Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?
11.01.2011 |
Ja silloin voi helposti jättää. Lapsia naiset tekevät välittämättä miesten haluamisista ja tunteista. Kun kello tikittää niin isäksi käy se joka tielle sattuu. Vai?
Kommentit (339)
avioliiton esteet tutkitaan, ei saa avioitua veljen kanssa eikä Matin, Jessen ja Jessican.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luonnollista näet siinä, että kahden aikuisen ihmisen parisuhteella pitäisi olla joku virallinen hyväksyntä? Tässä on nimenomaan se syy, miksi itse en pidä avioliitosta - koska se pohjimmiltaan EI ole enää kahdenvälinen asia, vaan itsekin totesit, että siihen on aina liittynyt yhteisön hyväksyntä ja tunnustus. En minä ainakaan kaipaa mitään naimalupaa enkä halua parisuhteeni olevankaan kenenkään muun asia, en myöskään kaipaa parisuhteeseeni mitään ulkouolelta tulevaa säätelyä.
Avioliiton ja sen kaltaisten suhteiden sääntely on yhteiskunnalle elimellinen ja välttämätön asia. Tämä johtuu siitä, että käytännössä kaikki lapset syntyvät tällaisiin suhteisiin. Lasten hyvinvointi taas on yhteiskunnan elinehto, se on aina ollut niin ja on sitä vastakin. Siksi sääntelemättömät parisuhteet ovat luonnoton ilmiö.
Miksi yhteiskunta ylipäätään sääntelee mitään: ajonopeuksia, työsuhteita, avioliittoja ym. Siksi, että muuten koittaisi anarkia. Avioliitto on näistä asioista yhteisän henkiinjäämisen kannalta ylivoimaisesti tärkein.
Sellaiset yhteisöt, jotka eivät ole mitenkään säädelleet avioliittoja, ovat hävinneet: kuolleet tai valloitettu. Avioliiton ja sitä kautta lasten syntymisen jonkinasteinen kontrolli on yhteiskunnan minimiedellytys. Se ei ole eikä sen pidäkään olla yksityisasia.
Avioliitolla on astettu paitsi oikeuksia, myös vastuita puolisoille. Jos ihminen ei esimerkiksi kykene elättämään itseään, ensisijainen elatusvelvollisuus on puolisolla. Miten ihmeessä esimerkiksi tällainen voisi olla yksityisasia. Nyt eletään sentään yhteisässä, jossa säädetään jopa pyöräilykypärän käytöstä joka on merkitykseltään ehkä promillen miljardisosa avioliiton merkityksestä.
Ja nyt sitten jokainen vähänkään fiksu ymmärtää, ettei ylläsanottua tokikaan kaada pari marginaalista homosuhdetta, tahatta lapsetonta pariskuntaa tai mut yksittäistapaukset.
köyhiä kuin kirkonrotat? Kun avioliiton merkitys tuntuu olevan tässä ketjussa tämä juridinen eli omaisuus puoli.
Olet virallisesti lähiomainen. Saat päättää esimerkiksi miehesi hautapaikasta ja vaikkapa saat tiedon, jos miehesi on sairaalassa. Se ei ole itsestäänselvyys näinä yksityisyyden suojan aikana. Kun olette vanhoja, toisella on sanansa sanottavana hoitopäätöksistä, ja teidät on sijoitettava samaan vanhainkotiinkin.
Ja köyhälle ne taloudelliset asiat ovat tärkeitä mysös, vaika hieman eri tavoin ehkä. Osituksen merkitys ei ehkä ole niin suuri, mutta keskinäinen elatusvelvollisuuden sitten vastaavasti isompi. Tiesithän, että elatusvelvollisuus on voimassa vielä harkinta-aikanakin.
Sitten on tietysti isyysoletus, aviomies ei joudu erikseen tunnustamaan lapsiansa. Ja jos sinä tulet raskaaksi mahdollisesti toiselle miehelle, voit toisen kanssa avioliitossa olevana estää tämän toisen miehen vaateet hänen isyytensä selvittämisestä. Lapsen juridisen isän asema on niin vahva, sillä tämän lain tarkoitus on suojata perhettänne uslopuoliselta tunkeutujalta.
ne ainoat jotka kyselevät "mitä hyötyä on naimisiinmenosta?" ovat naimattomat, jotka yrittävät kysellä syitä houkutella miestään naimisiin ja jotka eivät pääse naimisiin ja yrittävät vääntää että eivät tarvitse avioliiton hyötyjä. He kun eivät voi mennä naimisiin rakkaudesta, niinkuin jo naimisiinmenneet ovat menneet. Sitten kun naimisissa olevat vastaavat naimattomien kysymykseen hyödyistä ja mainitsevat jonkin juridisen edun, naimattomat ovat heti vääntämässä että "rahojen perässäkö naimisissa ollaankin?". Vaikka siis naimattomat itse ovat aina niiden etujen perään kyselemässä. Vaativathan he itselleen uuden lainkin etuja takaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen että miehet haluaa vaimon,eivät naiset miestä mihkään tartte.Ja en usko että elämääni tulee kuin tämä lasteni isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sinä ap hyvä tiedä, että ei ole avovaimoja, jotka omasta tahdostaan "eivät avioidu".
Jokainen avovaimo (tai ei saa edes sanoa "vaimo", koska se sana on pyhä ja vain avioliittoon varattu) on epätoivoinen olento, joka raahautuu päivästä toiseen ainoana toiveenaan, että mies kosisi ja saisi prinsessahäät ja kolmetoista kaasoa määräiltäväkseen.
mies ei suostu/halua naimisiin, koska saa seksiä ilmankin. Harva mies suostuu odottamaan seksiä avioliittoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten käytiin maistraatissa. Ei ollut kummallakaan mitään tuollaisia ajatuksia. Avioerotilastoista päätellen se avioliitto ei näy myöskään olevan este sille, että puolisoa vaihdetaan.
Me mentiin naimisiin, koska se on juridisista syistä järkevää, kun meillä on yhteistä omaisuutta.
Eiköhän se yleisimmin mene niin päin että mies ei suostu/halua naimisiin, koska saa seksiä ilmankin. Harva mies suostuu odottamaan seksiä avioliittoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sinä ap hyvä tiedä, että ei ole avovaimoja, jotka omasta tahdostaan "eivät avioidu".
Jokainen avovaimo (tai ei saa edes sanoa "vaimo", koska se sana on pyhä ja vain avioliittoon varattu) on epätoivoinen olento, joka raahautuu päivästä toiseen ainoana toiveenaan, että mies kosisi ja saisi prinsessahäät ja kolmetoista kaasoa määräiltäväkseen.
En voi ymmärtää, miksi joku juridinen paperi tai papin aamen, sellainen järkyttävä teatteriesitys hääjuhlassa tekisi minun sitoutumisestani yhtään sen vahvempaa kuin nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitto on perinteistä tylsin. Haluan valita ja tulla valituksi joka päivä uudestaan. 6272 päivää takana ja aina vain olen onnellinen.
Mutkia on ollut matkan varrella ja tulevaisuudesta ei koskaan voi olla 100 % varma, mutta tässä me olemme. Me, yhdessä. Kaksi aikuista seisoen rinnakkain ja perheenä lasten kanssa. Vieläkin mieheni astuessa huoneeseen tunnen väristyksiä ja haluan suudella...
Olen ihan yhtä sitoutunut mieheeni kuin olisin siinäkin tapauksessa jos olisimme menneet vihille.
Olen tehnyt lupauksen haluta rakastaa ja toivottavasti teemme sen myös huomenna. Takaporttia ei ole.
Sitoutuminen on kahden ihmisen välinen asia. Sillä ei ole mitään tekemistä virallisten papereiden, maistraattien tai häiden kanssa. Jos kaksi ihmistä valitsee toisensa elämänkumppaneiksi, niin sitten valitsee. Vihkiminen on erikseen. Eikä avioliitto pidä puolisoita yhdessä, vaan ne puolisot.
Ero vuosikymmeniä kestäneestä avoliitosta on henkisesti yhtä vaikea kuin samanmittaisesta avioliitostakin.
Varmaan myös ap:n kuvailemia ihmisiä löytyy, mutta ehkä he viisastuvat kun ikää ja elämänkokemusta karttuu.
Mä en kertakaikkisesti usko avioliittoon tai sen pyhäksi tekevään voimaan tai mihin lie.... En voi ymmärtää, miksi joku juridinen paperi tai papin aamen, sellainen järkyttävä teatteriesitys hääjuhlassa tekisi minun sitoutumisestani yhtään sen vahvempaa kuin nyt on.
Koimme kuitenkin, että juridiselta kannalta on ainakin meidän kohdalla järkevää rekisteröidä parisuhde. Suhteessa se ei muuttanut mitään. Eikä haluttu mitään häitä ja kolmeatoista kaasoa, joten maistraatissa käytiin. Ei ole yhtään sen ylevämpi olo rouvana ;)
Mä en kertakaikkisesti usko avioliittoon tai sen pyhäksi tekevään voimaan tai mihin lie.... En voi ymmärtää, miksi joku juridinen paperi tai papin aamen, sellainen järkyttävä teatteriesitys hääjuhlassa tekisi minun sitoutumisestani yhtään sen vahvempaa kuin nyt on.
Koimme kuitenkin, että juridiselta kannalta on ainakin meidän kohdalla järkevää rekisteröidä parisuhde. Suhteessa se ei muuttanut mitään. Eikä haluttu mitään häitä ja kolmeatoista kaasoa, joten maistraatissa käytiin. Ei ole yhtään sen ylevämpi olo rouvana ;)
lainaa ja järjestä juhlia MUIDEN TAKIA.Kukaan ei ole edes vihjaillut meille miksi ei ole naimisissa.Ei häiritse.Toiseksi mulle kirkko ei ole tärkeä asia,joten jos joskus muuttaisin mielen niin ulkona vaan rannalla.
Mä en kertakaikkisesti usko avioliittoon tai sen pyhäksi tekevään voimaan tai mihin lie.... En voi ymmärtää, miksi joku juridinen paperi tai papin aamen, sellainen järkyttävä teatteriesitys hääjuhlassa tekisi minun sitoutumisestani yhtään sen vahvempaa kuin nyt on.
Avioerotilastoja katsellessa ei moni muukaan usko. ;) Siksi naurattaakin kaikki tärkeääkin tärkeämmät (tuoreet) vaimot, jotka paasaavat miten täytyy mennä naimisiin tai muuten "liitto ei kestä!!11".
Eipä paljoa auta liiton edessä tuo avio-sana, kun eron saa niin helposti eikä se ole enää mikään samanlainen häpeä kuin joskus.
VALITETTAVASTI olet tässä oikeassa, yhteisöt eivät ole hyväksyneet/tunnustaneet kaikkia liittoja. Mutta tarkoitinkin juuri sitä, että aina avioliittoja ei ole solmittu samalla lailla virallisten riittien kautta - joskus yhdessäasuminen on riittänyt (olkoonkin, että on sopinut muulle yhteisölle). ja tässä mielessä se kyllä vastaa nykyistä avoliittoa, sillä eihän nykyisinkään keiden tahansa yhdessäasumista katsota avoliitoksi. Eli myös avoliitto on jollain lailla kulttuurissamme määritelty, vaikka sitä ei olekaan kirjattu lakiin - ja toki tämä kulttuurinen määrittelykin elää koko ajan, niinkuin tietysti pitääkin: ei tästä kauan ole, kuin ei tunnettu yleisesti käsitettä homoseksuaali avoliitto.
Mutta edelleen kysyn, mitä väliä sillä oikeastaan on, miten asiat on hoidettu joskus aiemmin? Nyt on nyt. Ei nykyaikaiseen parisuhdekäsitykseen monet vanhat tavat muutenkaan sovi. Esim. aiemmin ei olisi hyväksytty homoparia, nykyisin on toisin.
Mitä luonnollista näet siinä, että kahden aikuisen ihmisen parisuhteella pitäisi olla joku virallinen hyväksyntä? Tässä on nimenomaan se syy, miksi itse en pidä avioliitosta - koska se pohjimmiltaan EI ole enää kahdenvälinen asia, vaan itsekin totesit, että siihen on aina liittynyt yhteisön hyväksyntä ja tunnustus. En minä ainakaan kaipaa mitään naimalupaa enkä halua parisuhteeni olevankaan kenenkään muun asia, en myöskään kaipaa parisuhteeseeni mitään ulkouolelta tulevaa säätelyä.
Jos ihmissuhteen henkilökohtaisuus on luonnotonta, niin sitten olen mielelläni luonnonoikku.