Avovaimo! Etkö avioidu, koska ajattelet löytäväsi paremman miehen?

Eli siihen, että avoliittolaiset haluaa kuitenkin olla virallisessa liitossa (vaikka se mies ei suostu naimisiin). Halutaan MENNÄ avoliittoon ja halutaan erotessa tai puolison kuollessa samat edut.

Silti kitistään, että ei haluta avioliittoon kun sellainen on niin typerää ku me ollaan sillai vähän edistyksellisiä ja ei välitetä silla mistään typerästä hapatuksesta ku meille riittää, että me joka päivä päätetään rakastaa toisia.

Minä en ainakaan halua olla VIRALLISESSA LIITOSSA. En myöskään ajattele, että olisin koskaan "mennyt" avoliittoon. En edes pidä sanasta avoliitto, mutta suomenkielessä ei ole muutakaan sanaa, joten ainakin tässä ketjussa käytän nyt sitä.

Itse ajattelen, että elän yhdessä ihmisen kanssa, jota rakastan. En muuten edes osaa sanoa, missä vaiheessa suhteemme muuttui sellaiseksi, että sitä kutsuttaisiin avoliitoksi. Tämä on ihmissuhde, johon emme ole kaivanneet juridiikkaa mukaan. Ei minua häiritse, jos joku muu tekee eri lailla.

Se on toki eri asia, jos lainsäädäntö laahaa jäljessä, esim. kyllä puolison kuollessa voisi tietyissä tapauksissa vähän kohtuullistaa avopuolison asemaa. Miksi ei? Keneltä se olisi pois? Vastustatko sinä sitä sen vuoksi, että haluat nimenomaan että AVOpuoliso joutuu maksamaan korkeamman perintöveron tms? Eikö olisi inhimillisempää muuttaa vanhanaikaista lainsäädäntöä?

Jos avioliiton tuomat "oikeudet" ovat näille "kyl MUN mielestä me ollaan enemmän sitoutuneita ku naimisissa olevat"-ihmistyypille niin tärkeitä, niin miksi ette mene naimisiin? Avioliiton solmiminen maistraatissa ei paljoa maksa eikä kestä kauaa. Raaputelkaa ihan rauhassa testamenttejanne ja olkaa olevinanne niin sitoutuneita. Ihan kuin avoliitosta ei voisi erota!



Pistinpä lusikkani soppaan, vaikka moni on samat asiat tuonut esille moooonta kertaa.

koska kerran ette ymmärrä sitä, että joku voi haluta olla toisen kanssa ilman, että siitä täytyy tehdä papereita ja virallisia julistuksia/sopimuksia. Tässä on kysymys erilaisesta parisuhdekäsityksestä. Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon se, että kaikkien parisuhdekäsitys EI perustu avioliitolle.



Mitä tulee noihin perintöveroprosentteihin yms, niin onhan näitä asioita muutettu ennenkin. Aiemmin au-lapsella ei ollut perintöoikeutta. Jos siihen aikaan olisi ollut netti, tällaista samanlaista vääntöä olisi käyty. Lähtökohdan tulisi olla se, että lainsäädäntö noudattaisi nykyistä perhekäsitystä. Nykyisin avioliitossa olevan heteroparin muodostama perhe EI ole enää mikään normi.

Mikä ihmeen parisuhdekäsitys? Me olemme yhtä lailla parisuhteessa seurustellesamme, avoliitossa, kihlauduttuamme, saadessamme lapsen ja nyt avioliitossa... Menimme naimisiin, koska se on lain mukaan (tällä hetkellä) ainoa virallinen tapa olla yhdessä. Lain edessä 15 vuotta yhdessä ollut pari on vain kämppiksiä, vaikka viikko sitten naimisiin menneet ovatkin "oikea pari".



68

En ole edes ajatellut asiaa. Apua.



Olenko omituinen? Eikö mieheni nyt sitten rakastakkaan minua? Tuossako se nyt sitten vaan möllöttää kotisohvalla ja odottaa että parempi naikkonen soittas ovikelloa ja hakis "taivaisiin"?



Ou shit, pakko varata huomenna aika maistraattiin ettei ukko vaan lähde käveleen.



ps. Olisko jotain muita tilastoja mitä vois noudattaa ettei ukko sit varmasti lähde??? Esim vaikka sellasta että jos antaa joka toinen päivä pillua niin sillon ei lähde mut jos antaa vaan kerran viikos ni sit on ukolla taas tsäänssi lähtee.



NYT NIITÄ TILASTOJA KEHIIN!!!

Menin aikoinani naimisiin, koska silloin sai sotilasavustusta. Parisuhteessa mieheni kanssa sen sijaan olen ennen kaikkea rakkaudesta.

niin silloin kynnys yhteisasumiseen kasvaa kyllä melkoisesti. Teoriassahan myös kämppiksistä voisi tuolloin tulla toistensa perijöitä? Ei muuta kun vakuuttelemaan, että kyllä, olemme tässä seurustelleet koko ajan. Minusta tuo menee turhan vaikeaksi tuolloin.



Nykyinen malli on hyvä. He menevät naimisiin, jotka haluavat virallistaa suhteensa. He, jotka haluavat elää avoliitossa, saavat toki tehdä sitten niitä testamentteja ja muita muutoksia.

teidän jonkun aviovaimon miehen. Sen sellaisen paremman miehen, joka ei esim. tunnustaisi lapsiaan tms.

teidän jonkun aviovaimon miehen. Sen sellaisen paremman miehen, joka ei esim. tunnustaisi lapsiaan tms.

Ei hätää, kyllä se sit haluaa, kunhan löytää Sen Oikeen! Kokemusta on.

löytävänsä jonkun teistä oikeista aviovaimoista,

joiden lapsia se ei halua tunnustaa ja joutuu sitten naimisiin. Kyllä te olette avarakatseisia. Varmasti mahtavan rentoja oikeita aviovaimoja miehillenne. Ilmankos ne on pokailemassa jatkuvasti sormukset sormissaan muita. Kokemusta on, mutta älkää huoliko - en koske - ei tarvitse.

Anna anteeksi, mutta kun ei se katkeruutesi peity tuonne sarkasmiviritelmän alle.

että kaikki naiset eivät tarvitse sitä papin aamenta. Me ainakin olemme mieheni kanssa molemmat hyvin toimeentulevia ja isot perinnöt tulossa molemmille. Meidän ei kertakaikkiaan tarvitse mennä naimisiin turvataksemme itsellemme jotain tai tehdäksemme toisen riippuvaiseksi itsestämme. Meidä tapauksessa minä olen vielä se varakkaampi osapuoli. Hyvin viihdymme keskenämme ja omaisuutemme pysyvät omissa käsissä ilman mitää monimutkaisia avioehtoja. Emme halua toistemme rahoja - haluamme toisemme!!! Jipii!

..tai tehdäksemme toisen riippuvaiseksi itsestämme

Eli ette halua virallisesti lain ja yhteiskunnan silmissä sitoutua. Se on ihan fine! Ei ketään voi siihen pakottaa. Mukavaa, jos olette onnellisia avossa, ei kai täällä nyt kukaan näitä asioita ole kiistänytkään.

mä aattelen tän varmaan sit liian vaikeesti, mulle avioliitto on erittäin pyhä asia ja se tarkoittaa että elämän loppuun asti ollaan kävi kuin kävi, oon sit varmaan liian realisti koska aina voi käydä mitä vaan..jos se mun tahdosta ois kiinni niin ikuisesti oltais, mut minkäs teet kun ihminen on vaan ihminen, tekee virheitä..

oon aina ollu sitä mieltä että luota loppupeleissä vain itseesi. Ja naimisiinmeno tarkoittaa toisen 100% luottoa..mutta kaikki ihmiset erehtyy...hui oonpas mä kyyninen, vaikka mulla on niin ihana mieskin:)...

Minäkin halusin, mutta ei koskaan ehditty järjestää häitä. Myöhemmin en enää halunnut, muka vastustin avioliittoa. Todellisuudessa en enää ollut varma uskoinko juttuumme yhteisestä perheestä huolimatta - en ehkä rakastanut enää.



Eli kyllä, kuvittelin löytäväni paremman. Nyt tuntuu siltä että voisin tämän miehen kanssa naimisiinkin mennä, mutta haluan odottaa säilyykö tunne vielä useamman vuoden.

niin silloin kynnys yhteisasumiseen kasvaa kyllä melkoisesti. Teoriassahan myös kämppiksistä voisi tuolloin tulla toistensa perijöitä? Ei muuta kun vakuuttelemaan, että kyllä, olemme tässä seurustelleet koko ajan. Minusta tuo menee turhan vaikeaksi tuolloin.

myös niin, että väärinkäsityksiä ei tule. Esim. vaikkapa niin, että ne avoparit, jotka ovat tehneet testamentin, perivät toisensa samalla veroprosentilla kuin avioparit. Tähän eivät kämppikset pääse väliin. Myös muita tämäntapaisia asioita voisi sopia paperilla - halutessaan. Samalla lailla kuin nyt avioparit joutuvat halutessaan näkemään saman vaivan käänteisenä tehdessään avioehdon.

Eli ette halua virallisesti lain ja yhteiskunnan silmissä sitoutua. Se on ihan fine!

Niin onkin. En ole tuo, jota lainasit, mutta tuo on nimenomaan se, mitä itse haluan. En halua, että yhteiskunta sekaantuu minun parisuhteeseeni, ja minulle eivät yhteiskunnan tai yhteisönkään silmät ole yhtään merkityksellisiä.

Ei ketään voi siihen pakottaa. Mukavaa, jos olette onnellisia avossa, ei kai täällä nyt kukaan näitä asioita ole kiistänytkään.

Itse asiassa tässä ketjussa muutamakin puheenvuoro on, jos ei nyt suoranaisesti kieltänyt, niin ainakin vähän vihjaillut siihen suuntaan. Mikä tietenkin kertoo kirjoittajan kapeasta näkökulmasta.

Itse muuten tunnen pariskuntia, jotka kokevat olevansa "pakotettuja" olemaan naimisissa. He siis olisivat halunneet olla avoliitossa, mutta juuri näistä ketjussa mainituista syistä (raha, perimysjärjestelyt, yms) ovat päätyneet menemään naimisiin - vastentahtoisesti ja koko kuviota inhoten. Ei kai tuollaisessakaan mitään järkeä ole? Naimisiinmenonhan pitäisi olla iloinen asia (niille, jotka sitä haluavat harrastaa), mutta nyt se aiheuttaa ongelmia ja vitutusta muillekin.

Esim. jos nämä tuttavapariskunnat olisivat voineet hoitaa tietyt kuviot muulla tavoin, he olisivat kokeneet, että heidän tapaansa elää yhdessä arvostetaan yhteiskunnassa yhtä lailla kuin avioparien tapaa. Nyt näin ei kuitenkaan ollut. Heidän syynsä "vastustaa" avioliittoa ei siis ollut heidän keskinäisissä väleissään, vaan juuri avioliittoinstituutiossa - mitä se edustaa, mikä sen historiallinen merkitys on ollut, se ettei se ole tasa-arvoinen (vain heterot ja kahden ihmisen parit voivat solmia avioliiton), sekä myös se, mikä itsellänikin, eli kokevat parisuhteen niin vahvasti henkilökohtaiseksi asiaksi, että siitä tuntuu loukkaavalta ruveta tekemään tiliä yhteiskunnalle.

Yksi ystäväni on kaveripiirissä ihan suoraan snaonut, ettei mene nykyisen avomiehensä kanssa naimisiin, mutta aikoo tehdä tämän kanssa lapsen. Koska voi käydä niin, että sitten, kun se sopiva mies osuu kohdalle, on jo liian vanha lapsen tekoon.



Itse olen ajatellut vähän samalla tavalla.

Yksi ystäväni on kaveripiirissä ihan suoraan snaonut, ettei mene nykyisen avomiehensä kanssa naimisiin, mutta aikoo tehdä tämän kanssa lapsen. Koska voi käydä niin, että sitten, kun se sopiva mies osuu kohdalle, on jo liian vanha lapsen tekoon.

Itse olen ajatellut vähän samalla tavalla.

Naimisissahan voi käväistä niin monta kertaa kuin ehtii! Ja jos pelaa korttinsa oikein saa huijattua kaikilta kivat omaisuuden puolikkaat ja elatusmaksut. Miten ihana järjestelmä, vai kuinka?!

Tosin avioero on maksullista - mikä on aika törkeää, ottaen huomioon että avioliiton solmiminen on ilmaista. Vaikka maksu onkin melko pieni, niin kyllähän tuo on selvästi yhteiskunnalta myös kannanotto. Siinäkin yksi syy pysyä kaukana avioliittoinstituuiosta - en halua olla osa noin vanhoillistaa järjestelmää.

Asiat ovat yksinkertaisia: Jos haluat avioliiton edut ja velvollisuudet, menet naimisiin. Ellet, valitset avoliiton. On täysin turhaa nikkaroida lakipykäliä niin, että avoliittolaiset saisivat kaikki avioliiton edut muttei velvollisuuksia. Se on pelkkää rusinoiden kaivelua pullasta.

Jokainen voi testamentata omaisuutensa kenelle haluaa jo nyt, mutta rintaperillisten ja lesken oikeudet puolison kuollessa on suojattu - hyvä niin.

Nämä asiat pitäisi kuulua yhteiskuntaoppiin niin että jokainen saisi jo koulun penkillä perustiedot siitä, miten homma toimii.

niin silloin kynnys yhteisasumiseen kasvaa kyllä melkoisesti. Teoriassahan myös kämppiksistä voisi tuolloin tulla toistensa perijöitä? Ei muuta kun vakuuttelemaan, että kyllä, olemme tässä seurustelleet koko ajan. Minusta tuo menee turhan vaikeaksi tuolloin.

Asian voisi kyllä hoitaa myös niin, että väärinkäsityksiä ei tule. Esim. vaikkapa niin, että ne avoparit, jotka ovat tehneet testamentin, perivät toisensa samalla veroprosentilla kuin avioparit. Tähän eivät kämppikset pääse väliin. Myös muita tämäntapaisia asioita voisi sopia paperilla - halutessaan. Samalla lailla kuin nyt avioparit joutuvat halutessaan näkemään saman vaivan käänteisenä tehdessään avioehdon.