Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

kun miehet ei suostu menemään naimisiin.

Tämä on jännä ilmiö, koska mies saa avioliitolla yhden tärkeän oikeuden mitä ei millään muulla keinolla voi varmistaa. Aviomies on automaattisesti syntyvien lapsien isä ja toinen huoltaja. Muissa tapauksissa miehen isyys on aina äidin tahdosta kiinni.

mutta yhdellä ketjulla, jossa oli 6 vastausta, sellainen oli? Mikä logiikka noissa?

lapsensa, mutta avioliitossa lapsista tulee automaattisesti miehen, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Mielestäni on myös miehen etuoikeus, että saa tunnustaa omat lapsensa.

Mielestäni on myös miehen etuoikeus, että saa tunnustaa omat lapsensa.

Mutta kun mies ei välttämättä saa tunnustaa lapsiaan. Ellei mies ole äidin aviomies, äiti voi aina estää isyyden selvittämisen.

kanssa kyllä kannata naimisiin mennä, joka ei lapsiaan tunnustaisi. Kamalia aviomiehiä voi olla.

Eli siis avoliitot eivät ole vakavia parisuhteita? Selvä. No siinä tapauksessa tämäkin keskustelu on turha. Jos haluaa vakavasti otettavaan parisuhteeseen, täytyy mennä naimisiin.

Aamen!

Missä kohtaa sanoin, että avoliitot eivät ole vakavia parisuhteita?

Annoit ymmärtää, että avoliittoja solmitaan tosi kepoisin perustein, ja kaikkia näennäisesti avoliitossa eläviä ei voida laskea.

Avoliitoista merkittävästi suurempi osa päättyy eroon kuin avioliitoista, piste.

pointtisi on... mikä?

Sinun logiikallasi voisi ajatella myös näin:

Suurin osa maailman rakkaussuhteista, ja myös yhden ihmisen elämän aikaisista suhteista, päättyy. Johtopäätös: on todennäköisempää, että suhde päättyy, joten kannattaa olla yksin, se ei pääty.

mutta nyt on mies pelinsä menettäny. 8 vuotta sitten kosi, eikä kuulemma halunu pitkää kihlausaikaa..

No kyllä toi 8 vuotta mun mielestä on hiukka pitkä.

Ollaan jo ihan aikuisia, lähemmäs 40.ä, mutta lapsellinen joo olen tämän asian suhteen.

Jos jossain vaiheessa tulen toisiin aatoksiin ja ukkokin on jo viettänyt sen lyhyen kihlausaikansa, ni ehkä..

On jännä että me ollaan oltu 12 vuotta parina, saatu lapsia -eikä vaan menty naimisiin- kuulutaan samaan kategoriaan kuin ne jotka on eri sukupuolta mutta asuu kämppiksinä samassa asunnossa (siis ei parit).



Jos listasta karsittaisiin kaikki alle 2 vuotta yhdessä asuneet avoparit, päästäisiin pikkuhiljaa niihin jotka alkaa olemaan toisiinsa sitoutuneita.



Me muutettiin aikanaan yhteen: rakkaudesta ja halusta, sitten 4 vuotta myöhemmin saatiin vauva.

Olisihan sitä voinut mennä naimisiin mutta pääsee sitä myöhemminkin (ellei nyt tule ero sitä odotellessa tai kumppani kuole ennen vihkimistä).



Minun vanhemmat on eroneet aikanaan avioliitostansa muttei se ole minun parisuhde, en vertaa suhdettani avomieheni kanssa vanhempieni suhteeseen. Ihan yhtähyvin olisin saattanut mennä naimisiin 10 vuotta sitten.



Meistä kummallakaan ei ole kiire mennä naimisiin, eikä tässä vaiheessa elämäntilannetta ehditä suunnittelemaan häitä. Asia ei ole tärkeysjärjestyksessä niin oleellinen. Me voitaisiin mennä maistraattiin jos siltä tuntuu, pitäisikö olla semmonen olo?

olette saaneet sen väärinkäsityksen, että joku haluaisi virallistaa avoliitot, tai edes rekisteröidä ne? Ainakaan tässä keskustelussa ei KUKAAN ole peräänkuuluttanut mitään sellaista! Vaan päinvastoin sitä, että yleensäkään parisuhteita ei olisi tarpeen rekisteröidä yhteiskunnan taholta.



Ainakaan itse en kaipaa mitään sellaista, en mitään yhteiskunnan kontrollia tai valvontaa. Jokainen päättäköön itse omasta parisuhteestaan, sen muodosta ja siitä, mitä se tarkoittaa. Ei parisuhteen kuulu olla mikään "yhteiskunnan pieni yksikkö", vaan ihmisten keskinäinen suhde!

ei siihen tarvita mitään sen enempää kuin avoliitosta lähtemiseen...ai niin täytyyhän siinä tosiaan täyttää lomake netissä :D:D:D

No luehan itse uudelleen!



Siinähän oli juurikin asiaa!



Kaikki teinikokeilut kuuluu tähän kategoriaan: siis joissa muutetaan yhteen ja jätetään alle vuodessa.



Kyllä näitä eroja saisi laittaa johonkin jossa lukee mappi Ö.



Minusta meidän suhde joka kestänyt 12 vuotta avoliitossa on verrattavissa avioliittoon, eikä sitä nyt voi asettaa samalle viivalle tuoreen parin kanssa. Ei edes tuoreen avioparin.

Tunnen pareja, jotka on eronneet muutaman avioliittovuoden jälkeen.



57

Annoit ymmärtää, että avoliittoja solmitaan tosi kepoisin perustein, ja kaikkia näennäisesti avoliitossa eläviä ei voida laskea.

Kaikki yhdessä asuvat eivät välttämättä edes koe olevansa avoliitossa, mutta heidät tilastoidaan näin. Jopa KÄMPPIKSET, joilla ei edes ole suhdetta keskenään! Eikö nyt ole aika outoa, jos vedät jotain yleistyksiä avoliittoihin tällaisista kaveriasumisten loppumisista?

Itse annoit puolestasi ymmärtää, että avioliiton solminen parantaisi mahdollisuutta suhteen kestämiseen. Sinun kannattaisikin opetella lukemaan tilastoja. Tosin epäilen kyllä, että provoilet tarkoituksella, ei kukaan voi olla noin tyhmä.

jos avioliitoista ei erota yhtä helposti kuin avoliitosta, niin sehän tarkoittaa myös sitä, että aika moni jää huonoon suhteeseen. Sekö nyt sitten on hyvä ja onnellinen ratkaisu? Jaaaa, niin mutta toisaalta se NÄYTTÄÄ vanhoillisten naapureiden silmissä paremmalta :D

Ja eivätköhän avoliitoista purkaudu ne samat suhteet, jotka purkautuisivat myös avioliittoina. Eli kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä vänkäytyvät yhteen, mistä syystä milloinkin..

Juuri näin. Korostan, että vaikka itse en haluakaan mennä naimisiin, ei minua todellakaan häiritse, jos joku muu tekee niin. Ainoastaan en halua, että avioliittoinstituutio sotkee niiden ihmisten elämää, jotka elävät eri tavoin. Vähän moniarvoisempi ja suvaitsevaisempi yhteiskunta on se, mitä ainakin itse haen.

Jos suhde on hyvä ja toimiva se on sitä siviilisäädystä riippumatta. Ja tosiaan, jos suhde on purkautuakseen, ei mikään siviilisääty "pelasta" sitä - paitsi niiden kohdalla, joille avioero on syntiä, eli on pakko pysyä vaikka paskassakin liitossa.

Minusta meidän suhde joka kestänyt 12 vuotta avoliitossa on verrattavissa avioliittoon, eikä sitä nyt voi asettaa samalle viivalle tuoreen parin kanssa. Ei edes tuoreen avioparin. Tunnen pareja, jotka on eronneet muutaman avioliittovuoden jälkeen. 57

Voi hyvä ihme. Avioliitto on avioliitto, lain silmissäkin. Jos haluat olla verrattavissa aviopareihin, niin kruunatkaa tuo 12 vuoden suhteenne ja MENKÄÄ NAIMISIIN. Vaikka sinä tunnet aviopareja, jotka ovat eronneet parin vuoden jälkeen, niin avioliitto on silti lain silmissä suuri sitoumus toiseen. Avoliitto ei ole.

Ja avoliitto on edelleen A-V-O-liitto, viis sen kestosta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Avoliitto

joka toinen avioliitto päättyy eroon on siis oikea totuus.

siis se kun ihmiset ei osaa lukea tilastoja oikein.

Mutta esim. leskeneläke on minusta hyvin tärkeä niille, jotka sitä saavat.

Etkö lukenut lainkaan sitä, mitä kirjoitin? Joo, varmaan ylimääräinen raha kelpaisi kenelle vaan. Mutta miksi ei mieluummin nostettaisi KAIKKIA pieniä eläkkeitä? Vai onko erityisen tärkeä huolehtia juuri varakkaiden ihmisten leskien toimeentulosta - miksi ei yhtä lailla KAIKKIEN vanhuksien, siviilisäädystä riippumatta? Yleensä eläke perustuu itse ansaittuun tuloon, mutta leskeneläke perustuu jonkun toisen ansaitsemaan tuloon ja hyödyttää nimenomaan niitä, joilla on ollut varakkaampi puoliso. Mitäs, jos puoliso on ollut yhtä köyhä? Leskeneläke on elitistinen ja eriarvoistava.

Esim. äitini ei saanut muuta kuin kansaneläkkeen. Isäni kuollessa hän alkoi saada leskeneläkettä. Vanha ihminen on niillä tuloilla pystynyt säilyttämään kotinsa ja pystyy asumaan siellä.

Mutta entäs ne naimattomina pysyneet köyhät vanhukset - heidänkö kohdallaan on ihan samantekevää, jos odottaa köyhä ja kurja vanhuus?

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että miten todistetaan, että olette avoliitossa, ettekä vain kämppiksiä eron tai kuoleman kohdatessa. Eli avoliitto pitäisi kuitenkin virallistaa jollain tavalla.

Miten niin? Minusta on ihan oikeudenmukaista, että erossa kumpikin pitää oman omaisuutensa. Erossahan suhde "purkautuu". Kuolemantapaus on eri asia, koska tällöin he ovat edelleen perhe. Automaattisesti ei toki yhdessä asuva voi periä toista, mutta tilanne onkin eri, jos on keskinäinen testamentti. Olen kirjoittanut tämän aika monta kertaa tänne, mutta syystä tai toisesta ei ole mennyt perille: ainoa PIENI muutos olisi, että tällaisessa tapauksessa (kun on keskinäinen testamentti) perintöveroprosentti olisi sama kuin muillakin perheenjäsenillä (siis lapsilla ja aviopuolisolla). Tällöin syy olisi se, että kyse on PERHEENJÄSENESTÄ. Mitä epäselvää tässä on?

Ja jos nyt joku alkaa saivarrella, että sittenhän joku voi "huijata" ja antaa omaisuutensa pelkälle kämppikselle - niin millä lailla oikeastaan voidaan sanoa, etteikö pelkkä kämppis voisi olla henkilön perhe? Ja jos yhdessä asuva nainen ja mies joka tapauksessa esim. Kelassa tulkitaan avopuolisoksi, siis pariskunnaksi ja jopa elatusvelvollisiksi (!) - niin minkä takia tämä asia purkautuisi kuoleman hetkellä, JOS kerran henkilöt ovat testamentinkin kautta ilmoittaneet haluavansa jättää perinnön toisilleen?

Tämä ei suinkaan olisi niin suuri muutos, mitä yritätte vängätä. Ilmeisesti tässä on vain kysymys arvolatauksesta: halutaan alleviivata avioliiton erityisasemaa, koska se on perinteisesti ollut "moraalisesti oikea tapa toimia". Ja yritetään ohjailla ihmiset valitsemaan avioliiton, jotta voitaisiin pitää kirjaa heidän suhteistaan.

Ja taas ollaan kysymyksessä, että miksi ei voi vihityttää itseään jos kuitenkin pitää joku paperi täyttää, että olette virallisessa avoliitossa.

Avoliittopapereita ei edelleenkään tarvitsisi täyttää.

Mutta eikö ole myös aika epäoikeudenmukaista, että yhdessä asuva nainen ja mies katsotaan pariskunnaksi aina silloin, kun siitä on heille taloudellista haittaa (esim. Kela-etuuksissa toisen tulot vaikuttavat toisen tukiin), mutta ei silloin, kun he hyötyisivät siitä?

Täällä moni on korostanut, miten avoparit eivät voi vaatia rusinoita pullasta eli pelkkiä oikeuksia. Mutta miten voidaan pitää oikeudenmukaisena, että avopareilla ei ole lainkaan oikeuksia, vain pelkkiä velvollisuuksia?

Mutta voihan sitä mennä kihloihin jos haluaa ns. virallisen avoliiton mutta ei halua yhteiskuntaa painostamaan niin vanhanaikaiseen systeemiin kuin avioliittoon.

Kihlaus on osa samaa perinnettä kuin avioliitto, vaikka onkin epävirallinen. Ettekö te edes tiedä, missä olette itse mukana?