Anoppi-asiaa: onko mulla oikeus loukkaantua?

ja laita vain miehen nimessä. ;-D Tai sitten laitat kortin vaan apen nimessä (+ ehkä perheen perään)

Maksoitko lahjasta jotain?



Sovitteko nimenomaan että se on myös sinulta ja mieheltäsi?



Taitaa olla vaan yksinkertaisesti "tapojen" erilaisuudesta kyse.



Ehkä tuo "anoppi" ei tajunnut virhettään, tosin vaikuttaa kyllä siltä monen kokemuksesta tuo voi olla vain ilkeyttäkin..



Jos anoppi ei pidä itseään sinun anoppinasi niin anna takaisin samalla mitalla. Lapsille puhutaan vain miehen äidistäö tai nimellä, ei mummona. Jos hän ei halua roosia teidän PERHEESSÄ niin ei sellaista silloin kannata antaa.



Jos ei usko jumalaan, miksi silloin pitäisi hommata papin aamen suhteelle. Eikö riitä että ihmeset lupaavat toisilleen ilman ulkopuolisia?



samahan se kihloihin meno on, lupaus. Ei sen tarvitse olla lupaus avioliitosta:D



Kihloissa voi olla ilman sormuksiakin..

Ihanko aikaihmisenä lähdet juhliin niin, että äiti tai anoppi hoitaa lahjan koko joukon puolesta ja kirjoittaa kaikkien nimet korttiin? Sinä/te sitten ehkä muistatte maksaa osuutenne lahjasta, jos muistatte.

Lahja voi toki olla yhteinen (ja se on toki usein fiksuakin), mutta se on naurettavaa, että ei edes vaivauduta kirjoittamaan nimiä korttiin itse tai olemaan mitenkään aktiivisia asiassa. Kuljetaan ankkalaumana perässä ja odotetaan että anoppi hoitaa homman (teetkö samoin myös äitisi kanssa?)

Voihan käydä pöllölle anopille ihan vilpittömästi niinkin, että kirjoittaa sinne kortin loppuun automatiikalla saman tutun rämpsyn omista lapsista kuin viimeiset 20 vuotta kiinnittämättä huomiota siihen, että rämpsyyn on tullut jatkoa.

Jälleen sain pahan mielen anopin vuoksi. Tiedä sitten olenko vain liian herkkänahkainen ja helposti loukkaantuva, mutta minusta hän jälleen kerran mitätöi olemassaoloni täydellisesti. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo reilusti yli 10 vuotta, josta asuneetkin yhdessä yli 8 vuotta.

Kyse on niinkin olemattomasta asiasta kuin syntymäpäiväkortista. Mieheni lähisukulainen, jonka kanssa myös itse olen paljon tekemisissä, täytti pyöreitä vuosia. Menimme juhliin koko porukka (minä, mies, vanhempansa ja miehen sisarukset) yhtenä perheenä. Anoppi oli appeni kanssa hommannut jonkinlaisen lahjan ja juhlavan kortin, johon oli kirjannut kaikkien muiden nimet, paitsi minun. Onnittelijoiksi oli siis etunimillä merkitty anoppi, appi ja heidän kaikki aikuiset lapsensa (mieheni on sisaruksistaan ainoa, joka tällä hetkellä on parisuhteessa). Ainoastaan siis minä puutuin joukosta, vaikka kuitenkin samassa porukassa tulin juhlapaikkaan. Tuntui samanaikaisesti tosi nololta ja pahalta, mulle tuli uskomattoman ulkopuolinen olo, varmaan täytyy nyt hankkia tälle päivänsankarille oma lahja ja kortti jälkikäteen, ettei hän vain ihmettele, miksei nimeni ollut kortissa ja miksen ole lahjoin onnitellut häntä. :( Ihan kuin mieheni olisi äitinsä mielestä yhtä sinkku ja yksinäinen kuin sisaruksensakin ovat, eli mua ei edes olisi olemassa vaikka jo yli 10 vuotta olen kuulunut kuvioon.

ja siis asutte saman katon alla? Mutta ette ole edes kihloihin menny? öööh. Täytyy sanoa, että jos omilla pojillani olis tuollainen tilanne, entodellakaan tietäisi pitäiskö vaiko eikö merkata tätä seurustelu kumppania korttiin. oikeasti en olis ilkeä mutta en tietäisi. Koska kysähän ei olis mistään muusta, kuin tyttöystävästä. enkä kokis olevani edes anoppi. Jotainhan kertoo sekin, ettei ukko ole sinua sitonut itseensä vaan pitää portit avoimena.. huhahei. Itse kyllä kyselisin jo pojaltani parinvuoden jälkeen että mikä on homman nimi..

jos tosissaan on. En kyllä kokisi olevani anoppikaan ennen sitä.

Että ihan oikeesti on tällaisia asennevammaisia edelleen? .."ukko ei ole sinua sitonut itseensä..." Voisko olla niinkin päin ettei naispuolinen kumppanus halua naimisiin, jollei koe sen olevan tarpeellista? (Sinänsä avioliitto on ihan OK jos on niitä yhteisiä penskoja ja noin perintöasioiden takia, ja leskeneläkkeen... mutta ei se kyllä sen suurempaa sitoutumista osoita kuin avoliitto.)

Oltiin mekin oltu jo 8-9v naimisissa ja anoppi oli vielä aika samankaltainen, kuin ap:llä.



Nyt ollaan oltu 13v naimisissa ja a wot: Nyt musta tuntuu että kuulun perheeseen!! Jipii!!

T.27

jos on kymmenen vuotta asunut yhdessä ilman että siitä on tullut mitään sen kummempaa...

"jotain sen mummempaa", tekeekö se sormus olon jotenkin autuaaksi ja enemmän rakastuneeksi? Tuskin, lyön vaikka pääni pantiksi siitä, että on olemassa jopa sinun avioliittoasi eli sitä "kummempaa" onnellisempia ja parempia avoliittoja.

Jos ei jompikumpi halua mennä naimisiin, niin se ei tarkoita toisella on joku jossain jo valmiina katsotuna. Typerä ja lapsellinen olet ja luultavasti sinun miehelläsi on joku jossain katsottuna jos moisilla älynlahjoilla olet varustettu.

T. Fiksu Vaimo

vasta avioliitto tekee perheen. Toisille jo viikon yhdessä olo on perheenä olemista. Suotakoon kummallekkin oikeus omaan mielipiteeseensä.

Itse en olisi loukkaantunut ap tapauksessa. Lahjan saaja kyllä varmasti tiesi myös ap:n kuuluvan lahjaan ja perheeseen, jos kerran olivat tekemisissä muutenkin ja takana pitkä suhde. Anoppi ehkä ajattelematon tai ei osannut päättää kuinka kortin kirjottaa kun muut parittomia. Elämä on välillä jännää.

Itsekkin asuin melkein 10v mieheni kanssa ennen ekaa lasta. Meidät vihittiin toisen lapsen ristiäisissä.Kihlasormuksia ei ostettu koskaan. Perhe meistä tuli lapsen myötä. Mieheni isoäidin sanoin,"ei se vittu vihkimällä parane"

Itselleni ei avioliitolla ole kummempaa merkitystä, mutta mies halusi sitä kovasti jo vuosia ennen esikoisen syntymää.

ja mustaa valkoisella rakastaakseen toisiaan, eli ei kyse ole siitä, etteikö suhdetta pidetä minkään väärttinä. Eihän sitä virallisesti anoppi olekaan jos jälkikasvu ei oo avioitunu, mutta kyllä mä katsoisin, että 10 vuotta kuvioissa mukana ollut ihminen kuuluu porukkaan, oli se kirkossa kuulutettu taikka ei. Muunlaiset käsitykset on mun silmissä joko ilkeyttä tai ylenpalttista vanhakantaisuutta.

Olen itse aikeissa avioitua kyllä, mutta ei tulis mieleenikään vähätellä ihmisiä ja suhteitaan, joilla ei avioitumisaikeita ole vaikka yhdessä aikovatkin elää.

niin miksi ihmeessä sukulaisten pitäisi kokea heidän parisuhteensa sen tärkeämpänä? Eli tarkoitan, että en mä ainakaan kokisi olevani mikään lasteni avokumppaneille jos he eivät itsekään pidä suhdettaan minkään väärttinä.

Ehkei ap:n "anoppi" edes ajatellut olevansa mikään anoppi.

Itse olisin lähinnä laittanut asian leikiksi!

Ja jos se kerran on miehen sukulainen, niin anoppi ei varmaan edes ajatellut laittaa korttiin, kun "oman" perheensä, mihin katsoi kuuluvaksi omat lapset.

Tuskinpa sillä mitään pahoja taka-ajatuksia on ollut!

ja siis asutte saman katon alla? Mutta ette ole edes kihloihin menny? öööh. Täytyy sanoa, että jos omilla pojillani olis tuollainen tilanne, entodellakaan tietäisi pitäiskö vaiko eikö merkata tätä seurustelu kumppania korttiin. oikeasti en olis ilkeä mutta en tietäisi. Koska kysähän ei olis mistään muusta, kuin tyttöystävästä. enkä kokis olevani edes anoppi. Jotainhan kertoo sekin, ettei ukko ole sinua sitonut itseensä vaan pitää portit avoimena.. huhahei. Itse kyllä kyselisin jo pojaltani parinvuoden jälkeen että mikä on homman nimi..

jos tosissaan on. En kyllä kokisi olevani anoppikaan ennen sitä.

Että ihan oikeesti on tällaisia asennevammaisia edelleen? .."ukko ei ole sinua sitonut itseensä..." Voisko olla niinkin päin ettei naispuolinen kumppanus halua naimisiin, jollei koe sen olevan tarpeellista? (Sinänsä avioliitto on ihan OK jos on niitä yhteisiä penskoja ja noin perintöasioiden takia, ja leskeneläkkeen... mutta ei se kyllä sen suurempaa sitoutumista osoita kuin avoliitto.)

Kyllä mä sen pojalleni sanon jos tarve tulee, ja miniäkandidaatille myös, että en sitten ole mikään anoppi ennen kuin olette aviossa.

Ettei tarvitse sitten vauvapalstalla kitistä kun "anoppi" ei ymmärrä.

Joo, kyllä mäkin odottaisin poikani vievän tyttöystävänsä vihille jos tosissaan on.

En kyllä kokisi olevani anoppikaan ennen sitä.

Siis ensinnäkin onko aina kyse miehestä ja miehen haluista? Meillä mies olisi halunnut naimisiin jo vuosia, mutta mua tökkii se asia jostain syystä, jota en osaa selittää. Mies on niin oikea kun voi olla ja meillä on kolme lasta ja takana 11 yhteistä vuotta.

Naurettavaa on ajatella, että me emme nyt tässä ole tosissamme, leikimme kotia ja perhettä lapsineen, rivareineen ja lemmikkeineen?

ja niin, mun anoppi taitais laittaa mun nimen ennen poikansa nimeä. ;)

Se on joillain paikkakunnilla ihan kelpo nimitys elämänkumppanille, joka ei ole kihlattu tai vaimo. Minäkin olin anopille pojan kaveri kunnes mentiin naimisiin. Ja aina nuorilta udellaan ovatko löytäneet kaverin. Äläs turhista loukkaannu :)

avovaimon paikan. Jotenkin tuntuu siltä, ettet ole aivan tervetullut perheeseen. Ikävää. Jos olisin avokki ilman lapsia tai edes kihloja tuon anopin pojan kanssa, en lotkauttaisi korvaakaan - eihän silloin ole virallista asemaa perheessä, niin että turha suuttua. Ajattelisin asian niin, että mies on osallistunut lahjaan ja siinä se. Mutta eri asia, jos olette kihloissa ja/tai teillä on yhteiset lapset, silloin olisi ehkä ollut asiallista mainita myös sinut kortissa.

Luultavasti metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. ;o)

Et ole virallisesti missään suhteessa mieheen, joten miksi anopin pitäisi laittaa nimesi siihen korttiin. Etenkin, jos et mitenkään osallistunut lahjakuluihin. Yleensä kun kortissa on vain niiden nimet, jotka maksavat.

Minusta on väärin kutsua anopiksi ihmistä, joka ei ole oikeasti anoppi vaan asuinkumppanin äiti.



Loukkaanutko, jos naapuri vie äidilleen lahjan eikä laita siihen onnittelukorttiin myös sinun nimeäsi?

kannattaa muistaa kovasti suuttua kaikesta mitä muut tekevät, sillä ihan varmasti niillä on aina jotain pahoja taka-ajatuksia! Tai sitten ehkä ei.

kannattaa muistaa kovasti suuttua kaikesta mitä muut tekevät, sillä ihan varmasti niillä on aina jotain pahoja taka-ajatuksia! Tai sitten ehkä ei.

Ja jos ei ole erikseen sopinut yhteisestä lahjasta, on varminta viedä oma!

kauniisti ap:sta, niin kuinkahan syvällä herne silloin olisi hengityselimissä?

No, kyllä minustakin tuntuisi aika pahalta, jos miehen suku sanoo ääneen pitävänsä minua pelkkänä veenä.

Ehkäpä alla kirjoittaneenkin tapauksessa sitä kunnioitusta suvulta olisi tullut hiukan enemmän, jos naimisiinmenoa ei olisi pantattu noinkin pitkään lastenteon jälkeen.

Itsekkin asuin melkein 10v mieheni kanssa ennen ekaa lasta. Meidät vihittiin toisen lapsen ristiäisissä.Kihlasormuksia ei ostettu koskaan. Perhe meistä tuli lapsen myötä. Mieheni isoäidin sanoin,"ei se vittu vihkimällä parane" Itselleni ei avioliitolla ole kummempaa merkitystä, mutta mies halusi sitä kovasti jo vuosia ennen esikoisen syntymää.

Jos hän ei halua roosia teidän PERHEESSÄ niin ei sellaista silloin kannata antaa. Jos ei usko jumalaan, miksi silloin pitäisi hommata papin aamen suhteelle. Eikö riitä että ihmeset lupaavat toisilleen ilman ulkopuolisia? samahan se kihloihin meno on, lupaus. Ei sen tarvitse olla lupaus avioliitosta:D Kihloissa voi olla ilman sormuksiakin..

Sulla on outoja käsityksiä.

Naimisiin voi mennä ilman papin aamenta. Maistraatissa nimittäin. Ja kihloihin meno on nimen omaan lupaus avioliitosta eikä mikään muu "lupaus" (mikä se voisi olla? Lupaus hengata yhdessä? Lupaus olla vakkari?) Se tietysti on totta, että kihloissaolo ei vaadi sormuksia.

Missä vaiheessa huomasit jutun? Itse olisin tehnyt asiasta ison numeron anopin kuullen, tyyliin XXX on näköjään unohtanut nimeni kortista, ja sitten olisin kirjoittanut sen siihen. Törkeä teko anopilta, jos oli tahallinen. Avo- tai avioliitolla ei ole eroa nykyään, jos on oltu kauan yhdessä. Vain joku maalta kotoisin oleva yli 70-vuotias voi nähdä siinä jotain eroa. Jos anoppisi kuuluu tähän kategoriaan, hän on ei ole tapoineen enää tästä maailmasta. Siksi anoppia pitäisi näpäyttää, ja toivottaa hänet tervetulleeksi 2010-luvulle.