Harmittaa, itkettää
Pahoitin mieleni. Jonkun mielestä kentie turhasta, mutta minua riipaisee ja pahasti.
Kaiken hössäkän jälkeen mitä tässä on ollut ja, kun lopulta saamme olla miehen kanssa kahden niin homma menee aivan pipariksi. Kaipasin läheisyyttä ja hellyyttä. En sitä saanut. Kaikesta huolimatta.
Muutama sipaisu selkää ja se siitä. Ensimmäistä kertaa näiden kaikkien vuosien aikana tunsin itseni vieraaksi mieheni vieressä.
Olen niin pettynyt. Surullinen. Tunteet myllertää yhtä vuoristorataa. Enkä saa unta.
Kommentit (5)
mutta jollain tapaa kuitenkin tunnen itseni niin sanattomaksi. Ei ole helppoa tämä ei.
Ap, noin voi joskus tapahtua. Ehkä olitte molemmat odottaneet kahdenkeskistä aikaa ja sitten kun odotettu hetki on siinä, ei oikein osaa osaakaan toimia "oikein". Ehkä teillä oli molemmilla odotuksia siitä, miten toisen tulisi käyttäytyä tai toimia. Joskus se vaan menee noin. Ei siinä varmaan mitään sen kummempaa ole takana.
Seuraavaa kertaa silmällä pitäen, kannattaisi yrittää jutella omista toiveista jo etukäteen. Ei meistä kukaan ole ajateustenlukija.
jos toinen ei esimerkiksi tiedä sun odotuksia. Aiemmin meilläkin usein oli tollasia tilanteita mutta sitten aloin sanomaan miehelle, mitä toivon ja haluan, se oppi esimerkiksi ostamaan mulle kukkia ja kivoja lahjoja. Mä en niinkään kaipaa hellyyttä mutta mies kaipaa joten olen yrittänyt sitä rapsutella.
Haluatko kertoa tarkemmin?