Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi-asiaa: onko mulla oikeus loukkaantua?
02.12.2010 |
Jälleen sain pahan mielen anopin vuoksi. Tiedä sitten olenko vain liian herkkänahkainen ja helposti loukkaantuva, mutta minusta hän jälleen kerran mitätöi olemassaoloni täydellisesti. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo reilusti yli 10 vuotta, josta asuneetkin yhdessä yli 8 vuotta.
Kyse on niinkin olemattomasta asiasta kuin syntymäpäiväkortista. Mieheni lähisukulainen, jonka kanssa myös itse olen paljon tekemisissä, täytti pyöreitä vuosia. Menimme juhliin koko porukka (minä, mies, vanhempansa ja miehen sisarukset) yhtenä perheenä. Anoppi oli appeni kanssa hommannut jonkinlaisen lahjan ja juhlavan kortin, johon oli kirjannut kaikkien muiden nimet, paitsi minun. Onnittelijoiksi oli siis etunimillä merkitty anoppi, appi ja heidän kaikki aikuiset lapsensa (mieheni on sisaruksistaan ainoa, joka tällä hetkellä on parisuhteessa). Ainoastaan siis minä puutuin joukosta, vaikka kuitenkin samassa porukassa tulin juhlapaikkaan. Tuntui samanaikaisesti tosi nololta ja pahalta, mulle tuli uskomattoman ulkopuolinen olo, varmaan täytyy nyt hankkia tälle päivänsankarille oma lahja ja kortti jälkikäteen, ettei hän vain ihmettele, miksei nimeni ollut kortissa ja miksen ole lahjoin onnitellut häntä. :( Ihan kuin mieheni olisi äitinsä mielestä yhtä sinkku ja yksinäinen kuin sisaruksensakin ovat, eli mua ei edes olisi olemassa vaikka jo yli 10 vuotta olen kuulunut kuvioon.
Kommentit (206)
jos on kymmenen vuotta asunut yhdessä ilman että siitä on tullut mitään sen kummempaa...
Jep jep 10 vuotta ei mitään merkitse mutta korut sormessa merkitsevät. Juurikin näin.
Ei pelkkä yhdessä asuminen vielä mitään erityistä merkitse.
Siis häh?
avovaimon paikan. Jotenkin tuntuu siltä, ettet ole aivan tervetullut perheeseen. Ikävää.
Jos olisin avokki ilman lapsia tai edes kihloja tuon anopin pojan kanssa, en lotkauttaisi korvaakaan - eihän silloin ole virallista asemaa perheessä, niin että turha suuttua. Ajattelisin asian niin, että mies on osallistunut lahjaan ja siinä se. Mutta eri asia, jos olette kihloissa ja/tai teillä on yhteiset lapset, silloin olisi ehkä ollut asiallista mainita myös sinut kortissa.
Siis oletko tosissasi sitä mieltä ettei 10 vuotta pariskuntana elänyt avopari ole perhettä, mutta jos sormuksia on joskus vaihdettu niin sitten ollaan? Et voi olla tosissasi.t. ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolotti ihan hirveästi seisoa arkun (ja tietysti koko hautajaisväen) edessä ja kuunnella kun muiden nimet luettiin ääneen värssyn jälkeen, mutta minun nimeäni ei. Ei tullut etukäteen mieleenikään tarkistaa, etteikö minuakin olisi laskettu surijoiden mukaan yhteiseen seppeleeseen. Jos olisi edes etukäteen varoitettu, olisin vienyt oman kukan.
Tuntui kamalan pahalta. Anoppi perusteli minulle, että kun kerran emme ole naimisissa eikä ole lapsia (silloin ei ollut) niin ei ole varmuutta aiotaanko olla loppu ikämme yhdessä (ja hän aikoi säilyttää ne muistonauhat). "Hassua" kyllä mieheni ja minä olemme edelleen yhdessä, mutta kaksi muuta tuohon surunauhaan merkittyä puolisoa, on vaihtanut toiseen naiseen jo aikaa sitten.
näin hän minut esitteli tutuilleen. Olimme asuneet yhdessä liki 20 vuotta ja lapsetkin oli yläasteella koulussa, kun vihdoin saimme aikaiseksi mennä naimisiin. Kun anoppi kuuli naimisiinmenosta (vihkiminen oli siis ihan oman perheen kesken), hän sanoi iloisena, että "vihdoinkin teistä tuli oikea perhe".
Yllättäen lapset pahastuivat kommentista, minua se nauratti.
että nuoren naisen pahin vihollinen on vanhempi, katkera, nainen. Jos ei näillä esimerkkinä olleilla anopeilla ole ollut juuri muuta elämää kuin lastensa kautta, niin ei taida ressukoilla olla psyykkistä kapasiteettia katkaista sitä napanuoraa ja antaa muksujensa elää omaa elämäänsä. Mielestäni ap:lla on ihan aihetta närkästyä.
No on TODELLA oikeus loukkaantua - minäkin loukkaannuin jo sun puolestasi!! :D Kurja anoppi, asetti sut tosi kiusalliseen tilanteeseen. Eiköhän sankari kuitenkin osaa katsoa tuollaisen yli, luulisin; tietää, että olet ollut osana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei "anoppisi" pidä sua oikein perheeseen kuuluvana kun ette ole virallinen pari. Sinänsä ihan ymmärrettävää. Muuten toiminta olisi omituista.
Tsemppiä meille!
ja kyllä: olen mieheni kanssa ollut yhdessä 15v, joista naimisissa toista kymmentä vuotta, lapsia on useampia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä aikuiset ihmiset menevät juhliin ilman korttia ja lahjaa??
Miehesi ja sinun kuuluu hankkia oma kortti, oma lahja ja onnitella ihan itse.
Miten ihmeessä aikuiset ihmiset menevät juhliin ilman korttia ja lahjaa??
Miehesi ja sinun kuuluu hankkia oma kortti, oma lahja ja onnitella ihan itse.
Todellakin. Jos olette perhe, niin miksette sitten toimi perheen tavoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä tommosia katkeria kusipäitä. Jos olisin ap, olisin myös loukkaantunut ja mielestäni loukkaantumiseen on myös oikeutettu jos noin tökerösti kohdellaan, oli naimisissa tai ei.
Me olemme avopari ja todellakin perhe. Perheen meistä tekee 12 vuoden suhde ja kaksi yhteistä lasta. Jotkut ihmiset on vaan niin pihalla, että ne kuvittelee sormuksen merkitsevän jotain... Itseasissa näitä asenteita löytyy nuoristakin. Miehen tytär nimittää mua isänsä naisystäväksi.:) Hauskaa. Kysyy aina, aiotaanko joskus mennä naimisiin. Aika outoa saada näitä asenteita vielä parikymppisen suusta, mutta en mä loukkaannu. Nauran aina, että ei uskalleta, kun sitten vaan erotaan. Vanhempansa (siis mies ja eksänsä) olivat naimissa kolme vuotta, sittemmin äitinsä on ollut kahdesti naimisissa. Sekö sitten takaa jotain? Avioliitto on ihan tarpeeton nykyään.
t: avoliittolainen ja vapaasta tahdosta
ps. olen itsekin joskus ollut naimisissa ja en todellakaan ollut pätkääkään sitoutuneempi kuin nykyään. Taisin olla vähemmän, kun eroa suunnittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis asutte saman katon alla? Mutta ette ole edes kihloihin menny? öööh. Täytyy sanoa, että jos omilla pojillani olis tuollainen tilanne, entodellakaan tietäisi pitäiskö vaiko eikö merkata tätä seurustelu kumppania korttiin. oikeasti en olis ilkeä mutta en tietäisi. Koska kysähän ei olis mistään muusta, kuin tyttöystävästä. enkä kokis olevani edes anoppi.
Jotainhan kertoo sekin, ettei ukko ole sinua sitonut itseensä vaan pitää portit avoimena.. huhahei. Itse kyllä kyselisin jo pojaltani parinvuoden jälkeen että mikä on homman nimi..
mutta ne eivät tarkoita sitä että lykkää vain kysymättä asian jonkun hoidettavaksi ja odottaa, että tämä joku tekee - ja maksaa - kaiken.
Oliko ap ja miehensä maksanut osuutensa lahjaan? Eikö siinä samassa olisi ollut hyvä tilaisuus kirjoittaa myös nimensä siihen korttiin ihan omin pikkukätösin?
Vai oliko tämä "yhteislahja" sellainen, jonka anoppi vain hankki ja maksoi? Miten ap miehineen osallistui siihen yhteislahjaan? Pölähtämällä juhlapaikalle anopin kyydissä anopin maksama lahja ja hankkima kortti anopilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis asutte saman katon alla? Mutta ette ole edes kihloihin menny? öööh. Täytyy sanoa, että jos omilla pojillani olis tuollainen tilanne, entodellakaan tietäisi pitäiskö vaiko eikö merkata tätä seurustelu kumppania korttiin. oikeasti en olis ilkeä mutta en tietäisi. Koska kysähän ei olis mistään muusta, kuin tyttöystävästä. enkä kokis olevani edes anoppi.
Jotainhan kertoo sekin, ettei ukko ole sinua sitonut itseensä vaan pitää portit avoimena.. huhahei. Itse kyllä kyselisin jo pojaltani parinvuoden jälkeen että mikä on homman nimi..
jos tosissaan on.
En kyllä kokisi olevani anoppikaan ennen sitä.
mutta itse ennakoin tällaiset jutut sopimalla asiat etukäteen. Kysyn anopilta suoraan hommataanko yhteinen lahja vai oma jne. Ei tule väärinkäsityksiä.
ja siis asutte saman katon alla? Mutta ette ole edes kihloihin menny? öööh. Täytyy sanoa, että jos omilla pojillani olis tuollainen tilanne, entodellakaan tietäisi pitäiskö vaiko eikö merkata tätä seurustelu kumppania korttiin. oikeasti en olis ilkeä mutta en tietäisi. Koska kysähän ei olis mistään muusta, kuin tyttöystävästä. enkä kokis olevani edes anoppi.
Jotainhan kertoo sekin, ettei ukko ole sinua sitonut itseensä vaan pitää portit avoimena.. huhahei. Itse kyllä kyselisin jo pojaltani parinvuoden jälkeen että mikä on homman nimi..
Tuntuu kyllä todella moukalta tyypiltä ja sulla on oikeus loukkaantua.
Mun anoppini oli vähän samanlainen vielä muutama vuosi sitten. Esim. oli useasti jotain juttuja että "tämä koskee vain perhettämme" ja jätti mut siitä täysin ulkopuolelle vaikka silloin oltiin jo oltu monta vuotta naimisissa. Muistan kyllä sen ulkopuolisuuden olotilan joka siitä tuli!
No, mies siitä sanoi siten pari kertaa että "Kyllä "Minnakin" perhettä on, että anna tulla vaan" (jos oli joskus vaikka joku asia joka ei saanut perhepiirin ulkopuolelle levitä niin sitä ei olis mun aikana voinut alkaa käsittelemään)
Nykyisin on ihan mukava anoppi.
niin miksi ihmeessä sukulaisten pitäisi kokea heidän parisuhteensa sen tärkeämpänä? Eli tarkoitan, että en mä ainakaan kokisi olevani mikään lasteni avokumppaneille jos he eivät itsekään pidä suhdettaan minkään väärttinä.
Ehkei ap:n "anoppi" edes ajatellut olevansa mikään anoppi.
Kuule, aikuisten ihmisten tavoin, sinä ja miehesi hommaatte tästä lähin omat korttinne ja lahjanne, osallistukoon ne äidin helmoissa roikkujat vanhempien lahjaan.
Näin meillä oli tapana jo yhden yhteisen vuoden jälkeen, ei tule tuon kaltaisisa ongelmia. Muista että olet miehesi kanssa yhdessä, et anoppisi, anna hänen touhuilla omiaan.
Mun appivanhempien mielestä minä en myöskään kuulu kuvioon, vaikka olemme olleet yhdessä myös tuon 10 vuotta, naimisissa niistä 7 ja lapsenlapsiakin heille kolme olemme suoneet, ies on ainoa lapsi.
Alue: Aihe vapaa
jos anoppi muuten käyttäytyy normaalisti.