Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

nämä avoliitossa roikkujat, jotka kuitenkin huutavat pää punaisena lisäoikeuksia avoliitolle.



Mutta jokainen tavallaan. Jos on paskat jo housuissa niin turha on tosiaan itkeä jälkeen päin ja vaatia itselleen oikeuksia lisää. Pistäähän se vähän avopuolisoa harmittamaan.

Mutta jokainen tavallaan. Jos on paskat jo housuissa niin turha on tosiaan itkeä jälkeen päin ja vaatia itselleen oikeuksia lisää. Pistäähän se vähän avopuolisoa harmittamaan.

avioehtojen yleistyminen...

eikä minua yhtään haittaa avoliitot. Myöskään minua ei häiritse monilapsiset tai vapaaehtoisesti lapsettomat. Täällä muutama psykopaatti vaahtoaa suvaitsemattomasti - varmaan ovat epävarmoja ihmisiä kun eivät kestä omistaan poikkeavia ratkaisuja vaan kokevat ne jotenkin pelottavina ja omia valintoja kyseenalaistavina.

"Edelleenkin haluaisin kysyä naimisissa olevilta: mikä ihme teidät saa noin raivoihinne vain sen vuoksi, että jotkut elävät ihan vapaaehtoisesti avoliitossa? Onko itsetuntonne oikeasti niin matala, että pystytte korottamaan sitä ainoastaan aviosäädyllä? "



Mekin asuttiin 6 v yhdessä ennen naimisiin menoa ja perheen perustamista. Mutta meille molemmille oli ihan selvää että niin edetään - enste asutaan yhdessä ja eletään arkea, sitten kun tuntuu että perheen perustaminen on ajankohtaista, mennään naimisiin. Ja näin tehtiinkin, ilman mitään kohkaamista, nopsasti ja koruttomasti maistraatissa. Me ollaan itsenäisiä ihmisiä, joilla on kummallakin niin hyvät tulot että pystyisimme pyörittämään taloutta ja pitämään talon pystyssä ilman toistakin. Meillä on yksi yhteinen sukunimi koko perheellä, koska se on meistä järkevää ja leskeytymisen varalta avioliitto hoitaa myös sen, ettei jäljellejäävälle tule ongelmia asunnon ja irtaimiston kanssa.



Avoliitto on kaikin puolin ok, jos ihmiset haluaa valita sen niin mikä ettei. Se mikä hommassa on pielessä, että avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin. He ovat tietoisesti itse valinneet avoliiton, koska se on sitoumuksista vapaa. Ja nyt niitä sitoumuksia sitten pitäiskin automaattisesti tulla. Se ei käy järkeen. Vaikuttaa just siltä, että halutaan noukkia itselle parhaat palat kaikesta.

vakiintua virallisesti. Tiedäthän sinä tämän, että pakko huutaa avioliiton kauheutta kun mies ei suostu naimisiin. Sellaista käänteistä kieltämistä.

Kun on jo pulla uunissa ja mies sanoo, että ei mene naimisiin ja sillä selvä, on pakko huutaa, että en olis välittänytkään avioliitosta, ei oo mun juttu ja mua ei tippaakaan harmita, että mies haluaa mua pitää avokkina. Ei harmita, ei, tää avojuttu on ihan kiva. Mulle riittää kun asutaan samassa osoitteessa, on tää yhtä virallista, joohan. Leikitään, että se on yhtä virallista.

pakko myöntää. Oon ite avovaimo ja nyt tuli raskaaksi (hupsista!), ja mä NIIN haluaisin naimisiin. Mutta mies ei vaan suostu. Joten kysynkin nyt teiltä, hyvät siskot, että miten te naimisissa olevat olette saaneet miehenne huijattua/suostuteltua menemään naimisiin kanssanne? Entä miten saatte hänet olemaan tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun?

Nimittäin itse olen NIIn onneton kun en pääse naimisiin, vaikka haluaisin. Ja mietin vähän sitäkin, että JOS onnistuisin kuitenkin, niin miten saan pidettyä miehen onnellisena vuosikymmenet? Kun itse oon nyt niin onneton vastentahtoisessa siviisisäädyssä, niin järkeilin just, että kai se mieskin olisi sitten loppuikänsä tosi onneton avioliitossa. Ja kun nythän ongelmana on se takaportti, että sehän voi hakea avioeroa, jos huomaa tulleensa huijatuksi.

Olisiko mahdollista tehdä sellainen avioehto, että ero ei ole mahdollinen missään tilanteessa? Koska tää on nyt niin kauheeta: oon tosi onneton kun en pääse naimisiin, mutta jos pääsisin niin sitten joutuisin loppuikäni pelkäämään, että menetän sen avioliiton :(

Olisko antaa hyviä vinkkejä?

vielä nykypäivänäkin huvittavaa, että ennen kaikkea naiset vastustavat muutosta. Maailma muuttuu ja niin tulee ehdottomasti muuttumaan myös avioliittokäsitys. On suorastaan surullista, että näin muutosvastarintaiset ihmiset kasvattavat seuraavaa sukupolvea. Kannattaa kuitenkin yrittää muistaa, että tulevaisuus on edessä. 20 vuoden kuluttua ajat voivat olla tosi erit. Miettikää nyt, mikä tilanne oli 20-30 vuotta sitten. Naiset ei saaneet pitää omaa sukunimeään jne.jne. Jo tähän päivään mennessä tilanne on radikaalisti muuttunut. Suurin osa lapsista syntyy jo nyt avoliittoon. 30 vuotta sitten vain pieni prosentti. Maailma muuttuu ja arvot myös.

Mutta jokainen tavallaan. Jos on paskat jo housuissa niin turha on tosiaan itkeä jälkeen päin ja vaatia itselleen oikeuksia lisää. Pistäähän se vähän avopuolisoa harmittamaan.

avioehtojen yleistyminen...

vakiintua virallisesti. Tiedäthän sinä tämän, että pakko huutaa avioliiton kauheutta kun mies ei suostu naimisiin. Sellaista käänteistä kieltämistä.

Kun on jo pulla uunissa ja mies sanoo, että ei mene naimisiin ja sillä selvä, on pakko huutaa, että en olis välittänytkään avioliitosta, ei oo mun juttu ja mua ei tippaakaan harmita, että mies haluaa mua pitää avokkina. Ei harmita, ei, tää avojuttu on ihan kiva. Mulle riittää kun asutaan samassa osoitteessa, on tää yhtä virallista, joohan. Leikitään, että se on yhtä virallista.

pakko myöntää. Oon ite avovaimo ja nyt tuli raskaaksi (hupsista!), ja mä NIIN haluaisin naimisiin. Mutta mies ei vaan suostu. Joten kysynkin nyt teiltä, hyvät siskot, että miten te naimisissa olevat olette saaneet miehenne huijattua/suostuteltua menemään naimisiin kanssanne? Entä miten saatte hänet olemaan tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun?

Nimittäin itse olen NIIn onneton kun en pääse naimisiin, vaikka haluaisin. Ja mietin vähän sitäkin, että JOS onnistuisin kuitenkin, niin miten saan pidettyä miehen onnellisena vuosikymmenet? Kun itse oon nyt niin onneton vastentahtoisessa siviisisäädyssä, niin järkeilin just, että kai se mieskin olisi sitten loppuikänsä tosi onneton avioliitossa. Ja kun nythän ongelmana on se takaportti, että sehän voi hakea avioeroa, jos huomaa tulleensa huijatuksi.

Olisiko mahdollista tehdä sellainen avioehto, että ero ei ole mahdollinen missään tilanteessa? Koska tää on nyt niin kauheeta: oon tosi onneton kun en pääse naimisiin, mutta jos pääsisin niin sitten joutuisin loppuikäni pelkäämään, että menetän sen avioliiton :(

Olisko antaa hyviä vinkkejä?

reilua, että ihminen saisi testamentata oman omaisuutensa kenelle haluaa ja pienellä veroprosentilla. Vaikka sitten kodittomille kissoille. Mun mielestä on väärin, että ihminen ei saa itse päättää tätä vaan periaatteessa valtio sanelee, että rintaperillisille on jätettävä. Musta se on väärin.

Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus tehdä omille rahoilleen mitä haluaa. Sen takia kannatan vain yhtä ja ainoaa veroprosenttia perinnölle.

...me juteltiin perheenperustamisasioista ja molemmat oli samaa mieltä siitä, miten haluttais että homma menee. Jos te haluatte ihan eri asioita, teidän liitolla on aikamoiset haasteet edessä. En osaa muuta neuvoa antaa kuin että puhukaa avoimesti asioista.

vakiintua virallisesti. Tiedäthän sinä tämän, että pakko huutaa avioliiton kauheutta kun mies ei suostu naimisiin. Sellaista käänteistä kieltämistä.

Kun on jo pulla uunissa ja mies sanoo, että ei mene naimisiin ja sillä selvä, on pakko huutaa, että en olis välittänytkään avioliitosta, ei oo mun juttu ja mua ei tippaakaan harmita, että mies haluaa mua pitää avokkina. Ei harmita, ei, tää avojuttu on ihan kiva. Mulle riittää kun asutaan samassa osoitteessa, on tää yhtä virallista, joohan. Leikitään, että se on yhtä virallista.

pakko myöntää. Oon ite avovaimo ja nyt tuli raskaaksi (hupsista!), ja mä NIIN haluaisin naimisiin. Mutta mies ei vaan suostu. Joten kysynkin nyt teiltä, hyvät siskot, että miten te naimisissa olevat olette saaneet miehenne huijattua/suostuteltua menemään naimisiin kanssanne? Entä miten saatte hänet olemaan tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun?

Nimittäin itse olen NIIn onneton kun en pääse naimisiin, vaikka haluaisin. Ja mietin vähän sitäkin, että JOS onnistuisin kuitenkin, niin miten saan pidettyä miehen onnellisena vuosikymmenet? Kun itse oon nyt niin onneton vastentahtoisessa siviisisäädyssä, niin järkeilin just, että kai se mieskin olisi sitten loppuikänsä tosi onneton avioliitossa. Ja kun nythän ongelmana on se takaportti, että sehän voi hakea avioeroa, jos huomaa tulleensa huijatuksi.

Olisiko mahdollista tehdä sellainen avioehto, että ero ei ole mahdollinen missään tilanteessa? Koska tää on nyt niin kauheeta: oon tosi onneton kun en pääse naimisiin, mutta jos pääsisin niin sitten joutuisin loppuikäni pelkäämään, että menetän sen avioliiton :(

Olisko antaa hyviä vinkkejä?

että tyttöjen tehtävä on vain hankkia aviomies ja heillä ei ole mitään järkeä päässään käsitellä rahaa, olisi oikein jos mies testamentaisi omaisuutensa teidän pojalle ja tyttö jäisi ilman, vaikka olisi samalla tavalla hänen lapsensa.

Hienoa se edistys, mitä avoliiton kannattajat haluaa.

reilua, että ihminen saisi testamentata oman omaisuutensa kenelle haluaa ja pienellä veroprosentilla. Vaikka sitten kodittomille kissoille. Mun mielestä on väärin, että ihminen ei saa itse päättää tätä vaan periaatteessa valtio sanelee, että rintaperillisille on jätettävä. Musta se on väärin.

Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus tehdä omille rahoilleen mitä haluaa. Sen takia kannatan vain yhtä ja ainoaa veroprosenttia perinnölle.

Se mikä hommassa on pielessä, että avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin. He ovat tietoisesti itse valinneet avoliiton, koska se on sitoumuksista vapaa. Ja nyt niitä sitoumuksia sitten pitäiskin automaattisesti tulla. Se ei käy järkeen. Vaikuttaa just siltä, että halutaan noukkia itselle parhaat palat kaikesta.

Ei mitään AUTOMAATTISTA olla vaatimassa.

Mutta saisiko kuulla jonkin järkisyyn, miksi perintöveroprosentti ei voisi määräytyä PERHESUHTEIDEN perusteella, sen sijaan että se määräytyy vain siviilisäädyn perusteella? Nykyaikaista perhekäsitystä vastaa enemmän se, että perheenä elävä pariskunta on toistensa läheisimmät ihmiset (riippumatta siviilisäädystä) kuin että sen läheisyyden määrittää se, onko kyseessä avio- vai avoliitto.

Ja tällöinkin olen itse ehdottanut, että perintöveroprosentti pienenisi niissä tapauksissa, joissa AVOparilla on keskinäinen testamentti.

Miksi vastutte noin ärhäkästi tällaista? Senkö vuoksi, että haluatte pitää perheet eriarvoisina? Että halutaan painostaa kaikki valitsemaan juuri avioliiton? (koska käytännössä moni joutuu valitsemaan sen tällaisista syistä, vaikka muuten saattaisivat olla ihan tyytyväisiä avoliitossa - ja omassa tuttavapiirissäni muutamat ovat menneet naimisiin hyvin vastentahtoisesti.)

Ja miten niin parhaat aplat kaikesta - eikö sitten ole mielestäsi yhtään epäreilua, että nykytilanteessa avoparit saavat vain HUONOMMAT palat kaikesta, eli heillä on VAIN velvollisuuksia, ei lainkaan oikeuksia?

Eli joko pitäisi poistaa ne velvollisuudetkin tai sitten antaa edes mahdollisuus myös joihinkin kohtuullisiin oikeuksiin.

niin verokarhu haluaa ottaa omansa, tavalla tai toisella. Jos perintöveroa vähennettäisi, se tarkoittaisi, että joku muu vero nousisi... ja kummasta on reilumpi maksaa veroa, ilman omia ponnistuksia saadusta perinnöstä, joka on "ilmaista rahaa", vai vaikka palkkatulosta? Mun mielestä perintövero saa rauhassa olla isompi.

Mun mielestä taas olisi vaan erittäin reilua, että ihminen saisi testamentata oman omaisuutensa kenelle haluaa ja pienellä veroprosentilla. Vaikka sitten kodittomille kissoille. Mun mielestä on väärin, että ihminen ei saa itse päättää tätä vaan periaatteessa valtio sanelee, että rintaperillisille on jätettävä. Musta se on väärin.

Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus tehdä omille rahoilleen mitä haluaa. Sen takia kannatan vain yhtä ja ainoaa veroprosenttia perinnölle.

jos haluat noita oikeuksia?

Ai niin kun mies ei suostu.

Se mikä hommassa on pielessä, että avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin. He ovat tietoisesti itse valinneet avoliiton, koska se on sitoumuksista vapaa. Ja nyt niitä sitoumuksia sitten pitäiskin automaattisesti tulla. Se ei käy järkeen. Vaikuttaa just siltä, että halutaan noukkia itselle parhaat palat kaikesta.

Ei mitään AUTOMAATTISTA olla vaatimassa.

Mutta saisiko kuulla jonkin järkisyyn, miksi perintöveroprosentti ei voisi määräytyä PERHESUHTEIDEN perusteella, sen sijaan että se määräytyy vain siviilisäädyn perusteella? Nykyaikaista perhekäsitystä vastaa enemmän se, että perheenä elävä pariskunta on toistensa läheisimmät ihmiset (riippumatta siviilisäädystä) kuin että sen läheisyyden määrittää se, onko kyseessä avio- vai avoliitto.

Ja tällöinkin olen itse ehdottanut, että perintöveroprosentti pienenisi niissä tapauksissa, joissa AVOparilla on keskinäinen testamentti.

Miksi vastutte noin ärhäkästi tällaista? Senkö vuoksi, että haluatte pitää perheet eriarvoisina? Että halutaan painostaa kaikki valitsemaan juuri avioliiton? (koska käytännössä moni joutuu valitsemaan sen tällaisista syistä, vaikka muuten saattaisivat olla ihan tyytyväisiä avoliitossa - ja omassa tuttavapiirissäni muutamat ovat menneet naimisiin hyvin vastentahtoisesti.)

Ja miten niin parhaat aplat kaikesta - eikö sitten ole mielestäsi yhtään epäreilua, että nykytilanteessa avoparit saavat vain HUONOMMAT palat kaikesta, eli heillä on VAIN velvollisuuksia, ei lainkaan oikeuksia?

Eli joko pitäisi poistaa ne velvollisuudetkin tai sitten antaa edes mahdollisuus myös joihinkin kohtuullisiin oikeuksiin.

...me juteltiin perheenperustamisasioista ja molemmat oli samaa mieltä siitä, miten haluttais että homma menee. Jos te haluatte ihan eri asioita, teidän liitolla on aikamoiset haasteet edessä. En osaa muuta neuvoa antaa kuin että puhukaa avoimesti asioista.

miten sun mies muka sitten oli samaa mieltä? Täällähän aika moni on tosi uskottavasti perustellen jo selventänyt, miten KAIKKI naiset haluaa naimisiin, mutta sitten joidenkin ongelma on, että mies ei SUOSTU. Sain sellaisen käsityksen, että KUKAAN mies ei koskaan halua naimisiin. Koska eihän voi olla poikkeuksia miesten keskuudessa, jos ei ole naistenkaan. Ja sain myös sellaisen käsityksen, että aika monen mielestä naiset ja miehet haluaa just tässä avioliittoasiassa päinvastaista, eli lopputulos on se, että toisen voittaessa toinen häviää.

No mutta, hyvä kuulla, ettei se aina olekaan niin, ja että parisuhde voi olla muutakin kuin valtataistelua!

avoliiton velvollisuudet on?

2. eipä ole tuo mies vielä kosinut, se on hänestä kiinni ei minusta.

3. en etsi parempaa miestä.

4. jättäminen on vaikeaa aina, jos on yhteistä omaisuutta, tai lapsia, avioliitto sinänsä on vain pari paperia.

5. häätkin voi olla vaikea järjestää. jos haluaa muutakin kuin pelkän maistraattivihkimisen. Ei ehkä oo rahaa jos haluaa kutsua kaikki 2000 sukulaista ja kaveria.

avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin.

Sinulleko ne perinnöt pitäisi jättää, että olisit tyytyväinen? Ja miten sinua kalvaa se, että avoliitossa oleva rinnastetaan perimisasioissa sinuun? Yhtä lailla mies perii tällöin avovaimonsa - siinä ei varmaankaan ole mielestäsi yhtään mitään vikaa vaan se on jopa täysin luonnollista?

Suhtaudutko yhtä vihamielisesti esim. siihen, että pääomatuloja nauttivat vaativat pääomaveron alentamista?

ettei se millään käy esimerkiksi sinun tapauksessasi näyttämään perhesuhteen olemassaolon todeksi? Et ole vielä kertaakaan sanonut sitä. Mitä sellaista ylivoimaisen rajoittavaa avioliitossa on, ettei se kelpaa, vaan asiat pitää hoitaa monimutkaisemmin sopimusjärjestelyin?

Se mikä hommassa on pielessä, että avoliittolaiset vaativat itselleen perimisoikeuksia, pienempää perintöveroprosenttia ja muuta kohtelua ikään kuin olisivat rinnastettavissa avioliitossa oleviin. He ovat tietoisesti itse valinneet avoliiton, koska se on sitoumuksista vapaa. Ja nyt niitä sitoumuksia sitten pitäiskin automaattisesti tulla. Se ei käy järkeen. Vaikuttaa just siltä, että halutaan noukkia itselle parhaat palat kaikesta.

Ei mitään AUTOMAATTISTA olla vaatimassa.

Mutta saisiko kuulla jonkin järkisyyn, miksi perintöveroprosentti ei voisi määräytyä PERHESUHTEIDEN perusteella, sen sijaan että se määräytyy vain siviilisäädyn perusteella? Nykyaikaista perhekäsitystä vastaa enemmän se, että perheenä elävä pariskunta on toistensa läheisimmät ihmiset (riippumatta siviilisäädystä) kuin että sen läheisyyden määrittää se, onko kyseessä avio- vai avoliitto.

Ja tällöinkin olen itse ehdottanut, että perintöveroprosentti pienenisi niissä tapauksissa, joissa AVOparilla on keskinäinen testamentti.

Miksi vastutte noin ärhäkästi tällaista? Senkö vuoksi, että haluatte pitää perheet eriarvoisina? Että halutaan painostaa kaikki valitsemaan juuri avioliiton? (koska käytännössä moni joutuu valitsemaan sen tällaisista syistä, vaikka muuten saattaisivat olla ihan tyytyväisiä avoliitossa - ja omassa tuttavapiirissäni muutamat ovat menneet naimisiin hyvin vastentahtoisesti.)

Ja miten niin parhaat aplat kaikesta - eikö sitten ole mielestäsi yhtään epäreilua, että nykytilanteessa avoparit saavat vain HUONOMMAT palat kaikesta, eli heillä on VAIN velvollisuuksia, ei lainkaan oikeuksia?

Eli joko pitäisi poistaa ne velvollisuudetkin tai sitten antaa edes mahdollisuus myös joihinkin kohtuullisiin oikeuksiin.

mutta taas palataan siihen kysymykseen, miksi ette mene naimisiin jos haluat noita oikeuksia?

Ai niin kun mies ei suostu.

Onko niillä syillä edes erityisesti merkitystä? Fakta on se, että nykyisin yhä useampi pariskunta valitsee avoliiton. Perhekäsitys ja parisuhdekäsitys on muuttunut niistä ajoista, kun avioliitto oli ainoa mahdollisuus olla yhdessä. Yhä useampi mieltää parisuhteen vahvasti henkilökohtaiseksi asiaksi eikä sen vuoksi halua solmia avioliittoa - siinähän on ideana se, että yhteiskunta "hyväksyy" sen ja pariskunta "lupaa" asiasta myös kolmannelle osapuolelle, vaikka se toki nykyisin tarkoittaa juridisesti vain tiettyjä käytännön asioita.

Tässä ketjussa on jo esitetty perustelut sille, miksi tietyt oikeudet (isyysolettama ja pienempi perintöveroprosentti) olisivat tietyissä tilanteissa ihan oikeudenmukaisia. Mutta yhtäkään järkisyytä ei ole esitetty niitä vastaan. Järkisyyksi ei kelpaa, että "koska kyseessä ei ole AVIOliitto".