Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

miten sun mies muka sitten oli samaa mieltä? Täällähän aika moni on tosi uskottavasti perustellen jo selventänyt, miten KAIKKI naiset haluaa naimisiin, mutta sitten joidenkin ongelma on, että mies ei SUOSTU. Sain sellaisen käsityksen, että KUKAAN mies ei koskaan halua naimisiin. Koska eihän voi olla poikkeuksia miesten keskuudessa, jos ei ole naistenkaan. Ja sain myös sellaisen käsityksen, että aika monen mielestä naiset ja miehet haluaa just tässä avioliittoasiassa päinvastaista, eli lopputulos on se, että toisen voittaessa toinen häviää.

No mutta, hyvä kuulla, ettei se aina olekaan niin, ja että parisuhde voi olla muutakin kuin valtataistelua!

on ollut tosi hankala saada mies raahattua alttarille (kun takana on muutama täysin epäonnistunut avoliitto) ja se on katkeroittanut :D

Sanopa sinä, mikä avioliitossa on sellaista, ettei se millään käy esimerkiksi sinun tapauksessasi näyttämään perhesuhteen olemassaolon todeksi? Et ole vielä kertaakaan sanonut sitä. Mitä sellaista ylivoimaisen rajoittavaa avioliitossa on, ettei se kelpaa, vaan asiat pitää hoitaa monimutkaisemmin sopimusjärjestelyin?

Olen jo kirjoittanut tähän ketjuun useita syitä, joiden vuoksi minä samoin kuin jotkut tuttavani emme koe avioliittoa "omaksi" tavaksi elää ja olla parisuhteessa. Lukaisepa koko ketju läpi niin löydät kyllä vastaukset.

Tämä mainitsemasi "monimutkaisempi" tapa ei ole yhtään sen monimutkaisempi kuin avioliitonkaan solmiminen - itse asiassa olisi ehkä jopa helpompi ja vähemmän byrokraattisempi, ainakin joiltain osin.

Menemällä naimisiin puolisot saavat leskenturvan ja perintöasiat ovat suunnilleen järjestyksessä. Ja nykyperintösysteemi, joka turvaa ennen kaikkea rintaperilliset ja lesken aseman, on hyvä näin. Sitä vartenhan perhelait ovat. Jos haluaa vapaan liiton ilman sopimuksien kahleita, valitsee avoliiton ja järkkää asiansa itse haluamallaan tavalla. Asiat menevät vaikeiksi, jos perhetilannetta pitää ruveta todistelemaan saman katon alla asumisella, samasta jääkaapista syömisellä, yhteisillä lapsilla tai keskinäisillä testamenteilla - turhaa byrokratiaa täynnä reikiä.

avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin.

Sinulleko ne perinnöt pitäisi jättää, että olisit tyytyväinen? Ja miten sinua kalvaa se, että avoliitossa oleva rinnastetaan perimisasioissa sinuun? Yhtä lailla mies perii tällöin avovaimonsa - siinä ei varmaankaan ole mielestäsi yhtään mitään vikaa vaan se on jopa täysin luonnollista?

Suhtaudutko yhtä vihamielisesti esim. siihen, että pääomatuloja nauttivat vaativat pääomaveron alentamista?

Mitä ne avoliiton velvollisuudet on?

katsotaan pariskunnaksi ja perheeksi aina silloin, kun heiltä voidaan ottaa jotain pois - esim. puolison tulot vaikuttavat toisen Kela-rahoihin yms. Avopuolisollakin katsotaan olevan elatusvelvollisuus - ilmeisesti jopa avopuolisonsa lapsiin, koska avopuolison kanssa asuva menettää esim. oikeuden yksinhuoltajakorotukseen.

Kuitenkin, heti kun tilanne kääntyy, ja olisi mahdollista, että avopari HYÖTYISI siitä, että heidät katsotaan perheeksi ja pariskunnaksi, silloin heitä kyllä kohdellaan vieraina ihmisinä: tulee suuremmat perintöveroprosentit ja isyyden tunnustaminen pitää tehdä vaikean kaavan kautta.

En enää "luota" avioliittoon, joten siitä syystä en aio enää koskaan naimisiin mennä.

tiivistelmän tähän. Ja mielellään jotain muuta kuin että se ei käy, koska se ei käy. Mitä tarkoittaa se, ettei avioliitto ole "oma tapa elää"? Yhtä hyvin minä voisin vaatia, että kaikille äideille täytyy maksaa jokaisesta lapsesta se laskennallinen kustannus, mitä hoitopaikka maksaisi, jos he hoitavat lapsiaan kotona, koska se tuntuisi minusta sopivalta ja oikealta tavalta elää - niin kauan kuin itselläni on alle kouluikäisiä lapsia.

Ja kyllä tuo perhesuhteiden olemassaolon todistelu, nykyisine isyystunnustamisineen, huoltosopimuksineen, testamentteineen, omistajatodistuksineen on ilman muuta byrokraattisempi tapa kuin avioliiton solmiminen, ei siitä pääse mihinkään.

Sanopa sinä, mikä avioliitossa on sellaista, ettei se millään käy esimerkiksi sinun tapauksessasi näyttämään perhesuhteen olemassaolon todeksi? Et ole vielä kertaakaan sanonut sitä. Mitä sellaista ylivoimaisen rajoittavaa avioliitossa on, ettei se kelpaa, vaan asiat pitää hoitaa monimutkaisemmin sopimusjärjestelyin?

Olen jo kirjoittanut tähän ketjuun useita syitä, joiden vuoksi minä samoin kuin jotkut tuttavani emme koe avioliittoa "omaksi" tavaksi elää ja olla parisuhteessa. Lukaisepa koko ketju läpi niin löydät kyllä vastaukset.

Tämä mainitsemasi "monimutkaisempi" tapa ei ole yhtään sen monimutkaisempi kuin avioliitonkaan solmiminen - itse asiassa olisi ehkä jopa helpompi ja vähemmän byrokraattisempi, ainakin joiltain osin.

Ja kyllä tuo perhesuhteiden olemassaolon todistelu, nykyisine isyystunnustamisineen, huoltosopimuksineen, testamentteineen, omistajatodistuksineen on ilman muuta byrokraattisempi tapa kuin avioliiton solmiminen, ei siitä pääse mihinkään.

lasten tapaamisoikeudet, omaisuuden jakautuminen ynnä muut sellaiset? Koska mitä tästä keskustelusta on saatu lukea, avioliitto solmitaan vain tulevaa avioeroa tai miehen kuolemaa silmälläpitäen...

Avoliitto on kaikin puolin ok, jos ihmiset haluaa valita sen niin mikä ettei. Se mikä hommassa on pielessä, että avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin. He ovat tietoisesti itse valinneet avoliiton, koska se on sitoumuksista vapaa. Ja nyt niitä sitoumuksia sitten pitäiskin automaattisesti tulla. Se ei käy järkeen. Vaikuttaa just siltä, että halutaan noukkia itselle parhaat palat kaikesta.

Kyllä noita avioliittolakejakin on aikojen saatossa rukattu melkoisesti teidän aviovaimojen eduksi. Joten on turha tulla tänne ruikuttamaan, miten avoliittolakien puolestapuhujat haluavat vain karsia rusinat pullasta ja vielä kuluttavat verovaroja ja nostavat muiden veroprosenttia siinä samalla. Jos avioliittolakeja ei olisi aikojen saatossa muutettu, te jäisitte edelleenkin avioeron tullen puille paljaille.

Ei haluta kannattaa vanhanaikaisia instituutioita ja mennä naimisiin. Mutta halutaan silti olla virallisessa liitossa miehen kanssa, kenen kanssa asutaan.



Kämppisasuminen ei kelpaa, eikä avoin suhde, eikä se, että asutaan vain yhdessä. Haluttaisiin kuitenkin jollain tasolla virallistaa suhde yhteiskunnan silmissä, että kaikki uskoisivat meidän olevan tosissaan, vaikka ei haluta muka olla virallisesti yhteiskunnan silmissä yhdessä.



Eli halutaan kuitenkin avioliittoon, mutta olla silti avoliitossa?



Jos te avovaimot olette niin tyytyväisiä avoliittoonne niin miksi haluatte kuitenkin sen viralliseksi liitoksi, missä on avioliiton edut. Eikö se juuri ole sitä vapautta, mitä kaipaatte, ettei ole muuta yhteistä kuin ehkä lapset ja sama osoite ja toisen kanssa puolet asuntolainasta?

Mutta halutaan silti olla virallisessa liitossa miehen kanssa, kenen kanssa asutaan.

vaan omaisuutta ja sen jakautumista sekä periytymistä helpottavia säädöksiä. Kannattaa muuten muistaa, että myös erittäin riitaisia avioeroja juristeineen on paljon.

En jaksa ymmärtää, mistä tämä silmitön viha ja katkeruus avoliittolaisia kohtaan kumpuaa. Pelkäättekö te aviovaimot, että joku nykyisin avoliitossa oleva tulee ja vie teiltä sen sitoutuneen aviomiehenne?

iskevät aviomiehiin kyntensä tai että nämä himokkaat aviomiehet jahtaavat näitä himokkaita avomammoja.



Tai sitten himokkaat aviovaimot ovat huomanneet, että ruoho onkin vihreämpää vasemmalla asuvan naapurin pihalla ja siellä asustelee yksi kiva avomies. Mutta, mutta oikean puoleinen naapuri onkin avomamma ja ei siten sitoutunut suhteeseensa ja voikin napata tämän ei sitoutuneet himokkaan perheellisen avomiehen. Ja aviovaimo on sitoutunut lupauksillaan loppuelämäksi pettävään aviomieheensä ja jää nuolemaan näppejään omanm tunnon tuskissaan.



Näinhän se menee! Ja se harmittaa! Ai näitä perheellisen avoliittolaisen ihania vapauksia!

Ei haluta kannattaa vanhanaikaisia instituutioita ja mennä naimisiin. Mutta halutaan silti olla virallisessa liitossa miehen kanssa, kenen kanssa asutaan. Kämppisasuminen ei kelpaa, eikä avoin suhde, eikä se, että asutaan vain yhdessä. Haluttaisiin kuitenkin jollain tasolla virallistaa suhde yhteiskunnan silmissä, että kaikki uskoisivat meidän olevan tosissaan, vaikka ei haluta muka olla virallisesti yhteiskunnan silmissä yhdessä. Eli halutaan kuitenkin avioliittoon, mutta olla silti avoliitossa? Jos te avovaimot olette niin tyytyväisiä avoliittoonne niin miksi haluatte kuitenkin sen viralliseksi liitoksi, missä on avioliiton edut. Eikö se juuri ole sitä vapautta, mitä kaipaatte, ettei ole muuta yhteistä kuin ehkä lapset ja sama osoite ja toisen kanssa puolet asuntolainasta?

Juuri näin. Järjellä ei voi ymmärtää, että jos tosiasiallisesti halutaan sellainen (juridinen) suhde kuin avioliitossa niin miksi ei mennä naimisiin.

Toinen paradoksi on, että julistetaan, että kun on keskinäistä luottamusta ja sitoutumista niin ei tarvita avioliittoa, mutta ei kuitenkaan niin paljon että voitaisiin mennä naimisiin.

Se on sitten eri asia, jos mies hannaa samoista tai eri syistä.

Avioliittoon menevät ne, jotka eivät kestä minkäänlaista erilaisuutta tai sitä, että jotkut toimivat eri tavalla kuin "pitää" tai "kuuluu".

muuttaa muutaman surkean kotiäidin takia, joiden mies löytää paremman ja lähtee lätkimään.

Me kaikki avovaimot emme halua hyötyä rahallisesti avomiehestämme. Mutta minä en esimerkiksi halua naimisiin juuri siksi, että voin kokea meillä olevan avoimen suhteen ja helpompaa näin kuin mennä naimisiin ja tehdä avioehto.

Nyt jos tämä muuttuu, meidän on pakko muuttaa erilleen, koska emme halua hyötyä toistemme omaisuudesta ja haluamme kumpikin pitää rahamme ja perintömme yms. erillään.

Toiseksi, olen leski ja en halua sekoittaa lapseni ja minun taloutta avomieheni kanssa.

Avoliitto on kaikin puolin ok, jos ihmiset haluaa valita sen niin mikä ettei. Se mikä hommassa on pielessä, että avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin. He ovat tietoisesti itse valinneet avoliiton, koska se on sitoumuksista vapaa. Ja nyt niitä sitoumuksia sitten pitäiskin automaattisesti tulla. Se ei käy järkeen. Vaikuttaa just siltä, että halutaan noukkia itselle parhaat palat kaikesta.

Kyllä noita avioliittolakejakin on aikojen saatossa rukattu melkoisesti teidän aviovaimojen eduksi. Joten on turha tulla tänne ruikuttamaan, miten avoliittolakien puolestapuhujat haluavat vain karsia rusinat pullasta ja vielä kuluttavat verovaroja ja nostavat muiden veroprosenttia siinä samalla. Jos avioliittolakeja ei olisi aikojen saatossa muutettu, te jäisitte edelleenkin avioeron tullen puille paljaille.

Avioliittoon menevät ne, jotka eivät kestä minkäänlaista erilaisuutta tai sitä, että jotkut toimivat eri tavalla kuin "pitää" tai "kuuluu".

miehetkin haluavat turvata yhteisen elämän, eikä pitää takaporttia auki.

Se on käynyt hyvin selväksi, että suurin osa avovaimoista kipaisisi keveästi naimisiin jos mies haluaisi. Mutta olosuhteiden pakosta yritetään vaatia sitten avoliiton virallistamista kun mies ei ole valmis avioliittoon.

Avomamman mis selittää, että "me emme tarvitse mitään virallista sitoumusta, se on vanhanaikaista. Minä rakastan sinua aivan yhtä paljon, vaikka en osta sinulle sormusta kun se on niin lapsellistä. Tää mun rakkaus on aidompaa kun se perustuu vapaaehtoisuuteen"

Avomammalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin myötäillä samaa laulua kun ei ole muuta mahdollisuutta.

palstailee :)

http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/12121-kosinnan-odotu…

Ei elämää voi ennakoida kaikilta osin. Ehkäpä avoliittolaiset, jos molemmat ovat siinä omasta halustaan, ovat seikkailijoita ja riskinottajia enemmän luonteeltaan muutenkin.

Olipa niin viimeisen päälle juntti kommentti, että oksat pois ja pala latvaa ja hyvää päivää kirvesvartta.

:-D

Minä en edelleen ymmärrä, miksi avoliittolakeja pitäisi muuttaa muutaman surkean kotiäidin takia, joiden mies löytää paremman ja lähtee lätkimään.

Me kaikki avovaimot emme halua hyötyä rahallisesti avomiehestämme.

teksti on selvästi provo, mutta ketjua alusta asti seuranneena tuli mieleen oma tilanteeni.

Meillä (olemme myös avopari, jolla lapsia) ei ole omaisuutta, mutta itse tulen jonain päivänä perimään melko paljon - vanhempani ovat suhteellisen varakkaita. Toivon olevani tällöin niin vanha, että lapsenikin ovat jo aikuisia, jolloin voisin luopua perinnöstä heidän hyväkseen. Näin he voisivat esim. ostaa itselleen asunnon, rahoittaa opiskeluaan, tms. Käsittääkseni kuitenkin, jos itse luovun perinnöstä, en voi myöskään rajata sitä. Eli mikäli lapseni menevät tahollaan naimisiin, heidän puolisonsa voi erossa saada puolet vanhempieni perinnöstä. Ja tätä en haluaisi. Mikäli haluaisin estää tämän, joutuisin ottamaan asian esiin vanhempieni kanssa, jotta HE tekisivät testamentin, jossa he rajaisivat kaikki puolisot ulos. Ja välini omien vanhempieni kanssa ovat sen verran etäiset, että perinnöstä puhuminen pahoittaisi luultavasti heidänm mielensä.

Eli aikamoista paperisotkua tämä avioliittolakikin nyt alkaa aiheuttaa!

Jos minulla olisi omaisuutta, jättäisin sen mielelläni perinnöksi juuri avopuolisolleni ja lapsilleni. Tosin lapsethan perivät olimme sitten naimisissa tai avoliitossa. Avioliittoon en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa. Olen kyllä miettinyt, että jos jotain omaisuutta olisi, voisimme ehkä mennä naimisiin vain erotaksemme heti tyyliin "seuraavana päivänä" ja näin jakaaksemme omaisuutemme verottomasti, esim. sitä silmällä pitäen, että jotain ikävää sattuisi.

Toisaalta, nyt ei omaisuutta ole, joten ei tuollaista tarvitse miettiä.

Nyt jos tämä muuttuu, meidän on pakko muuttaa erilleen, koska emme halua hyötyä toistemme omaisuudesta ja haluamme kumpikin pitää rahamme ja perintömme yms. erillään.

Toiseksi, olen leski ja en halua sekoittaa lapseni ja minun taloutta avomieheni kanssa.

Olen ymmärtänyt, että tässä ketjussa ei kukaan ole esittänytkään perimisoikeutta, vaan vain samaa veroprosenttia kuin aviopareilla - koskien tapauksia, joissa avopareilla on keskinäinen testamentti. Tehän voisitte siinäkin tapauksessa jättää sen tekemättä :)

Tää on juuri tätä, että kun ei asioista tiedetä kuin vain ihan vähän, eikä silti haluta mukautua instituutioihin joissa nämä asiat on otettu lukuun, niin pitäisi ainakin tajuta ottaa selvää asioista ja varautua myös ikävämpiin tilanteisiin.

kiitos sinulle kuitenkin seikkaperäisestä selvityksestäsi.

Miksi tässä ketjussa muuten koko ajan edellytetään nykyihmisten mukautuvan kauan sitten laadittuihin lakeihin - eikä niin, että lakeja muokattaisiin vastaamaan nykymaailman tilannetta?

Nykyisin yhä useampi pariskunta nimenomaan EI haluaisi mennä naimisiin. Koittakaa nyt tajuta, että avioliitto on paljon muutakin kuin vain omaisuusasioiden järjestelyä. Avioliittoinstituutioon liittyy arvoja ja painotuksia, jotka eivät ole kaikkien mieleen.

Luuletko, että Liinun ja Einon äiti olisi suonut perintömaidensa menevän leskensä uudelle vaimolle ja lapsille?

Luultavasti ei. Tosin jos kuvittelen itseni hänen tilalleen, eli olisin menettänyt tärkeimmät asiat, mitä minulla on ollut: oman elämäni, lapseni elämät ja vielä elämäni rakkauden, niin rehellisesti sanottuna joku sukutila ei merkitsisi minulle enää paskaakaan.

Mutta ymmärrän pointtisi, ja esimerkkisi on kyllä ihan hyvä siinä mielessä, että juuri tuossa tilanteessa joku vanha äiti kärsii. Ja onhan se valitettavaa. Kuitenkin olisi ihan oikeasti liikaa vaadittu, että ihmiset olisivat pakotettuja menemään vastentahtoisesti naimisiin turvatakseen sukulaistensa omistussuhteet.

Tämä ongelmahan pohjimmiltaan johtuu vain siitä, miten koko perintöjä säätelevä laki omaisuuksia siirtelee. Tässä vaaditaan nyt ihmisiä mukautumaan vanhanaikaiseen instituutioon. Mutta jos villejä esimerkkejä keksitään lisää, niin voisihan olla sellainenkin laki, että kukaan puoliso ei koskaan voisi periä kumppaninsa suvultaan perimää omaisuutta (tai joka on alunperin ollut sellaista). Tämä olisi minun puolestani ihan ok ja vastaisi varmasti monen nykyihmisen oikeuskäsitystä. Eli kuvaamassasi esimerkissä perintö hyppäisikin yllättäen kuolleen naisen siskolle.

Ja kyllähän sellaisiakin esimerkkejä voisi keksiä, että nimenomaan avioliiton vuoksi joku viaton ihmisparka joutuu kärsimään perinnön- tai muun omaisuuden jaossa. Yksi esimerkki on se, jos yhä useammat vähänkin varakkaammat vanhukset joutuvat tekemään testamentteja, joissa rajaavat lastensa puolisot pois, etteivät nämä pääse osingoille, jos lapsen perittyä ensin vanhempansa tuleekin avioero.

Tällaiset kärsimykset voisi eliminoida vain lakkauttamalla koko avioliiton ja antamalla jokaiselle ihmiselle valtuuden päättää kaikesta omaisuudestaan, kenelle sallii sen päätyvän erilaisten kuolemantapausten sekamelskassa. Tällöin toteutuisi aina omistajan tahto - eli jos se omaisuus on joku pääasia, niin ainakin se asia olisi paremmin hoidossa. Ja toisaalta ketään ei enää tarvitsisi pakottaa avioliittoon. Naimisiin voisi ehkä silti mennä "huvikseen" suvun ja yhteisön edessä, tai vaikka kirkossa, jos kokee jumalan siunauksen tarpeelliseksi.

Näitä esimerkkejä ja ihmisten ongelmia kun kuuntelee, ei voi välillä välttyä ajatukselta, että "onneksi" itselläni ei ole juurikaan omaisuutta, jonka puolesta joutuisin pelkäämään. Voin keskittyä vain olemaan läheisteni kanssa sen ajan, kun minulla on ilo olla elossa.

Mutta jos villejä esimerkkejä keksitään lisää, niin voisihan olla sellainenkin laki, että kukaan puoliso ei koskaan voisi periä kumppaninsa suvultaan perimää omaisuutta (tai joka on alunperin ollut sellaista). Tämä olisi minun puolestani ihan ok ja vastaisi varmasti monen nykyihmisen oikeuskäsitystä. Eli kuvaamassasi esimerkissä perintö hyppäisikin yllättäen kuolleen naisen siskolle.

Eikö sinulle ole minkään arvoista se perhelainsäädännön tarkoitus, että ensisijassa suojataan leskeä (ja sitä kautta lapsia jos niitä on) ja sen jälkeen palautetaan "suvun" omaisuus suvulle jos avioliitosta ei perillisiä sille suvulle tule? Ajattelepa niin päin, että syystä tai toistesta avioliiton keston aikana toisen nimissä olisi paljon vähemmän kuin toisella ja sitten se kenellä olisi vähemmän jäisi leskeksi.

Leski kadulle, eikös vaan. Tämä on mahdollista kyllä avioehdolla, mutta se on nimenomainen tahdonilmaisu sen puolesta ettei halua leskelleen jäävän mitään. Jos sitä ei ole, niin oletus on, että aviopuoliso huolehtii leskestään vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Ja pahimpia kohtuuttomuuksia avioehtojenkin suhteen voidaan muuten sovitellakin.

Kun lakeja ei voi säätää niin, että ne olisivat yksityiskohdittain säädettävissä aina siten, että kulloinkin kohtuuttomuus voitaisiin estää. On periaatteet, ja sen mukaan mennään. Siihen junaan voi hypätä (ja avioitua) tai sitten ottaa riski ja olla avioitumatta ja sitten voi käydä noin kuin tuossa tarinassa.