Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko?

nämä elämää suuremmat moralisoitsijat jonottavat ja vaativat nopeaa pääsyä seulontoihin ja ultriin, että saadaan seulottuja ne ikävät sikiöt pois. Mun mielestä on niin naurettavaa, että abortti on muka paha asia, mutta seulonnat ja vastaavat ei. Samaan siinä pyritään.

Siinä vaiheessa elämää lapsi ei ollut toivottu ja jokaisella on oikeus edes syntyä sellaisena. En koskaan pohdiskele asiaa, aika mitätön juttu tuo abortointi. Multahan putoaa hiuksiakin päivittäin, en mä solujen perään itke.

Omalle kohdalle osui nuorena kaksi aborttia, joita en ole koskaan katunut. Sitä kylläkin, että ensimmäisen kohdalla olin liian lapsellinen suostuessani yhdyntään ilman ehkäisyä (ikää oli 19v ja oli 100% kokematon ja tietämätön kaikesta), toisella kertaa ehkäisy petti. Kumpaakaan lasta en olisi voinut synnyttää, joten en edes miettinyt pitäväni lasta, enkä siis keskeytystä jäänty kummallakaan kerralla murehtimaan.

En vieläkään voi ymmärtää miksi ihmisille raskauden keskeyttäminen on niin kamala asia. En, vaikka nyt minulla on useampikin lapsi. Mielestäni naisella on oikeus valita synnyttääkö lapsen, vielä raskauden jo alettuakin.

Nämä lapset, jotka olen nyt saanut, ovat minun. Heitä en olisi koskaan edes harkinnut abortoida, en vaikka kahden viimeisen kohdalla oma terveyteni oli jo vaakalaudalla. Mutta nyt en enää haluaisi abortin osuvan omalle kohdalleni, joten nyt minun onkin sitten steriloitu. Hyvä näin.

tehty 1 abortti, mutta mies käytti lapsuuttani niin hyväksi. Vasta kun suhde oli loppunut, tajusin kuinka idiootti olin. Muut naiset tuli ravintolassa kertomaan miehen pettäneen mua ja toinen vaan pyöritteli päätä. Laittoi mun maksamaan ravintolalaskut kesäduunirahoista ja tuhat muuta juttua. Kun kerroin olevani raskaana tuli syytökset se ei ole mun ja kertoi asiasta kaikille tutuille.

Vieläkin puistattaa mies kun ajattelen. Tietenkin olisin lastani rakastanut, mutta oikeesti kaikki asiat miehen kanssa olis mennyt niin ristiin että en tiedä mitä lapsesta olisi tullut.

Parempi kaikille näin.

Kun olin 22, jouduin elämässäni tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa ratkaisu. Olin juuri eronnut poikaystävästäni, joka oli siis tämän sikiön siittänyt, olin yksin toisella puolen maapalloa vaihdossa. Sain tietää olevani raskaana ja marssin suoraan paikalliselle klinikalle ja jälkikäteen ehkäisin lapsen.



Kun palasin Suomeen, ex otti yhteyttä ja halusi viritellä suhdettamme uudelleen. Olin edelleen häneen rakastunut ja halusin kokeilla vielä uudelleen. Eräänä aamuna kerroin hänelle että tein abortin reissussa ollessani. Poikaystävä suuttui ihan silmittömästi, hänen mielestään minun olisi pitänyt synnyttää hänelle lapsi. Selitin miltä minusta tuntui olla yksin sen asian kanssa ja muistutin häntä siitä, että yritin useampaan otteeseen soittaa hänelle ja laitoin sähköpostia (olisni siis kertonut olevani raskaana) mutta hän ei suostunut puhumaan kanssani. Hän kuitenkin syytti minua tästä asiasta, hänen mielestään tein väärin ja minun olisi pitänyt tehdä vauva YKSIN ja TOIVOA että hän olisi halunnut osallistua lapsensa elämään tai ylipäänsä kantaa vastuunsa tässä asiassa.



Tämän tullessa esiin, nousin ylös sängystä, puin vaatteeni ja lähdin kotiin enkä ole kertaakaan katsonut taakseni. Tuollaisten raukkojen takia ei välttämättä ole edes muita vaihtoehtoja.

ja muutenkin, olisit voinut antaa lapsen adoptioont ms. tai olla yh!!!!! miten voit elää itsesi kanssa ja pitää itseäsi kärsijänä?????

Kun olin 22, jouduin elämässäni tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa ratkaisu. Olin juuri eronnut poikaystävästäni, joka oli siis tämän sikiön siittänyt, olin yksin toisella puolen maapalloa vaihdossa. Sain tietää olevani raskaana ja marssin suoraan paikalliselle klinikalle ja jälkikäteen ehkäisin lapsen.

Kun palasin Suomeen, ex otti yhteyttä ja halusi viritellä suhdettamme uudelleen. Olin edelleen häneen rakastunut ja halusin kokeilla vielä uudelleen. Eräänä aamuna kerroin hänelle että tein abortin reissussa ollessani. Poikaystävä suuttui ihan silmittömästi, hänen mielestään minun olisi pitänyt synnyttää hänelle lapsi. Selitin miltä minusta tuntui olla yksin sen asian kanssa ja muistutin häntä siitä, että yritin useampaan otteeseen soittaa hänelle ja laitoin sähköpostia (olisni siis kertonut olevani raskaana) mutta hän ei suostunut puhumaan kanssani. Hän kuitenkin syytti minua tästä asiasta, hänen mielestään tein väärin ja minun olisi pitänyt tehdä vauva YKSIN ja TOIVOA että hän olisi halunnut osallistua lapsensa elämään tai ylipäänsä kantaa vastuunsa tässä asiassa.

Tämän tullessa esiin, nousin ylös sängystä, puin vaatteeni ja lähdin kotiin enkä ole kertaakaan katsonut taakseni. Tuollaisten raukkojen takia ei välttämättä ole edes muita vaihtoehtoja.

Oikein hyvä olo on enkä ole katunut tippaakaan! Tekisin toistekin jos tarve olisi.

Ei kaduta pätkän vertaa, en hetkeäkään kuvitellut että voisin pitää lapsen kun tulin vahingossa raskaaksi, nuoruuden hölmöyden takia.



Osaan kyllä sen verran ajatella elämääni eteenpäin että tiedän millaisia seurauksia olisi ollut siitä että olisin kouluttamattomana, rahattomana pikkutyttönä tehnyt lapsen. Kaikki pääsimme helpommalla ihan tuon yksinkertaisen toimenpiteen kautta.



Minulla ei ollut paha olo kuin sen toimenpiteen ajan, ja sekin vain fyysisesti. Sen jälkeen suuri helpotus... Kiva tietää minne se kuuluisa kamala katkeruus ja katuminen ja paska olo meni. Ap, sinun päähäsi se näyttää menneen! Niin kuin monen muunkin abortoineen "katkeruudet". Pidäpä siis hyvänäsi, ap.



Olen aivan samaa mieltä siitä että moni teinilikka synnyttää vahinkolapsensa aivan turhaan. Se tehdään siksi kun "abortti on murha" ja "se tuntuu niin julmalta" ja "vauvat on ihaniii". Sitten ne ovat katkeria ja istuvat kotonaan lihomassa sen vauvan kanssa eivätkä koskaan enää mene töihin tai kouluttaudu. Ja kirjoittelevat nettiin tuollaisia aloituksia kuin ap. ;)

ja muutenkin, olisit voinut antaa lapsen adoptioont ms. tai olla yh!!!!! miten voit elää itsesi kanssa ja pitää itseäsi kärsijänä?????

en tajua, mitä keuhkoat? Jos suhde on päättynyt ja mies lapsellisuudessaan ei vastaa yhteydenottoihin, ei tuo kummoinen tyyppi ole.

Ja jokainen tietää omat voimavaransa. Jos ei halua yksinhuoltajaksi, ei halua. Ja tosiaan, sellaista lakia ei ole, että lapsi pitää synnyttää ja antaa adoptioon. Aika kammottava ajatus äidin kannalta sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti.

Tässä maailmassa elää miljoonia lapsia, joiden olisi ollut parempi olla koskaan syntymättä; lapsia, joiden alkoholisti-, narkkari- tai muusta syystä täysin vanhemmiksi kykenemättömien vanhempien olisi suonut päätyvän aborttiin. Perustelisitko minulle nyt oikein viisaasti (fiksu kun selvästi olet) että miksi ihmeessä on parempi elää kärsimystä täynnä oleva elämä kuin olla koskaan syntymättä?

Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko? En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

kärsivät mielenterveyden ongelmista ja persoonallisuus on jotenkin repaleinen. Sikiötä rakastetaan, mutta toivotaan pahinta mahdollista kohtaloa naiselle! Hyvä kristitty, justiinsa:

Muiden abortit häiritsevät niin paljon, että pitää jatkuvasti jankuttaa kaikilla foorumeilla, vaikka ihan tietoa asiasta on yllin kyllin saatavilla: abortilla on inhimillinen merkitys naisen ja koko hänen perheensä kannalta. Yhteiskunnallisestikin.

En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

kun ylennät itsesi muiden yläpuolelle moralisoimalla asiaa, joka ei sinulle pätkääkään kuulu. Onko sinulla kultainen sädekehä pääsi päällä? Ovatko omat valintasi aina olleet oikeita? Kerropa minulle ensin se. Monikaan ihminen ei huvikseen aborttiin päädy.

En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

P.S. En ole tehnyt aborttia en!

Takana 2 aborttia, ikää n.40v, 2 alle kouluikäistä lasta. Ensimmäisen abortin tein, kun olin oli nuori, täysin varaton, koulut kesken ja raskaudesta kerrottuani silloinen poikaystäväni sanoi, että olisi painajainen, jos pitäisin lapsen. Abortin jälkeen hän jätti minut; olimme seurustelleet 4vuotta. Toinen keskeytys: ihan vasta hiljattain. Olin lopettnut pillerit ja vaihtamassa kierukkaan - en edelleenkään muita tai tiedä ( alkoholista ei ole kyse ) miten raskaus on teknisesti voinut saada alkunsa, koska olimme vaihdon aikaa mielestämme todella tarkkoja. No, näin kuitenkin kävi, tulin raskaaksi ja ahyvin raskain mielin päädyin keskeytykseen. Meillä on kaksi pientä lasta, miheni on menestynyt ja varallisuuttakin meillä jonkin verran on, lapset ovat terveitä, mutta kovin haastavia. Itse en ole oikein löytänyt paikkaani elämässä, olen kuin tuuliajolla edelleen, vaikka ulkoiset puitteet ovatkin kunnossa. Päädyin keskeytykseen, koska näin uskon olevani parempi äiti näille kahdelle pienelle lapsellemme, jotka meillä jo on. Olen hauras, vaikka haluaisin olla vahva. AP - saat anteeksi lapsellisen ja ilkeän aloituksesi, koska tekstistäsi näkee, ettet ollenkaan ymmärrä, mistä puhut. Kaikkea hyvää sinulle; toivottavasti sulla menee aina kaikki elämässäsi niin, kuin toivot ja suunnittelet.

Abortin jälkeenkin fiilikset olleet ihan hyvät, koska ratkaisu on taatusti ollut se paras, enkä ole ikinä hetkeäkään katunut.

Jos ehkäisystä on huolehdittu ja siitä huolimatta tulee raskaaksi, on minusta raskaudenkeskeytys ihan oikea vaihtoehto. Kyllä niitä ei-toivottuja lapsia tänne maailmaan pusketaan ihan liikaakin, ja niitä sitten hoidetaan yhteiskunnan voimin ja rahoin.



Itsellä takana yksi abortti eikä kaduta eikä mietitytä tippaakaan.

mutta olen sinut asian kanssa ja ei ole katumusta.

Olen parempi äiti jo syntyneille lapsilleni. Ja He Menevät Aina Alkion Edelle!

ilman lapsen isää (ai niin mutta olisinhan voinut toivoa häntä takaisin) ja opiskelut kesken???? Mitä idiootteja te oikein olette? Miten olisin voinut lapsesta huolehtia? yksin? ilman koulutusta ja työpaikkaa? Joopajoo todellakin.

ja muutenkin, olisit voinut antaa lapsen adoptioont ms. tai olla yh!!!!! miten voit elää itsesi kanssa ja pitää itseäsi kärsijänä?????

Kun olin 22, jouduin elämässäni tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa ratkaisu. Olin juuri eronnut poikaystävästäni, joka oli siis tämän sikiön siittänyt, olin yksin toisella puolen maapalloa vaihdossa. Sain tietää olevani raskaana ja marssin suoraan paikalliselle klinikalle ja jälkikäteen ehkäisin lapsen.

Kun palasin Suomeen, ex otti yhteyttä ja halusi viritellä suhdettamme uudelleen. Olin edelleen häneen rakastunut ja halusin kokeilla vielä uudelleen. Eräänä aamuna kerroin hänelle että tein abortin reissussa ollessani. Poikaystävä suuttui ihan silmittömästi, hänen mielestään minun olisi pitänyt synnyttää hänelle lapsi. Selitin miltä minusta tuntui olla yksin sen asian kanssa ja muistutin häntä siitä, että yritin useampaan otteeseen soittaa hänelle ja laitoin sähköpostia (olisni siis kertonut olevani raskaana) mutta hän ei suostunut puhumaan kanssani. Hän kuitenkin syytti minua tästä asiasta, hänen mielestään tein väärin ja minun olisi pitänyt tehdä vauva YKSIN ja TOIVOA että hän olisi halunnut osallistua lapsensa elämään tai ylipäänsä kantaa vastuunsa tässä asiassa.

Tämän tullessa esiin, nousin ylös sängystä, puin vaatteeni ja lähdin kotiin enkä ole kertaakaan katsonut taakseni. Tuollaisten raukkojen takia ei välttämättä ole edes muita vaihtoehtoja.

itse pohdin aborttia täällä pari vuotta sitten ja päädyin sitten pitämään lapsen. Suurin osa täällä oli sitä mieltä että abortti olisi siinä elämäntilanteessani pitänyt tehdä. Kerroin sitten ratkaisustani pitää lapsi ja minut teilattiin täysin. Eli teit niin tai näin, av-palstalaisten mielestä teet aina väärin ;)



t. ihanan lapsen äiti

Katso meidän pitää toimia synnytyskoneina ja antaa ne vauvat adoptioon lapsettomille pareille :D. Maailma pelastuu.

Tein abortin nuorena. En ikinä katunu asiaa mitenkää lähinnä oli helpottunut olo. Vois sanoo että se oli elämäni paras päätös mut ei siinä ollu mitää miettimist nii kuulostaa hassulta. Menin toimenpiteen jälkee hesee enkä pahemmi enää miettiny asiaa. En ikinä laskenu et kuinkas vanha se kakara nyt olis jne. En edes muista kuinka kauan siitä on aikaa.Ainoa ahdistus tilanteessa oli se että halusin sen olion itsestäni mahd nopeasti pois. Ja ehkä itse joudut joskus samaan tilanteeseen ja lopetat sitte ton paskan jauhannan.