Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

Kyse on siitä, haluaako mies jakaa naisen kanssa parisuhteen virallisesti vai haluaako jatkaa ns. poikamieselämää.

Jos nainen haluaa samaa niin asia on ok.

miten vanhanaikaista ajattelua! Eikö teidän maailmankuvaan edelleenkään mahdu muita olotiloja kuin "naimaton eli sinkku" ja "naimisissa oleva eli sitoutunut". Ja mitä ihmeen POIKAMIESELÄMÄÄ, voi herrantähden sentään teidän kanssa noita 50-lukulaisia termejänne!

Mutta silloin täytyy hyväksyä, että eron tullessa mies vie kaiken, mikä on hänen nimillään. Ja jos mies kuolee aiemmin, lapset perii ja leskenä et saa matkaasi kuin omilla nimillä olevan omaisuutesi.

Olen itse sitä mieltä, että niin avo- kuin avioliittojenkin purkautuessa eron vuoksi, pitäisi jokaisen saada pitää oma omaisuutensa. Mutta se, mikä tässä sinun kirjoituksessasi tosiaan pistää silmään on ajatuksesi, että naisen pitäisi jotenkin kärkkyä miehen omaisuutta. Eli hyvin on vanhanaikainen ajattelutapa! No entäs, jos nainen on varakkaampi - hänen ei siis kannata mennä naimisiin, ettei vaan menetä omaisuuttaan toiselle, kun kerran näistä viesteistä saa sellaisen käsityksen, että avioliitto on vain keino pumpata rahaa rikkailta puolisoilta köyhille.

Toisaalta on turha vinkua myös, että avoliitto on liitto. Se ei ole virallinen liitto vaan kämppisasumista, missä saattaa olla yhdessä tehtyjä lapsia.

Onko joku erityisesti halunnut korostaa, että avoliitto olisi liitto? Ainakin itse miellän sen niin, että elän yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. En tiedä, miksi mitään ihmissuhdetta pitäisi kutsua miksikään liitoksi? Jaa niin no, kai se joidenkin pönttöjen mielestä kuulostaa "hienolta", kun onhan niitä sotilasliittojakin.

Mutta kämppisasumista se ei kyllä ole edes lain mukaan. Avopuolisoita kohdellaan esim. Kelassa yms. pariskuntana, ei suinkaan kämppiksinä. Ja jälleen kerran - kyllähän ihmiset toki itse tietävät, mitä heidän suhteensa on! Vai väitätkö, että aiemmin (kun esim. homot eivät voineet olla virallisesti pariskunta) heidän suhteensa oli "pelkkää kämppäkaveruutta ja poikamieselämää", vain siksi että lainsäädäntö oli jäljessä? Lain silmissä näin olikin, mutta nythän onkin kyse siitä, että lainsäädäntö ei vastaa todellisuutta!

Jos se sopii niin ok. Mutta on turha yrittää avokkina leikkiä, että olisi naimisissa. Yleensä nämä avovaimot kokevat kamalan tarpeellisiksi vakuuttaa, että kyllä mies mua rakastaa aidosti, vaikka ei halua mua aviovaimoksi. Me ollaan ihan kunnolla yhdessä.

Kukaan ei varmaan leiki olevansa naimisissa - toki joillekin typeryksille voi sitä kautta yrittää selventää, millaisesta suhteesta on kysymys, jos joku ääliö ei ymmärrä, että voi olla oikea, vakava parisuhde myös ilman avioliittoa. Mutta taas tuli tekstissäsi se, että "mies ei halua". Juuri sinunkaltaisillesi on vaikea vääntää edes rautalangasta, mitä se rakkaus ja ihmissuhde on, koska etä näe sitä, on konservatiivisuus ja 1950-luku näköesteenä.

Sinkkuna kieltämättä ei tullut huonoa omaatuntoa jos paneskeli miehen kanssa, joka kertoi olevansa avoliitossa. Naimisissa olevia yritin välttää. Joku nyt saattoi jättää kertomatta.

Mutta avoliittolaisia en pitänyt niin vakavana, vaikka miehellä olisi ollut lapsiakin, että olisin potenut omantunnontuskia.

No tämä kertoo tietysti enemmän sinun omasta arvomaailmastasi ja järjen köyhyydestäsi, kuin mistään muusta. Ja ilmeisesti olet sen verran auktoriteettiuskoinen, että jos joku "laki" sanoo, että mies on "varattu", uskot sen, mutta et kykene itse ajattelemaan. Vai?

Mies pettää jos on pettääkseen, mutta avomiehen "kakkosnaisena" olo ei tuntunut koskaan pahalta, koska koin, että mies ei ole sen avokkinsa kanssa tosissaan.

Nyt kuin luin tätä ketjua niin eka kertaa huomasin tällaisen eron. Aika hassua toisaalta.

Aika hassuahan se on. Ja myös on hassua, että sinäkin tunnut ajattelevan, että nimenomaan nainen on aina altavastaajana suhteessa. MIES pettää, MIES huolii, jne. Ei kai tällaisia naisia (?) voi enää olla olemassa?

Ihminen pettää jos on pettääkseen - oli sitten avio tai avo.

kanssa. Joten henkilökohtaista kokemusta ei asiasta ole.

Mutta tätä ketjua lukiessani siis aloin miettiä tätä asiaa ja tosiasia se on, että mies pettää jos on pettääkseen. On missä liitossa tahansa.

Mutta jos mies on avoliitossa, se on sille toisella naiselle helpompaa, koska huono omatunto ei sillä tavalla vaivaa, koska avosuhde on kuitenkin avosuhde.

Yleensähän sitä katsoi, onko miehellä sormus sormessa. Jos oli niin kysyi, että oletko naimisissa. Jos mies vastasi, että en, olen vain kihloissa ja avoliitossa, se oli ihan eri juttu kuin naimisissa.

Naimisissa oleva mies selittää, että vaimoni ei ymmärrä minua. Mutta avoliitossa oleva, että olen vain avoliitossa, sillä ei väliä.

No, hauskaa oli sinkkuaika ja pari kertaa tosiaan seurustelin aika pitkäänkin avoliitossa olevan miehen kanssa.

Sinkkuna kieltämättä ei tullut huonoa omaatuntoa jos paneskeli miehen kanssa, joka kertoi olevansa avoliitossa. Naimisissa olevia yritin välttää. Joku nyt saattoi jättää kertomatta.

Mutta avoliittolaisia en pitänyt niin vakavana, vaikka miehellä olisi ollut lapsiakin, että olisin potenut omantunnontuskia.

No tämä kertoo tietysti enemmän sinun omasta arvomaailmastasi ja järjen köyhyydestäsi, kuin mistään muusta. Ja ilmeisesti olet sen verran auktoriteettiuskoinen, että jos joku "laki" sanoo, että mies on "varattu", uskot sen, mutta et kykene itse ajattelemaan. Vai?

Mies pettää jos on pettääkseen, mutta avomiehen "kakkosnaisena" olo ei tuntunut koskaan pahalta, koska koin, että mies ei ole sen avokkinsa kanssa tosissaan.

Nyt kuin luin tätä ketjua niin eka kertaa huomasin tällaisen eron. Aika hassua toisaalta.

Aika hassuahan se on. Ja myös on hassua, että sinäkin tunnut ajattelevan, että nimenomaan nainen on aina altavastaajana suhteessa. MIES pettää, MIES huolii, jne. Ei kai tällaisia naisia (?) voi enää olla olemassa?

Ihminen pettää jos on pettääkseen - oli sitten avio tai avo.

kanssa. Joten henkilökohtaista kokemusta ei asiasta ole.

Mutta tätä ketjua lukiessani siis aloin miettiä tätä asiaa ja tosiasia se on, että mies pettää jos on pettääkseen. On missä liitossa tahansa.

Mutta jos mies on avoliitossa, se on sille toisella naiselle helpompaa, koska huono omatunto ei sillä tavalla vaivaa, koska avosuhde on kuitenkin avosuhde.

Yleensähän sitä katsoi, onko miehellä sormus sormessa. Jos oli niin kysyi, että oletko naimisissa. Jos mies vastasi, että en, olen vain kihloissa ja avoliitossa, se oli ihan eri juttu kuin naimisissa.

Naimisissa oleva mies selittää, että vaimoni ei ymmärrä minua. Mutta avoliitossa oleva, että olen vain avoliitossa, sillä ei väliä.

No, hauskaa oli sinkkuaika ja pari kertaa tosiaan seurustelin aika pitkäänkin avoliitossa olevan miehen kanssa.

Sinkkuna kieltämättä ei tullut huonoa omaatuntoa jos paneskeli miehen kanssa, joka kertoi olevansa avoliitossa. Naimisissa olevia yritin välttää. Joku nyt saattoi jättää kertomatta.

Mutta avoliittolaisia en pitänyt niin vakavana, vaikka miehellä olisi ollut lapsiakin, että olisin potenut omantunnontuskia.

No tämä kertoo tietysti enemmän sinun omasta arvomaailmastasi ja järjen köyhyydestäsi, kuin mistään muusta. Ja ilmeisesti olet sen verran auktoriteettiuskoinen, että jos joku "laki" sanoo, että mies on "varattu", uskot sen, mutta et kykene itse ajattelemaan. Vai?

Mies pettää jos on pettääkseen, mutta avomiehen "kakkosnaisena" olo ei tuntunut koskaan pahalta, koska koin, että mies ei ole sen avokkinsa kanssa tosissaan.

Nyt kuin luin tätä ketjua niin eka kertaa huomasin tällaisen eron. Aika hassua toisaalta.

Aika hassuahan se on. Ja myös on hassua, että sinäkin tunnut ajattelevan, että nimenomaan nainen on aina altavastaajana suhteessa. MIES pettää, MIES huolii, jne. Ei kai tällaisia naisia (?) voi enää olla olemassa?

Ihminen pettää jos on pettääkseen - oli sitten avio tai avo.

eikös nyt olis aika ottaa tuumaustauko, kun Kirsi Salo ja Sammy Aaltonenkin ovat päätyneet siihen? Ei ole 50-lukua, se :D

Mutta tätä ketjua lukiessani siis aloin miettiä tätä asiaa ja tosiasia se on, että mies pettää jos on pettääkseen. On missä liitossa tahansa.

Mutta jos mies on avoliitossa, se on sille toisella naiselle helpompaa, koska huono omatunto ei sillä tavalla vaivaa, koska avosuhde on kuitenkin avosuhde.

Parisuhde perustuu luottamukselle. Kuulostaa aika ankealta, jos ajatellaan että kannattaa mennä naimisiin, koska mies kuitenkin saattaa pettää, ja naimisissa voi varmemmin luottaa muiden naisten moraaliin - kun oman miehen moraalin tai uskollisuuden varaan ei kuitenkaan voi laskea mitään.

Miten tämä ei nyt ainakaan saa avioliittoa kuulostamaan yhtään houkuttelevammalta?

Yleensähän sitä katsoi, onko miehellä sormus sormessa. Jos oli niin kysyi, että oletko naimisissa. Jos mies vastasi, että en, olen vain kihloissa ja avoliitossa, se oli ihan eri juttu kuin naimisissa.

Ihanaa yksinkertaisen ihmisen logiikkaa. Mutta pitäisikö tästä nyt vetää jotain johtopäätöksiäkin?

Ai niin, ja tilannehan on sinunkaltaisillesi vielä monimutkaisempi, kun kaikki avoparit eivät suostu menemään edes kihloihin, kaikki aviopuolisot eivät osta sormuksia (tätä eivät aivosi luultavasti kykene käsittämään lainkaan!), ja nekin jotka ostavat, voivat halutessaan ottaa sen pois saadakseen vähän pillua kaltaisiltasi höperöiltä naisilta.

Naimisissa oleva mies selittää, että vaimoni ei ymmärrä minua. Mutta avoliitossa oleva, että olen vain avoliitossa, sillä ei väliä.

So what? Sitähän sanoo mikä sattuu sopimaan tilanteeseen.

No, hauskaa oli sinkkuaika ja pari kertaa tosiaan seurustelin aika pitkäänkin avoliitossa olevan miehen kanssa.

Juu, näitä sattuu, ja naimissa olevien kanssa myös. Mutta mikähän tämän sinun vuodatuksesi pointti oli?

Tulomme ja omaisuuskin on suurin piirtein saman arvoinen, joten erotilanteessa ei kumpikaan jää "voitolle".



Me menimme maistraatissa naimisiin ja koko juttu matkoineen vei aikaa vajaan tunnin.



Ensin käytiin täyttämässä paperit maistraatissa, joka kesti n. 10 min (olisi varmaan saanut myös tulostettua netistä ja laittettua postitse?) Siitä viikon päästä varattiin aika vihkimiselle puhelimitse.



Vihkitoimitus (emme ottaneet sormusten vaihtoa) kesti alle minuutin:)! Todistajina oli maistraatin henkilökunta, joten koko juttu ei edes vaatinut mitään järjestelyitä. Siitä sitten mentiin kotiin laittamaan lapsille ruokaa entiseen malliin. Että sellaiset wt-prinsessahäät meillä:)

Kyse ei ole siis siitä, että pitäisi mennä naimisiin jne...

Vaan miehet itse tuntuvat ajattelevan, että ovat vapaampia kun ovat avoliitossa. Jos ovat naimisissa ja pettävät niin vierittävät syyn vaimon niskoille.

Jos luit oikein, kirjoitin, että jos mies on pettääkseen, se pettää, on missä liitossa tahansa.

Ja tällaisia irtopekkoja on minusta lupa käyttää jos he haluavat vieraissa käydä. Toinen nainen ei ole tilivelvollinen, sillä mieshän tässä väärin tekee avio-tai avovaimoaan kohtaan.

Ja kummasti vain niinkin on käynyt, että mies on eronnut avoliitostaan ja mennyt tuttuni kanssa naimisiin aika pikaisesti. Kuten on käynyt, että on eronnut avioliitostaan ja mennyt naimisiin tuttuni kanssa myöhemmin.

Kaikki variaatiot on mahdollisia. Mutta pidä sinä kynsin hampain miehestäsi kiinni ja pelkää toisia naisia jos he sinusta ovat syyllisiä. Miesrukkasihan viedään toki väkisin ja hänellä ei ole mitään sanomista asiaan.

Mutta tosiasia on, että on miehiä, jotka pettää vaimojaan ja on vapaita naisia, jotka on valmiita ottamaan ilon irti näistä irtopekoista.

Itse halusin pysyä aviomiehistä erossa. Se oli vain sellainen mutujuttu. Avomiehet oli helpompia tapauksia kun ei ollut aviovaimoa tulossa silmille. Avovaimolla ei ollut minusta niin väliä.

Mutta tätä ketjua lukiessani siis aloin miettiä tätä asiaa ja tosiasia se on, että mies pettää jos on pettääkseen. On missä liitossa tahansa.

Mutta jos mies on avoliitossa, se on sille toisella naiselle helpompaa, koska huono omatunto ei sillä tavalla vaivaa, koska avosuhde on kuitenkin avosuhde.

Parisuhde perustuu luottamukselle. Kuulostaa aika ankealta, jos ajatellaan että kannattaa mennä naimisiin, koska mies kuitenkin saattaa pettää, ja naimisissa voi varmemmin luottaa muiden naisten moraaliin - kun oman miehen moraalin tai uskollisuuden varaan ei kuitenkaan voi laskea mitään.

Miten tämä ei nyt ainakaan saa avioliittoa kuulostamaan yhtään houkuttelevammalta?

Yleensähän sitä katsoi, onko miehellä sormus sormessa. Jos oli niin kysyi, että oletko naimisissa. Jos mies vastasi, että en, olen vain kihloissa ja avoliitossa, se oli ihan eri juttu kuin naimisissa.

Ihanaa yksinkertaisen ihmisen logiikkaa. Mutta pitäisikö tästä nyt vetää jotain johtopäätöksiäkin?

Ai niin, ja tilannehan on sinunkaltaisillesi vielä monimutkaisempi, kun kaikki avoparit eivät suostu menemään edes kihloihin, kaikki aviopuolisot eivät osta sormuksia (tätä eivät aivosi luultavasti kykene käsittämään lainkaan!), ja nekin jotka ostavat, voivat halutessaan ottaa sen pois saadakseen vähän pillua kaltaisiltasi höperöiltä naisilta.

Naimisissa oleva mies selittää, että vaimoni ei ymmärrä minua. Mutta avoliitossa oleva, että olen vain avoliitossa, sillä ei väliä.

So what? Sitähän sanoo mikä sattuu sopimaan tilanteeseen.

No, hauskaa oli sinkkuaika ja pari kertaa tosiaan seurustelin aika pitkäänkin avoliitossa olevan miehen kanssa.

Juu, näitä sattuu, ja naimissa olevien kanssa myös. Mutta mikähän tämän sinun vuodatuksesi pointti oli?

Kyse ei ole siis siitä, että pitäisi mennä naimisiin jne...

Vaan miehet itse tuntuvat ajattelevan, että ovat vapaampia kun ovat avoliitossa. Jos ovat naimisissa ja pettävät niin vierittävät syyn vaimon niskoille.

Jos luit oikein, kirjoitin, että jos mies on pettääkseen, se pettää, on missä liitossa tahansa.

Ja tällaisia irtopekkoja on minusta lupa käyttää jos he haluavat vieraissa käydä. Toinen nainen ei ole tilivelvollinen, sillä mieshän tässä väärin tekee avio-tai avovaimoaan kohtaan.

Ja kummasti vain niinkin on käynyt, että mies on eronnut avoliitostaan ja mennyt tuttuni kanssa naimisiin aika pikaisesti. Kuten on käynyt, että on eronnut avioliitostaan ja mennyt naimisiin tuttuni kanssa myöhemmin.

Kaikki variaatiot on mahdollisia. Mutta pidä sinä kynsin hampain miehestäsi kiinni ja pelkää toisia naisia jos he sinusta ovat syyllisiä. Miesrukkasihan viedään toki väkisin ja hänellä ei ole mitään sanomista asiaan.

Mutta tosiasia on, että on miehiä, jotka pettää vaimojaan ja on vapaita naisia, jotka on valmiita ottamaan ilon irti näistä irtopekoista.

Itse halusin pysyä aviomiehistä erossa. Se oli vain sellainen mutujuttu. Avomiehet oli helpompia tapauksia kun ei ollut aviovaimoa tulossa silmille. Avovaimolla ei ollut minusta niin väliä.

Mutta tätä ketjua lukiessani siis aloin miettiä tätä asiaa ja tosiasia se on, että mies pettää jos on pettääkseen. On missä liitossa tahansa.

Mutta jos mies on avoliitossa, se on sille toisella naiselle helpompaa, koska huono omatunto ei sillä tavalla vaivaa, koska avosuhde on kuitenkin avosuhde.

Parisuhde perustuu luottamukselle. Kuulostaa aika ankealta, jos ajatellaan että kannattaa mennä naimisiin, koska mies kuitenkin saattaa pettää, ja naimisissa voi varmemmin luottaa muiden naisten moraaliin - kun oman miehen moraalin tai uskollisuuden varaan ei kuitenkaan voi laskea mitään.

Miten tämä ei nyt ainakaan saa avioliittoa kuulostamaan yhtään houkuttelevammalta?

Yleensähän sitä katsoi, onko miehellä sormus sormessa. Jos oli niin kysyi, että oletko naimisissa. Jos mies vastasi, että en, olen vain kihloissa ja avoliitossa, se oli ihan eri juttu kuin naimisissa.

Ihanaa yksinkertaisen ihmisen logiikkaa. Mutta pitäisikö tästä nyt vetää jotain johtopäätöksiäkin?

Ai niin, ja tilannehan on sinunkaltaisillesi vielä monimutkaisempi, kun kaikki avoparit eivät suostu menemään edes kihloihin, kaikki aviopuolisot eivät osta sormuksia (tätä eivät aivosi luultavasti kykene käsittämään lainkaan!), ja nekin jotka ostavat, voivat halutessaan ottaa sen pois saadakseen vähän pillua kaltaisiltasi höperöiltä naisilta.

Naimisissa oleva mies selittää, että vaimoni ei ymmärrä minua. Mutta avoliitossa oleva, että olen vain avoliitossa, sillä ei väliä.

So what? Sitähän sanoo mikä sattuu sopimaan tilanteeseen.

No, hauskaa oli sinkkuaika ja pari kertaa tosiaan seurustelin aika pitkäänkin avoliitossa olevan miehen kanssa.

Juu, näitä sattuu, ja naimissa olevien kanssa myös. Mutta mikähän tämän sinun vuodatuksesi pointti oli?

Mitä itsestään huolehtimiseen tulee, oletetaan että avoliittolaiset asuvat yhdessä ja tienaavat omat rahansa ja maksavat menot yhdessä sopien. Oletetaan edelleen, että vaimo saa aivoinfarktin ja sen seurauksena on loppuelämänsä työkyvytön, ehkä jopa täysin autettava. Aviopuolisolla on tällaisessa tapauksessa elatusvelvollisuus, mutta avomies voi lähteä kälppimään välittömästi, jos siltä tuntuu. Ennen kuin ryntäätte vakuuttamaan, että avomiehenne valitsee teidät joka päivä uudestaan vaikka olisitte miten v-uuntunut ja kyvytön mihinkään, miettikää edes pieni hetki...

...entä mihin katosi fiksu, koulutettu ja hyvätuloinen avovaimo, taasko juristin pakeille sopimuksia rustaamaan?

...ja miten Kirsi Salon ja Sammyn tuumaustauko säteilee juuri teidän suhteeseenne?

Yritin laskea, montako kertaa mieheni on valinnut minut uudestaan, mutta menin karkausvuosissa sekaisin.

Sinut on jonkun avomies halunnut jonkin aikaa joka päivä aina uudelleen:D

palsta avo vaimon mieshän valitsee avovaimonsa joka aamu uudestaan ja uudestaan, sekä panostaa 200% suhteeseen. Vai avo vaimoko se panosti 200, silloin mies varmaan 300... cc3.

Niin ku ne niinku rakastaa toisiaan ihan OIKEASTI, eikä niitten rakkauteen kuulu mitkään tylsät arkipäiväiset laki- ja sellaset jutskat.

Niin ku ne niinku rakastaa toisiaan ihan OIKEASTI, eikä niitten rakkauteen kuulu mitkään tylsät arkipäiväiset laki- ja sellaset jutskat.

näin olisi myös monen avioparin kohdalla, ellei olisi ollut "pakko" mennä naimisiin tässä ketjussa käsiteltyjen asioiden takia.

Omituisen paljon tuntuu kyllä joitain ihmisiä häiritsevän se, jos joku ei mene naimisiin. Hmm, kummallista, mikähän siihenkin mahtaa olla syynä?

että moni avioparikin eläisi mielellään avoliitossa, mutta yhteiskunta painostaa ihmisiä menemään naimisiin, ja sitten moni tekee sen "helpottaakseen käytännön asioita". Sinänsä huvittavaa, että avioliiton asemaa pitää tuolla lailla pönkittää kiusaamalla muita perheitä.

kokonaan lukematta esitän vastakysymyksen:



Aviovaimo. Avioiduitko, koska ajattelit teidän kuitenkin eroavan? Ja silloin on siis oma talous paremmin turvattu. Siitähän avioliitossa on oikeastaan kysymys, eikös?

Avioliiton ja sen kaltaisten suhteiden sääntely on yhteiskunnalle elimellinen ja välttämätön asia. Tämä johtuu siitä, että käytännössä kaikki lapset syntyvät tällaisiin suhteisiin. Lasten hyvinvointi taas on yhteiskunnan elinehto, se on aina ollut niin ja on sitä vastakin. Siksi sääntelemättömät parisuhteet ovat luonnoton ilmiö.

Lasten hyvinvointiin asialla ei ole mitään merkitystä. Maailmassa on hyvin erilaisia tapoja olla perhe ja pariskunta, ja ydinperhe on vain yksi niistä. Sitä paitsi kahden vanhemman muodostama avoliitto on ihan samanlainen ydinperheen kasvualusta kuin avioliittokin - lapsi ei tajua juridisista kuvioista pätkääkään, hänelle on tärkeintä turvalliset ja läheiset ihmissuhteet - jotka voivat olla oikeastaan millainen kokonaisuus tahansa.

Miksi yhteiskunta ylipäätään sääntelee mitään: ajonopeuksia, työsuhteita, avioliittoja ym. Siksi, että muuten koittaisi anarkia. Avioliitto on näistä asioista yhteisän henkiinjäämisen kannalta ylivoimaisesti tärkein.

Ai tässä ollaan nyt jo torjumassa anarkiaa! Voi kuule, vaikka kaikki suomalaiset jatkossa valitsisivat avoliiton, niin veikkaanpä, että melko sovinnaisissa tunnelmissa vielä oltaisiin.

Avioliiton ja sitä kautta lasten syntymisen jonkinasteinen kontrolli on yhteiskunnan minimiedellytys. Se ei ole eikä sen pidäkään olla yksityisasia.

Ei ole kyllä vieläkään tullut mitään perustelua tähän.

Avioliitolla on astettu paitsi oikeuksia, myös vastuita puolisoille. Jos ihminen ei esimerkiksi kykene elättämään itseään, ensisijainen elatusvelvollisuus on puolisolla. Miten ihmeessä esimerkiksi tällainen voisi olla yksityisasia.

No, jos tällaista velvollisuutta ei olisi, heikommista huolehtiminen olisi kenties koko yhteisön asia. Eihän nytkään tuota mitenkään valvota, eli toinen voi vaikka kuinka pahasti kiristää puolisoaan taloudellisesti. Mitään euromääriä ei ole asetettu, kuinka paljon toiselle "pitää" antaa rahaa.

Ja nyt sitten jokainen vähänkään fiksu ymmärtää, ettei ylläsanottua tokikaan kaada pari marginaalista homosuhdetta, tahatta lapsetonta pariskuntaa tai mut yksittäistapaukset.

Näitä "marginaalisia yksityistapauksia" taitaa kuule olla niin paljon, että yhteensä puhutaan jo melkein enemmistöstä.

ne ainoat jotka kyselevät "mitä hyötyä on naimisiinmenosta?" ovat naimattomat, jotka yrittävät kysellä syitä houkutella miestään naimisiin ja jotka eivät pääse naimisiin ja yrittävät vääntää että eivät tarvitse avioliiton hyötyjä.

avokit, olisiko naimisiinmeno rakkaanne kanssa kerta kaikkiaan niin KAMALA kohtalo teille, että vastustatte naimisiinmenoa henkeen ja vereen? Vai onko se puolisonne, joka vastustaa, ja teillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alistua siihen ja vakuutella muille ja itsellennekin ettette muka halua naimisiin, että se salainen toiveenne saada puolisonne suostumaan naimisiin pysyisi tukahdutettuna? Tuollaisen kuvan saa, kun te niin kiihkomielisesti paasaatte avioitumista vastaan.

avokit, olisiko naimisiinmeno rakkaanne kanssa kerta kaikkiaan niin KAMALA kohtalo teille, että vastustatte naimisiinmenoa henkeen ja vereen?

No ei nyt noin tarvitse kärjistää, mikä nyt sitten tässä maailmassa olisi "niin KAMALA kohtalo" - varmasti pahempaakin voisi tapahtua kuin avioliitto ;)

Mutta kun kerran on mahdollisuus valita, olen mieluummin menemättä naimisiin. Se ei omassa elämässäni ole mikään dramaattinen päätös, ja harvemmin tällaisiin keskusteluihin joutuukaan mitä täällä vauva.fi-palstalla on nyt käyty.

Vai onko se puolisonne, joka vastustaa, ja teillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alistua siihen ja vakuutella muille ja itsellennekin ettette muka halua naimisiin, että se salainen toiveenne saada puolisonne suostumaan naimisiin pysyisi tukahdutettuna? Tuollaisen kuvan saa, kun te niin kiihkomielisesti paasaatte avioitumista vastaan.

Niin, itse asiassa kumpikaan meistä ei varsinaisesti VASTUSTA naimisiinmenoa. Mutta kumpikaan ei sitä myöskään lainkaan halua. Tässä on se ero, mitä ette ole tajunneet.

Suunnilleen joka toinen viesti näissä avoliitto-keskusteluissa on ollut joko "kuitenkin te salaa haluatte kun ei voi olla niin ettei joku (nainen) haluis naimisiin" tai vaihtoehtoisesti "ne jotka ei mee naimisiin ne vasta harjoittelee seurustelua ja etsii sitä oikeaa". Kyllähän siitäkin vähän kummallisen kuvan saa - että kirjoittaako tänne pelkät provoilijat vai harvinaisen tyhmät tyypit, vai kenties sellaiset, joilta on ihmissuhteen perusasiat itsellään vähän hakusessa.

No, mutta ehkä ne ovat provoviestejä ja oikeasti kaikki on ihan hyvin kaikkien näppäimistöjen tuolla puolen ;)

Ja vielä näihin oletuksiin, että avoliitot johtuisivat siitä, että toinen ei saa kumppaniaan kiristetyksi/houkutelluksi naimisiin: Totean taas kerran, että onnellisin ihmissuhde syntyy siloin, kun arvomaailmat, ajattelutavat ja toiveet rakkaudesta osuvat yksiin. Jos näin ei käy, suhteesta tulee luultavasti aika lyhytikäinen.

Jos oma suuri toive on avioliitto, ja toinen taas ei sitä halua, silloin kannattaa ehkä erota ja etsiä joku muu. Mutta jos ihmiset ovat asuneet pitkään yhdessä ja perustaneet perheen, niin tuskinpa se kantaisi, jos tällaiset perusasiat eivät olisi kunnossa pariskunnan välillä. Ja kun moni on täälläkin selventänyt, miten ehdottoman tärkeä se avioliitto (joillekin) on, niin eihän nyt sitä haluava voisi mitenkään olla suhteessa, jossa tätä täyttymystä ei saa ;)