Mikä saa teidät naiset synnyttämään uudestaan? Onko synnytys edelleenkin vaiettu tabu?

Olen siis saanut niitäkin, jos en sitä tarpeeksi hyvin ole tuonut esille. valitettavasti joukkoon mahtuu myös paljon vietejä, joiden tarkoituksena on vain pahoittaa mieleni.

ap

surullista, mutta totta

mikä tabu sinulla on ammattiauttajia kohtaan? Ihmiset yrittävät hyvällä ehdottaa juttelua ammattiauttajan kanssa...ei sillä että pitäisivät sinua "hulluna".

Monilla on vaikeita synnytyksiä, joista voi puhua ammattiauttajan kanssa. Enkä tarkoita psykologia vaan vaikka aloittaa neuvolassa.

Minulla on takana positiivisia synnytyksiä, mutta tunnen monia joilla on ollut päinvastaisia. Minulta ainakin on neuvolassa kysytty (liikaakin :) miten synnytys meni jne.

Jos ystäväpiirissäsi ei ole synnyttäneitä, etkä voi tai halua jutella esim. äitisi kanssa, on olemassa kerhoja ja puistoja joissa on varmasti ikäisiäsikin äitejä.

Itse taas olen kokenut synnytyksen erittäin yleiseksi aiheeksi äitien kesken. Tuntuu että se on yhteinen aihe josta saa puheenaiheen lähes aina, naiset jopa ylpeänä kertovat synnytyksistään - sekä positiivisista että traumaattisista.

Älä ap koe niin negatiiviksi näitä viestejä, uskon monien tarkoittavan viestejään positiivisesti. Tämä on sama kuin tekstiviestit, niin monta lukijaa kuin lähettäjääkin ja sitä viestin sävyä ei heti voi tietää :)

Edelleenkin. Olen hakenut ammattiapua ja saankin sitä. Ei ole siis tabuja. Ihan rauhallisesti tässä vastaillaan...

ja muutama tuntuu tietävän senkin, miten ap:n synnytys on mennyt, vaikkei hän ole siitä puhunut. Voihan siinä hyvin olla joku kauhea hoitovirhe taustalla.



Minä ainakin uskallan tunnustaa, että synnytys oli helvetillistä ja sattui niin paljon että luulin kuolevani. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, niin olisin voinut asennoitua siihen oikein, mutta joka puolella vain sanottiin että "epiduraali vie kivun pois". No minä en edes ehtinyt epiduraalia saada. Lisäksi synnytyksen jälkeen kaikki ihastelivat vain vauvaa eikä kukaan kysynyt voinnistani mitään. Oli silvottu ja yksinäinen olo, vaikka vauva olikin kunnossa.

Entä se sympatia? Tai lohduttava olkapää?



Tämä kysyin ihan tosisani.



ap

asiallinen ja melkein kaikki muut eivät. Tällaisia viestejä olet saanut useita ja olet kokenut ne loukkaavina ja syyllistävinä.

Hmmm????

Tämänkin koin asiattomaksi ja syyllistäväksi. Jos nyt sen haluat kuulla. Itse et varmaan tosin tajua miksi. En ihmettele.

Kyllä ihmettelen! Tuolla on täysin identtisiä viestejä ko. viestin kanssa ja ne koit syyllistäviksi. Ihmettelen suuresti ajatuksen juoksuasi. Ei, minua ei haittaa vaikka koit ihmettelevän viestini asiattomaksi ja syyllistäväksi. Koet siis ihmettelevät ja kyseenalaistavat viestitkin loukkaavina. Mitä se kertoo sinusta? Itsekään et vastannut kysymykseen.

Ni mitä sen pitäisi kertoa minusta? Mitä haluat sen kertovan? Päätä sinä.

No se kertoo sinusta sen että tunnut olevan aika herkkähipiäinen, et salli muiden mielipiteitä. Sinua ei saa kyseenalaistaa, eikä mielipiteitäsi voi ihmetellä. Olet varmaan ainoa lapsi, joka on saanut aina kaiken haluamansa. Itsetuntosi on varmaan aika nollassa. Sen se sinusta kertoo. Osuinko oikeaan?

"

Et taida paljoa ystäviä omistaa tai kukaan heistä eiole synnyttänyt? Tai et taida paljoa käydä perhekerhossa tai olet ensikertalainen täällä? "

Kyllä noista lauseista joku muukin olisi voinut mielensä pahoittaa. Ohiksena nyt mietin mistä kohdasta ap mahtoi loukkaantua.

ja muutama tuntuu tietävän senkin, miten ap:n synnytys on mennyt, vaikkei hän ole siitä puhunut. Voihan siinä hyvin olla joku kauhea hoitovirhe taustalla.

Minä ainakin uskallan tunnustaa, että synnytys oli helvetillistä ja sattui niin paljon että luulin kuolevani. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, niin olisin voinut asennoitua siihen oikein, mutta joka puolella vain sanottiin että "epiduraali vie kivun pois". No minä en edes ehtinyt epiduraalia saada. Lisäksi synnytyksen jälkeen kaikki ihastelivat vain vauvaa eikä kukaan kysynyt voinnistani mitään. Oli silvottu ja yksinäinen olo, vaikka vauva olikin kunnossa.

Kiitos. Mä jo luulin, että maailma on todella julmistunut. Mutta on olemassa sentään ihmisiä, joilla on vielä sydän tallella. Minun sydän ei sentään jäänyt synnytyssaliin.

asiallinen ja melkein kaikki muut eivät. Tällaisia viestejä olet saanut useita ja olet kokenut ne loukkaavina ja syyllistävinä.

Hmmm????

Tämänkin koin asiattomaksi ja syyllistäväksi. Jos nyt sen haluat kuulla. Itse et varmaan tosin tajua miksi. En ihmettele.

Kyllä ihmettelen! Tuolla on täysin identtisiä viestejä ko. viestin kanssa ja ne koit syyllistäviksi. Ihmettelen suuresti ajatuksen juoksuasi. Ei, minua ei haittaa vaikka koit ihmettelevän viestini asiattomaksi ja syyllistäväksi. Koet siis ihmettelevät ja kyseenalaistavat viestitkin loukkaavina. Mitä se kertoo sinusta? Itsekään et vastannut kysymykseen.

Ni mitä sen pitäisi kertoa minusta? Mitä haluat sen kertovan? Päätä sinä.

No se kertoo sinusta sen että tunnut olevan aika herkkähipiäinen, et salli muiden mielipiteitä. Sinua ei saa kyseenalaistaa, eikä mielipiteitäsi voi ihmetellä. Olet varmaan ainoa lapsi, joka on saanut aina kaiken haluamansa. Itsetuntosi on varmaan aika nollassa. Sen se sinusta kertoo. Osuinko oikeaan?

ok.

ja jos luette ap:n aloituksen uudestaan, niin sehän on todella positiivinen ja kannustava kaikesta huolimatta: "Naisten kannattaisi ottaa isompi kunnia tekemästään työstä". Hyvin sanottu, koska työtähän se synnyttäminen on ja rankempaa kuin mies joutuu ikinä kokemaan.



Lopettakaa kerrankin nuo av-ilkeilyt.

"

Et taida paljoa ystäviä omistaa tai kukaan heistä eiole synnyttänyt? Tai et taida paljoa käydä perhekerhossa tai olet ensikertalainen täällä? "

Kyllä noista lauseista joku muukin olisi voinut mielensä pahoittaa. Ohiksena nyt mietin mistä kohdasta ap mahtoi loukkaantua.

Aika monesta kohdasta loukkaannuin :(

mutta minulle alkaa muotoutua ap sinusta ellainen mielikuva, että olet ihminen, jolla on aika isoja itsetunto-ongelmia. Koet näköjään, että jos joku on eri mieltä kanssasi, hän yrittää loukata sinua tahallaan. Ja jos joku yrittää neuvoa sinua, hän puuttuu asioihisi ja asioihisi ei saa puuttua. Luet rivien välistä ihmeellisiä asioita ja koet itsesi marttyyriksi, kun sinua ei ymmärretä. Nyt menen ensimmäistä kertaa tässä ketjussa henkilökohtaisuuksiin, mutta tulee vain mieleen, että noinkohan synnytystraumasi johtuu kätilöstäsi vai omasta asenteestasi...

asiallinen ja melkein kaikki muut eivät. Tällaisia viestejä olet saanut useita ja olet kokenut ne loukkaavina ja syyllistävinä.

Hmmm????

Tämänkin koin asiattomaksi ja syyllistäväksi. Jos nyt sen haluat kuulla. Itse et varmaan tosin tajua miksi. En ihmettele.

Kyllä ihmettelen! Tuolla on täysin identtisiä viestejä ko. viestin kanssa ja ne koit syyllistäviksi. Ihmettelen suuresti ajatuksen juoksuasi. Ei, minua ei haittaa vaikka koit ihmettelevän viestini asiattomaksi ja syyllistäväksi. Koet siis ihmettelevät ja kyseenalaistavat viestitkin loukkaavina. Mitä se kertoo sinusta? Itsekään et vastannut kysymykseen.

Ni mitä sen pitäisi kertoa minusta? Mitä haluat sen kertovan? Päätä sinä.

"

Et taida paljoa ystäviä omistaa tai kukaan heistä eiole synnyttänyt? Tai et taida paljoa käydä perhekerhossa tai olet ensikertalainen täällä? "

Kyllä noista lauseista joku muukin olisi voinut mielensä pahoittaa. Ohiksena nyt mietin mistä kohdasta ap mahtoi loukkaantua.

ei kyseinen kirjoittaja

viestissä on sitä pyydetty. Eli ap ei itse vastaa kysymyksiin. Kertoo vaan miten haluaa jakaa synnytystään ja pyytää empatiaa. MInullekin sattui kauheita 26.1.2000 ja pyydän nyt empatiaa.Asia vaivaa minua edelleenkin suuresti. En kuitenkaan kerro, että mitä minulle on sattunut, pyydän vain ihmisiä ymmärtämään tuskaani. Meneekö tämä oikein? Ei mene.

ja muutama tuntuu tietävän senkin, miten ap:n synnytys on mennyt, vaikkei hän ole siitä puhunut. Voihan siinä hyvin olla joku kauhea hoitovirhe taustalla.

Minä ainakin uskallan tunnustaa, että synnytys oli helvetillistä ja sattui niin paljon että luulin kuolevani. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, niin olisin voinut asennoitua siihen oikein, mutta joka puolella vain sanottiin että "epiduraali vie kivun pois". No minä en edes ehtinyt epiduraalia saada. Lisäksi synnytyksen jälkeen kaikki ihastelivat vain vauvaa eikä kukaan kysynyt voinnistani mitään. Oli silvottu ja yksinäinen olo, vaikka vauva olikin kunnossa.

synnytys on vaiettu tabu.

Usein niitä vähätellään ja sanotaan vain synnytyksen olevan luonnollinen asia. Minullekin on moni sanonut 'ei se minusta mitenkään hirveää ollut, mutta sen vissiin eri ihmiset kokee eri tavalla'.

Lääkärikin sanoi, että 'tietysti synnytys sattuu' kun yritin puhua hänelle vaikeasta synnytyksestäni. Aivan kuin vika olisi ollut minussa ja asenteessani, ei synnytystapahtumassa.

Kätilökään ei asiasta keskustellut eikä käynyt läpi synnytystäni ollenkaan, vaikka yleensä synnytyskeskustelu on tapana käydä.



Vasta sen jälkeen kun toinen synnytykseni oli ns. normaali, on vaikea synnytykseni myönnetty vaikeaksi eikä pelkäksi asenneongelmaksi.

Sen helpon synnytyksen jälkeen kätilö halusi puhua (sen helpon) synnytyksen kulusta ja kyseli kovasti miltä minusta tuntui, jäikö mitään hampaankoloon, oliko lääkitys riittävä ymv.

Ap on jauhanut tätä muissakin ketjuissa. Saanut vastauksia todella paljon. On yritetty auttaa, mikään ei tunnu kelpaavan. Virtuaalisesti ku on paha taputtaa päähän.



Kätilö oli kuulemma tehnyt virheen kun ei ollut ponnistusvaiheessa antanut kipulääkettä, ainakaan tarpeeksi.



Ole ap onnellinen että sinulla on elävä terve lapsi. Sen takia sinä synnytit. Se tekee äidin ja lapsen suhteesta osaltaan niin tiiviin että äiti on todella kärsinyt lapsensa takia( ja vaikka ei olisikaan kärsinyt:D)



Sinä olet nyt äiti, sinulla on lapsi. Jos et pääse yli kivun tuomasta traumasta, niin voithan alkaa sijaisäidiksi tai adoptoida. Ei sekään ole helppoa, sanoisimpa että helpommalla pääsee kun kestää sen hetkellisen kivun.



Kivusta et voi syyttää ketään, ainakaan oikeasti. todennäköisesti itseinho olisi ainoa oikea osoite vihallesi, mutta se ei olisi yhtään sen rakantavampaa kun muidenkaan syyttely. EI OLE SYYLLISTÄ SYNNYTYSKIPUUN!

viestissä on sitä pyydetty. Eli ap ei itse vastaa kysymyksiin. Kertoo vaan miten haluaa jakaa synnytystään ja pyytää empatiaa. MInullekin sattui kauheita 26.1.2000 ja pyydän nyt empatiaa.Asia vaivaa minua edelleenkin suuresti. En kuitenkaan kerro, että mitä minulle on sattunut, pyydän vain ihmisiä ymmärtämään tuskaani. Meneekö tämä oikein? Ei mene.

ja muutama tuntuu tietävän senkin, miten ap:n synnytys on mennyt, vaikkei hän ole siitä puhunut. Voihan siinä hyvin olla joku kauhea hoitovirhe taustalla.

Minä ainakin uskallan tunnustaa, että synnytys oli helvetillistä ja sattui niin paljon että luulin kuolevani. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, niin olisin voinut asennoitua siihen oikein, mutta joka puolella vain sanottiin että "epiduraali vie kivun pois". No minä en edes ehtinyt epiduraalia saada. Lisäksi synnytyksen jälkeen kaikki ihastelivat vain vauvaa eikä kukaan kysynyt voinnistani mitään. Oli silvottu ja yksinäinen olo, vaikka vauva olikin kunnossa.

vaikka ei tiedäkään mitä kauheaa on tapahtunut. Ehkä toinen siinä puhellessa vähitellen avautuu kun saa tukea ja ymmärrystä. Ei empatia vaadi sitä että tietää mitä toiselle on tapahtunut vaan empatia on kykyä tukea ja lohduttaa toista vaikkei tiedäkään mistä kaikesta on kyse mutta toinen selvästi tarvitsee tukea.

"

Et taida paljoa ystäviä omistaa tai kukaan heistä eiole synnyttänyt? Tai et taida paljoa käydä perhekerhossa tai olet ensikertalainen täällä? "

Kyllä noista lauseista joku muukin olisi voinut mielensä pahoittaa. Ohiksena nyt mietin mistä kohdasta ap mahtoi loukkaantua.

ei kyseinen kirjoittaja

Ei ollut tarkoitus loukata. Olisi pitänyt kirjoittaa tarkemmin. Piti siis kirjoittamani, että et taida omistaa paljon naispuolisia ystäviä tai siis kukaan heistä ei ole synnyttänyt? Jos tuosta nyt loukkaantuu niin voi, voi, ei voi mitään.

Se alkuperäinen tuon lauseen kirjoittaja.

ja on hänen oma asiansa haluaako jakaa traumaattisen synnytyskokemuksensa jonkun vihaisen wt-mamman kanssa. Ap, tiedän ja ymmärrän, mistä puhut jos tuo nyt yhtään nostaa fiiliksiäsi. Menkää te ilkeilijät itse ammattiauttajalle!

synnytys on vaiettu tabu.

Usein niitä vähätellään ja sanotaan vain synnytyksen olevan luonnollinen asia. Minullekin on moni sanonut 'ei se minusta mitenkään hirveää ollut, mutta sen vissiin eri ihmiset kokee eri tavalla'.

Lääkärikin sanoi, että 'tietysti synnytys sattuu' kun yritin puhua hänelle vaikeasta synnytyksestäni. Aivan kuin vika olisi ollut minussa ja asenteessani, ei synnytystapahtumassa.

Kätilökään ei asiasta keskustellut eikä käynyt läpi synnytystäni ollenkaan, vaikka yleensä synnytyskeskustelu on tapana käydä.

Vasta sen jälkeen kun toinen synnytykseni oli ns. normaali, on vaikea synnytykseni myönnetty vaikeaksi eikä pelkäksi asenneongelmaksi.

Sen helpon synnytyksen jälkeen kätilö halusi puhua (sen helpon) synnytyksen kulusta ja kyseli kovasti miltä minusta tuntui, jäikö mitään hampaankoloon, oliko lääkitys riittävä ymv.

Oneksi sinä olet saanut lohdun toisesta synytyksestä. Sinullä olisi pitänyt olla oikeus synnytyskesksuteluun jne. Itse sian synnytyskesksutelun, mutta olin siinä vaiheessa vielä niin heikko ja tokkurassa, ettie kesksutelusta ollut mitään hyötyä. Ja kätilöllä oli kiire.

Minun synnytyksessä sentään muutama hoitaja tostesi, että synyntykseni oli todella vaikea. Eli sen suhteen minun ei ole koskaan tarvinnut uskotella kenellekään mitään. Paitsi nyt näköjään täällä.

Ap on jauhanut tätä muissakin ketjuissa. Saanut vastauksia todella paljon. On yritetty auttaa, mikään ei tunnu kelpaavan. Virtuaalisesti ku on paha taputtaa päähän.

Kätilö oli kuulemma tehnyt virheen kun ei ollut ponnistusvaiheessa antanut kipulääkettä, ainakaan tarpeeksi.

Ole ap onnellinen että sinulla on elävä terve lapsi. Sen takia sinä synnytit. Se tekee äidin ja lapsen suhteesta osaltaan niin tiiviin että äiti on todella kärsinyt lapsensa takia( ja vaikka ei olisikaan kärsinyt:D)

Sinä olet nyt äiti, sinulla on lapsi. Jos et pääse yli kivun tuomasta traumasta, niin voithan alkaa sijaisäidiksi tai adoptoida. Ei sekään ole helppoa, sanoisimpa että helpommalla pääsee kun kestää sen hetkellisen kivun.

Kivusta et voi syyttää ketään, ainakaan oikeasti. todennäköisesti itseinho olisi ainoa oikea osoite vihallesi, mutta se ei olisi yhtään sen rakantavampaa kun muidenkaan syyttely. EI OLE SYYLLISTÄ SYNNYTYSKIPUUN!

Taitamaton kätilö, joka ei ole osannut antaa sopivasti kipulääkettä oikeana hetkenä. Eka synnytys oli mulla melkoinen vuoristorata joka onneksi päättyi onnellisesti ja tokalla kerralla mulla oli taitava ja ammattinsa osaava kätilö. Kätilön ammatti on tosi tärkeä, siinä pitää olla herkät tuntosarvet ja tietämystä lääkkeiden kanssa.