Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

Suomessa oli vuonna 2007 yhteensä 6,7 avioeroa tuhatta avioitunutta henkilöä kohden, mikä on pohjoismainen ennätys. Aivan kantapäillä ovat kuitenkin Ruotsi (6,6) ja Tanska (6,5). Kaikkein tiiviimmin aviossa pysyvät puolestaan islantilaiset, joiden vastaava luku oli 5,0.



Suomalaiset ja tanskalaiset naiset synnyttävät vähiten lapsia Pohjoismaissa, 1,8 lasta naista kohden. Ahkerimpia lastentekijöitä taas ovat färsaarelaiset (2,5) ja islantilaiset (2,1).



Tiedot ovat peräisin keskiviikkona ilmestyneestä Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisemasta Pohjoismaiden tilastollisesta vuosikirjasta.

Ei.Vielä nolompaa kun mies jää kiinni et nai myös muita kuin minua.Siksi en mene naimisiin.

Ja olen sen miehellekin sanonut. En vain tiedä mitä mies odottaa? (parempaa vaimoa?)

Yksi lapsikin on jo.

Avioliittoon en tiedä milloin päästään.. päästäänkö koskaan. Väkisilläkö se pitäisi papin/tuomarin eteen raahata vastoin tahtoaan?

Rakastaa kuulemma kyllä minua, mutta huoh... niin.. avioliittoon ei kait halua. Ainakaan mun kanssa?

6,7 avioeroa 1000 avioitunutta henkilöä kohti merkitsee 13,4 eronnutta/ 1000 henkilöä. Ja aina välillä kohkataan, että vähintään 1/3 suomal. avioliitoista päätyvät eroon.

Suomessa oli vuonna 2007 yhteensä 6,7 avioeroa tuhatta avioitunutta henkilöä kohden, mikä on pohjoismainen ennätys. Aivan kantapäillä ovat kuitenkin Ruotsi (6,6) ja Tanska (6,5). Kaikkein tiiviimmin aviossa pysyvät puolestaan islantilaiset, joiden vastaava luku oli 5,0.

Suomalaiset ja tanskalaiset naiset synnyttävät vähiten lapsia Pohjoismaissa, 1,8 lasta naista kohden. Ahkerimpia lastentekijöitä taas ovat färsaarelaiset (2,5) ja islantilaiset (2,1).

Tiedot ovat peräisin keskiviikkona ilmestyneestä Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisemasta Pohjoismaiden tilastollisesta vuosikirjasta.

että avioerot ovat kiellettyjä.

totuus.

avIomiehenkin jättäminen kun löytyi parempi. :D

menikö ap sen takia naimisiin, että pelkää miehensä muuten ottavan jonkun muun?

Oletetaan edelleen, että vaimo saa aivoinfarktin ja sen seurauksena on loppuelämänsä työkyvytön, ehkä jopa täysin autettava. Aviopuolisolla on tällaisessa tapauksessa elatusvelvollisuus, mutta avomies voi lähteä kälppimään välittömästi, jos siltä tuntuu. Ennen kuin ryntäätte vakuuttamaan, että avomiehenne valitsee teidät joka päivä uudestaan vaikka olisitte miten v-uuntunut ja kyvytön mihinkään, miettikää edes pieni hetki...

Miten tämä eroaa siitä, että myös aviopuoliso voi lähteä kälppimään? Edelleenkään avioliitto ei ole elinkautinen vankeustuomio.

Aviopuolisolla on elatusvelvollisuus, joo - mutta missään ei määritellä elatuksen suuruutta. Eli aika epävarma keino se avioliitto on saada "omaa rahaa".

Terkkuja vaan täältä. Minä en avioituisi mieheni kanssa, jos olisin sitä mieltä, että nurkan takaa voi ilmestyä joku jota rakastan enemmän - tai elämäni suurin rakkaus, jonka jätin ja mitä tekoa olen koko elämäni saanut syvästi katua.



Toisaalta - en edes asuisi miehen kanssa, johon en ajattelisi voivani panostaa 200 %:sti. Olisin sitä mieltä, että varastan mieheltä hänen elämäänsä, sillä hänkin voisi tavata naisen joka rakastaa ja panostaa häneen 200 %:sti.



Tällä hetkellä minulla on mies, joka tuntuu pysyvän eikä tunnu olevan lähdössä kerrassaan minnekään, vaikka en panosta ollenkaan. Kaikki tuntuu toimivan ilman että mitään tarttee tehdä. Ja hän on ihana...hän on löytö...mutta arvatkaas oliko miehestä tulossa luuseri kun roskaexä hänet jätti...oli jo kovaa vauhtia menossa alaspäin...tuo sammakko, josta tuli taas ihana prinssi...minun prinssini...



T. ap

Vaan miehet itse tuntuvat ajattelevan, että ovat vapaampia kun ovat avoliitossa. Jos ovat naimisissa ja pettävät niin vierittävät syyn vaimon niskoille.

Ai täällä on oikein syväanalyysi miehen sielunelämästä. Oletkos tavannut vähän yksinkertaisia ja konservatiivisa miehiä kenties? Toisaalta, vakka kantensa valitsee...

Kaikki variaatiot on mahdollisia. Mutta pidä sinä kynsin hampain miehestäsi kiinni ja pelkää toisia naisia jos he sinusta ovat syyllisiä. Miesrukkasihan viedään toki väkisin ja hänellä ei ole mitään sanomista asiaan.

Sinähän näin aiemman viestisi perusteella ajattelet (mikä olet sama kirjoittaja). Kirjoitit, että kun mies voi kuitenkin pettää, niin se tapahtuu todennäköisemmin avoliitossa, koska muut naiset saattavat kunnioittaa enemmän avioliittoa. Tästä heijastui ajattelutapa, että oletusarvoisesti mieheen ei voi luottaa, joten on pelattava muiden naisten moraalilla.

Mikäli tarkoitatkin, että kuka tahansa voi pettää, niin miten se liittyy tähän keskusteluun? Ai niin joo, tämän takia:

Itse halusin pysyä aviomiehistä erossa. Se oli vain sellainen mutujuttu. Avomiehet oli helpompia tapauksia kun ei ollut aviovaimoa tulossa silmille. Avovaimolla ei ollut minusta niin väliä.

Mielenkiintoinen ajatuskuvio. Taitaa se avioliitto olla sinulle melkoinen auktoriteetti.

No mutta, terveen itsetunnon omaava ihminen, nainen tai mies, ei pelkää vainoharhaisesti kumppaninsa pettävän eikä pidä muita ihmisiä potentiaalisina kumppaninsa viettelijöinä. Se, jonka viesteistä tällaista pelkoa ja toisesta "kynsin hampain kiinnipitämistä" on voinut lukea, olet nimenomaan sinä noine kummallisine ihmiskäsityksinesi. Jos mielikuva ei pidäkään paikkansa, niin hyvä niin, mutta tuollaisen käsityksen asiasta kyllä sai. Älä yritä kääntää sitä toisten sanomisiin.

Naiset ovat täällä niin hyvännäköisiä ja hyvin koulutettuja, että ei heille joku luuseri kelpaa...Odotellaan vain jotain parempaa kaappausta...mutta kun täällä Suomenmaassa ei sellaisia ilmesty...Jos joku mies on joskus ollut tasokas, niin kaikki naiset ovat sitä itselleen halunneet, ja niin on sekin mies mennyt pilalle ja elelee nyt jonkun avovaimon kanssa ja muutama lapsi tehty, mutta naimisiin ei harkita...jospa parempi nainen kuitenkin ilmestyisi näyttämölle...



Mä löysin ihanan luuserin...oikean sammakon, josta kehkeytyi upea prinssi...mutta sillä on kyllä jokunen lapsi hirmumuijan kanssa...meidän suhteessa ei sellaisia asioita tapahtuisi - ei tulisi kuuloonkaan - kun sen oikeassa, mutta ensimmäisessä avioliitossa tapahtui...niistä ei viitsi edes kertoa...siellä oli kyllä nainen saanut itselleen liian hienon miehen ja koska naisella ei ollut tarpeeksi tasoa...niin sai sellaisen miehen kuin hänelle sopi...nyt kyllä kierrättää miehiä - vai eikös muija enää kenellekään kelpaa pitkäksi aikaa...mene ja tiedä...miten asiat on...mutta tästä miehestä oli vähällä tulla luuseri, mutta kappas vaan kun törmäsi minuun niin ei tullutkaan...vaan ihana prinssi...kyllä, ja on mun, ja minun vain...

Avoliittohan takaa sen, että mies on vapaaehtoisesti suhteessa, eikä petä vaan valitsee vaimonsa vapaaehtoisesti joka päivä.



Tämän olen oppinut tänään av.ta

Ehkä näitä juttuja lukisessa tuli mieleen, et mitä pahaa on avioliitossa??? Siinähän on helppo hoitaa kaikki yht.asiat mm.lapsista.On samat sukunimet(postilaatikossa ym.)ja tuntee olevansa tärkee toiselle ku sekin on sitoutunut.Mä vaan olen sitä mieltä et ne jotka ovat avoliitossa, niin kyl ne jotain pelkää....eroa tai paremman kumppanin löytämistä.Olen sen kuullut monelta avoliitossa elävältä, ja sen et on helppo lähtee.

Nim. Onnellisesti naimisissa 10v.ja risat.

ja rakkaudesta. Se ei pelaa perinteillä ja ulkoisilla oletuksilla vaan on valittu suhde, missä joutuu tietoisesti miettimään, että haluanko oikeasti olla tämän ihmisen kanssa.

Sen takia avoliitto on kestävämpi ja tärkeämpi kuin avioliitto, koska meitä ei sido mitkään siteet vaan pelkästään aito rakkaus toisimme.

Ehkä näitä juttuja lukisessa tuli mieleen, et mitä pahaa on avioliitossa??? Siinähän on helppo hoitaa kaikki yht.asiat mm.lapsista.On samat sukunimet(postilaatikossa ym.)ja tuntee olevansa tärkee toiselle ku sekin on sitoutunut.Mä vaan olen sitä mieltä et ne jotka ovat avoliitossa, niin kyl ne jotain pelkää....eroa tai paremman kumppanin löytämistä.Olen sen kuullut monelta avoliitossa elävältä, ja sen et on helppo lähtee.

Nim. Onnellisesti naimisissa 10v.ja risat.

jotka kuvittelee, että pitäis mennä naimisiin. Sehän on kuitenkin niiden kahden ihmisen päätös, haluaako ne jotenkin "virallistaa" suhteensa vai ei. Käsitän kyllä, ettei kaikkia jaksa sellainen kiinnostaa, vaikka ihan yhtä tosissaan ovat ja voi olla jopa vakaammalla pohjalla suhde, kuin joillain aviopareilla...



Niin ja itse olen kyllä naimisissa.

on se että emme halua häitä, emme kaavoja emme seremoniaa, jos avioliiton voisi hoitaa paperihommana tai netissä olisimme sen jo tehneet.



Yhteiset lapset yhteiset lainat ja yhteinen elämä ja yhteiset suunnitelman jo on. ainoastaan se vihmikinen puuttuu ja saakin puuttua

Jos se on noin iso este niin ok. Mutta vihille pääsee tosiaan aika helposti jos haluaa. Ensin esteettömyystodistus maistraatista. Sitten viikon päästä pari minuuttia maistraatissa ja sieltä todistajat.

Se oli siinä. Mutta toki joku voi kokea sen raskaaksi ja hankalaksi.

on se että emme halua häitä, emme kaavoja emme seremoniaa, jos avioliiton voisi hoitaa paperihommana tai netissä olisimme sen jo tehneet.

Yhteiset lapset yhteiset lainat ja yhteinen elämä ja yhteiset suunnitelman jo on. ainoastaan se vihmikinen puuttuu ja saakin puuttua

Ehkä näitä juttuja lukisessa tuli mieleen, et mitä pahaa on avioliitossa??? Siinähän on helppo hoitaa kaikki yht.asiat mm.lapsista.On samat sukunimet(postilaatikossa ym.)ja tuntee olevansa tärkee toiselle ku sekin on sitoutunut.Mä vaan olen sitä mieltä et ne jotka ovat avoliitossa, niin kyl ne jotain pelkää....eroa tai paremman kumppanin löytämistä.Olen sen kuullut monelta avoliitossa elävältä, ja sen et on helppo lähtee.

Nim. Onnellisesti naimisissa 10v.ja risat.

joidenkin ihmisten on näköjään aivan mahdoton ymmärtää, että jos itse on jostain asiasta jotakin mieltä, se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat samaa mieltä.

Yhdelle avioliitto on romanttisin ja ihanin osoitus sitoutumisesta - toiselle ei. Ja onhan näitä eri näkemyksiä avioituneiden keskuudessakin: eivät kaikki halua esim. samaa nimeä postilaatikkoon - ja jotkut taas eivät ymmärrä tätäkään. Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme eri asioita!

Ja edelleen: miten niin se avioliitto muka estäisi toista lähtemästä ja ottamasta jotakin uutta kumppania?

osoittaa, että mies on "minun". Minusta sitoutuminen toisille näyttämisen vuoksi on typerää. Me emme omista toisiamme, olimme avoliitossa tai avioliitossa. Minulla ei ole tarvetta näyttää samoilla sukunimillä tai millään ulkoisella merkillä, että olemme sitoutuneet toisiimme. Minulle sitoutuminen tarkoittaa sitä, että rakastaa toista ja haluaa elää toisen kanssa. Pikemmin koen, että tarve esittää ulospäin on osoitus epävarmuudesta.



Niin paljon olen huonoja avioliittoja nähnyt ja eroja, että tuntuisi nololta mennä naimisiin. Se on pikemminkin sellaista epätoivoista kuvitelmaa siitä, että sillä asiat ja yhteinen tulevaisuus ratkeaa. Ei, se ratkeaa ihan siellä pään sisällä.



T: eronnut ja onnellinen avoliittolainen nykyään