Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko?

luokitella vihapuheeksi? Minusta menee siihen kategoriaan helposti.

Silti ihmetyttää henkilöt jotka ovat niin vastuuttomisa että harrastavat heteroseksiä, josta tietävät mahdollisesti tulevansa raskaaksi, sellaisessa tilanteessa missä raskaus ei sopisi. Miksi? Eikö silloin voisi tehdä jotain muuta? Pussailla, hyväillä, tai runkkailla, mutta jättää se solunesteiden vaihto muihin hetkiin. Teini-iän jälkeen kaikki kuitenkin tietävät mistä ja miten lapset tulevat joten yllätysraskauksia ei voi olla. Voiko oikeasti olla sellainen hinku saada munaa pilluun että sen eteen voisi vaikka tappaa lapsen? Sitä minäen ymmärrä. Aikuisten juttuja tehdään kun ollaan valmis kantamaan aikuisen vastuu. Muihin tilanteisiin on sitten muut jutut, sellaiset mihin ei liity vastuu toisen elämästä.

En ole koskaan käsittänyt miksi abortinvastustajien mielestä alkion, ihmisen AIHEEN, kantajassaan kiinni kasvavan lisäkkeen mekaaninen elämä olisi jollain tavalla arvokkaampi kuin sitä kantavan täysikasvuisen, kehittyneen ja ajattelevan ihmisnaisen elämä. Miksi hänen pitäisi joutua kärsimään suhteetonta fyysistä sekä psyykkistä tuskaa ei-toivotun lapsen vuoksi, kun mahdollista olisi myös pysäyttää lapsen kehitys jo potentiaalivaiheessa kokonaan?



Liekö tässä sitten taustalla joku todella kieroutunut kristinuskon syntikäsitys, jonka mukaan syntymätön lapsi on vielä synnitön ja puhtoinen kun taas varttunut nainen alempiarvoinen, syntiin elämänsä aikana ehtinyt kurja alistettava olento.



Tsygootti ei ole ihminen, hedelmöittynyt mätimuna ei ole kala, perhosenmuna ei ole perhonen.



Joskus vain on tehtävä valintoja.

Nyt on pakko sanoa, että en kadu. Surullinen olen, että asiat menivät niin kuin menivät. Olisiko niiden kulkua voinut estää? En tiedä, luultavasti ei. Jossain toisessa tilanteessa minusta olisi ollut sillekin alkiolle varaa luovuttaa elintilaa itsestäni. Mutta tuossa tilanteessa se oli erittäin tärkeä päätös.



Ei auta kaihoaminen, ei suru, ei muistelu.

Olet sairas, jos pidät sikiötä vauvana.

Omasta abortistani on yli 20 vuotta enkä ole kertaakaan (!) katunut tekoani. En ole jäänyt itkemään niiden keskenmenojenkaan perään joita on ollut, enkä siittiöiden, jotka ovat menettäneet mahdollisuutensa kehittyä sikiöksi...

Olen sitä mieltä että ihmisten, myös muiden kun asianomaisten pitäisi vaikuttaa vielä enemmän syntyvyyteen ja siihen ketkä saavat olla vanhempia (pitkäaikaiset huumeriippuvaiset, alkoholistit, tietyt mielenterveysongelmaiset, murhaajat, pahoinpitelijät, pedofiilit jne).

Olen onnellinen lapsista, jotka minulla on itsellä ja niistä jotka liittyvät jotenkin elämääni. Olen omistautunut näille lapsille.

Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko? En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

Niin, tosiaan! En minä vauvaa abortoinut. Viikolla +5 ei sen kummempaa vauvaa vielä kasvanut. Ei sydäntä, ei käsiä, ei aivoja. Vaan jakautuvaa massaa.

mun sisko ei ole varma onko tehnyt 8 tai 10 aborttia, mutta yhdestäkään ei ole menettänyt yöuniaan. Kiroilee vain kun firma(on maksullinen nainen) on pakosta suljettuna jonkun aikaa. Tosin olen kuullut että seksistä paljaalla tienaa enemmän kuin suojattuna, joten nuo ihanat ihmisen alut ovat vain markkinatalouden harhakuteja.

Kyllä, mieli on ihan hyvä näin abortin jälkeenkin.



Joku katuu, toinen ei.



Ja vauvaahan ei siis pääsääntöisesti abortoida, vaan alkio.

En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

Olet todella sairas, sydämetön ja julma!!!