Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

Juuri näin. Korostan, että vaikka itse en haluakaan mennä naimisiin, ei minua todellakaan häiritse, jos joku muu tekee niin. Ainoastaan en halua, että avioliittoinstituutio sotkee niiden ihmisten elämää, jotka elävät eri tavoin. Vähän moniarvoisempi ja suvaitsevaisempi yhteiskunta on se, mitä ainakin itse haen.

...siis, mitä??

Miten toisten avioliitot sotkevat jonkun avoliitossa elelevän elämää millään tavalla.

miehetkin haluavat turvata yhteisen elämän, eikä pitää takaporttia auki.

Kyllä se takaportti aika auki on niin kauan, kun avioeroja ei ole kriminalisoitu.

Se on käynyt hyvin selväksi, että suurin osa avovaimoista kipaisisi keveästi naimisiin jos mies haluaisi.

Olisi kiva kuulla, mistä kohtaa olet lukenut näin? :D

Mutta olosuhteiden pakosta yritetään vaatia sitten avoliiton virallistamista

...mitä kukaan ei ole vaatinut.

Avomamman mis selittää, että "me emme tarvitse mitään virallista sitoumusta, se on vanhanaikaista. Minä rakastan sinua aivan yhtä paljon, vaikka en osta sinulle sormusta kun se on niin lapsellistä. Tää mun rakkaus on aidompaa kun se perustuu vapaaehtoisuuteen"

Avomammalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin myötäillä samaa laulua kun ei ole muuta mahdollisuutta.

Eikö olekin traagista? Ja vielä tämän lisäksi jää se hääpäiväkin pois, se Elämän Onnellisin Päivä! Ajatelkaa, miten ankea on elämä, josta puuttuu kokonaan Eämän Onnellisin Päivä! Sehän on ihan kauheaa, elämä ilman kliimaksia.

Ei saatana, kyllä kannattaa naisen yrittää suostutella mies naimisiin, muutenhan ei voi olla varma, että suhde kestää loppuiän. Ja pitäähän naisella olla joku suhde, että saa viikkorahaa. Ja onhan se paras olla virallinen suhde, ettei naapurin Hilma pääse epäilemään vaikka lesboksi tai joksikin kuulantyöntäjäksi. Tai vaikka rumaksi tai feministiksi tai anarkistiksi tai joksikin muuksi kuin kotirouvaksi.

taidan ottaa asian puheeksi miehen kanssa vielä tänä iltana.

...siis, mitä??

Miten toisten avioliitot sotkevat jonkun avoliitossa elelevän elämää millään tavalla.

Avioliittoinstituutio, jonka mukaan parisuhteet tietyisä asioissa määritellään, aiheuttavat juuri ketjussa mainitut ongelmat niille, jotka eivät siihen muottiin halua mukautua. Avioliittoon kuuluu perusteettomia etuoikeuksia, jotka syrjivät muita, esim. tuo leskeneläke. Ja kyllähän isyyslaki hankaloittaa välillä elämää, esim. ketjussa mainituissa tapauksissa. Avioliitto on yhteiskunnassa normi, josta poikkeavia kiusataan kaikenlaisilla lisäselvityksillä ja paperisotkuilla ja taloudellisilla sanktioilla (kuten korkeampi perintövero).

Vain muutamia mainitakseni.

Moni on kysynyt, että miksei sitten menis naimisiin kun moni asia on sitten helpompaa. Ihan yhtä lailla voi kysyä, miksi juuri avioliitossa niiden asioiden pitäisi olla helpompia.

avoliittolaiset ei muka halua mennä naimisiin, mutta huutavat silti avioliiton etuja itselleen. Samat edut pitäisi saada eron tullen kuin avioliittolaisilla, mutta naimisiin ei "haluta" mennä kun se on niin vanhanaikaista. Juurihan nyt on tapetilla tämä lakimuutos avoliitoista kun mammat haluaa samat edut kuin avioliittolaiset kun miehet ei suostu menemään naimisiin.

Myönnän, etten ole ihan uudella vuosituhannella suomalaisten lasten perhekuvioissa - voiko siis enää puhua perheestä lainkaan vanhanaikaisessa merkityksessä vai miten se menee?

Asumme konservatiivisessa maassa ja kaupungissa, jossa avioliitolla ja perheellä on kuitenkin vielä vahvasti perinteinen merkitys. Siihen vaikuttaa myös se, että vaurautta on ja perhelainsäädöntä on melko vanhakantaista. Ei ole meitä haitannut.

Olihan ennenkin susipareja, harvassa tosin. Mutta ehkä noita avoliittojakin on erilaisia sitten? Itselle on jäänyt avoimeksi se, millaisesta sitoutumisesta on kysymys näissä uusissa avoliitoissa. Avioliitossa se on aika selkeää, ensin on tutustumisaika, ja jos puoliso miellyttää syvemmin, sitten kihlaus ja kihlausaika. Kihlaus on lupaus avioliitosta ja avioliitto sitten sinetöi sitoumuksen. Symboliikkaahan se on, muttei minusta kuitenkaan vailla merkitystä.

Itse pidän kovasti noista perinteistä, niissä on jatkuvuuden tuntu ja ne synnyttävät turvallisuudentunnetta jälkipolveenkin.

Maailma muuttuu, mutta onko se muutos aina liikettä kohti parempaa?

ei tällaista eläke- ja toimeentulopohdiskelua voi muuten ymmärtää. On tietysti epäreilua, että joku on elämänsä aikana tienannut enemmän ja joku vähemmän, joku on pysynyt sinkkuna ja joku on mennyt yksiin jonkun toisen kanssa. On epäreilua että ihmiset saavat erisuuruisia eläkkeitä. On epäreilua, etteivät kaikki saa samaa palkkaa riippumatta siitä mitä työkseen tekevät. Joku sairastuu ja joku kuolee nuorena tai just eläkeiän kynnyksellä. Elämä on epäreilua, ja elämään vaikuttavat omat valinnat.

Ajatellaanpa leskeneläkettä saavaa mummaa, joka on ollut kotiäitinä koko ikänsä ja kasvattanut muutaman lapsen siinä kun miehensä on käynyt töissä. Eiköhän tämä mumma ole oman osansa perheen urakasta suorittanut ja sitä kautta ansainnut sen pienen eläkkeen, minkä leski yleensä saa.

Verottajan pitää jostain omansa ottaa. Perintövero on yksi niitä ainoita reiluja verottamisen kohteita. Se on saajalleen ylimääräistä tuloa, ja vieraiden perintövero on säädetty isommaksi kuin rintaperillisten ja lähisukulaisten, mikä oikein onkin.

Jos haluat periä asuinkumppanisi, mene naimisiin. Sinun ei tarvitse ottaa hänen nimeään eikä mitään muutakaan häneltä. Sovitte vaan yhdessä pelisäännöt.

Mutta esim. leskeneläke on minusta hyvin tärkeä niille, jotka sitä saavat.

Etkö lukenut lainkaan sitä, mitä kirjoitin? Joo, varmaan ylimääräinen raha kelpaisi kenelle vaan. Mutta miksi ei mieluummin nostettaisi KAIKKIA pieniä eläkkeitä? Vai onko erityisen tärkeä huolehtia juuri varakkaiden ihmisten leskien toimeentulosta - miksi ei yhtä lailla KAIKKIEN vanhuksien, siviilisäädystä riippumatta? Yleensä eläke perustuu itse ansaittuun tuloon, mutta leskeneläke perustuu jonkun toisen ansaitsemaan tuloon ja hyödyttää nimenomaan niitä, joilla on ollut varakkaampi puoliso. Mitäs, jos puoliso on ollut yhtä köyhä? Leskeneläke on elitistinen ja eriarvoistava.

Esim. äitini ei saanut muuta kuin kansaneläkkeen. Isäni kuollessa hän alkoi saada leskeneläkettä. Vanha ihminen on niillä tuloilla pystynyt säilyttämään kotinsa ja pystyy asumaan siellä.

Mutta entäs ne naimattomina pysyneet köyhät vanhukset - heidänkö kohdallaan on ihan samantekevää, jos odottaa köyhä ja kurja vanhuus?

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että miten todistetaan, että olette avoliitossa, ettekä vain kämppiksiä eron tai kuoleman kohdatessa. Eli avoliitto pitäisi kuitenkin virallistaa jollain tavalla.

Miten niin? Minusta on ihan oikeudenmukaista, että erossa kumpikin pitää oman omaisuutensa. Erossahan suhde "purkautuu". Kuolemantapaus on eri asia, koska tällöin he ovat edelleen perhe. Automaattisesti ei toki yhdessä asuva voi periä toista, mutta tilanne onkin eri, jos on keskinäinen testamentti. Olen kirjoittanut tämän aika monta kertaa tänne, mutta syystä tai toisesta ei ole mennyt perille: ainoa PIENI muutos olisi, että tällaisessa tapauksessa (kun on keskinäinen testamentti) perintöveroprosentti olisi sama kuin muillakin perheenjäsenillä (siis lapsilla ja aviopuolisolla). Tällöin syy olisi se, että kyse on PERHEENJÄSENESTÄ. Mitä epäselvää tässä on?

Ja jos nyt joku alkaa saivarrella, että sittenhän joku voi "huijata" ja antaa omaisuutensa pelkälle kämppikselle - niin millä lailla oikeastaan voidaan sanoa, etteikö pelkkä kämppis voisi olla henkilön perhe? Ja jos yhdessä asuva nainen ja mies joka tapauksessa esim. Kelassa tulkitaan avopuolisoksi, siis pariskunnaksi ja jopa elatusvelvollisiksi (!) - niin minkä takia tämä asia purkautuisi kuoleman hetkellä, JOS kerran henkilöt ovat testamentinkin kautta ilmoittaneet haluavansa jättää perinnön toisilleen?

Tämä ei suinkaan olisi niin suuri muutos, mitä yritätte vängätä. Ilmeisesti tässä on vain kysymys arvolatauksesta: halutaan alleviivata avioliiton erityisasemaa, koska se on perinteisesti ollut "moraalisesti oikea tapa toimia". Ja yritetään ohjailla ihmiset valitsemaan avioliiton, jotta voitaisiin pitää kirjaa heidän suhteistaan.

Ja taas ollaan kysymyksessä, että miksi ei voi vihityttää itseään jos kuitenkin pitää joku paperi täyttää, että olette virallisessa avoliitossa.

Avoliittopapereita ei edelleenkään tarvitsisi täyttää.

Mutta eikö ole myös aika epäoikeudenmukaista, että yhdessä asuva nainen ja mies katsotaan pariskunnaksi aina silloin, kun siitä on heille taloudellista haittaa (esim. Kela-etuuksissa toisen tulot vaikuttavat toisen tukiin), mutta ei silloin, kun he hyötyisivät siitä?

Täällä moni on korostanut, miten avoparit eivät voi vaatia rusinoita pullasta eli pelkkiä oikeuksia. Mutta miten voidaan pitää oikeudenmukaisena, että avopareilla ei ole lainkaan oikeuksia, vain pelkkiä velvollisuuksia?

Että ovatko täällä kiihkeimmin avoliittoa avioliittoon vertaavat heitä, joiden mies on sanonut, että "en koskaan halua naimisiin"?



Jotenkin tuntuu typerältä, että ei mennä naimisiin, mutta sitten tullaan jonnekin keskustelupalstalle vänkäämään, että "no ollaanhan me MELKEIN SILLEEN naimisissa". Kai kaikki nyt tietävät, että rakkaus ei ole kiinni sormuksista; sitoutumisen aste vaan kyllä lain silmissä on.



Alkuperäiselle:

Tunnen useammankin henkilön (sekä miehiä että naisia), jotka ovat menneet naimisiin vasta löydettyään Sen Oikean. Avoliitossa on voitu olla jonkun kanssa kymmeniäkin vuosia, mutta naimisiin on menty sitten vasta sen tosirakkauden kanssa.

Ei ole varaa järjestää häitä sukulaisille. Toinen vaihtoehto olisi matka ulkomaille, jossa naimisiin meno. Siihenkään ei ole varaa. Maistraattihäitä Suomessa ilman sukua/ystäviä en halua, sillä ei tunnu juhlalliselta/miltään.

- tuo lause tiivistää koko inttämisen.

Haluan saada kaikki avioliiton edut, mutta en halua mukautua muottiin ja mennä avioliittoon.

Jos et halua, et halua.

Siinä se. Se on sinusta itsestäsi kiinni. Miksi koko maailman pitäisi tanssia sinun pillisi mukaan?

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle täysi-ikäiselle ihmiselle oikeuden mennä avioliittoon. Mitään pakkoa ei ole.

...siis, mitä??

Miten toisten avioliitot sotkevat jonkun avoliitossa elelevän elämää millään tavalla.

Avioliittoinstituutio, jonka mukaan parisuhteet tietyisä asioissa määritellään, aiheuttavat juuri ketjussa mainitut ongelmat niille, jotka eivät siihen muottiin halua mukautua. Avioliittoon kuuluu perusteettomia etuoikeuksia, jotka syrjivät muita, esim. tuo leskeneläke. Ja kyllähän isyyslaki hankaloittaa välillä elämää, esim. ketjussa mainituissa tapauksissa. Avioliitto on yhteiskunnassa normi, josta poikkeavia kiusataan kaikenlaisilla lisäselvityksillä ja paperisotkuilla ja taloudellisilla sanktioilla (kuten korkeampi perintövero).

Vain muutamia mainitakseni.

Moni on kysynyt, että miksei sitten menis naimisiin kun moni asia on sitten helpompaa. Ihan yhtä lailla voi kysyä, miksi juuri avioliitossa niiden asioiden pitäisi olla helpompia.

"Täällä moni on korostanut, miten avoparit eivät voi vaatia rusinoita pullasta eli pelkkiä oikeuksia. Mutta miten voidaan pitää oikeudenmukaisena, että avopareilla ei ole lainkaan oikeuksia, vain pelkkiä velvollisuuksia?"



Tehän olette vasiten halunneet valita AVOliiton. Se tarkoittaa, ettei ole mitään virallisia puitteita. Haluatte VAPAUTTA. Teillä on normaalit yksilön vapaudet ja oikeudet ja velvollisuudet, ja ne ovat tosi hyvät Suomessa.

ja omaisuutta jakaa kun erotaan ja kuollaan niin mitä me sitten teemme, jotka emme halua toisen perivän meitä, eikä saavan osinkoja ja saavan puolta meidän omaisuudesta jos eroamme.



Ei me kaikki avolaiset haluta toisen kukkarolle jos ero tulee. Pitääkö meidän alkaa sitten tehdä avoehtosopimus tai asua erillään kun nämä jotkut raukat ei pääse naimisiin, mutta haluaa avioliiton edut.

En käsitä, miksi joillekin avioliitto näyttää olevan kirosana ja avioliittoinstituutio iso mörkö. Millä tavalla se teitä naisena riistää, jos joku haluaa virallistaa suhteensa? Mitä ihmeen traumoja taustalla voi olla...Ei se kuulkaa tarkoita, ettei osaa omilla aivoilla ajatella, vaikka ei kyseenalaistaisikaan kaikessa, mitä tekee, yhteiskunnan normeja ja perinteitä.

Jos avoliittoja aletaan virallistaa ja perintöjä jaella ja omaisuutta jakaa kun erotaan ja kuollaan niin mitä me sitten teemme, jotka emme halua toisen perivän meitä, eikä saavan osinkoja ja saavan puolta meidän omaisuudesta jos eroamme.

Ei me kaikki avolaiset haluta toisen kukkarolle jos ero tulee. Pitääkö meidän alkaa sitten tehdä avoehtosopimus tai asua erillään kun nämä jotkut raukat ei pääse naimisiin, mutta haluaa avioliiton edut.

tämä provokatiivinen tahallaan väärinymmärtäminen. Ilmeisesti ketjussa esitetyt lakimuutokset kuulostavat mielestänne liian järkeviltä, koska on pakko jatkuvasti jauhaa tätä "avoliittojen virallistamista" (jota kukaan ei ole ehdottanut). Tarkoituksenne on ilmeisesti sekottaa pakkaa ja vääristellä muiden argumentteja, vai? Tai sitten siellä kirjoittelee joku, joka saa jotain kicksejä haastatessaan ihmisiä olemattomaan väittelyyn.

Miten avoliitossa voisi olla mitään oikeuksia?

Tehän olette vasiten halunneet valita AVOliiton. Se tarkoittaa, ettei ole mitään virallisia puitteita. Haluatte VAPAUTTA. Teillä on normaalit yksilön vapaudet ja oikeudet ja velvollisuudet, ja ne ovat tosi hyvät Suomessa.

Vapautta ei ole se, että esim. Kela ottaa oikeudekseen määritellä, ketkä ovat avoliitossa ja jotenkin puolivirallisessa suhteessa keskenään. Vapautta olisi se, että yhdessä asuminen ei vaikuttaisi MIHINKÄÄN, eikä tarvitsisi yhteenkään paperiin laittaa ruksia mihinkään kohtaan, joss kysytään siviilisäätyä. Vapautta olisi se, että yhteiskuntaa ei kiinnostaisi vittujakaan, kuka on kenenkin kanssa.

Tällainen sopisi minulle. Kun se kerran ei ole mahdollista, niin sitten niiden avoliitosta seuraavien velvollisuuksien lisäksi pitäisi olla mahdollisuus vaatia niitä oikeuksiakin - halutessaan. Tällöin toteutuisi ajatus avoliiton vapaudesta suhteessa avioliittoon.

Elämä on epäreilua, ja elämään vaikuttavat omat valinnat.

Ja tämän kirjoittajan täytyy olla joku äärioikeistolainen.

Ajatellaanpa leskeneläkettä saavaa mummaa, joka on ollut kotiäitinä koko ikänsä ja kasvattanut muutaman lapsen siinä kun miehensä on käynyt töissä. Eiköhän tämä mumma ole oman osansa perheen urakasta suorittanut ja sitä kautta ansainnut sen pienen eläkkeen, minkä leski yleensä saa.

No, nykyisin eläke kertyy myös lasten hoitamisesta kotona, joten miksi kotiäidin täytyisi saada eläkettä SILLÄ PERUSTEELLA, KUINKA VARAKAS HÄNEN MIEHENSÄ ON OLLUT? (Tai vastaavasti, köyhemmän miehen saada eläkettä vaimonsa tulojen perusteella.) Onko varakkaan puolison iskeminenkin joku "saavutus", josta kuuluu palkita?

Ja edelleen: miksi ei nostettaisi kaikkia pieniä eläkkeitä? Eikö olisi reilua, että myös ne yksin asuneet saisivat hyvän vanhuuden? Etenkin, kun heillä ei ole edes puolisolta jäänyttä perintöä, vaan he ovat ihan omillaan. Yksin asuminenhan ei ole aina edes oma valinta, ja vaikka usein toki onkin, niin ei se ole mikään hyvä peruste eriarvoisuudelle. Voihan se sinkkuna elänytkin olla kasvattanut lapsia (vieläpä ilman puolison tukea!) - miksi hänen ei kuuluisi saada tästä samanlaista palkintoa kuin naimisissa olleen äidin (tai isän)? (Joskaan leskeneläkkeen tarkoitus ei olekaan olla palkkio kotiäidin kärsimyksistä, mutta kun nyt menit provoviestilläsi vetämään juttua siihen suuntaan, niin menköön.)

Verottajan pitää jostain omansa ottaa. Perintövero on yksi niitä ainoita reiluja verottamisen kohteita. Se on saajalleen ylimääräistä tuloa, ja vieraiden perintövero on säädetty isommaksi kuin rintaperillisten ja lähisukulaisten, mikä oikein onkin.

Perheenjäsenet eivät ole toisilleen vieraita.

Jos haluat periä asuinkumppanisi, mene naimisiin. Sinun ei tarvitse ottaa hänen nimeään eikä mitään muutakaan häneltä. Sovitte vaan yhdessä pelisäännöt.

Ei kiinnosta edelleenkään avioliitto. Ja minulla olisi enemmän perittävää kuin hänellä. No, nyt perivät lapset - ja niin perisivät toki siinäkin tapauksessa, vaikka olisimme naimisissa.

Ja juuri tuollainen "pelisääntöjen sopiminen" kuulostaa juuri niin oksettavalta, mitä tämä koko ketju.

En käsitä, miksi joillekin avioliitto näyttää olevan kirosana ja avioliittoinstituutio iso mörkö. Millä tavalla se teitä naisena riistää, jos joku haluaa virallistaa suhteensa? Mitä ihmeen traumoja taustalla voi olla...Ei se kuulkaa tarkoita, ettei osaa omilla aivoilla ajatella, vaikka ei kyseenalaistaisikaan kaikessa, mitä tekee, yhteiskunnan normeja ja perinteitä.

Tää on niin hyvin sanottu taas (ja oli täällä tosi paljon muitakin aika hyviä pointteja). Mä voin kuulkaa todistaa, että ei todellakaan ole kauhean helppoa päästä naimisiin. Mua ei meinannut ensin huolia kukaan - paitsi Arskan Pubin Keke, mutta sekin vaan yhdeksi yöksi :( Mutta onneksi tapasin sitten tämän mun nykyisen IHANAN aviomiehen, joka SUOSTUI! Se siis suostui menemään mun kanssa naimisiin, ja voitte uskoa, että kyllä oli voittajafiilis!

Ja varsinkin, kun mun mies on korkeasti koulutettu, varakas ja vielä TOSI hyvän näköinen, moni on kateellinen tästä mun avioliitosta. Jopa mun psykologi! Ja se on sentään sellainen kouluja käynyt nainen. Mutta ehkä sekin on jostain katkera elämälle (voi olla, että sen mies on vaatinut avioehdon tai sitten se muuten ei saa mieheltään riittävästi rahaa, kun taas mä saan aina kun pyydän!).

Mäkin luulen, että tossa ettei halua mennä naimisiin on taustalla jotain traumoja. Ehkä koulukiusaamista, tai ulkonäkökomplekseja (uskon että nää on aika yleisiä). Kyllä mullakin varmaan ottaisi päähän, jos en olisi päässyt naimisiin, ja sitten tuskin saisin enää ketään muutakaan, kun kaikki luulisi mussa olevan jotain vikaa kun en ole kelvannut kenellekään. Siksi mun mielestä kannattaa mieluummin mennä naimisiin kuin olla avoliitossa, niin on heti kättelyssä KAIKILLE SELVÄÄ, että noi on yhdessä. Muutenhan voi olla ettei joku tiedä, onko ne vai ei, mikä olis tietysti kans aika noloa, jos joku luulis että ollaankin vaan kämppiksiä. (Tosi noloa se olis varsinkin, jos olis lapsia, ja ne aattelis että vitsi toi raukka on tullu paksuksi kämppikselleen, ajatelkaa nyt vähän!)

Musta tuntuu, että omilla aivoillaan ajattelee NIMENOMAAN ne, jotka ei kyseenalaista sellaisia asioita, jotka on olleet toimivia iät ja ajat. Koska silloinhan se ei ole sellaista itsetarkoituksellista kapinaa, vaan voi olla tyytyväinen ja onnellinen, löytää ne elämän tärkeät asiat siitä läheltä: omasta avioliitosta. On kypsän ihmisen merkki, kun hyväksyy tosi asiat!

Mutta jatka vaan tappelemista koko maalmaa vastaan, kyllä se murkkukä joskus loppuu ;)

En käsitä, miksi joillekin avioliitto näyttää olevan kirosana ja avioliittoinstituutio iso mörkö. Millä tavalla se teitä naisena riistää, jos joku haluaa virallistaa suhteensa? Mitä ihmeen traumoja taustalla voi olla...Ei se kuulkaa tarkoita, ettei osaa omilla aivoilla ajatella, vaikka ei kyseenalaistaisikaan kaikessa, mitä tekee, yhteiskunnan normeja ja perinteitä.

Tää on niin hyvin sanottu taas (ja oli täällä tosi paljon muitakin aika hyviä pointteja). Mä voin kuulkaa todistaa, että ei todellakaan ole kauhean helppoa päästä naimisiin. Mua ei meinannut ensin huolia kukaan - paitsi Arskan Pubin Keke, mutta sekin vaan yhdeksi yöksi :( Mutta onneksi tapasin sitten tämän mun nykyisen IHANAN aviomiehen, joka SUOSTUI! Se siis suostui menemään mun kanssa naimisiin, ja voitte uskoa, että kyllä oli voittajafiilis!

Ja varsinkin, kun mun mies on korkeasti koulutettu, varakas ja vielä TOSI hyvän näköinen, moni on kateellinen tästä mun avioliitosta. Jopa mun psykologi! Ja se on sentään sellainen kouluja käynyt nainen. Mutta ehkä sekin on jostain katkera elämälle (voi olla, että sen mies on vaatinut avioehdon tai sitten se muuten ei saa mieheltään riittävästi rahaa, kun taas mä saan aina kun pyydän!).

Mäkin luulen, että tossa ettei halua mennä naimisiin on taustalla jotain traumoja. Ehkä koulukiusaamista, tai ulkonäkökomplekseja (uskon että nää on aika yleisiä). Kyllä mullakin varmaan ottaisi päähän, jos en olisi päässyt naimisiin, ja sitten tuskin saisin enää ketään muutakaan, kun kaikki luulisi mussa olevan jotain vikaa kun en ole kelvannut kenellekään. Siksi mun mielestä kannattaa mieluummin mennä naimisiin kuin olla avoliitossa, niin on heti kättelyssä KAIKILLE SELVÄÄ, että noi on yhdessä. Muutenhan voi olla ettei joku tiedä, onko ne vai ei, mikä olis tietysti kans aika noloa, jos joku luulis että ollaankin vaan kämppiksiä. (Tosi noloa se olis varsinkin, jos olis lapsia, ja ne aattelis että vitsi toi raukka on tullu paksuksi kämppikselleen, ajatelkaa nyt vähän!)

Musta tuntuu, että omilla aivoillaan ajattelee NIMENOMAAN ne, jotka ei kyseenalaista sellaisia asioita, jotka on olleet toimivia iät ja ajat. Koska silloinhan se ei ole sellaista itsetarkoituksellista kapinaa, vaan voi olla tyytyväinen ja onnellinen, löytää ne elämän tärkeät asiat siitä läheltä: omasta avioliitosta. On kypsän ihmisen merkki, kun hyväksyy tosi asiat!

Jos avoliittoja aletaan virallistaa ja perintöjä jaella ja omaisuutta jakaa kun erotaan ja kuollaan niin mitä me sitten teemme, jotka emme halua toisen perivän meitä, eikä saavan osinkoja ja saavan puolta meidän omaisuudesta jos eroamme.

Hei lopettakaa jo Ei me kaikki avolaiset haluta toisen kukkarolle jos ero tulee. Pitääkö meidän alkaa sitten tehdä avoehtosopimus tai asua erillään kun nämä jotkut raukat ei pääse naimisiin, mutta haluaa avioliiton edut.

tämä provokatiivinen tahallaan väärinymmärtäminen. Ilmeisesti ketjussa esitetyt lakimuutokset kuulostavat mielestänne liian järkeviltä, koska on pakko jatkuvasti jauhaa tätä "avoliittojen virallistamista" (jota kukaan ei ole ehdottanut). Tarkoituksenne on ilmeisesti sekottaa pakkaa ja vääristellä muiden argumentteja, vai? Tai sitten siellä kirjoittelee joku, joka saa jotain kicksejä haastatessaan ihmisiä olemattomaan väittelyyn.

Kai näistä asioista jokaisen kuuluisi keskustella puolisonsa tai asuinkumppanin kanssa, että miten toimitaan. Mitä lakimuutoksia siihen muka tarvitaan? Jos haluaa järjestellä perintöjä tai muuta, senkun tekee paperit niin kuin nytkin. Jotkut yhden, jotkut useampia. Toiselle voi lahjoittaa omaisuutta. Tai sit vaan sovitaan että kumpikin pitää omansa. Avioliitto nyt on vaan kätevä tapa hoitaa kerralla asiat kuntoon. Miksi joku paperi on hyväksyttävä, kunhan siinä lukee jotain muuta kuin avioliitto, mutta avioliittosopimus onkin ei-ei? Avioliitossa ei kukaan omista toista tai vastaavaa, se on kahden tasa-arvoisen ihmisen diili siinä missä mikä hyvänsä avoliittolaisten tekemä paperi.

asiaperusteet kun loppuu, ruvetaan heittelemään kodikasta vittuilua. Ja hymiö siihen perään...

Sulla todella ON ongelmia. Mutta jatka vaan tappelemista koko maalmaa vastaan, kyllä se murkkukä joskus loppuu ;)

vakiintua virallisesti. Tiedäthän sinä tämän, että pakko huutaa avioliiton kauheutta kun mies ei suostu naimisiin. Sellaista käänteistä kieltämistä.

Kun on jo pulla uunissa ja mies sanoo, että ei mene naimisiin ja sillä selvä, on pakko huutaa, että en olis välittänytkään avioliitosta, ei oo mun juttu ja mua ei tippaakaan harmita, että mies haluaa mua pitää avokkina. Ei harmita, ei, tää avojuttu on ihan kiva. Mulle riittää kun asutaan samassa osoitteessa, on tää yhtä virallista, joohan. Leikitään, että se on yhtä virallista.

En käsitä, miksi joillekin avioliitto näyttää olevan kirosana ja avioliittoinstituutio iso mörkö. Millä tavalla se teitä naisena riistää, jos joku haluaa virallistaa suhteensa? Mitä ihmeen traumoja taustalla voi olla...Ei se kuulkaa tarkoita, ettei osaa omilla aivoilla ajatella, vaikka ei kyseenalaistaisikaan kaikessa, mitä tekee, yhteiskunnan normeja ja perinteitä.

apuun tekemään lakimuutoksia.

Se on sitä juuri, että ei auta itkeä kun paskat on jo housuissa. Mutta nämä avovaimot näkyy huutavan ja yrittävän lakimuutoksilla saada aikaiseksi sitä, mihin mies ei suostu.

Jos avoliittoja aletaan virallistaa ja perintöjä jaella ja omaisuutta jakaa kun erotaan ja kuollaan niin mitä me sitten teemme, jotka emme halua toisen perivän meitä, eikä saavan osinkoja ja saavan puolta meidän omaisuudesta jos eroamme.

Hei lopettakaa jo Ei me kaikki avolaiset haluta toisen kukkarolle jos ero tulee. Pitääkö meidän alkaa sitten tehdä avoehtosopimus tai asua erillään kun nämä jotkut raukat ei pääse naimisiin, mutta haluaa avioliiton edut.

tämä provokatiivinen tahallaan väärinymmärtäminen. Ilmeisesti ketjussa esitetyt lakimuutokset kuulostavat mielestänne liian järkeviltä, koska on pakko jatkuvasti jauhaa tätä "avoliittojen virallistamista" (jota kukaan ei ole ehdottanut). Tarkoituksenne on ilmeisesti sekottaa pakkaa ja vääristellä muiden argumentteja, vai? Tai sitten siellä kirjoittelee joku, joka saa jotain kicksejä haastatessaan ihmisiä olemattomaan väittelyyn.

Kai näistä asioista jokaisen kuuluisi keskustella puolisonsa tai asuinkumppanin kanssa, että miten toimitaan. Mitä lakimuutoksia siihen muka tarvitaan? Jos haluaa järjestellä perintöjä tai muuta, senkun tekee paperit niin kuin nytkin. Jotkut yhden, jotkut useampia. Toiselle voi lahjoittaa omaisuutta. Tai sit vaan sovitaan että kumpikin pitää omansa. Avioliitto nyt on vaan kätevä tapa hoitaa kerralla asiat kuntoon. Miksi joku paperi on hyväksyttävä, kunhan siinä lukee jotain muuta kuin avioliitto, mutta avioliittosopimus onkin ei-ei? Avioliitossa ei kukaan omista toista tai vastaavaa, se on kahden tasa-arvoisen ihmisen diili siinä missä mikä hyvänsä avoliittolaisten tekemä paperi.