Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

Ei maailman vanhinta inhimillistä instituutiota noin vain lakkauteta. Lapsia syntyy edelleenkin vain miehen ja naisen sukusoluista ja lopputulokseltaan paras ja vaurain 'lapsituote' syntyy yksiavioisen yhteiskunnan aviollista uskollisuutta harrastavan ydinperheen kasvattamana.



Tämä on nykyaikana monen vaikea myöntää, mutta siihen on syynsä, että avioliittoinstituutio on olemassa ja siihen on vahva imu. Tärkein syy löytynee alkeellisella henkiinjäämistaistelu tasolta ja lisää sitten useilta kehittyneemmiltä tasoilta.

Enkä voi tehdä jotain, mihin en usko. Se tuntuisi pinnalliselta ja tekopyhältä. Oma havaintoni elämästä, avioliitoista ja ihmissuhteista on melko raadollinen. Ei silti, että en elämästä osaisi nauttia - osaan kyllä - avioliitosta kuitenkaan en.

Eikö sinulle ole minkään arvoista se perhelainsäädännön tarkoitus, että ensisijassa suojataan leskeä (ja sitä kautta lapsia jos niitä on) ja sen jälkeen palautetaan "suvun" omaisuus suvulle jos avioliitosta ei perillisiä sille suvulle tule? Ajattelepa niin päin, että syystä tai toistesta avioliiton keston aikana toisen nimissä olisi paljon vähemmän kuin toisella ja sitten se kenellä olisi vähemmän jäisi leskeksi.

no tilanne olisi varmaan sama, jos hän olisi mennyt naimisiin köyhän ihmisen kanssa tai jäänyt naimattomaksi. Eihän hänellä silloinkaan olisi mitään. Jos hän haluaisi rikastua, niin olisihan hän voinut tehdä itse töitä ja hankkia omaa omaisuutta! Miksi ajatellaan, että ihmisen talous turvataan vielä nykypäivänäkin toisen ihmisen kautta?

Ei silti, etteikö varmaan ole leskelle ihan "kivaa" saada itselleen vaikka toisen suvulta eri kuolemien kautta tuleva ihana kesähuvila, jollaiseen ei itsellä olisi ikinä varaa. Mutta mikäli tämä ei olisi mahdolista, en pitäisi sitä lainkaan suurena vääryytenä.

Edellinen vastauksenihan oli viestiin, jossa joku suvun vanha äiti menetti tunnearvoltaan rakkaan kiinteistön sen vuoksi, että suvun omaisuus "valui" muualle. Esitin vain yhden mahdollisuuden, miten tämä voitaisiin estää. Se, mitä pidetään tärkeänä ja kenen perimistä, on aina arvokysymys.

Alunperin avioliitto on ollut kahden suvun kauppa - ja nimenomaan kauppa. Se ei ollut vähimmässäkään määrin rakkaussuhde. Nykyisin kuitenkin ihmiset liittyvät yhteen rakkaudesta, jolloin sukulaisilta perityt omaisuudet tai sosiaalinen nousu avioliiton kautta eivät ole enää varsinainen syy olla yhdessä.

Leski kadulle, eikös vaan. Tämä on mahdollista kyllä avioehdolla, mutta se on nimenomainen tahdonilmaisu sen puolesta ettei halua leskelleen jäävän mitään. Jos sitä ei ole, niin oletus on, että aviopuoliso huolehtii leskestään vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Ja pahimpia kohtuuttomuuksia avioehtojenkin suhteen voidaan muuten sovitellakin.

Paras ehkä olisi, jos kaikki voisivat tosiaan ilmaista, mitä omaisuutta sallivat siirtyvän kenellekin. Näin voitaisiin estää se, ettei joku isoisän omin käsin rakentama kesämökki joudu ihmiselle, jolle se on pelkkiä euromääriä, mutta toisaalta ihmisillä olisi mahdollisuus turvata rakkaimpansa.

Kun lakeja ei voi säätää niin, että ne olisivat yksityiskohdittain säädettävissä aina siten, että kulloinkin kohtuuttomuus voitaisiin estää. On periaatteet, ja sen mukaan mennään. Siihen junaan voi hypätä (ja avioitua) tai sitten ottaa riski ja olla avioitumatta ja sitten voi käydä noin kuin tuossa tarinassa.

Itse asiassa lait kyllä ON mahdollista säätää niinkin - eri asia on, halutaanko. Eivät lait ole mitään muuttumatonta jumalan sanaa, vaan ihmiset ovat laatineet ne, ja voivat muokata niitä ihan niin paljon ja mihin suuntaan haluavat.

Mutta jos nykytilanteessa vaihtoehdot ovat avioliitto tai se, että jokin osa sukuni omaisuudesta on mahdollista valua jonnekin muualle, niin otan riskin omaisuuden katoamisesta. Periaatteiden myyminen niinkin halvalla olisi liian suuri hinta siitä henkisestä kärsimyksestä, jota kokisin, jos joutuisin vastentahtoisesti alistamaan elämäni tärkeimmän ihmissuhteen itselleni äärimmäisen vastenmieliselle instituutiolle :(

Minulla on tämä yksi elämä, enkä halua elää sitä sellaisella tavalla, jonka koen itselleni vääräksi. Jos itse menetän joskus rahaa tästä syystä, lupaan olla itkemättä sen perään.

Ja pitää muistaa, että ihmisillähän olisi myös mahdollisuus olla epäitsekkäitä ja vaikka kieltäytyä perinnöstä ;) Tosin luultavasti ihmiset eivät juurikaan tee tätä, kun se raha houkuttaa, ja kun sen niin kätevästi muiden ihmisten kautta saa...

Ei maailman vanhinta inhimillistä instituutiota noin vain lakkauteta. Lapsia syntyy edelleenkin vain miehen ja naisen sukusoluista ja lopputulokseltaan paras ja vaurain 'lapsituote' syntyy yksiavioisen yhteiskunnan aviollista uskollisuutta harrastavan ydinperheen kasvattamana.

Ilman avioliittoa lapsia voisi edelleen syntyä toisilleen uskollisille pariskunnille.

Tämä on nykyaikana monen vaikea myöntää, mutta siihen on syynsä, että avioliittoinstituutio on olemassa ja siihen on vahva imu. Tärkein syy löytynee alkeellisella henkiinjäämistaistelu tasolta ja lisää sitten useilta kehittyneemmiltä tasoilta.

Avioliitto on historiassa ollut yksi sukujen välisen kaupankäynnin muoto. Eri puolilla maailmaa on myös hyvin erilaisia versioita niin avioliitoista kuin perheistä ja (pari)suhteistakin. Nykyisessä muodossaan avioliitto on muuten länsimaissakin aika nuori ilmiö, samoin kuin ydinperhe. Ydinperhe ei myöskään ole ainoa tapa elää, monen asiaa tukineen mielestä mielestä ei edes ihmiselle paras tapa.

Ja mitä tulee avioliiton imuun - moni sen toki valitsee, mutta yhä useampi valitsee myös jotain muuta, kun se kerran on mahdollista.

avioliittoa tai avioliiton kaltaista suhdetta mitenkään ja olisi jotenkin menestyvä tai pitkäikäinen, elää vahvassa harhassa.



Lakien säätämistä taas rajoittaa se, mitä ihmiset ovat ja mitä eivät ole valmiina pitämään oikeana. Pari niskuroivaa poikkeusta ei venettä kaada ;)



Avioliitto on nykyäänkin mitä suurimmassa määrin myös naimakauppa. Sietääkin olla, sillä kun raha- ja perintöasiat ovat tiedossa ja vääryydet estetty ennakolta, se on kaikkien etu. Rakkaus sinänsä on jees, mutta todellinen turva ja vakaus niin perheisiin kuin yhteiskuntaankin syntyy rakkauden ja rahan liitosta -lasten perhaaksi.



En ymmärrä mitä tarkoitat sanoessasi, että avioliitto olisi jotenkin nuori instituutio. Olet väärässä. Sosiologit ovat yhtä mieltä siitä, että se jopa vanhempi kuin kuolinriittiinstituutio. Avioliitto toki voidaan solmia ja ollaan solmittu monella tavalla, esimerkiski vain muuttamalla yhteen tai karkaamalla. Kyseisessä yhteiskunnassa se on kuitenkin avioliitto.



Tähän taustaan nähden avoliitto on itse asiassa aika luonnoton malli. On olemassa parempikin vaihtoehto, mutta jostain syystä sitä ei valita. Ja sitten ihmetellään sitä, kuinka joku KELA kuitenkin tajuaa että yhdessä asuva pariskunta jolla on yhteinen lapsi syö todennäköisesti samasta jääkaapista.

kun ihmiset laittavat testamentteihinsa, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta perintöön.

Ihan sama kunhan lainsäädäntöä ei enempää rukata 'pikkuavioliiton' suuntaan niin, että avolittolaiset saavat samat oikeudet ilman avioliittosanaa, koska se niinku tympii.

omaisuutensa lapsilleen. Oma lapseni on perinyt isänsä ja asumme asunnossa, mihin minulla on leskenä asumioikeus.

En halua mennä naimisiin, mutta mitä sitten jos tulee lakimuutos, että puoliso voi saada puolet toisen omaisuudesta kun avopuoliso kuolee. Eli tasinkoa, kuten avioliitossa.

Minä haluan, että mieheni omaisuus menee hänen lapsilleen. Minä en sitä tarvitse.

Tämä vouhaaminen on vain avoliitossa olevien surkeiden kotiäippien huutamista kun ovat tajunneet, että jäävät ilman avomiehensä euroja.

Menkää naimisiin jos olette niiden miestenne rahojen perään. Meidän avoliittolaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin ei saa puuttua. Siksihän me olemme avoliiton valinneet.

Minä en edelleen ymmärrä, miksi avoliittolakeja pitäisi muuttaa muutaman surkean kotiäidin takia, joiden mies löytää paremman ja lähtee lätkimään.

Me kaikki avovaimot emme halua hyötyä rahallisesti avomiehestämme.

teksti on selvästi provo, mutta ketjua alusta asti seuranneena tuli mieleen oma tilanteeni.

Meillä (olemme myös avopari, jolla lapsia) ei ole omaisuutta, mutta itse tulen jonain päivänä perimään melko paljon - vanhempani ovat suhteellisen varakkaita. Toivon olevani tällöin niin vanha, että lapsenikin ovat jo aikuisia, jolloin voisin luopua perinnöstä heidän hyväkseen. Näin he voisivat esim. ostaa itselleen asunnon, rahoittaa opiskeluaan, tms. Käsittääkseni kuitenkin, jos itse luovun perinnöstä, en voi myöskään rajata sitä. Eli mikäli lapseni menevät tahollaan naimisiin, heidän puolisonsa voi erossa saada puolet vanhempieni perinnöstä. Ja tätä en haluaisi. Mikäli haluaisin estää tämän, joutuisin ottamaan asian esiin vanhempieni kanssa, jotta HE tekisivät testamentin, jossa he rajaisivat kaikki puolisot ulos. Ja välini omien vanhempieni kanssa ovat sen verran etäiset, että perinnöstä puhuminen pahoittaisi luultavasti heidänm mielensä.

Eli aikamoista paperisotkua tämä avioliittolakikin nyt alkaa aiheuttaa!

Jos minulla olisi omaisuutta, jättäisin sen mielelläni perinnöksi juuri avopuolisolleni ja lapsilleni. Tosin lapsethan perivät olimme sitten naimisissa tai avoliitossa. Avioliittoon en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa. Olen kyllä miettinyt, että jos jotain omaisuutta olisi, voisimme ehkä mennä naimisiin vain erotaksemme heti tyyliin "seuraavana päivänä" ja näin jakaaksemme omaisuutemme verottomasti, esim. sitä silmällä pitäen, että jotain ikävää sattuisi.

Toisaalta, nyt ei omaisuutta ole, joten ei tuollaista tarvitse miettiä.

Nyt jos tämä muuttuu, meidän on pakko muuttaa erilleen, koska emme halua hyötyä toistemme omaisuudesta ja haluamme kumpikin pitää rahamme ja perintömme yms. erillään.

Toiseksi, olen leski ja en halua sekoittaa lapseni ja minun taloutta avomieheni kanssa.

Olen ymmärtänyt, että tässä ketjussa ei kukaan ole esittänytkään perimisoikeutta, vaan vain samaa veroprosenttia kuin aviopareilla - koskien tapauksia, joissa avopareilla on keskinäinen testamentti. Tehän voisitte siinäkin tapauksessa jättää sen tekemättä :)

omaisuutensa lapsilleen. Oma lapseni on perinyt isänsä ja asumme asunnossa, mihin minulla on leskenä asumioikeus.

En halua mennä naimisiin, mutta mitä sitten jos tulee lakimuutos, että puoliso voi saada puolet toisen omaisuudesta kun avopuoliso kuolee. Eli tasinkoa, kuten avioliitossa.

No, tälläkin hetkellä avopareilla ON mahdollisuus jättää omaisuutensa toisilleen. Onko tästä kovinkin paljon haittaa sinun järjestelyillesi?

Tämä vouhaaminen on vain avoliitossa olevien surkeiden kotiäippien huutamista kun ovat tajunneet, että jäävät ilman avomiehensä euroja.

Menkää naimisiin jos olette niiden miestenne rahojen perään. Meidän avoliittolaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin ei saa puuttua. Siksihän me olemme avoliiton valinneet.

Tässä ketjussa on kyllä kieltämättä tullut aika ikävä kuva avioliitosta. Onneksi tunnen myös sellaisia aviopareja, joiden suhde ei perustu siihen, että varakkaampi mies ostaa köyhemmän naisen.

totesi pitkän avioliiton ja lapsien jälkeen, että kyllä sinä joskus ymmärrät. Siis ymmärrän sen, että toiset naiset alkavat kiinnostaa. Näin se vain valitettavasti on, että nuoret, iloiset ja kivannäköiset naiset vetävät naimisissa olevia miehiä puoleensa siten, että heistä tapellaan melkein nyrkit pystyssä. Ei tietysti kaikki aviomiehet ole tällaisia, mutta valitettavasti ainakin moni hyvätuloinen ja hyvännäköinen aviomies tuntuu olevan. Ja tietysti, jos on myös valtaa, niin se vielä pahentaa asiaa. Valitan!

Hahhaaaaa, av.mamma ei uskalla mennä naimisiin kun pelkää, että mies pettää. Vain avoliitossa hän saa pidettyä miehen uskollisena.

totesi pitkän avioliiton ja lapsien jälkeen, että kyllä sinä joskus ymmärrät. Siis ymmärrän sen, että toiset naiset alkavat kiinnostaa. Näin se vain valitettavasti on, että nuoret, iloiset ja kivannäköiset naiset vetävät naimisissa olevia miehiä puoleensa siten, että heistä tapellaan melkein nyrkit pystyssä. Ei tietysti kaikki aviomiehet ole tällaisia, mutta valitettavasti ainakin moni hyvätuloinen ja hyvännäköinen aviomies tuntuu olevan. Ja tietysti, jos on myös valtaa, niin se vielä pahentaa asiaa. Valitan!

Ja avomiehetkö ei pane vieraita naisia:D Hahhaaaaa, av.mamma ei uskalla mennä naimisiin kun pelkää, että mies pettää. Vain avoliitossa hän saa pidettyä miehen uskollisena.

palsta avo vaimon mieshän valitsee avovaimonsa joka aamu uudestaan ja uudestaan, sekä panostaa 200% suhteeseen. Vai avo vaimoko se panosti 200, silloin mies varmaan 300... cc3.

Ja avomiehetkö ei pane vieraita naisia:D Hahhaaaaa, av.mamma ei uskalla mennä naimisiin kun pelkää, että mies pettää. Vain avoliitossa hän saa pidettyä miehen uskollisena.

palsta avo vaimon mieshän valitsee avovaimonsa joka aamu uudestaan ja uudestaan, sekä panostaa 200% suhteeseen. Vai avo vaimoko se panosti 200, silloin mies varmaan 300... cc3.

palsta avo vaimon mieshän valitsee avovaimonsa joka aamu uudestaan ja uudestaan

on ivallista porukkaa! No, en minäkään ehkä em. juttua menisi tällaisille palstoille kirjoittelemaan, koska sen nyt tietää, millaista kommenttia sen jälkeen tulee, varsinkin elämäänsä tylsistyneiltä tahoilta.

Mutta kyllä olisivat palstan turhautuneet mammat (avovaimo on muuten yhdyssana, kuten aviovaimokin) tyytyväisiä, jos lukisivat kyseisen lauseen miehen kirjoittamasta tekstarista eikä täältä palstalta.

Jos tuo "valitsemme toisemme joka päivä uudestaan" -jutun kirjoittaja lukee tämän, niin tuo oli niitä harvoja fiksuja parisuhteen kuvauksia, mitä tässä ketjussa on esitetty. Kaikkien noiden "avioliitto takaa osituksen ja leskeneläkkeen" ja "avioliitto nyt vaan on perinne" ja noiden "teidän mies ei vaan suostu naimisiin lällällää" -provojen keskellä.

palsta oikein kirjoituksen mukaisesti :)

Samaan kielioppiin kuuluvat mm. "kumpa", "enään", "pinppi", "golitsi" ja "agressiivinen".



Palsta oire yhtymään liittyy palsta oikein kirjoituksen lisäksi loma matkat Thaimaaseen, ongelmat lääke laskuissa ja prosentti laskuissa, asuminen kaukana sukulaisista ja naapureista, virike hoito, BMI:n seuraaminen kahdella desimaalilla sekä lasten eri asteiset diagnoosit.

jospa laitat tiivistelmän tähän. Ja mielellään jotain muuta kuin että se ei käy, koska se ei käy. Mitä tarkoittaa se, ettei avioliitto ole "oma tapa elää"?

Voin toki laittaa. Mutta miksi täytyy erikseen perustella sitä, jos ei halua olla naimisissa? Onko avioliitto muka joku luonnonlaki vai onko tämä jokin moraalikysymys?

No, mutta omat syyni, miksi en missään tapauksessa halua mennä naimisiin:

- Minulle parisuhde on henkilökohtainen asia, joka ei kuulu sen enempää valtiolle, yhteisölle kuin vaikkapa suvullekaan

- Avioliittoinstituutio on epätasa-arvoinen, koska se ei ole mahdollinen kaikille (homoliitot, rekisteröity parisuhde ei ole edes juridisesti sama asia)

- Yhteiskunta valvoo ja kontrolloi sitä, kuka voi mennä naimisiin kenenkin kanssa (esteiden tutkinta)

- Avioliiton historia on vastenmielinen

- On vastenmielinen ajatus, että pitäisi vastata henkilökohtaisesta ihmissuhteesta kolmannelle osapuolelle (esim. papille vihkikaavassa)

- Minusta avioliitto on epäromanttista

- Vihkivalat ja sopimuspaperit ne vasta epäromanttisia ovat

- Avioliiton pakkotuputtaminen saa koko asian tuntumaan vielä vastenmielisemmältä (pakkotuputtamisella tarkoitan juuri sitä "kaikki hoituu niin helposti kun avioituu, muuten sulla tulee olemaan tosi vaikeeta", johon useat käytännöt (kuten se isyyden tunnustaminen) perustuvat

- Mielestäni on hyvä, että on erilaisia perheitä ja erilaisia perhemuotoja, näin ollen en haluaisi kaikkien tekevän asioita saman kaavan mukaan. Mutta koska tällä hetkellä on vain yksi "peruskaava" ja se sattuu olemaan avioliitto, en halua olla yksi niistä ihmisistä, jotka omalla toiminnallaan (menemällä naimisiin) takaavat sen, että se säilyy eivätkä asiat muutu vielä pitkään aikaan

(- Bonussyynä voisin mainita senkin, että avioliitto on myös määritelty tiukasti kahden henkilön suhteeksi. Tämä ei kosketa minua henkilökohtaisesti, mutta esim. polyamoriset suhteet jäävät ulkopuolelle. Tosin toivoisin, ettei nyt aloitettaisi polyamoria-väittelyä tässä ketjussa, koska jos osalla on vaikeuksia ymmärtää jopa avoliittoa, niin polyamoriset suhteet menisivät varmasti täysin yli käsityskyvyn.)

Tiivistetysti voisi sanoa, että "avioliitto ei ole oma tapa elää ja olla parisuhteessa" tarkoittaa juuri sitä, että minulle parisuhde on henkilökohtainen ja ihmisten pitäisi itse voida määrittää oma suhteensa. Avioliitto on instituutio, mutta itse en halua ihmissuhteeni olevan instituutioita tai osa sellaista.

Ja kyllä tuo perhesuhteiden olemassaolon todistelu, nykyisine isyystunnustamisineen, huoltosopimuksineen, testamentteineen, omistajatodistuksineen on ilman muuta byrokraattisempi tapa kuin avioliiton solmiminen, ei siitä pääse mihinkään.

Mutta sehän muuttuisi, jos nämä ehdotukseni toteutuisivat! Eli isyyden tunnustamisen sijaan asian voisi yksinkertaisesti vain ilmoittaa neuvolassa - jäisi pois sekä avioliiton esteellisyystutkimukset ja avioliittopaperitkin! Nykykäytäntöhän juuri todistaa, että laki on vähän vanhanaikainen, jos niinkin yleisessä perhemuodossa kuin avoliitossa asiat joutuu tekemään monimutkaisemmin.

Minun ehdotukseni eivät oikeastaan toisi mitään lisäbyrokratiaa. Tälläkin hetkellä keskinäinen testamentti on mahdollinen, ja mitään perhesuhteiden todistelua en ole ehdottanut. Se muutos, jota olen ehdottanut, on keskinäöisen testamentin tehneen avoparin veroprosentin muuttaminen samalle tasolle avioparien kanssa.

Eli minun ehdotuksissani perhekäsitys vain vähän laajenisi ja vastaisi paremmin todellisuutta. Jokainen voisi toki edelleen mennä naimisiin jos haluaa, mutta enää kenenkään ei olisi "pakko" esimerkiksi noista edellämainituista ongelmista johtuen. Ja avoparilla olisi edelleen mahdollisuus pitää omaisuutensa myös täysin erillään - samoin kuin aviopareillakin on, avioehdon kautta.

Nyt ymmärrän paremmin, tätäkin ketjua :)

Palsta-avovaimo on nimen omaan palsta avo vaimo palsta oikein kirjoituksen mukaisesti :)

Samaan kielioppiin kuuluvat mm. "kumpa", "enään", "pinppi", "golitsi" ja "agressiivinen".

Palsta oire yhtymään liittyy palsta oikein kirjoituksen lisäksi loma matkat Thaimaaseen, ongelmat lääke laskuissa ja prosentti laskuissa, asuminen kaukana sukulaisista ja naapureista, virike hoito, BMI:n seuraaminen kahdella desimaalilla sekä lasten eri asteiset diagnoosit.

kun ihmiset laittavat testamentteihinsa, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta perintöön.

Kuinkahan monella keski-iän ylittäneellä ihan oikeasti on testamentti? Suurin osa elää elämänsä ja ajattelee tietenkin, että omaisuus siirtyy aikanaan lapsille. Aika harva rupeaa väsäämään testamentteja lasten eroa silmällä pitäen.

Ja tämähän tarkoittaa vain sitä, että kun ITSE haluaa päästä helpolla ja välttää keskinäisten testamenttien tekemisen, se paperisotkun vaiva ja riesa siirretään vain edelliselle sukupolvelle. Eli lopputulos: joka tapauksessa JOKU joutuu näkemään vaivaa, tässä tapauksessa vielä joku ulkopuolinen - ja kenties ikäihminen, joka ei haluaisi muistutusta siitä, että kuolee kohta.

Toisaalta voihan ajatella niinkin että mitä väliä, ehkä ihmiset ovatkin liian kiintyneitä materiaan. Siinähän oppivat kantapään kautta, mitä se avioliittoinstituutio aiheuttaa, kun omaisuutta valuu ulkopuolisille, vaikka nämä olisivat tehneet miten ikäviä temppuja eroaville puolisoilleen.

Lakien säätämistä taas rajoittaa se, mitä ihmiset ovat ja mitä eivät ole valmiina pitämään oikeana. Pari niskuroivaa poikkeusta ei venettä kaada ;)

Totta, mutta avoliittoa ei voikaan enää nykyisin pitää minään "marginaali-ilmiönä".

Avioliitto on nykyäänkin mitä suurimmassa määrin myös naimakauppa. Sietääkin olla, sillä kun raha- ja perintöasiat ovat tiedossa ja vääryydet estetty ennakolta, se on kaikkien etu.

Mitkähän ovat ne "vääryydet", jotka juuri avioliiton kautta estetään?

Rakkaus sinänsä on jees, mutta todellinen turva ja vakaus niin perheisiin kuin yhteiskuntaankin syntyy rakkauden ja rahan liitosta -lasten perhaaksi.

Kyllä yhteiskunnallinen vakaus synnytetään ihan muuten kuin painostamalla kaikki ihmiset valtion kontrolloimiin, virallisesti tiedettyihin suhteisiin.

Samoin perheen onni ja vakaus (mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan) syntyy myös hieman monimutkaisemmin kuin vain vetäisemällä allekirjoitukset kauppakirjaan.

Ja jos tarkoitat lapsen oikeudella vaikkapa oikeutta perintöön, niin se oikeus lapsella on vanhempien suhteesta riippumatta. Toisaalta taas aviolesken hallintaoikeus voi aiheuttaa lapselle hyvin paljon ongelmiakin, jos leski vaan asuu ja asuu talossa, jota ei siis saada myytyä - lapsella siis on omaisuutta, jota hän ei voi käyttää eikä realisoida, ja tämä voi hankaloittaa esim. opiskelevan nuoren taloudellista tilannetta: hän saa huonommin asumistukea, koska hänellä on omaisuutta, jne. Eli on tässä "lesken hyvässä asemassa" tällainenkin puoli.

En ymmärrä mitä tarkoitat sanoessasi, että avioliitto olisi jotenkin nuori instituutio. Olet väärässä. Sosiologit ovat yhtä mieltä siitä, että se jopa vanhempi kuin kuolinriittiinstituutio. Avioliitto toki voidaan solmia ja ollaan solmittu monella tavalla, esimerkiski vain muuttamalla yhteen tai karkaamalla. Kyseisessä yhteiskunnassa se on kuitenkin avioliitto.

Tarkoitin juuri sitä, että tässä meikäläisessä muodossa se on aika nuori. On ihan totta, että eri aikoina ja eri paikoissa ihmisten on katsottu olevan "naimisissa" ja se on määritetty vaihtelavasti - joskus siihen on riittänyt vain yhteiselo ja se, että parsikunta itse koki olevansa "pari". Sehän on malli, jota nykyisin kutsutaan avoliitoksi!

Tähän taustaan nähden avoliitto on itse asiassa aika luonnoton malli.

Eipä olekaan. Ja vaikka olisikin, niin entä sitten? Maailma muuttuu, ja teemme paljon asioita, joita ei tehty vielä 100 tai 1000 vuotta sitten.

On ihan totta, että eri aikoina ja eri paikoissa ihmisten on katsottu olevan "naimisissa" ja se on määritetty vaihtelavasti - joskus siihen on riittänyt vain yhteiselo ja se, että parsikunta itse koki olevansa "pari". Sehän on malli, jota nykyisin kutsutaan avoliitoksi!

Ei itse asiassa lainkaan näin. Pariskunnasn oma kokemus ei ole oikeastaan missään muussa suhdemallissa kuin nykyavoliitossa (eikä KELAn osalta esnää siinäkään) ole perustanut parisuhdetta. Siinä on ollut aina mukana ympäröivän yhteiskunnan tai vähintään perheiden hyväksyntä ja tunnustus.

Ja juuri tätä tarkoitin sanoessani avoliittoa luonnottomaksi parisuhdemalliksi -juurikin sen sääntelemättömyyden ja virallisten tunnisteiden puuttumisen vuoksi.