asian. Tahto ja halu saada lapsia on suurempi kun pelko kivusta. Kyllä se lamaannuttava pelko iskee taas kun synnytys alkaa. siinä vaiheessa ei auta kun purra hammasta ja yrittää pysyä rentona ja muistaa hengittää.



Täytyypä vaan toivoa että en joudu leikkaukseen, tuurillani olen sitten niitä ihmisiä jotka ovatkin hereillä koko leikkauksen ja tuntevat kaiken vaikkeivat voikkaan liikkua..Että huoli pois. Teet lapsia lisää jos uskallat. Jos et niin nautit siitä jo olemassa olevasta sitten sitäkin enemmän.



Kipu on lähinnä pään sisällä, samoin kun syvään juurtuneet pelotkin. Sanoisin että paras tapa päästä yli pelosta on kokea se uudelleen. Omalla kohdallani ainoa helpotus on toivoa että tämä seuraava synnytys sujuisi edes hieman nopeammin. Tosin hidas synnytys ja ponnistusvaihe kuulemma nimenomaan ehkäisevät repeämiä ja nopeuttavat palautumista. Tiedä sitten.



Tsemppiä tulevaisuuteen.

ap:lle. Hän haluaisi kuitenkin, että kauheita synnytyskokemuksia jaetaan ja niistä puhutaan, ei hyvistä. Ap ihmettelee miksi lapsia synnytetään lisää, mutta ei halua tai ymmärrä vastausta: koska siten ihmiset saavat lisää lapsia. Ap ei oikeasti kysy tätä asiaa vaan ihmettelee sitä ääneen.

Lisäksi ap haluaa sympatiaa ja olkapäätä ja nasten solidaarisuutta huonoille synnytyskokemuksille, mutta ei puhu niistä muuten kuin ehkä oman päänsä sisällä ja olettaa, että muut tietäisivät hänen tabunsa, josta ei puhuta.

Tälläiseltä ko. "keskustelu" jossa on heitetty otsikko ja johon ap ei oikeastaan itse osallistu kuin tuomarina vaikuttaa ulospäin.

Kerroin omista synnytyksistäni, että eivät ole olleet helpommaista päästä, mutta olen silti synnyttänyt uudestaan, koska halusin lisää lapsia. Kehotin ap:ta hakemaan ammattiapua ongelmaansa eli siihen, ettei sukalla synnyttää uudestaan vaikea synnytyksen jälkeen. Ap itse toi ongelman selkeästi esille. Ap loukkaantui tästä ja koki sen ilkeäksi. Se antaa ap:sta tietyn kuvan. Sellaisen, etten haluaisi olla ap:n kanssa missään tekemisissä livenä. Jos tuollaisesta asiallisesta viestistä loukkaantuu niin on se kyllä peiliin katsomisen paikka.

ap:lle. Hän haluaisi kuitenkin, että kauheita synnytyskokemuksia jaetaan ja niistä puhutaan, ei hyvistä. Ap ihmettelee miksi lapsia synnytetään lisää, mutta ei halua tai ymmärrä vastausta: koska siten ihmiset saavat lisää lapsia. Ap ei oikeasti kysy tätä asiaa vaan ihmettelee sitä ääneen.

Lisäksi ap haluaa sympatiaa ja olkapäätä ja nasten solidaarisuutta huonoille synnytyskokemuksille, mutta ei puhu niistä muuten kuin ehkä oman päänsä sisällä ja olettaa, että muut tietäisivät hänen tabunsa, josta ei puhuta.

Tälläiseltä ko. "keskustelu" jossa on heitetty otsikko ja johon ap ei oikeastaan itse osallistu kuin tuomarina vaikuttaa ulospäin.

tai hän ei osaa avautua mutta toivoo, että muut kertoisivat kokemuksiaan, että hänkin saisi vähän perspektiiviä omiin kokemuksiinsa ja ehkä myös rohkeutta avautua enemmän.

Joskus kun joku asia vaivaa mua mutta en kehtaa kertoa sen enempää, laitan vaan aihetta koskevan kysymyksen tänne ja toivon, että jotkut vastailevat siihen siten, että saan apua omaan ongelmaani. Joskus se toimii.

Minulla oli normaali, helpohko synnytys ja nopea toipuminen, mutta olen silti sitä mieltä että synnytyksestä pitäisi saada mitali ; )

Ei se ole mikään pikkujuttu. Voi kuvitella, mitä etuja synnyttämisestä saisi kaikilla elämänaloilla, jos miehet synnyttäisivät naisten sijaan.

Niimpä. Kyllä tässä nyt on taustalla, että naiset vähättelevät kokemaansa.

synnytyksen arvoa, rankkuutta ja saada solidaarisuutta naisilta näkökulmalleen, sympatiaa että olipa kauheaa ja miehiltä etuja synnyttämisestä. Eikös ne edut ole siinä, että mies yleensä elättää lapset ja perheen, myös eronkin jälkeen.

Enkä kunniakirjoja tai kukkapuskia. Olen saanut kolme ihanaa kaunista lasta, joita läheiset ovat tulleet sairaalaan ihastelemaan. Minä olen ne lapset tuskalla ja vaivalla kantanut ja synnyttänyt. Ne kolme lasta ovat minun mitalini ja kunniani! Jos joku haluaa synnytyksestä suitsutusta itselleen niin se hänelle sallittakoon, mutta minä en sitä kaipaa. Matkanteosta olen aina ajatellut, että matkakin on tärkeä, ei vain se päämäärä. Mutta synnytyksen kohdalla ajattelen, että kyllä se päämäärä on kaikkein tärkein. Matkasta viis!

minullekin oli yllätys, miten hirveää synnyttäminen oli. Sen jälkeen ihmettelin, miten "rennosti" siihen keskimäärin suhtaudutaan. Mutta sitten itseltäkin se kokemus unohtui, siis muistan että se oli hirveää mutta aion yrittää toista lasta ja ehkä kolmattakin ja haluan taas alatiesynnytyksen jos mahdollista. Eli en traumatisoitunut. Mutta se miten hirveänä koin synnytyksen vaivaa mua jotenkin edelleen. Olin tottunut olemaan se keskimääräistä reippaampi, ronski, urheilullinen tyyppi ja uskoin, että kivunsietokykyni oli hyvä (Huom! menin siis positiivisella asenteella synnyttämään). Oli kamalaa ja itsetuntoa loukkaavaa huomata, miten huonosti kipua kesti, ja kun moni muu tuntui pärjänneen niin hirveän hyvin ja pitäneen kipua ihan siedettävänä niin se jotenkin sattui omaan "reippaan ja valittamattoman naisen" identiteettiin.

Ja kun minulla vielä oli "paperilla" helppo synnytys (tosin käynnistettiin enkä ehtinyt saada kivunlievitystä ennen kuin ihan avautumisen lopulla), ponnistus vain 10 min.

Mutta todennäköisesti se, ettei asiasta puhuta paljon johtuu osittain siitä, että naiset unohtaa sen hirveyden aika tehokkaasti. Tietysti monilla on myös aidosti "helppo" synnytys.

Tätä ihmettelen suuresti.

Itselläni synnytys niin traumaattinen kokemus, etten voi edes kuvitella toisen lapsen hankitaa.

Mielestäni synnytyksiä vähätellään usein. Naisten pitäisi ottaa suurempi kunnia tekemästään työstä.

...kun sain esikoiseni, en voinut kuvitellakkaan synnyttäväni enää... ensiksikin se synnytys oli niin järkyttävän kivuliasta ja sitten vielä sen pienen nyytin hoitokin tuntui niin vaikealta ja raskaalta... kun itse on niin kipeä (kipuhan jatkuu pitkään synnytyksen jälkeenkin, ainakin minulla) niin tuntui erityisen raskaalta hoitaa vauvaa...kaikki se jäi painamaan ekassa synnytyksessä, mutta päällimmäisenä kipu.



No asiaan, aika kuitenkin paransi minulla haavat, tai oikeastaan toinen synnytys helpotti synnytyspelkoani hurjasti (pelkäsin sitä etukäteen aivan kamalasti, olin jopa hysteerinen siinä synnytystuolissa...) Nyt kun minulla on kaksi maailman ihaninta lasta (okei ikäeroa on about 10 vuotta :) olen todella onnellinen että synnytin uudestaan, haaveilen jopa kolmannesta lapsesta...(aina silloin kun vauva on päikkäreillä...:))

Voin kertoa, ettei alunperin synnytys ollut minulle tabu. Puhuin vaikeasta kokemuksestani ihmsille. Huomasin kuitnekni vähitellen, että kokemuksiani vähätellään. Olen saanut kommentteja tyyliin: "Kyllä sinä siitä yli pääset, ninkuin kaikki muutkin naiset", "Synnytys on maailman luonnollisin asia" jne. Tämän samaisen vähättelyn sävyn koin myös täällä ja se loukkasi minua entistä enemmän.



Moni synnytyskokemuksestani tietämätön on myös sanonut minulle, ettei synnytys ole kätilön vika. Synnytys ei tietenkään ole kätilön vika, eikä kenekään vika. On kuitenkin tärkeä muistaa, että kätilöllä on suuri vastuu synnytyksessä! Ja jos hän kohtelee synnyttäjää huonosti, vittuilee synnytyksessä, alistaa, kieltää asioita jne, niin kyllä sillä todellakin on vaikutusta siihen miten nainen kokee synnytyksen ja millaiset muistot siitä jää!



Eniten ihmetyttää se, että muutamat av-mammat eivät voi käsittää, ettei kaikkien synnytykset ole samanlaisia. Jos joku av-mamma on saanut ihana kätilön tai synnytys on ollut maailman helpoin, se ei tarkoita että kaikilla olisi vastaavanlainen kokemus.



Mietin myös, miksi en saa puhua tunnoistani? Mitä se on teiltä pois? Mikä siinä harmittaa niin paljon teitä, että on alettava oikein ilkeäksi? Ja miksi spekuloidaan synnytyskokemuksiani, kun en ole niistä edes kertonut. Kenties olisin niistä vielä kertonutkin, mutta nyt ei enää huvita. Ei huvita avautua ilkeille ihmisille.



Tarkoituksena oli osoittaa myös kunnioitusta naisia kohtaan. Aloituksessa mainitsin, että synnytystä vähätellään tms. En ymmärrä miksi ette ottaneet tätä kohteliaisuutena, vaan se sijaan aloitte antaa minulle ohjeita ja neuvoja naisena olemisesta ja yleensäkin elämästä.



En todellakaan aio mennä itseeni tai katsoa peiliin. Minä en ole ketään halunnut satuttaa, toisin kuin eräät. Voihan sitä ilkeilyä tosin puolustella vaikka millä, mutta kyllähän käytöksenne on ollut aika läpinäkyvää.

niin ja kiitos vielä niistä ihanista muutamista kannustavista ja sympaattisista viesteistä. Kaikki eivät suinkaan siis olleet asiattomia!

ja on hänen oma asiansa haluaako jakaa traumaattisen synnytyskokemuksensa jonkun vihaisen wt-mamman kanssa. Ap, tiedän ja ymmärrän, mistä puhut jos tuo nyt yhtään nostaa fiiliksiäsi. Menkää te ilkeilijät itse ammattiauttajalle!

Kiitos. Tuo lämmitti oikeasti. Kuulostat ihan oiekalta ihmiseltä :)

"Mietin myös, miksi en saa puhua tunnoistani? ... Ja miksi spekuloidaan synnytyskokemuksiani, kun en ole niistä edes kertonut....Tarkoituksena oli osoittaa myös kunnioitusta naisia kohtaan."



Kunnioittaminen ei sitten koskenut synnyttäneitä ja tyytyväisiä, vaan kauhukokemuksia omaavia, eikös. Ulosantisi ap on hiukan huonoa, siitä nämä erimielisyydet johtuvat ja sinun loukkaantumisesi, sinä loukkaannut ihan itse.

Sinä koet että kukaan ei ymmärrä ja muut eivät osaa keskustella kanssasi asiasta jota et oikeastaan koskaan edes kertonut...?



Viesteistäsi päätellen sinä haluat määrätä mitä muut saavat ajatella tai mitä muiden olisi pitänyt kokea. synnytyksestä saa ilmeisesti sinusta puhua vaan jos se on ollut vaikae.



Voi sitä kätilö raukkaa joka sinua on joutunut auttamaan, sinulle ei näytä mikään kelpaavan, ei mikään ihme että kätilökin teki kaiken väärin.



Katso oikeasti sinne peiliin. Mieti miten sinä voisit olla loukkaamatta muita naisia, ehkä hekin suhtautuisivat sinuun myönteisemmin. Mieti miksi minulle käy näin, teenkö jotain väärin ja jkuinka korjaan asian. Yritä jankuttaa itsellesi että ongelmasi on omassa päässäsi, ei muiden. Sinä itse luot ongelmasi ja paisuttelet niitä, sitten syytät muita niistä. kannattaa kysyä siltä ammattiauttajaltasi minkälaisia ovat narsistit, vaikutat aivan sellaiselta.



Toivottavasti et saa lisää lapsia, ja tämänkään ei ole tarkoitus sinua loukata. vaikutat vaan sen verran "erikoiselta" tapaukselta että lastasi käy sääliksi ja kaikkia sinun kanssasi tekemisiin joutuvia.



Ei ihme että ei ole ystäviä joiden kanssa jutella jos noin käyttäytyy, häpeä!

Sinä koet että kukaan ei ymmärrä ja muut eivät osaa keskustella kanssasi asiasta jota et oikeastaan koskaan edes kertonut...?

Viesteistäsi päätellen sinä haluat määrätä mitä muut saavat ajatella tai mitä muiden olisi pitänyt kokea. synnytyksestä saa ilmeisesti sinusta puhua vaan jos se on ollut vaikae.

Voi sitä kätilö raukkaa joka sinua on joutunut auttamaan, sinulle ei näytä mikään kelpaavan, ei mikään ihme että kätilökin teki kaiken väärin.

Katso oikeasti sinne peiliin. Mieti miten sinä voisit olla loukkaamatta muita naisia, ehkä hekin suhtautuisivat sinuun myönteisemmin. Mieti miksi minulle käy näin, teenkö jotain väärin ja jkuinka korjaan asian. Yritä jankuttaa itsellesi että ongelmasi on omassa päässäsi, ei muiden. Sinä itse luot ongelmasi ja paisuttelet niitä, sitten syytät muita niistä. kannattaa kysyä siltä ammattiauttajaltasi minkälaisia ovat narsistit, vaikutat aivan sellaiselta.

Toivottavasti et saa lisää lapsia, ja tämänkään ei ole tarkoitus sinua loukata. vaikutat vaan sen verran "erikoiselta" tapaukselta että lastasi käy sääliksi ja kaikkia sinun kanssasi tekemisiin joutuvia.

Ei ihme että ei ole ystäviä joiden kanssa jutella jos noin käyttäytyy, häpeä!

En aio edellenkään katsoa sinne peiliin vaikka tuhat av-mammaa sitä pyytäisi. Sori.