Anoppi-asiaa: onko mulla oikeus loukkaantua?

Siis Ap itsekin tietää, ettei heidään suhteensa avoliittona ollut vielä virallinen, mutta nyt se on virallistettu. Anopille ei kuitenkaan ole tästä hiiskuttu mitään. Minusta ap:llä ei ole mitään kanttia loukkaantua anopin teosta, kun itse on toiminut noin törkeästi. Miten anoppi voisi ottaa miniän huomioon, kun ei hänelle ole kerrottu, että miniä on miniä.



Anoppi varmasti ajatteli myös tasapuolisuutta lapsiaan kohtaan. Kun ei muillakaan lapsilla ole puolisoa niin ei puolisoa sitten merkitty tälle ap:n miehellekään, koskapa eivät vielä anopin tietojen mukaan olleet virallistaneet suhdettaan.



Ja siis suhteen virallinen puoli tietenkin on ihan eri asia kuin sen yksityinen onnellisuus. Sitoutuneita ja onnellisia voidaan olla missä tahansa yhdistelmässä, mutta vain avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet ovat virallisia parisuhteita.

Siis Ap itsekin tietää, ettei heidään suhteensa avoliittona ollut vielä virallinen, mutta nyt se on virallistettu. Anopille ei kuitenkaan ole tästä hiiskuttu mitään. Minusta ap:llä ei ole mitään kanttia loukkaantua anopin teosta, kun itse on toiminut noin törkeästi. Miten anoppi voisi ottaa miniän huomioon, kun ei hänelle ole kerrottu, että miniä on miniä.

Tässäpä eräs anoppi myös kommentoi koko ketjun luettuaan.

Eli, tälle AP:n anopille ei tässä tapauksessa riitä mielestäsi se, että hänen poikansa on valinnut itselleen elämänkumppanin (ilmeisesti jo yli 10 vuoden ajan), on jakanut tämän kumppaninsa kanssa talouden (asuneet yhdessä melkein jo tuon 10 vuotta) ja on vielä kihlannut tämän jo vuosia sitten? AP lisäksi kirjoittaa vastauksissaan, että hän on osallistunut jokaiseen perhejuhlaan ja anoppinsa ainakin satunnaisesti esittelee hänet miniänään muille ihmisille.

Vaaditaanko siis toisen ihmisen huomioonottamiseen avioliittoa kuten väität? AP:n anoppi ei voi ottaa poikansa puolisoa huomioon ennen kuin tietää tämän olevan naitu sukuun? Eikä anoppi ei ole pystynyt käsittämään monivuotisen suhteen olevan vakava? Haloo! Minkälaisessa sulkeutuneessa ympäristössä olet oikein kasvanut? Itselleni ainakin on jo kotonani aikoinaan opetettu, että toisia ihmisiä tulee ottaa huomioon, olivat ne sitten avioliiton kautta sukuun tulleita tai muuten jokapäiväisessä elämässä tavalla tai toisella läheisemme kumppaneina mukana olevia.

Itse ainakin olisin ehdottomasti kirjoittanut AP:n nimen korttiin. Noilla "meriiteillä" hän selkeästi on pojan vakituinen, pitkäaikainen puoliso. Kyse ei ole yhden illan tuttavasta, entisestä tyttöystävästä tai "vasta" vuoden mittaisesta tuoreesta suhteestan kuten joku teräväkielinen on jo päässyt näsäviisaasti pätemään, parihan tässä tapauksessa on ollut yhdessä jo vuosikausia ja AP osallistuu perheen tapahtumiin miehensä kautta.

Kirjoituksista tulee sellainen tunne, että anoppi käyttäytyy omien ailahtelevien mielialojensa mukaan välillä AP:ta huomioonottavasti + hyväksyvästi ja välillä taas todella kylmästi ja töykeästi. Ettei hänellä vain olisi narsistisia taipumuksia? Tuo tuollainenhan on heille tyypillistä uhrin koukuttamista, välillä ollaan äärimmäisen ystävällisiä ja sitten jo hetkessä tipautetaan hyväuskoinen uhri pilvistä täysin päinvastaisella käytöksellä.

Tosi surullinen olen APn puolesta. Vaikealta ihmiseltä anoppi totisesti kuulostaa. Ja huonotapaiselta erityisesti. Mutta ethän silti menetä toivoasi. On meitä normaalikäytöksisiä anoppejakin vielä olemassa. Toivottavasti anoppisi käytös ei kuormita liikaa parisuhdettanne. Voimia!

Voisin lyödä mistä tahansa vetoa, että syöksyisivät heti vihille jos mies vain suostuisi kosimaan.



Ja ap.n asiaan. Jos minä olisin avoanoppi ja kuulisin, että poikani on mennyt naimisiin pari vuotta sitten ja pari ei kerro minulle, voisi käydä niin, että välit miniään viilenisivät lopullisesti.



Ap.n asenne anoppiin on aika karmaiseva. Siis miehen äidille ei kuulu, että heidät on vihitty. Ja silti odottaa anopilta lämmintä käytöstä.

Voisin lyödä mistä tahansa vetoa, että syöksyisivät heti vihille jos mies vain suostuisi kosimaan.

Ja ap.n asiaan. Jos minä olisin avoanoppi ja kuulisin, että poikani on mennyt naimisiin pari vuotta sitten ja pari ei kerro minulle, voisi käydä niin, että välit miniään viilenisivät lopullisesti.

Ap.n asenne anoppiin on aika karmaiseva. Siis miehen äidille ei kuulu, että heidät on vihitty. Ja silti odottaa anopilta lämmintä käytöstä.

Mä taas en ihmettele yhtään, ettei pari ole halunnut kertoa miehen äidille naimisiinmenostaan. Jos eukon käytös on ollut yhtä karmaisevaa kuin ap:n kirjoituksesta käy ilmi, en itsekään kertoisi mokomalle riivinraudalle yhtään mitään.

Ihmettelen myös suuresti tuota vanhakantaista asennetta, jonka mukaan naiset muka hinkuvat avioon kunhan miehet vain soisivat heille tämän ilon. Kuulostaa ihan 1950-lukulaiselta ja vanhoillislestadiolaiselta. ja on kaukana oikeasta todellisuudesta.

Itse asun mieheni kanssa edelleen avoliitossa, suhdetta ja yhdessä asumista molempia takana yli kymmenen vuotta. Meillä tosin mies on kosinut mua jo monen monituista kertaa, minä en ole vielä lämmennyt avioliitolle. Ei siksi, etten olisi sitoutunut suhteeseemme, vaan siksi, etten näe sen olevan meidän tapauksessamme välttämätöntä. Jos ei liitto ole vahva ja kumppanit sitoutuneita ennen avioliittoa, eipä siihen paljon aamenet tai tahtomiset auta.

vähempi arvoisempana silloin kun emme olleet naimisissa :)

Suvun hautajaisissakin kävin, nimeni kyllä liitettiin korttiin.

Lahjat kyllä olemme aina ostaneet itse, kimppalahjoihin emme ole osallistuneet. Mutta jos osallistuisimme, tottakai jokainen maksaa :) Jonkinlainen pinttynyt käsitys tänne jäänyt että ap:n anoppi vain ja ainoastaan maksoi?



Ja kyllä se avoliitto on aivan yhtä tärkeä kuin avioliittokin. Nykyään mennään niin heppoisin perustein naimisiin ja sitten parissa vuodessa erotaan riitaisasti. Hyvä vain että pariskunta elelee avoliitossa ensin. Ja menevät halutessaan naimisiin kun kunnolla näkevät millaisen ihmisen kanssa suunnittelevat tulevaisuutta :)

Mutta se naimisiin meno ei ole mikään pakollinen, vihkiminen ei kerro vielä mitään parisuhteen kestävyydestä. Huomannut olen tällaisen.



T. Aviovaimo

Meillä tosin mies on kosinut mua jo monen monituista kertaa, minä en ole vielä lämmennyt avioliitolle. Ei siksi, etten olisi sitoutunut suhteeseemme, vaan siksi, etten näe sen olevan meidän tapauksessamme välttämätöntä. Jos ei liitto ole vahva ja kumppanit sitoutuneita ennen avioliittoa, eipä siihen paljon aamenet tai tahtomiset auta.

Ihan kuin mielestäsi avioliitto jotenkin huonontaisi suhdettanne. Tahtominenhan on juuri sitoutumisen merkki: minä tahdon ja haluan osoittaa sen paitsi puolisolle myös muille ihmisille.