Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki pari- ja perhesuhteissa tarvittava on jo saatavilla. Joko haluaa vapaamman systeemin ja on avoliitossa, tai virallisemman systeemin ja on avioliitossa.



Jos avioliitossa jokin töyttää, mutta haluaa kuitenkin sen edut, niin voihan sitä paperia kutsua vaikka umpi-avoliitoksi tai avoliitoksi vol. 2. Puolison kanssa voi aivan hyvin sopia sitten, että perintökuviot tai mahdolliset omaisuudenjaot menee niin kuin halutaan, toiselta ei todellakaan ole pakko ottaa yhtään mitään, ellei tahdo!!

kokonaan lukematta esitän vastakysymyksen:

Aviovaimo. Avioiduitko, koska ajattelit teidän kuitenkin eroavan? Ja silloin on siis oma talous paremmin turvattu. Siitähän avioliitossa on oikeastaan kysymys, eikös?

En. Avioiduimme yhteisestä sopimuksesta, koska päätimme että on aika perustaa perhe.

Aviovaimo. Avioiduitko, koska ajattelit teidän kuitenkin eroavan? Ja silloin on siis oma talous paremmin turvattu. Siitähän avioliitossa on oikeastaan kysymys, eikös?

Avioiduin siksi, koska rakastamme toisiamme. Ja koska rakastamme toisiamme, haluamme, että toisen kuoltua asiat ovat helpompia sille toiselle. Tässä on kaksi tärkeintä syytä.

Ja meillä ei ole avioehtoa, koska molempien vanhemmat ovat testamenteissaan sulkeneet perinnöt avio-oikeuden ulkopuolelle.

Asia, jota monikaan ei vielä tiedä: kun avopari voi tehdä keskinäisen testamentin, niin nykyisin perintöveroprosentti on TÄYSIN SAMA KUIN AVIOPARILLA, mikäli pariskunnalla on (toi on ollut) yhteisiä lapsia! Tästä asiasta ei tietenkään kerrota yhtä innokkaasti kuin avioliiton "eduista", koska, aivan kuten joku kirjoittikin, yhteiskunnassa halutaan vielä ohjailla ihmisiä menemään naimisiin.



Eli avoliitto sopii pariskunnalle, joka on loppuelämänsä yhdessä, joilla on tai jotka aikovat hankkia lapsia ja jotka ovat taloudellisesti tasa-arvoiset.



Sen sijaan avioliitto on parempi valinta sellaisissa tapauksissa, joissa puolisoiden tuloerot ovat suuret - näin köyhempi osapuoli voi hyödyntää leskeneläkkeen. Avioliitto sopii myös niille, jotka eroavat, sillä omaisuuden mennessä puoliksi voi köyhempi osapuoli taas hyötyä.



Etukäteen ei voi tietää, kuka tulee eroamaan ja kuka ei - silloin voisi tietysti ajatella, että kaikkien kannattaisi mennä naimisiin "varmuuden vuoksi", jotta erossa saisi sitten jakaa omaisuuden. Itse kuitenkin pidän tällaista melko kierona ajattelutapana, kun yleensä toisiaan rakastavat ihmiset ajattelevat haluavansa olla yhdessä. Ja miksi muutenkaan pitäisi olla kohtuuttoman kiinnostunut siitä, saako napattua puolikkaan jonkun toisen ihmisen omaisuudesta?



Kokonaan eri kysymys on sitten se, onko pariskunnalle erityisen merkittävää se, että heidän suhteellaan on yhteiskunnan tai papin siunaus, vai haluavatko he nimenomaan, kuten jotkut tässäkin ketjussa, pitää asiansa henkilökohtaisina.

Avioiduin siksi, koska rakastamme toisiamme. Ja koska rakastamme toisiamme, haluamme, että toisen kuoltua asiat ovat helpompia sille toiselle. Tässä on kaksi tärkeintä syytä.

äskeisessä viestissäni selvitinkin jo, että nykyisin asiat eivät välttämättä ole avoparille yhtään sen hankalampia. Keskinäinen testamenttihan on lähes yhtä simppeli juttu kuin avioliittoon liittyvät käytännön järjestelyt.

Mutta tottakai, jos avioliitto noin muuten tuntuu teille sopivalta tavalta ilmaista rakkauttanne, niin silloin se tietenkin on oikea valinta.

Muistakaa kuitenkin kaikki ketjuun osallistujat, että eri ihmisille se sitoutumisen ja rakkauden ilmaiseminen voivat tarkoittaa kovin eri asioita! Mikäli ihmiset ovat yhdessä sellaisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat osuvat yksiin, luulisi olevan aika harvinaista, että toinen nimenomaan haluaisi ehdottomasti naimisiin ja toinen ei missään tapauksessa. Ja jos näin on, niin luulisi ajattelutavoissa olevan muitakin räikeitä eroja, joten voi olla, että luvassa olisi vielä pahempiakin ristiriitoja. Ehkä silloin olisi syytä erota ja etsiä joku, joka ajattelee samalla tavalla kuin itse? Onnellisin ihmissuhde kun tulee yleensä juuri sellaisten ihmisten välillä, jotka ovat ns. toistensa sielunkumppaneita.

Aviovaimo. Avioiduitko, koska ajattelit teidän kuitenkin eroavan? Ja silloin on siis oma talous paremmin turvattu. Siitähän avioliitossa on oikeastaan kysymys, eikös?

Avioiduin siksi, koska rakastamme toisiamme. Ja koska rakastamme toisiamme, haluamme, että toisen kuoltua asiat ovat helpompia sille toiselle. Tässä on kaksi tärkeintä syytä. Ja meillä ei ole avioehtoa, koska molempien vanhemmat ovat testamenteissaan sulkeneet perinnöt avio-oikeuden ulkopuolelle.

onhan se nyt moneen kertaan todettu, ettei rakkaus ja keskinäinen sitoutuneisuus tunnetasolla liity avioliittoon mitenkään. Eli ihan oikeasti kyse on vain rahasta ja muusta omaisuudesta.

että jos toinen osapuoli kuolee, avioleski saa pitää hallussaan parin yhteisen asunnon irtaimistoineen ja se alentaa lasten perintövero-osuutta. Hänellä on oikeus omaisuuden korkotuottoihin. "Avoleskellä" ei tällaista oikeutta ole.



Tuo avopuolison periminen menee tarkkaan ottaen näin:



Perintövero jakaantuu kahteen veroluokkaan sukulaisuuden perusteella.



I veroluokkaan kuuluvat aviopuoliso, lapsi, aviopuolison lapsi, ottolapsi, vanhemmat, ottovanhemmat, lapsen rintaperilliset, ottolapsen rintaperillinen, avustuksen saava kihlakumppani ja avopuoliso tietyin rajoituksin.



Avopuoliso kuuluu I veroluokkaan, jos hän ollut aiemmin avioliitossa vainajan kanssa tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi. Avopuoliso joutuu maksamaan perintöveroa II veroluokan mukaan, ellei hän täytä edellä mainittuja ehtoja.



Avopuoliso ei peri puolisoaan, joten avopuolisoiden on tehtävä testamentti, jos he haluavat, että toinen puoliso saa omaisuutta toisen kuoleman jälkeen.



Selkeää tietoa löytyy esim. osoitteesta perunkirjoitus.fi.

onhan se nyt moneen kertaan todettu, ettei rakkaus ja keskinäinen sitoutuneisuus tunnetasolla liity avioliittoon mitenkään. Eli ihan oikeasti kyse on vain rahasta ja muusta omaisuudesta.

näin halunnut karrikoida, vaikka eihän se tietenkään ole nykyaikana totuus. Ennen muinoin naimakaupat olivat bisnestä ja joissain muissa maissa ehkä vieläkin, mutta eivät Suomessa. Eli voidaan kyllä lähteä siitä, että avioliiton solmivat ovat vähintään yhtä rakastuneita ja sitoutuneita toisiinsa kuin avoliittolaisetkin. Tästä on turha provoilla ; )

kaverin poikaystävä, avomies jne.. sanoi ihan samaa saadakseen pillua.

Ei naimisiinmeno tee miehestä pukkia jos hän on jo sitä luonteeltaan.

totesi pitkän avioliiton ja lapsien jälkeen, että kyllä sinä joskus ymmärrät. Siis ymmärrän sen, että toiset naiset alkavat kiinnostaa. Näin se vain valitettavasti on, että nuoret, iloiset ja kivannäköiset naiset vetävät naimisissa olevia miehiä puoleensa siten, että heistä tapellaan melkein nyrkit pystyssä. Ei tietysti kaikki aviomiehet ole tällaisia, mutta valitettavasti ainakin moni hyvätuloinen ja hyvännäköinen aviomies tuntuu olevan. Ja tietysti, jos on myös valtaa, niin se vielä pahentaa asiaa. Valitan!

ihan rakkaudesta, vaikka kummallakaan ei ollut mukanaa kuin tuulenhuuhtoma perse.

Hassu vertaus, että jos on koko elämän yhdessä, kannattaa olla avoliitossa. Mites tämän varmistat, että avoliitossa pysytte yhdessä koko loppuelämänne.

Asia, jota monikaan ei vielä tiedä: kun avopari voi tehdä keskinäisen testamentin, niin nykyisin perintöveroprosentti on TÄYSIN SAMA KUIN AVIOPARILLA, mikäli pariskunnalla on (toi on ollut) yhteisiä lapsia! Tästä asiasta ei tietenkään kerrota yhtä innokkaasti kuin avioliiton "eduista", koska, aivan kuten joku kirjoittikin, yhteiskunnassa halutaan vielä ohjailla ihmisiä menemään naimisiin.

Eli avoliitto sopii pariskunnalle, joka on loppuelämänsä yhdessä, joilla on tai jotka aikovat hankkia lapsia ja jotka ovat taloudellisesti tasa-arvoiset.

Sen sijaan avioliitto on parempi valinta sellaisissa tapauksissa, joissa puolisoiden tuloerot ovat suuret - näin köyhempi osapuoli voi hyödyntää leskeneläkkeen. Avioliitto sopii myös niille, jotka eroavat, sillä omaisuuden mennessä puoliksi voi köyhempi osapuoli taas hyötyä.

Etukäteen ei voi tietää, kuka tulee eroamaan ja kuka ei - silloin voisi tietysti ajatella, että kaikkien kannattaisi mennä naimisiin "varmuuden vuoksi", jotta erossa saisi sitten jakaa omaisuuden. Itse kuitenkin pidän tällaista melko kierona ajattelutapana, kun yleensä toisiaan rakastavat ihmiset ajattelevat haluavansa olla yhdessä. Ja miksi muutenkaan pitäisi olla kohtuuttoman kiinnostunut siitä, saako napattua puolikkaan jonkun toisen ihmisen omaisuudesta?

Kokonaan eri kysymys on sitten se, onko pariskunnalle erityisen merkittävää se, että heidän suhteellaan on yhteiskunnan tai papin siunaus, vai haluavatko he nimenomaan, kuten jotkut tässäkin ketjussa, pitää asiansa henkilökohtaisina.

Avioiduin siksi, koska rakastamme toisiamme. Ja koska rakastamme toisiamme, haluamme, että toisen kuoltua asiat ovat helpompia sille toiselle. Tässä on kaksi tärkeintä syytä.

äskeisessä viestissäni selvitinkin jo, että nykyisin asiat eivät välttämättä ole avoparille yhtään sen hankalampia. Keskinäinen testamenttihan on lähes yhtä simppeli juttu kuin avioliittoon liittyvät käytännön järjestelyt. Mutta tottakai, jos avioliitto noin muuten tuntuu teille sopivalta tavalta ilmaista rakkauttanne, niin silloin se tietenkin on oikea valinta. Muistakaa kuitenkin kaikki ketjuun osallistujat, että eri ihmisille se sitoutumisen ja rakkauden ilmaiseminen voivat tarkoittaa kovin eri asioita! Mikäli ihmiset ovat yhdessä sellaisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat osuvat yksiin, luulisi olevan aika harvinaista, että toinen nimenomaan haluaisi ehdottomasti naimisiin ja toinen ei missään tapauksessa. Ja jos näin on, niin luulisi ajattelutavoissa olevan muitakin räikeitä eroja, joten voi olla, että luvassa olisi vielä pahempiakin ristiriitoja. Ehkä silloin olisi syytä erota ja etsiä joku, joka ajattelee samalla tavalla kuin itse? Onnellisin ihmissuhde kun tulee yleensä juuri sellaisten ihmisten välillä, jotka ovat ns. toistensa sielunkumppaneita.

Joten meihin tuo kertomasi ei sovellu. Mielestäni kirjoitit melkoisen järkevästi ja kiihkottomasti asiasta, olet ilahduttava poikkeus tässä ketjussa! :)

t. 289

Kummassakin on puolensa. Mitä en ymmärrä on se, jos halutaan avoliitto avioliiton juridisilla ja taloudellisilla sidoksilla. Koska monethan ovat avolitossa nimenomaan sen vuoksi, ettei olisi noita automaattisesti tulevia juridisia sidoksia! Monet nimenomaan haluavat avoliitossa pitää rakkaus- ja raha-asiat erikseen.



Sitä en ymmärrä, jos halutaan oikeus avioliiton "hyviin puoliin"/oikeuksiin, mutta ei velvollisuutta tehdä päätöstä, sitoutua virallisesti ja laittaa asiasta mustaa valkoiselle. Kovin vaikeaa kun juridisia asioita on perustaa vain sille, että asutaan yhdessä.



Mutta ellei niitä juridisia ja taloudellisia sidoksia halua välilleen, on avoliitto aivan fine! Avioliitossa on kyse päätöksestä, sopimuksesta ja sitoutumisesta tulevaisuuteen. Tunnepuoli voi olla kunnossa tai ei kummassakin tapauksessa.

Ne, jotka uskovat rakkautensa kestävän koko loppuelämän, menevät naimisiin. Ja juridiset edut tulevat siinä sivussa, halusi niitä tai ei.



Ne, jotka haluavat VAIN juridiset edut, mutta rakkautensa on laatua "kestää nyt ainakin tämän päivän, huomisesta en tiedä", pysyvät vain susiparina ja elävät vain päivän kerrallaan takaportti avoinna ja samalla itkevät juridisten etujen perään.

onhan se nyt moneen kertaan todettu, ettei rakkaus ja keskinäinen sitoutuneisuus tunnetasolla liity avioliittoon mitenkään. Eli ihan oikeasti kyse on vain rahasta ja muusta omaisuudesta.

näin halunnut karrikoida, vaikka eihän se tietenkään ole nykyaikana totuus. Ennen muinoin naimakaupat olivat bisnestä ja joissain muissa maissa ehkä vieläkin, mutta eivät Suomessa. Eli voidaan kyllä lähteä siitä, että avioliiton solmivat ovat vähintään yhtä rakastuneita ja sitoutuneita toisiinsa kuin avoliittolaisetkin. Tästä on turha provoilla ; )

karrikoitu tietysti, mutta yhtä lailla karrikoitua on sanoa, että avoliittolaiset haluavat pitää takaporttia auki.

Näissä keskusteluissa on kerta toisensa jälkeen kysyttäessä avioliiton paremmuudesta vedottu lopulta ainoastaan tuohon juridiseen puoleen, joten eihän silloin avioliitollekaan pitäisi olla muita varsinaisia perusteita. Rakkauden ja sitoutumisen määrää ei kukaan voi avioliiton avulla mitata. Tuo kommentti että "me rakastetaan niin paljon, että halutaan hoitaa nämä asiat kuntoon" on vähän kaukaa haettu.

Ne, jotka uskovat rakkautensa kestävän koko loppuelämän, menevät naimisiin. Ja juridiset edut tulevat siinä sivussa, halusi niitä tai ei. Ne, jotka haluavat VAIN juridiset edut, mutta rakkautensa on laatua "kestää nyt ainakin tämän päivän, huomisesta en tiedä", pysyvät vain susiparina ja elävät vain päivän kerrallaan takaportti avoinna ja samalla itkevät juridisten etujen perään.

miten susipari haluaa vain juridiset edut, muttei silti mene naimisiin? Eikö sen pitäisi mennä juuri toisin päin.

Reilu 12v AVOliitossa ja kaks kouluikäistä lasta..

karrikoitu tietysti, mutta yhtä lailla karrikoitua on sanoa, että avoliittolaiset haluavat pitää takaporttia auki.

Näissä keskusteluissa on kerta toisensa jälkeen kysyttäessä avioliiton paremmuudesta vedottu lopulta ainoastaan tuohon juridiseen puoleen, joten eihän silloin avioliitollekaan pitäisi olla muita varsinaisia perusteita. Rakkauden ja sitoutumisen määrää ei kukaan voi avioliiton avulla mitata. Tuo kommentti että "me rakastetaan niin paljon, että halutaan hoitaa nämä asiat kuntoon" on vähän kaukaa haettu.

Avioliiton paremmuus on tietenkin tuossa juridisessa puolessa - sehän on selvä. Ero avoliittoon on siinä. Erillisin sopimuksin voi hoitaa ison osan niistä asioista, jotka järjestyy kerralla naimisiinmenolla. Lisäksi avioliitto antaa sellaista lisäturvaa, mitä muuten ei avoliitossa saa (lesken hallintaoikeus asuntoon). Tunneosastohan on sama molemmissa. Eli logiikkasi reistaa tuossa.

mieheni kanssa naimisiin rakkaudesta :( Vaan joko haluan pitää hänet jumissa kanssani tai olen rahan perässä :O



Näin av-palsta kertoo totuuden meille :)

karrikoitu tietysti, mutta yhtä lailla karrikoitua on sanoa, että avoliittolaiset haluavat pitää takaporttia auki. Näissä keskusteluissa on kerta toisensa jälkeen kysyttäessä avioliiton paremmuudesta vedottu lopulta ainoastaan tuohon juridiseen puoleen, joten eihän silloin avioliitollekaan pitäisi olla muita varsinaisia perusteita. Rakkauden ja sitoutumisen määrää ei kukaan voi avioliiton avulla mitata. Tuo kommentti että "me rakastetaan niin paljon, että halutaan hoitaa nämä asiat kuntoon" on vähän kaukaa haettu.

Avioliiton paremmuus on tietenkin tuossa juridisessa puolessa - sehän on selvä. Ero avoliittoon on siinä. Erillisin sopimuksin voi hoitaa ison osan niistä asioista, jotka järjestyy kerralla naimisiinmenolla. Lisäksi avioliitto antaa sellaista lisäturvaa, mitä muuten ei avoliitossa saa (lesken hallintaoikeus asuntoon). Tunneosastohan on sama molemmissa. Eli logiikkasi reistaa tuossa.

kenen logiikka reistaa? Minähän olen jo monta kertaa sanonut, ettei avoliitolla ja avioliitolla ole muuta eroa, kuin tuo juridinen puoli. Aloituksessa ja monessa muussa avioliittoa parempana pitävän kommentissa puhutaan kuitenkin takaportista. En minä sitä keksinyt.

mieheni kanssa naimisiin rakkaudesta :( Vaan joko haluan pitää hänet jumissa kanssani tai olen rahan perässä :O Näin av-palsta kertoo totuuden meille :)

sitten avioliittoon menneet loukkaantuvatkin tuosta minun kysymyksestäni, vaikka aloituksessa puhuttiin avoliittolaisten takaportista. Sehän vasta totuus onkin..