Mikä saa teidät naiset synnyttämään uudestaan? Onko synnytys edelleenkin vaiettu tabu?

Mä en tunne olleeni synnytyksissä kuin huolellisesti lääkitty valas, josta nyt olisi se vauva otettu ulos tavalla tai toisella. Ekan kerran sektio nukutuksessa, tokassa täyspuudutus epiduraalilla ja ilokaasulla polla sekaisin. Torkuin ja kuolasin melkein koko synnytyksen ajan.

oli mun tapauksessani ainoa keino saada ne.

Mun synnytykset on olleet hienoja ja voimannuttavia kokemuksia, joten olen ekan kerran jälkeen oikein odottanut sitä. En mä mitään ylistämistä synnyttämisestä kuitenkaan tarvitse.

Sun kannattaisi varmaan hakea apua tuohon traumaasi eikä jäädä sen vuoksi yksilapsiseksi. Pahimmassa tapauksessa siirrät trauman vielä tyttärellesi/miniällesi tai syyllistät lapsesi. Näitä on nähty.

Tätä minä odottelinkin. Yritän tätä kokemustani purkaa jotenkuten täällä ja ainut asia mitä teiltä saan on syyllistäminen. Eli tietysti minä olen huono äiti, kun sanon tämän kaiken ääneen. Ja tieysti olen katkeroitunut vauvalleni.

Asia on kuitenkin niin, että olen jo HAKENUT APUA ja tämä katkeroituminen on luojan kiitos kanavoitunut kätilööni, ei vauvvaani.

Aloituksen pointtina oli herättää keskustelua. Sen sijaan minua alettiin syyllistää ja jakamaan heti neuvoja. Niitä en ole kuitenkaan mielestäni pyytänyt.

Ehkä tämä oli väärä palsta tähän kesksuteluun. Ja todella, aihe vaikuttaa näiden vastausten perusteella tabulta.

Tässä on se vesti, jossa olen mainunnut, että olen jo hakenut apua

kun et allekirjoita niitä AP:na. Yksi viesti ei muuten ole sama kuin monta viestiä.

Annan sulle neuvon: sun asenne on nyt selvästikin sellainen, että kenenkään muun näkemys asiasta ei kelpaa. Jos et kestä toisten mielipiteitä asiasta, älä tee keskustelunavausta. Itsellesikin tulee pahempi mieli. Ehkä sulla on vielä niin tunteet pinnassa tuohon synnytykseen liittyen, että näet kaikkien muiden mielipiteet hyökkäyksenä. Anna ajan kulua, ja palaa keskustelemaan tänne asiasta, kun pahin helpottaa.

En nimittäin usko, että tästäkään keskustelusta on ollut sulle mitään hyötyä.

Kyllähän minä kestän toisten mielipiteitä. Olisi vain kiva, että ihmiset vastaisivat noihin esittämiini kysymyksiin asiallisesti (esimerkiksi mikä saa naisen synnyttämään uudelleen) eivätkä lähtisi spukuloimaan, millainen synnytys minulla on ollut. Enkä ole mielestäni pyytänyt missään vaiheessa mitään ohjeita tai neuvoja. Enkä tietenkään pidä siitä, että minut leimataan katkeraksi ämmäksi tai luonnon vihaajaksi, jos aloitan tälläisen kesksutelun. Et sinäkään pitäisi. Että näin.

oli mun tapauksessani ainoa keino saada ne.

Mun synnytykset on olleet hienoja ja voimannuttavia kokemuksia, joten olen ekan kerran jälkeen oikein odottanut sitä. En mä mitään ylistämistä synnyttämisestä kuitenkaan tarvitse.

Sun kannattaisi varmaan hakea apua tuohon traumaasi eikä jäädä sen vuoksi yksilapsiseksi. Pahimmassa tapauksessa siirrät trauman vielä tyttärellesi/miniällesi tai syyllistät lapsesi. Näitä on nähty.

Tätä minä odottelinkin. Yritän tätä kokemustani purkaa jotenkuten täällä ja ainut asia mitä teiltä saan on syyllistäminen. Eli tietysti minä olen huono äiti, kun sanon tämän kaiken ääneen. Ja tieysti olen katkeroitunut vauvalleni.

Asia on kuitenkin niin, että olen jo HAKENUT APUA ja tämä katkeroituminen on luojan kiitos kanavoitunut kätilööni, ei vauvvaani.

Aloituksen pointtina oli herättää keskustelua. Sen sijaan minua alettiin syyllistää ja jakamaan heti neuvoja. Niitä en ole kuitenkaan mielestäni pyytänyt.

Ehkä tämä oli väärä palsta tähän kesksuteluun. Ja todella, aihe vaikuttaa näiden vastausten perusteella tabulta.

Tässä on se vesti, jossa olen mainunnut, että olen jo hakenut apua

kun et allekirjoita niitä AP:na. Yksi viesti ei muuten ole sama kuin monta viestiä.

Annan sulle neuvon: sun asenne on nyt selvästikin sellainen, että kenenkään muun näkemys asiasta ei kelpaa. Jos et kestä toisten mielipiteitä asiasta, älä tee keskustelunavausta. Itsellesikin tulee pahempi mieli. Ehkä sulla on vielä niin tunteet pinnassa tuohon synnytykseen liittyen, että näet kaikkien muiden mielipiteet hyökkäyksenä. Anna ajan kulua, ja palaa keskustelemaan tänne asiasta, kun pahin helpottaa.

En nimittäin usko, että tästäkään keskustelusta on ollut sulle mitään hyötyä.

Kyllähän minä kestän toisten mielipiteitä. Olisi vain kiva, että ihmiset vastaisivat noihin esittämiini kysymyksiin asiallisesti (esimerkiksi mikä saa naisen synnyttämään uudelleen) eivätkä lähtisi spukuloimaan, millainen synnytys minulla on ollut. Enkä ole mielestäni pyytänyt missään vaiheessa mitään ohjeita tai neuvoja. Enkä tietenkään pidä siitä, että minut leimataan katkeraksi ämmäksi tai luonnon vihaajaksi, jos aloitan tälläisen kesksutelun. Et sinäkään pitäisi. Että näin.

keskustelun alussa oli mitään loukkaavaa tai provosoivaa - ainoastaan eriäviä mielipiteitä siitä, että synnytys olisi tabu. Ja jos kerrot, että oma synnytyksesi oli niin kauhea kokemus, että et halua synnyttää enää lisää lapsia, niin totta kai ihmiset kommentoivat sitä.

Kun tekee keskustelupalstalle avauksen, ei voi kontrolloida sitä, mitä muut kirjoittavat.

katkeraksi ämmäksi ja luonnonvihaajaksi. Taidat itse kokea olevasi sellainen?

asiallinen ja melkein kaikki muut eivät. Tällaisia viestejä olet saanut useita ja olet kokenut ne loukkaavina ja syyllistävinä.

Hmmm????

Tämänkin koin asiattomaksi ja syyllistäväksi. Jos nyt sen haluat kuulla. Itse et varmaan tosin tajua miksi. En ihmettele.

että oli traumaattinen kokemus. Kaikilla ei ole traumaattinen, mutta kyllä tässä neljättä odottaessaan on jo monta kertaa käynyt mielessä, että on kyllä viimeinen kerta, en halua enää synnyttää, jos tästä nyt vielä selviäisi. Palkinto on niin ihana. Viimeksikin ajattelin, että eipä ollut niin kamala, että olisi jäänyt viimeiseksi, vaikka olo tuntui kipujen jälkeen rikkinäiseltä,mikä kyllä korjaantui sairaalassaoloaikana. En ehtinyt saada kipulääkkeitä, mutta olin eka kerran kunnolla valmistautunut eli osasin hengittämällä selviytyä supistuksista pitkälle. Kyllä naiset kaiken kunnian synnytyksestä ansaitsevat. En ole kokenut vähättelyä.

Kyllähän minä kestän toisten mielipiteitä. Olisi vain kiva, että ihmiset vastaisivat noihin esittämiini kysymyksiin asiallisesti (esimerkiksi mikä saa naisen synnyttämään uudelleen) eivätkä lähtisi spukuloimaan, millainen synnytys minulla on ollut. Enkä ole mielestäni pyytänyt missään vaiheessa mitään ohjeita tai neuvoja. Enkä tietenkään pidä siitä, että minut leimataan katkeraksi ämmäksi tai luonnon vihaajaksi, jos aloitan tälläisen kesksutelun. Et sinäkään pitäisi. Että näin.



Ihmisethän ovat vastanneet juuri sinun kysymyksiisi. Kertoneet, mikä on saanut heidät synnyttämään uudelleen. Ja vastanneet siihen onko synnytys tabu vai ei. Vastaukset ovat olleet eriäviä oman mielipiteesi kanssa, mutta vastattu on silti.

taidat olla se sama kitisijä joka toisessa ketjussa jo syytti kätilöä kun ei tuupannut sinua täyteen lääkeitä ponnistusvaiheessa ja se sattui...?

Kukaan tuskin on loukkaantunut, ärsyyntynyt lähinnä ja tympääntynyt kun et tunnu ymmärtävän että sinun kokemuksesi oli SINUN VIKASI, ei kenenkään muun. Voithan tietysti syyttää luontoa, karmaa tai vaikka jumalaa. Mutta et muita ihmisiä siitä että miehesi paukautti sinut paksuksi ja yllätyit kun synnytys sattui..

Vaikuttaa näet siltä että olet ainoa joka asiaa ei tunnu ymmärtävän.

Jos ei hyvällä..

Tässä nyt viitattiin siihen, että olisin jotenkin luonnon vihaaja. Ja mihinkäs muuhun tuo teksti viittaa kuin siihen, että minusta on tehty katkera ämmä?

Ei varmasti kukaan ole minua sanatarkasti katkeraksi tai luonnonvihaajaksi sanonut. Mutta kyllä varmasti tajuat, mitä tarkoitan.

Ihan oikeasti, mitä ihmettä selität! Sinun kanssasi ollaan oltu eri mieltä, mutta ei kukaan ole sinua haukkunut. Jos itse podet jotain outoa syyllisyyttä - jonka aihetta en kyllä ymmärrä, jokaisella on oikeus subjektiivisiin kokemuksiinsa - se on sinun oman pääsi sisällä ja et siitä voi ketään muuta syyttää.



Sinua on kyllä - aivan oikein - kehotettu puhumaan traumastasi asiantuntijalle. Kenenkään ei tietenkään ole pakko synnyttää monta lasta, ei edes sitä ainoatakaan - mutta jos ITSE kerran koet, että synnytys oli traumaattinen ja se estää sinua hankkimasta lisää lapsia (vaikka muuten haluaisitkin), niin se on se aihe kääntyä psykologin puoleen.

Olen siis saanut niitäkin, jos en sitä tarpeeksi hyvin ole tuonut esille. valitettavasti joukkoon mahtuu myös paljon vietejä, joiden tarkoituksena on vain pahoittaa mieleni.





ap

asiallinen ja melkein kaikki muut eivät. Tällaisia viestejä olet saanut useita ja olet kokenut ne loukkaavina ja syyllistävinä.

Hmmm????

Tämänkin koin asiattomaksi ja syyllistäväksi. Jos nyt sen haluat kuulla. Itse et varmaan tosin tajua miksi. En ihmettele.

Kyllä ihmettelen! Tuolla on täysin identtisiä viestejä ko. viestin kanssa ja ne koit syyllistäviksi. Ihmettelen suuresti ajatuksen juoksuasi. Ei, minua ei haittaa vaikka koit ihmettelevän viestini asiattomaksi ja syyllistäväksi. Koet siis ihmettelevät ja kyseenalaistavat viestitkin loukkaavina. Mitä se kertoo sinusta? Itsekään et vastannut kysymykseen.

taidat olla se sama kitisijä joka toisessa ketjussa jo syytti kätilöä kun ei tuupannut sinua täyteen lääkeitä ponnistusvaiheessa ja se sattui...? Kukaan tuskin on loukkaantunut, ärsyyntynyt lähinnä ja tympääntynyt kun et tunnu ymmärtävän että sinun kokemuksesi oli SINUN VIKASI, ei kenenkään muun. Voithan tietysti syyttää luontoa, karmaa tai vaikka jumalaa. Mutta et muita ihmisiä siitä että miehesi paukautti sinut paksuksi ja yllätyit kun synnytys sattui.. Vaikuttaa näet siltä että olet ainoa joka asiaa ei tunnu ymmärtävän. Jos ei hyvällä..

Tässä nyt viitattiin siihen, että olisin jotenkin luonnon vihaaja. Ja mihinkäs muuhun tuo teksti viittaa kuin siihen, että minusta on tehty katkera ämmä? Ei varmasti kukaan ole minua sanatarkasti katkeraksi tai luonnonvihaajaksi sanonut. Mutta kyllä varmasti tajuat, mitä tarkoitan.

vaan sanottiin, ettet voi syyttää muita ihmisiä huonoista kokemuksistasi.

Huomanet, että siinä ironisoitiin, että voisit toki syyttää luontoa, KARMAA tai vaikka JUMALAA. Ei siinä silti viitata myöskään siihen, että vihaisit jotenkin karmaa tai Jumalaa...

Ihan oikeasti, mitä ihmettä selität! Sinun kanssasi ollaan oltu eri mieltä, mutta ei kukaan ole sinua haukkunut. Jos itse podet jotain outoa syyllisyyttä - jonka aihetta en kyllä ymmärrä, jokaisella on oikeus subjektiivisiin kokemuksiinsa - se on sinun oman pääsi sisällä ja et siitä voi ketään muuta syyttää.

Sinua on kyllä - aivan oikein - kehotettu puhumaan traumastasi asiantuntijalle. Kenenkään ei tietenkään ole pakko synnyttää monta lasta, ei edes sitä ainoatakaan - mutta jos ITSE kerran koet, että synnytys oli traumaattinen ja se estää sinua hankkimasta lisää lapsia (vaikka muuten haluaisitkin), niin se on se aihe kääntyä psykologin puoleen.

Ihan oikeasti, mitä ihmettä selität! Sinun kanssasi ollaan oltu eri mieltä, mutta ei kukaan ole sinua haukkunut. Jos itse podet jotain outoa syyllisyyttä - jonka aihetta en kyllä ymmärrä, jokaisella on oikeus subjektiivisiin kokemuksiinsa - se on sinun oman pääsi sisällä ja et siitä voi ketään muuta syyttää.

Sinua on kyllä - aivan oikein - kehotettu puhumaan traumastasi asiantuntijalle. Kenenkään ei tietenkään ole pakko synnyttää monta lasta, ei edes sitä ainoatakaan - mutta jos ITSE kerran koet, että synnytys oli traumaattinen ja se estää sinua hankkimasta lisää lapsia (vaikka muuten haluaisitkin), niin se on se aihe kääntyä psykologin puoleen.

eiköhän tämä jo riitä?

ap

Olen synnyttänyt viisi kertaa.

Kipukynnyksiä on erilaisi.

Synnytykseni ovat olleet nopeita. Kun tietää, ettei se kipu kestä kuin tunnin tai kaksi niin on ihan eri asia kuin monia tunteja, jopa vuorokausi.

Esikoinen oli imukuppisynnytys.

Olin 18v ja aivan yksin, silti en saanut traumoja.

Ihmiset tuntee niin erilailla kivun.

Kukaan ei mielestäni haukkunut sinua millään tavalla ketjun alkupäässä, vaan juurikin vastasivat aloittamaasi keskusteluun a)kertomalla, miten uudelleensynnyttäminen oli mahdollista ja b)kommentoimalla väitettäsi siitä, että synnytys on tabu.



Lue ap itse aloituksesi ja mieti, millaisen vastauksen kirjoittaisit, jos sinulla olisi taustalla pari-kolme normaalia synnytystä.



Sehän on ihan tunettu tosiasia, että synnytyskipu unohtuu. Luonto on järjestänyt tämän asian aika hyvin, eikö? Missään tapauksessa normaalisynnytys ei ole kivuton, kysehän on siitä, miten kivun pystyy kestämään. Itselläni ei ole traumoja synnytykestä, mutta epäilen kuitenkin, etteivät ne traumat pelkästä kivusta synny.



Tabu on asia, josta ei puhuta. Kymmenet nettisivut pursuavat synnytystarinoita, mammakerhoissa ja kavereiden kanssa näitä puidaan, löytyy opasta jos jonkinmoista ja kursseja synnytyslaulusta pillujumppaan. Juu, en jaa ajatustasi synnytyksestä tabuna.

asiallinen ja melkein kaikki muut eivät. Tällaisia viestejä olet saanut useita ja olet kokenut ne loukkaavina ja syyllistävinä.

Hmmm????

Tämänkin koin asiattomaksi ja syyllistäväksi. Jos nyt sen haluat kuulla. Itse et varmaan tosin tajua miksi. En ihmettele.

Kyllä ihmettelen! Tuolla on täysin identtisiä viestejä ko. viestin kanssa ja ne koit syyllistäviksi. Ihmettelen suuresti ajatuksen juoksuasi. Ei, minua ei haittaa vaikka koit ihmettelevän viestini asiattomaksi ja syyllistäväksi. Koet siis ihmettelevät ja kyseenalaistavat viestitkin loukkaavina. Mitä se kertoo sinusta? Itsekään et vastannut kysymykseen.

Ni mitä sen pitäisi kertoa minusta? Mitä haluat sen kertovan? Päätä sinä.

Ihan oikeasti, mitä ihmettä selität! Sinun kanssasi ollaan oltu eri mieltä, mutta ei kukaan ole sinua haukkunut. Jos itse podet jotain outoa syyllisyyttä - jonka aihetta en kyllä ymmärrä, jokaisella on oikeus subjektiivisiin kokemuksiinsa - se on sinun oman pääsi sisällä ja et siitä voi ketään muuta syyttää.

Sinua on kyllä - aivan oikein - kehotettu puhumaan traumastasi asiantuntijalle. Kenenkään ei tietenkään ole pakko synnyttää monta lasta, ei edes sitä ainoatakaan - mutta jos ITSE kerran koet, että synnytys oli traumaattinen ja se estää sinua hankkimasta lisää lapsia (vaikka muuten haluaisitkin), niin se on se aihe kääntyä psykologin puoleen.

eiköhän tämä jo riitä?

ap

mikä tabu sinulla on ammattiauttajia kohtaan? Ihmiset yrittävät hyvällä ehdottaa juttelua ammattiauttajan kanssa...ei sillä että pitäisivät sinua "hulluna".

Monilla on vaikeita synnytyksiä, joista voi puhua ammattiauttajan kanssa. Enkä tarkoita psykologia vaan vaikka aloittaa neuvolassa.



Minulla on takana positiivisia synnytyksiä, mutta tunnen monia joilla on ollut päinvastaisia. Minulta ainakin on neuvolassa kysytty (liikaakin :) miten synnytys meni jne.

Jos ystäväpiirissäsi ei ole synnyttäneitä, etkä voi tai halua jutella esim. äitisi kanssa, on olemassa kerhoja ja puistoja joissa on varmasti ikäisiäsikin äitejä.



Itse taas olen kokenut synnytyksen erittäin yleiseksi aiheeksi äitien kesken. Tuntuu että se on yhteinen aihe josta saa puheenaiheen lähes aina, naiset jopa ylpeänä kertovat synnytyksistään - sekä positiivisista että traumaattisista.



Älä ap koe niin negatiiviksi näitä viestejä, uskon monien tarkoittavan viestejään positiivisesti. Tämä on sama kuin tekstiviestit, niin monta lukijaa kuin lähettäjääkin ja sitä viestin sävyä ei heti voi tietää :)

Ihan oikeasti, mitä ihmettä selität! Sinun kanssasi ollaan oltu eri mieltä, mutta ei kukaan ole sinua haukkunut. Jos itse podet jotain outoa syyllisyyttä - jonka aihetta en kyllä ymmärrä, jokaisella on oikeus subjektiivisiin kokemuksiinsa - se on sinun oman pääsi sisällä ja et siitä voi ketään muuta syyttää.

Sinua on kyllä - aivan oikein - kehotettu puhumaan traumastasi asiantuntijalle. Kenenkään ei tietenkään ole pakko synnyttää monta lasta, ei edes sitä ainoatakaan - mutta jos ITSE kerran koet, että synnytys oli traumaattinen ja se estää sinua hankkimasta lisää lapsia (vaikka muuten haluaisitkin), niin se on se aihe kääntyä psykologin puoleen.

eiköhän tämä jo riitä?

ap

Kyllä tuli selväksi. Ihmiset haluavat olla ilkeitä.