Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi-asiaa: onko mulla oikeus loukkaantua?
02.12.2010 |
Jälleen sain pahan mielen anopin vuoksi. Tiedä sitten olenko vain liian herkkänahkainen ja helposti loukkaantuva, mutta minusta hän jälleen kerran mitätöi olemassaoloni täydellisesti. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo reilusti yli 10 vuotta, josta asuneetkin yhdessä yli 8 vuotta.
Kyse on niinkin olemattomasta asiasta kuin syntymäpäiväkortista. Mieheni lähisukulainen, jonka kanssa myös itse olen paljon tekemisissä, täytti pyöreitä vuosia. Menimme juhliin koko porukka (minä, mies, vanhempansa ja miehen sisarukset) yhtenä perheenä. Anoppi oli appeni kanssa hommannut jonkinlaisen lahjan ja juhlavan kortin, johon oli kirjannut kaikkien muiden nimet, paitsi minun. Onnittelijoiksi oli siis etunimillä merkitty anoppi, appi ja heidän kaikki aikuiset lapsensa (mieheni on sisaruksistaan ainoa, joka tällä hetkellä on parisuhteessa). Ainoastaan siis minä puutuin joukosta, vaikka kuitenkin samassa porukassa tulin juhlapaikkaan. Tuntui samanaikaisesti tosi nololta ja pahalta, mulle tuli uskomattoman ulkopuolinen olo, varmaan täytyy nyt hankkia tälle päivänsankarille oma lahja ja kortti jälkikäteen, ettei hän vain ihmettele, miksei nimeni ollut kortissa ja miksen ole lahjoin onnitellut häntä. :( Ihan kuin mieheni olisi äitinsä mielestä yhtä sinkku ja yksinäinen kuin sisaruksensakin ovat, eli mua ei edes olisi olemassa vaikka jo yli 10 vuotta olen kuulunut kuvioon.
Kommentit (206)
Sitä paitsi se 10v avoliitto on niin paljon aidompi asia kuin esim muutaman vuoden avioliitto että tällaiset terkut vaan teilel joiden mielestä se suhteen virallistaminen tekee suhteesta oikean. Valitettavasti ei tee vaikka miten sitä yritätte vänkyttää. Aito suhde tulee siitä miten kiinteä suhde on ja se 10v suhde nyt vaan on jo melkoisen kiinteä. Huvittavaa olettaa että se virallistaminen tarkoittaisi mitään sen enempää. Eläkää te vaan niissä pilvilinnoissanne kunnes ero tulee...siis avioero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuppautua johonkin kimppalahjaan - saati tunkea kyläpaikkaan maksamatta osuuttani ja kirjoittamatta nimeäni.
Minun appivanhempani jättivät minun nimeni pois sekä kihlajaislahjastamme että häälahjastamme. Repikääs siitä!
Ja miehen siskojeni käsitys kimppalahjasta oli pitkään se, että he tilasivat minulta kalliin lahjan, eivät edes kysyneet miten voisivat maksaa osuutensa, mutta luovuttivat sitten "kimppalahjan" aina suurieleisen näyttävästi...
ap:n perhe maksanut osuutensa? Silkkaa vittuilua tuo on ollut anopilta, turha muuta väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille aktiivisesta viestinvaihdosta. Tässä pari selventävää vastausta.
Olemme olleet mieheni kanssa kihloissa jo 7 vuotta ja asuneetkin yhteistaloudessa yli 8 vuotta. Naimisiin menimme pari vuotta sitten maistraatissa vain todistajien läsnäollessa, tätä ei esim. anoppi edes tiedä. Häätilaisuus, jossa siunaamme liittomme aiomme pitää myöhemmin, kuitenkin muutaman vuoden sisällä. Miniänään anoppi minut useimmiten (varmaan riippuu siitä, mistä kulloinkin anopilla tuulee) muille esittelee.
Jos tilanne todella on niin, ettei minua ole kelpuutettu "näillä julkisilla meriiteillä" (pitkä yli 10 v. parisuhde, kihlaus, yhdessä asuminen, osallistuminen JOKAISEEN perhejuhlaan jne.) perheeseen ja vasta naimisiinmeno sen anopin mielestä tekee, saa anoppi pitää oman sisäsiittoisen perhekäsityksensä! Hän ei siis ilmeisesti ole ymmärtänyt poikansa olevan tosissaan kanssani? Paljonpa on luottoa omaan kasvatustulokseen...
Huomasin nimeni puuttumattomuuden, kun istuin lahjapöydän vieressä ja näin kaksiosaisen onnittelukortin. Häpeä oli valtava. Olisin tahtonut vajota maan alle: ihan kuin mua ei olisi edes olemassa. Ehkä anoppi ei olisi mua sinne tahtonutkaan?
Tiedän sen, että anoppi on todella yksinkertainen tyyppi, eli monet hänen tekosensa ovat varmaan ihan yleisen ymmärtämättömyydenkin tuotosta. Mutta tiedän senkin, että hän on todella katkeroitunut ja teräväkielinen muiden arvostelija, joka tekee pirullisia asioita ihan vain loukatakseen muita.
Esim. ulkomaan matkoiltaan appivanhempani (anoppi kirjoittaa) lähettävät AINA postikortin, jonka osoittavat vain miehelleni eli pojalleen, minulle eivät edes toivota terveisiä tms. Tuon kanssa nyt voin elää, kun se kohdistuu suoraan minuun, mutta tuo toisen ihmisen syntymäpäiväkortti koskettaa minun lisäkseni muitakin: päivänsankaria ja kaikkia niitä, jotka kortin lukevat. Ehkä he ihmettelevät hekin, miksei nimeni ole joukossa ja onkohan mieheni ja minun tiet nyt eronneet?
Vai maksaako puolisot vielä erikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille aktiivisesta viestinvaihdosta. Tässä pari selventävää vastausta.
Olemme olleet mieheni kanssa kihloissa jo 7 vuotta ja asuneetkin yhteistaloudessa yli 8 vuotta. Naimisiin menimme pari vuotta sitten maistraatissa vain todistajien läsnäollessa, tätä ei esim. anoppi edes tiedä. Häätilaisuus, jossa siunaamme liittomme aiomme pitää myöhemmin, kuitenkin muutaman vuoden sisällä. Miniänään anoppi minut useimmiten (varmaan riippuu siitä, mistä kulloinkin anopilla tuulee) muille esittelee.
Jos tilanne todella on niin, ettei minua ole kelpuutettu "näillä julkisilla meriiteillä" (pitkä yli 10 v. parisuhde, kihlaus, yhdessä asuminen, osallistuminen JOKAISEEN perhejuhlaan jne.) perheeseen ja vasta naimisiinmeno sen anopin mielestä tekee, saa anoppi pitää oman sisäsiittoisen perhekäsityksensä! Hän ei siis ilmeisesti ole ymmärtänyt poikansa olevan tosissaan kanssani? Paljonpa on luottoa omaan kasvatustulokseen...
Huomasin nimeni puuttumattomuuden, kun istuin lahjapöydän vieressä ja näin kaksiosaisen onnittelukortin. Häpeä oli valtava. Olisin tahtonut vajota maan alle: ihan kuin mua ei olisi edes olemassa. Ehkä anoppi ei olisi mua sinne tahtonutkaan?
Tiedän sen, että anoppi on todella yksinkertainen tyyppi, eli monet hänen tekosensa ovat varmaan ihan yleisen ymmärtämättömyydenkin tuotosta. Mutta tiedän senkin, että hän on todella katkeroitunut ja teräväkielinen muiden arvostelija, joka tekee pirullisia asioita ihan vain loukatakseen muita.
Esim. ulkomaan matkoiltaan appivanhempani (anoppi kirjoittaa) lähettävät AINA postikortin, jonka osoittavat vain miehelleni eli pojalleen, minulle eivät edes toivota terveisiä tms. Tuon kanssa nyt voin elää, kun se kohdistuu suoraan minuun, mutta tuo toisen ihmisen syntymäpäiväkortti koskettaa minun lisäkseni muitakin: päivänsankaria ja kaikkia niitä, jotka kortin lukevat. Ehkä he ihmettelevät hekin, miksei nimeni ole joukossa ja onkohan mieheni ja minun tiet nyt eronneet?
avovaimon paikan. Jotenkin tuntuu siltä, ettet ole aivan tervetullut perheeseen. Ikävää.
Jos olisin avokki ilman lapsia tai edes kihloja tuon anopin pojan kanssa, en lotkauttaisi korvaakaan - eihän silloin ole virallista asemaa perheessä, niin että turha suuttua. Ajattelisin asian niin, että mies on osallistunut lahjaan ja siinä se. Mutta eri asia, jos olette kihloissa ja/tai teillä on yhteiset lapset, silloin olisi ehkä ollut asiallista mainita myös sinut kortissa.
pässi tämän kirjoittanut. Vihan ihmisissä täyttä idioottimaisuutta ja tämän kirjoittaja on juuri siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähimmiltään? Alkaa tuntua siltä, ettei ap:n perhe-elämässä kaikki ole ihan kohdallaan tai vähintääkin hän asuu Porvoossa.
ihme kommentteja muuten täällä. Meillä ainakin ihan päivänselvää että jos mieheni esim maksais osuuden jostain lahjasta automaattisesti se tarkoittaisi sitä että myös MINÄ olen siitä maksanut. Kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen ei tätä kyseenalaistaisi mutta palstalla nyt onkin paljon vähemmällä järjellä varustettuja ihmisiä :D
Ensi kerralla ostatte sitten ihan oman lahjan ja kortin ja anoppi hommatkoon omansa eikö niin? Ja kun lähetätte postikortteja ulkomailta jätätte sen anopin kääkän ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
papin aamenen jälkeen. Kertoo kyllä sivistyksen tasosta jotain...
että edes avomiehensä olisi sitä osuutta maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihme kommentteja muuten täällä. Meillä ainakin ihan päivänselvää että jos mieheni esim maksais osuuden jostain lahjasta automaattisesti se tarkoittaisi sitä että myös MINÄ olen siitä maksanut. Kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen ei tätä kyseenalaistaisi mutta palstalla nyt onkin paljon vähemmällä järjellä varustettuja ihmisiä :D
Ensi kerralla ostatte sitten ihan oman lahjan ja kortin ja anoppi hommatkoon omansa eikö niin? Ja kun lähetätte postikortteja ulkomailta jätätte sen anopin kääkän ilman.
Ja vaikuttaa tosiaan vähän siltä, et ap on Porvoosta.
lähimmiltään? Alkaa tuntua siltä, ettei ap:n perhe-elämässä kaikki ole ihan kohdallaan tai vähintääkin hän asuu Porvoossa.
Kiero. En keksi mitään järkevää syytä, että vuosikausia olisi jo naimisissa mutta ei asiaa viitsi kertoa.
touhua on. En voisi kuvitellakaan että esim oma anoppini toimisi tuolla tavalla eli raapustelisi poikansa nimen korttiin mut jättäis mut mainitsematta...te palstalaiset olette NOLOJA jos tosiaan olette sitä mieltä että tuo on normikäytöstä. Menkää kasvamaan vielä hei!
Miksi hän sallii tuollaisen sivuuttamisen? Ja miksi ihmeessä hän notkuu siellä kuin pikkupoika äitinsä lahjoissa ja korteissa? Miksei hän hanki perheensä edustajana lahjaa sukulaiselleen ja kuittaa sitä jämäkästi perheensä edustajana sinun ja hänen nimillään?
ja siis asutte saman katon alla? Mutta ette ole edes kihloihin menny? öööh. Täytyy sanoa, että jos omilla pojillani olis tuollainen tilanne, entodellakaan tietäisi pitäiskö vaiko eikö merkata tätä seurustelu kumppania korttiin. oikeasti en olis ilkeä mutta en tietäisi. Koska kysähän ei olis mistään muusta, kuin tyttöystävästä. enkä kokis olevani edes anoppi.
Jotainhan kertoo sekin, ettei ukko ole sinua sitonut itseensä vaan pitää portit avoimena.. huhahei. Itse kyllä kyselisin jo pojaltani parinvuoden jälkeen että mikä on homman nimi..
mielestä on tyhmää mennä naimisiin tai kihloihin. Naurettavaa sormusten vaihtoa ja prinsessa juhlaa. En tykkää kummistakaan... Ollaan oltu yhdessä 20 v, vanhin lapsista 10 v eikä ole tullut mieleenkään mennä naimisiin. Naurettavaa puuhaa! Ei kerro sitoutumisesta mitään. Se että toinen täytyy kahlita sormuksilla tuntuu kyllä tosi pahaenteiseltä.
Alue: Aihe vapaa
tuppautua johonkin kimppalahjaan - saati tunkea kyläpaikkaan maksamatta osuuttani ja kirjoittamatta nimeäni.
Minun appivanhempani jättivät minun nimeni pois sekä kihlajaislahjastamme että häälahjastamme. Repikääs siitä!
Ja miehen siskojeni käsitys kimppalahjasta oli pitkään se, että he tilasivat minulta kalliin lahjan, eivät edes kysyneet miten voisivat maksaa osuutensa, mutta luovuttivat sitten "kimppalahjan" aina suurieleisen näyttävästi...