Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

Kuitenkin olet vaatimassa juridisella tasolla muutoksia, että nuo "ei-normin" mukaiset ja "kontrolloimattomat" liitot saisivat samat edut kuin avioliitossa? Jokainen sopimuspaperi on sitä ihan samaa kontrollia - osoiterekisterit, isyystodistukset, holhoussopimukset... Avioliittopaperi on vain yksi paperi muiden joukossa, joka osaltaan korvaa nivaskan muita papereita.

Niinhän ne ovat. Mutta paperisotkuhan vähenisi, jos neuvolassa voisi yhdellä ilmoituksella hoitaa koko isyysasian - näin jäisivät pois niin avioliittopaperit kuin isyydentunnustuspaperit, ja ehkä samalla ilmoituksella olisi mahdollista tehdä myös ilmoitus automaattisesta yhteishuoltajuudesta.

Ja avioliitto on vielä muutakin kuin vain juridinen sopimus, se on tietynlainen normikäsitys perinteisestä parisuhteesta, se on tarkoin määritelty ja siihen liittyy vahvempi yhteiskunnan kontrolli kuin mihinkään näistä muista (esim. esteiden tutkinta, tarkat säännöt ketkä voivat mennä naimisiin jne).

Mutta. Sanopa yksikin järkevä syy, miksi esim. sitä MLL:n ehdotusta ei voisi toteuttaa? Minusta se oli oikein järkevä ehdotus! Vai onko vastustajilla mielessä se, että te haluatte juuri tällaisissa asioissa tehdä eron avopareihin, koska muuten itse avioliitto ei tuntuisi niin tärkeältä? En keksi muutakaan syytä.

Näissä esimerkeissä on kysymys tarkoituksella tehdystä vahingonteosta ja ilkeydestä. Yhtä hyvin niitä piuhoja voisi olla katkomassa avopuolison vanhemmat ja rikas kuiviinlypsetty ja yksinjätetty raukkaparka lienee Suomen oloissa hyvin harvinainen. Pahaa tahtovalta ei ole suojassa mikään eikä kukaan, perhelait sen sijaan suojaavat hyvin onnettomuuksien varalta juuri niitä ehkä huonompiosaisia.

Hmm, miten avopuolison vanhemmat muka voisivat päästä tekemään hoitopäätöksiä? Se nyt ei AINAKAAN onnistuisi.

Tarkoitukseni oli osoittaa, että näillä avioliiton "hyvillä puolilla" on myös kääntöpuolensa. Esim. se, että kumppani rakastuu toiseen, ei ole mitään tarkoituksellista ilkeyttä. Ilman pettämistäkin se tuntuu varmasti pahalta. Ja kuitenkin se on ihan inhimillistä ja mahdollista. Onko kovinkin reilua, että jätetty osapuoli joutuu maksamaan siitä ilosta toiselle vielä kivat erorahat? Luulen, että se tuntuisi hänestä nimenomaan siltä, että hänet on "lypsetty kuiviin".

Tai sitten toinen esimerkki. Vaikkapa miehen vanhemmat kuolevat, mies perii heidät. Myöhemmin mies eroaa vaimostaan, joka saa osuutensa miehen vanhemmilta jääneestä perinnöstä. Lain mukaanhan se on oikein, mutta eipä kuulosta houkuttelevalta systeemiltä. Muutenkaan en kannata järjestelmää, jossa oletus on, että myös erossa omaisuus jaetaan. Omasta mielestäni oikeudenmukaisempaa olisi, että kumpikin pitää omansa.

No tuo veritulppatapaus on kyllä esimerkki ihan oikeasta elämästä, sattui ystäväpariskunnalle. Letkujen irrotukset ja köyhän petoskuppaukset kuulostavat enemmän Ylpeät ja Ynseät-sarjalta.

Siis tarkoitan eloonjääneelle osapuolelle ja lapselle?

Miksi te muuten suhtaudutte tällaiseen niin, että avoliitoissa on jotain älytöntä, kun voisitte suhtautua myös niin, että isyyslaki ei vastaa todellisuutta ja ihmisten tarpeita eikä aja kaikkien perhemuotojen yhdenvertaisuutta?

Ja komennttia siihen MLL:n ehdotukseen?

Tuo ns. petoskuppaus - eihän siinä mitään scifiä ole. Normaali kuvio avioerossa - omaisuus jaetaan. Joskus taustalla voi olla toisen rakastuminen uuteen kumppaniin, joskus jopa pettämistä. Vai ette kai te vaan kuvittele, että avioliitossa oleva ei voi koskaan rakastua toiseen ja haluta eroa? Ja se omaisuuden jakaminen ei ole mikään "valintakysymys", vaan ilman avioehtoa se on automaatio. Ja se taas ei aina tunnukaan niin mukavalta, vaikka se esitetäänkin avioliiton "etuna".

ihan normaalisti naimisiin ennen lapsia. Ei tarvitse täällä pää punaisena huutaa avoliiton paremmuudesta ja vaatia ennakoivia isyystunnustuksia yms. ja juosta tekemässä testamentteja ja muuta.



Ymmärrän kyllä jos mies on vastentahtoinen, että sitä yrittää puolustaa pakkotilannettaan keinolla, millä tahansa. Vrt. happamia, sanoi kettu...

koska kerran ette ymmärrä sitä, että joku voi haluta olla toisen kanssa ilman, että siitä täytyy tehdä papereita ja virallisia julistuksia/sopimuksia. Tässä on kysymys erilaisesta parisuhdekäsityksestä. Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon se, että kaikkien parisuhdekäsitys EI perustu avioliitolle.

Mitä tulee noihin perintöveroprosentteihin yms, niin onhan näitä asioita muutettu ennenkin. Aiemmin au-lapsella ei ollut perintöoikeutta. Jos siihen aikaan olisi ollut netti, tällaista samanlaista vääntöä olisi käyty. Lähtökohdan tulisi olla se, että lainsäädäntö noudattaisi nykyistä perhekäsitystä. Nykyisin avioliitossa olevan heteroparin muodostama perhe EI ole enää mikään normi.

rekisteröitävä. Eihän viranomainen voi nykyisellään varmasti tietää ketkä yhdessäasuvista pareista todellakin ovat parisuhteessa ja ketkä eivät. Periaatteessa vain kämppiksinä asuvat voisivat esim. toisen kuollessa vaatia perintöosuuttaan väittämällä että olivatkin avopari. Kuka asian oikean laidan todistaisi? Samoin avoparin avoliiton voisi esim. kuolleen omaiset kiistää ja viedä käräjille, taas oltaisiin tilanteessa jossa olisi sana sanaa vastaan. Yhteiset lapset toki parisuhteen todistaisivat, mutta kaikilla avopareillahan ei lapsia ole.

Jos siis oikeasti haluttaisiin avopareille perintöoikeus olisi avoliitto virallisesti rekisteröitävä niin että kumpikin osapuoli sen avoliiton "tunnustaisi". Meillä on kuitenkin jo olemassa avioliitto joka jo takaa nuo oikeudet, olisi siis aikä järjetöntä tehdä toinen virallinen parisuhde. Avioliittohan voi kuitenkin räätälöidä haluamakseen esim. avioehdolla, joten sen periaatteessa saa vastaamaan tällaista rekisteröityä avoliittoa.

Ikävä puoli rekisteröidyssä avoliitossa on se, että siinä tavallaan rikotaan se avoliiton perusta. Avoliittohan on nimenomaan parisuhde jota EI haluta virallistaa, ei haluta paperisotaa, ei mitään virallisia sopimuksia. Jos niitä oikeuksia halutaan niin silloin on pakko luopua siitä täysin avoimesta ja sopimuksettomasta yhdessäelämisestä. Kaikkea ei voi saada, se pätee myös avoliittoon, jos et halua kenellekkään virallisesti "myöntää" olevasi parisuhteessa niin et voi vaatia siihen parisuhteeseen vedoten oikeuksiakaan, koska lain edessä sitä parisuhdetta ole olemassa.

ihan normaalisti naimisiin ennen lapsia. Ei tarvitse täällä pää punaisena huutaa avoliiton paremmuudesta ja vaatia ennakoivia isyystunnustuksia yms. ja juosta tekemässä testamentteja ja muuta.

Ymmärrän kyllä jos mies on vastentahtoinen, että sitä yrittää puolustaa pakkotilannettaan keinolla, millä tahansa. Vrt. happamia, sanoi kettu...

Naiselle avioliitto on voitto, ja merkki siitä, että on kelvannut jollekin, että joku mies on huolinut.

Ne, jotka haluaa muutoksia yhteiskuntaan on katkeria, tosi hyvin sanottu! Samalla lailla oli katkeria nekin naiset jotka ennen halusivat äänioikeutta (miks? ihan hyvin elettiin ilmankin, ja kuitenkin silloin käytäntö oli se, että äänioikeutta EI ollut, ihan olis voinut tyytyä olemassa olevaan lakiin eikä vaatia monimutkaisia muutoksia) tai jotka vaati perintöoikeutta au-lapsille (miks? oishan sitä voinu mennä vaikka naimisiin ni sit ne lapsetkin ois saanu sen - no tää ei tietty onnistu aina kun usein naisen on niin VAIKEA saada suostuteltua mies naimisiin, senhän näkee nykyisinkin avoliittojen yhä kasvavasta määrästä.)

Huh, onneks oon itekin naimisissa, oon saanu samassa paketissa kätevästi avioliiton edut eikä tarvitse vaatia mitään monimutkaisia muutoksia. Mielestäni tää maailma ja yhteiskunta ja kaikki lait on ihan ok tälleen. Mitä turhaan muuttamaan yhtään mitään? Mielestäni kaikki toimii ihan riittävän hyvin näinkin!

Muutokset on aina vähän pelottavia, joten on turvallisempaa, kun ei koskaan muuteta yhtään mitään. Ja varsinkin perhekäsitys olisi hyvä pitää perinteisenä, ettei aleta pitää normaaleina kaikkia kummallisiakin perheitä.

rekisteröitävä. Eihän viranomainen voi nykyisellään varmasti tietää ketkä yhdessäasuvista pareista todellakin ovat parisuhteessa ja ketkä eivät. Periaatteessa vain kämppiksinä asuvat voisivat esim. toisen kuollessa vaatia perintöosuuttaan väittämällä että olivatkin avopari.

En ole ehdottanut automaattista perimisoikeutta. Mutta asian voisi hoitaa niin, että mikäli avopari on tehnyt keskinäisen testamentin, heidän perintöveroprosenttinsa olisi sama kuin avioparilla. Kukaan ei voisi vaatia yhtään mitään ilman testamentteja. Ja edelleenkään avoparien ei tarvitsisi mitenkään rekisteröityä. Erotilanteessa avoparit pitäisivät kumpikin oman omaisuutensa.

Miksi pitäisi vastustaa sitä, että perheenä eläneitä ihmisiä kohdeltaisiin perintöverossa tasavertaisina? Tällöin veroprosentin perusteena ei olisi avioparienkaan kohdalla se avioliitto vaan LÄHEINEN IHMISSUHDE ja se, että he olivat perhe.

Ehkä olisi muutenkin jo aika luopua vanhanaikaisista parisuhde- ja perhekäsityksistä.

Tuo ns. petoskuppaus - eihän siinä mitään scifiä ole. Normaali kuvio avioerossa - omaisuus jaetaan. Joskus taustalla voi olla toisen rakastuminen uuteen kumppaniin, joskus jopa pettämistä. Vai ette kai te vaan kuvittele, että avioliitossa oleva ei voi koskaan rakastua toiseen ja haluta eroa? Ja se omaisuuden jakaminen ei ole mikään "valintakysymys", vaan ilman avioehtoa se on automaatio. Ja se taas ei aina tunnukaan niin mukavalta, vaikka se esitetäänkin avioliiton "etuna".

Ihan omasta vapaasta tahdostaan mennyt naimisiin ILMAN avioehtoa? Avioehdon tekemällä välttyy kuppaukselta täysin. Avioehdon voi tehdä sellaiselsi kuin pari haluaa. Myös perinnönjättäjä voi rajata perinnön avio-oikeuden ulkopuolelle. Minä olen täysin tietoinen siitä, että miehelläni on avio-oikeus kaikkeen siihen mitä omistan. Olen tietoinen siitä, että tämä parisuhde voi mennä karille. Missä kohtaa siis minua huijataan?

Myös avoliitossa voi toista huijata, myös taloudellisesti. Tyyliin laitetaan tämä yhdessäostettu auto vaan mun nimiin, koska eihän me erota ja jos erotaan niin tottakai mä siitä sulle puolet annan, enhän minä nyt tässä avoliitossa ole vain huijatakseni sinua.

Sun mielestä avioliitossa on paljon vikoja, mutta unohdat, että niin on myös avoliitossa. Kyllä avoliitto voi myös päättyä ikävästi, päättyä hyvin epäreiluun "ositukseen" ja siihen että toinen hyötyi toisesta kohtuuttomasti. Avoliitonkin osapuoli voi rakastua toiseen ja viedä sen "yhteisen" auton mennessään hyvittämättä sitä mitenkään toiselle, toiselle joka uskoi ja luotti kumppaniinsa täysin. Eikö siis sinun logiikallasi myös avoliitto ole vastenmielinen ja lopetettava parisuhdemuoto? Siinäkin voi pettää toista, taloudellisesti ja muutenkin.

Mikä petos se on jos toinen osapuoli on tiennyt mihin ryhtyy? Ihan omasta vapaasta tahdostaan mennyt naimisiin ILMAN avioehtoa? Avioehdon tekemällä välttyy kuppaukselta täysin.

Niin siis MINÄ en alunperin kutsunut sitä huijaukseksi tai kuppaukseksikaan, sehän menee ihan lain mukaan. Tarkoitin, että avioliittoa solmiessa avioehto voi kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta mieli voi muuttua, jos avioliitto päättyykin ikävissä merkeissä.

Toisaalta, jos kerran aikoo rajata avioehdolla lähes kaikki "avioliiton edut" pois, niin miksi pitää mennä naimisiin - miksei silloin voi vaan elää yhdessä? Onko se se vanha moraliteetti, vai mikä...?

Eikö siis sinun logiikallasi myös avoliitto ole vastenmielinen ja lopetettava parisuhdemuoto? Siinäkin voi pettää toista, taloudellisesti ja muutenkin.

Siitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu, ei tietenkään voi säätää lakeja. Mutta itse asiassa olen sitä mieltä, että voitaisiin lopettaa erilaisista liitoista horiseminen. Valtio voisi lakata kiinnostumasta siitä, kuka on kenenkin kanssa, ja ihmiset voisivat hoitaa ihmissuhteensa itse. Se olisi kyllä parempi tilanne.

esim. äänioikeus naisille oli tärkeä ja tarpeellinen lisäys, koska naisilla ei todellakaan äänioikeutta ollut. Ja lapsilla on oikeus isään, siksi au-lasten asemaa on parannettu. Sen sijaan jos haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia jonkun kanssa ja alemman perintöveron, tasingon, leskenoikeudet, perheelle yhteisen nimen ja muun taloudellisen turvan sekä jälkikasvulle automaattisesti isän ja huoltajat, ei tarvita mitään lisälakivirityksiä, sen kun menee naimisiin.

Avoliittolaisten ruikutus lakimuutoksista on vähän kuin että pitäis välttämättä keksiä vasara vasenkätiselle.

Samalla lailla oli katkeria nekin naiset jotka ennen halusivat äänioikeutta (miks? ihan hyvin elettiin ilmankin, ja kuitenkin silloin käytäntö oli se, että äänioikeutta EI ollut, ihan olis voinut tyytyä olemassa olevaan lakiin eikä vaatia monimutkaisia muutoksia) tai jotka vaati perintöoikeutta au-lapsille (miks? oishan sitä voinu mennä vaikka naimisiin ni sit ne lapsetkin ois saanu sen - no tää ei tietty onnistu aina kun usein naisen on niin VAIKEA saada suostuteltua mies naimisiin, senhän näkee nykyisinkin avoliittojen yhä kasvavasta määrästä.)

naimisiin ja siksi olisi saatava lakiin muutos naisten ja lasten turvaksi.

Ei miehiä voi pakottaa naimisiin.

esim. äänioikeus naisille oli tärkeä ja tarpeellinen lisäys, koska naisilla ei todellakaan äänioikeutta ollut. Ja lapsilla on oikeus isään, siksi au-lasten asemaa on parannettu. Sen sijaan jos haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia jonkun kanssa ja alemman perintöveron, tasingon, leskenoikeudet, perheelle yhteisen nimen ja muun taloudellisen turvan sekä jälkikasvulle automaattisesti isän ja huoltajat, ei tarvita mitään lisälakivirityksiä, sen kun menee naimisiin. Avoliittolaisten ruikutus lakimuutoksista on vähän kuin että pitäis välttämättä keksiä vasara vasenkätiselle.

Samalla lailla oli katkeria nekin naiset jotka ennen halusivat äänioikeutta (miks? ihan hyvin elettiin ilmankin, ja kuitenkin silloin käytäntö oli se, että äänioikeutta EI ollut, ihan olis voinut tyytyä olemassa olevaan lakiin eikä vaatia monimutkaisia muutoksia) tai jotka vaati perintöoikeutta au-lapsille (miks? oishan sitä voinu mennä vaikka naimisiin ni sit ne lapsetkin ois saanu sen - no tää ei tietty onnistu aina kun usein naisen on niin VAIKEA saada suostuteltua mies naimisiin, senhän näkee nykyisinkin avoliittojen yhä kasvavasta määrästä.)

keskinäistä testamenttia tekemään ja muita virallisia klumeruuksia, että voisivat osoittaa elävänsä virallisessa avoliitossa epävirallisesti yhdessä ilman yhteiskunnan sekaantumista asiaan.

naimisiin ja siksi olisi saatava lakiin muutos naisten ja lasten turvaksi. Ei miehiä voi pakottaa naimisiin.

esim. äänioikeus naisille oli tärkeä ja tarpeellinen lisäys, koska naisilla ei todellakaan äänioikeutta ollut. Ja lapsilla on oikeus isään, siksi au-lasten asemaa on parannettu. Sen sijaan jos haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia jonkun kanssa ja alemman perintöveron, tasingon, leskenoikeudet, perheelle yhteisen nimen ja muun taloudellisen turvan sekä jälkikasvulle automaattisesti isän ja huoltajat, ei tarvita mitään lisälakivirityksiä, sen kun menee naimisiin. Avoliittolaisten ruikutus lakimuutoksista on vähän kuin että pitäis välttämättä keksiä vasara vasenkätiselle.

Samalla lailla oli katkeria nekin naiset jotka ennen halusivat äänioikeutta (miks? ihan hyvin elettiin ilmankin, ja kuitenkin silloin käytäntö oli se, että äänioikeutta EI ollut, ihan olis voinut tyytyä olemassa olevaan lakiin eikä vaatia monimutkaisia muutoksia) tai jotka vaati perintöoikeutta au-lapsille (miks? oishan sitä voinu mennä vaikka naimisiin ni sit ne lapsetkin ois saanu sen - no tää ei tietty onnistu aina kun usein naisen on niin VAIKEA saada suostuteltua mies naimisiin, senhän näkee nykyisinkin avoliittojen yhä kasvavasta määrästä.)

Sen sijaan jos haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia jonkun kanssa ja alemman perintöveron, tasingon, leskenoikeudet, perheelle yhteisen nimen ja muun taloudellisen turvan sekä jälkikasvulle automaattisesti isän ja huoltajat, ei tarvita mitään lisälakivirityksiä, sen kun menee naimisiin.

nämä avioliiton "eduthan" eivät ole mitään välttämättömyyksiä. Avioliitto on keinotekoinen, ihmisen luoma järjestelmä. Ja tällä hetkellä sen piiriin yritetään painostaa ihmisiä hankaloittamalla elämää, jos valitsee toisin. Siitä on tehty keinotekoisesti normi, ja TÄMÄ asia pitäisi purkaa.

Ja esim. leskeneläkkeen voisi lakkauttaa. Miksi joillekin vanhuksille pitäisi maksaa lisäeläkettä sen perusteella, millaiset tulot jollain toisella henkilöllä on ollut, kun samaan aikaan toinen vanhus joutuu tulemaan toimeen omalla eläkkeellään? On huono perustelu, että varakkaan puolison leski on tottunut hyvään elintasoon. Mitä, pitäisikö yksin asuneen vanhuksen sitten tyytyä huonompaan elintasoon?

Eikö mielestäsi edistä myös lasten oikeuksia, jos avoparilla olisi mahdollisuus ilmoittaa ennen lapsen syntymää, että heihinkin on sovellettava isyysolettamaa. Se, että tätä ei ole tehty, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että avioliitto halutaan edelleen pitää normina - ja ihmisiä halutaan ohjailla ja painostaa valitsemaan juuri sellainen yhteiselämän muoto. Tässäkin ketjussa on kuitenkin esitetty tilanteita, joissa nimenomaan LAPSEN etu olisi, että isyyslakia muutettaisiin!

Sukunimiasiasta en ainakaan itse ole kiinnostunut.

Sen sijaan jos haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia jonkun kanssa ja alemman perintöveron, tasingon, leskenoikeudet, perheelle yhteisen nimen ja muun taloudellisen turvan sekä jälkikasvulle automaattisesti isän ja huoltajat, ei tarvita mitään lisälakivirityksiä, sen kun menee naimisiin.

nämä avioliiton "eduthan" eivät ole mitään välttämättömyyksiä. Avioliitto on keinotekoinen, ihmisen luoma järjestelmä. Ja tällä hetkellä sen piiriin yritetään painostaa ihmisiä hankaloittamalla elämää, jos valitsee toisin. Siitä on tehty keinotekoisesti normi, ja TÄMÄ asia pitäisi purkaa. Ja esim. leskeneläkkeen voisi lakkauttaa. Miksi joillekin vanhuksille pitäisi maksaa lisäeläkettä sen perusteella, millaiset tulot jollain toisella henkilöllä on ollut, kun samaan aikaan toinen vanhus joutuu tulemaan toimeen omalla eläkkeellään? On huono perustelu, että varakkaan puolison leski on tottunut hyvään elintasoon. Mitä, pitäisikö yksin asuneen vanhuksen sitten tyytyä huonompaan elintasoon? Eikö mielestäsi edistä myös lasten oikeuksia, jos avoparilla olisi mahdollisuus ilmoittaa ennen lapsen syntymää, että heihinkin on sovellettava isyysolettamaa. Se, että tätä ei ole tehty, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että avioliitto halutaan edelleen pitää normina - ja ihmisiä halutaan ohjailla ja painostaa valitsemaan juuri sellainen yhteiselämän muoto. Tässäkin ketjussa on kuitenkin esitetty tilanteita, joissa nimenomaan LAPSEN etu olisi, että isyyslakia muutettaisiin! Sukunimiasiasta en ainakaan itse ole kiinnostunut.

Loistavat perustelut!!

Siis en epäile, etteikö heitäkin olisi.. Ihmettelen vain. Meille avioliitto oli se piste i:n päälle, jolla kruunasimme suhteemme. Ei se rakkautta vähennä tai lisää, mutta on osoitus siitä, että tahdomme olla yhdessä aina sinne kiikkustuoleihin saakka.



Mutta koskaan, ikinä, MILLOINKAAN en olisi mennyt naimisiin, jos olisin vähääkään epäillyt rakkautemme määrää tai sitä, ettenkö tahtoisi tämän miehen kanssa olla lopun ikääni.



Ja eivätköhän avoliitoista purkaudu ne samat suhteet, jotka purkautuisivat myös avioliittoina. Eli kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä vänkäytyvät yhteen, mistä syystä milloinkin..

Kas kun rakkaus ei aina riitä kun tulee muita ongelmia.

Siis en epäile, etteikö heitäkin olisi.. Ihmettelen vain. Meille avioliitto oli se piste i:n päälle, jolla kruunasimme suhteemme. Ei se rakkautta vähennä tai lisää, mutta on osoitus siitä, että tahdomme olla yhdessä aina sinne kiikkustuoleihin saakka. Mutta koskaan, ikinä, MILLOINKAAN en olisi mennyt naimisiin, jos olisin vähääkään epäillyt rakkautemme määrää tai sitä, ettenkö tahtoisi tämän miehen kanssa olla lopun ikääni. Ja eivätköhän avoliitoista purkaudu ne samat suhteet, jotka purkautuisivat myös avioliittoina. Eli kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä vänkäytyvät yhteen, mistä syystä milloinkin..

Mutta esim. leskeneläke on minusta hyvin tärkeä niille, jotka sitä saavat.

Esim. äitini ei saanut muuta kuin kansaneläkkeen. Isäni kuollessa hän alkoi saada leskeneläkettä. Vanha ihminen on niillä tuloilla pystynyt säilyttämään kotinsa ja pystyy asumaan siellä.

Muuten tilanne olisi ollut sellainen, että hän olisi joutunut myymään vanhan talonsa, mistä ei olisi saanut paljoa. Puolet siitä meille lapsille. Hänen olisi pitänyt muuttaa jonnekin. No, mistäs asunto? Ehkä hän olisi saanut jostain kunnan vuokra-asunnon (omalla kotipaikkakunnallaan niitä ei ollut). Olisi saanut asumistukea ja sosiaalitoimisto olisi joutunut hänet elättämään.

Minusta on ihan hyvä, että hän pienellä leskeneläkkeellä pystyy maksamaan kotinsa käyttökulut ja ruokansa ja elämänsä ja on pystynyt elämään kotonaan viimeiset vuotensa.

Tämä asia, että odotusaikana voidaan joku mies odotusarvoiseksi isäksi on ihan ok. Yleensähän miehet tunnustavat jälkikasvunsa, vaikka eivät edes asu naisen kanssa yhdessä. Sitä en kiistä.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että miten todistetaan, että olette avoliitossa, ettekä vain kämppiksiä eron tai kuoleman kohdatessa. Eli avoliitto pitäisi kuitenkin virallistaa jollain tavalla.

Ja taas ollaan kysymyksessä, että miksi ei voi vihityttää itseään jos kuitenkin pitää joku paperi täyttää, että olette virallisessa avoliitossa.

Sen sijaan jos haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia jonkun kanssa ja alemman perintöveron, tasingon, leskenoikeudet, perheelle yhteisen nimen ja muun taloudellisen turvan sekä jälkikasvulle automaattisesti isän ja huoltajat, ei tarvita mitään lisälakivirityksiä, sen kun menee naimisiin.

nämä avioliiton "eduthan" eivät ole mitään välttämättömyyksiä. Avioliitto on keinotekoinen, ihmisen luoma järjestelmä. Ja tällä hetkellä sen piiriin yritetään painostaa ihmisiä hankaloittamalla elämää, jos valitsee toisin. Siitä on tehty keinotekoisesti normi, ja TÄMÄ asia pitäisi purkaa. Ja esim. leskeneläkkeen voisi lakkauttaa. Miksi joillekin vanhuksille pitäisi maksaa lisäeläkettä sen perusteella, millaiset tulot jollain toisella henkilöllä on ollut, kun samaan aikaan toinen vanhus joutuu tulemaan toimeen omalla eläkkeellään? On huono perustelu, että varakkaan puolison leski on tottunut hyvään elintasoon. Mitä, pitäisikö yksin asuneen vanhuksen sitten tyytyä huonompaan elintasoon? Eikö mielestäsi edistä myös lasten oikeuksia, jos avoparilla olisi mahdollisuus ilmoittaa ennen lapsen syntymää, että heihinkin on sovellettava isyysolettamaa. Se, että tätä ei ole tehty, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että avioliitto halutaan edelleen pitää normina - ja ihmisiä halutaan ohjailla ja painostaa valitsemaan juuri sellainen yhteiselämän muoto. Tässäkin ketjussa on kuitenkin esitetty tilanteita, joissa nimenomaan LAPSEN etu olisi, että isyyslakia muutettaisiin! Sukunimiasiasta en ainakaan itse ole kiinnostunut.

Siis miksi joku haluaisi olla virallisesti avoliitossa? Mikäli lakimuutos siis tulee ja avoliitot virallistetaan. Eikö se ihanuus siinä avoliitossa ole juuri se, kun se ei ole virallista?



Ja toisaalta tullaan tähän, että koska mitään "avoliittolupauksia" tuskin suunnitellaan, niin mikä estää lupaamasta tahtomiset maistraatissa tai papin edessä? Jotenkin avoliiton virallistaminen tuntuu taas "harjoitusavioliitolta", vaikka suhde miten vakavalla pohjalla taas olisikin.

olipas asiapitoinen tuo viesti, mihin tämä on vastaus (jätit sen vaan sopivasti pois lainauksesta). Se ei kuule tämän enempää ansainnut :)

asiaperusteet kun loppuu, ruvetaan heittelemään kodikasta vittuilua. Ja hymiö siihen perään...

Sulla todella ON ongelmia. Mutta jatka vaan tappelemista koko maalmaa vastaan, kyllä se murkkukä joskus loppuu ;)

mutta ei halua yhteiskuntaa painostamaan niin vanhanaikaiseen systeemiin kuin avioliittoon.

Siis miksi joku haluaisi olla virallisesti avoliitossa? Mikäli lakimuutos siis tulee ja avoliitot virallistetaan. Eikö se ihanuus siinä avoliitossa ole juuri se, kun se ei ole virallista? Ja toisaalta tullaan tähän, että koska mitään "avoliittolupauksia" tuskin suunnitellaan, niin mikä estää lupaamasta tahtomiset maistraatissa tai papin edessä? Jotenkin avoliiton virallistaminen tuntuu taas "harjoitusavioliitolta", vaikka suhde miten vakavalla pohjalla taas olisikin.

vakiintua virallisesti. Tiedäthän sinä tämän, että pakko huutaa avioliiton kauheutta kun mies ei suostu naimisiin. Sellaista käänteistä kieltämistä.

Kun on jo pulla uunissa ja mies sanoo, että ei mene naimisiin ja sillä selvä, on pakko huutaa, että en olis välittänytkään avioliitosta, ei oo mun juttu ja mua ei tippaakaan harmita, että mies haluaa mua pitää avokkina. Ei harmita, ei, tää avojuttu on ihan kiva. Mulle riittää kun asutaan samassa osoitteessa, on tää yhtä virallista, joohan. Leikitään, että se on yhtä virallista.

No ei sitten ihme, että raivoat täällä avioliiton puolesta, jos kerran siihen pääseminen on ollut sinulle niin vaikeaa. Toisena johtopäätöksenä voisi tietysti esittää yleistyksen, että aviovaimot ovat järjestään tosi veemäisiä ja ivallisia ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin kytätä muiden aviosäätyä.

Tässä ketjussa avoliittoa vastaan esitetään niitä samoja perusteluja, joita ennen on esitetty esim. tyttöjen koulunkäyntiä ja naisten työssäkäyntiä vastaan. Sama mentaliteetti. Yhtään varsinaista järkiperustetta ei ole vielä näkynyt.

Jokainen tietää, että avioliitto ei sido ketään mihinkään - ei miestä eikä naista. Siitä ovat osoituksena lukuisat vieraissa juoksevat ja sormuksensa baariin mennessään taskuun sujauttavat "sitoutuneet" aviomiehet ja -vaimot. Ja jokainen tietää yhtä lailla, että avioero voi työllistää monta juristia ja kestää vuosia. Niinpä on turha vedota siihen, että avioliitossa kaikki juridiset asiat ovat automaattisesti kunnossa.

Edelleenkin haluaisin kysyä naimisissa olevilta: mikä ihme teidät saa noin raivoihinne vain sen vuoksi, että jotkut elävät ihan vapaaehtoisesti avoliitossa? Onko itsetuntonne oikeasti niin matala, että pystytte korottamaan sitä ainoastaan aviosäädyllä?