Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko?

mutta en kadukkaan. olin nuori ja täysin hunigolla, ja pelkäsin lapsen tuskin olevan tervekkään kun melkein koko ensimmäiset 10vko viinaa menny kurkusta alas. olin juuri jääny työttömäksi, ja tuntu kun kaikki olis siihen loppunu.



tosin se pysäytti ja elämä rauhottu sen jälkeen, joten tavallaan kiitolinenkin siitä että olen joutunut niin tekemään ja nyt odotan samalle miehelle ensimmäistä syntyväksi.

Miksi tuollaisia asioita pitää vatvoa ja pohtia ja murehtia ja syyllistää niinkuin sinä teet? Mitä sillä saavuttaa? Oletko ikinä tehnyt aborttia, kun olet noin viisas ap?

Ihan oikeasti, on tilanteita jolloin raskaus ei ollut suunniteltu, jolloin tukiverkostoa ei ole. Tottakai lapsi voisi syntyä myös tällaiseen tilanteeseen, mutta miksi pitäisi, jos ei ole pakko? Suretko jokaisia kuukautisiakin, kun yksi munasolu valuu hedelmättömänä tyhjään, vaikka siitä olisi voinut tulla yksi ihana ihmiselämä?

Olivat ehdottomasti oikea ratkaisu. Enkä koe tunnontuskia, koska en pidä alkiota ihmisenä. Varmaa on, etten tänä päivänä olisi näin tasapainoinen ja hyvä äiti lapslleni, jos olisin siinä iässä joutunut ottamaan äidinroolin, aivan liian varhain.

Hetkeäkään en ole aborttia katunut. Miksi olisin? Tein päätöksen sen hetken tietojen mukaan ja olen siihen päätökseeni tyytyväinen. Miksi en olisi?

On hyvä fiilis olin silloin 18.v ja en halunnut lasta ja se sattui hirveästi kun vauva potki vatsalla ja tein abortin sillä vauvan takia olisin: Lihonnut kärsinyt raskaus kivuista. Enkä olisi voinut harrastaa liikuntaa tai olla töissä ja pitäisi olla kotona ja oksentaa ja kärsiä I hate it!

miksi abortti olisi kovin erilainen ratkaisu ehkäisyn käyttöön verrattuna, jos ehkäisy on pettänyt.



Jos siis ei halua lasta ja tämän vuoksi ehkäisyä, mutta tulee siitä huolimatta raskaaksi, ei minusta ole kovin suurta eroa keskeyttää raskautta tämän huomattuaan. Se oli alkuperäinen suunnitelmakin, jonka toteutumiseen ei voinut vaikuttaa enempää mitä jo yritti.



Tietoinen suojaamaton seksi, siitä koitunut raskaus ja sen keskeyttäminen ovat kyllä melkoista pöllöilyä, mutta en tuomitse toisten ratkaisuja. Joskus ihmiset pöllöilevät.

Imisellä on alku ja loppu. Ei ihmisyys yhtäkkiä putkahda matkan varrella.

vaan raskauden lopettaminen. Ehkäisyssä estetään elämän alkaminen, abortissa lopetetaan elämä.

mutta sosiaalisella tasolla minusta samaa perhesuunnittelun/lapsensaannista päättämisen jatkumoa.

paljon parempi, kun niillä, jotka tekee sen lapsen, kun "vauvat on niiiin ihania" ja sit se lapsi on heitteillä, kun ei se ollukaa kivaa....

ja lisäksi pahoja vaurioita mm. sydämessä ja keuhkoissa. Onko sinulla nyt hyvä mieli, ap?

jos joudun tekemään abortin jos huomaankin olevani raskaana vatsan röntgenkuvausten jälkeen. sitten on pakko tehdä abortti jota vastaan eniten maailmassa olen. Eli viikkoa ennen kuvausta kondomi rikki...

Riipuen tietysti miltä alueelta röntgenkuvat otetaan, ei abortti ole "pakollinen". Itse synnytin täysin terveen vauvan, vaikka minulle tehtii useampikin kuvaus ensimmäisen kolmanneksen aikana. Kerroin raskaudestani hoitajalle, joka vielä varmisti lääkäriltä, että minusta voi röntgenkuvia ottaa. Lyijyliivejä kylläkin laitettiin vatsani peitoksi usemapi...

Kumpaakaan en kadu. Abortin jälkeen on aina ollut huojentunut olo.

Ei tietenkään ole hyvä mieli itse abortin kokemisesta. Se on naiselle rankka paikka, fyysisesti ja henkisesti. Itse aborttia tekona en ole koskaan katunut.



En ymmärrä tätä kysymystä. Miksi aina oletetaan, että nainen katuu aborttia. Uskoisin, että ihmiset noin yleensä osaavat tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, sillä jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija. Aika harvoja aikuisiän päätöksiä olen joutunut katumaan, sillä mietin ensin.



Mielestäni lapsia tehdään ihan liikaa. Aborttia ei viitsitä tehdä, mutta ei olla valmiita äideiksikään. Ei ihmiselämä ole pyhää, ennen kun annamme sille merkityksen. Toki haluttuna ja odotettuna syntynyt vauva on omalle perheelleen pyhä asia.

Juuri tällä hetkellä ei ole hyvä mieli mutta sillä ei ole mitään tekemistä abortin kanssa (tosin ap ja moni muu haluaisi ehkä nähdä tässä karman lain toteutumisen).



Tosiasia on, että jos olisin aikanaan vielä kaksoset tehnyt, olisin ollut ihan hajalla jo vuosia sitten. Nyt olen jaksanut olla äiti lapsilleni vähintäänkin kohtalaisesti. Minusta olisi ollut tarpeetonta ja julmaa rangaista jo syntyneitä lapsiani ehkäisyn pettämisestä.

Abortti oli silloisessa elämän tilanteessani ainoa mahdollinen ratkaisu. Jos olisin valinnut toisin, tässä maassa olisi yksi huostaanotettu lapsi enemmän.



Kannatan sydämmeni pohjasta sitä, että nainen saa päättää itse omasta kehostaan. Joissakin tapauksissa, kuten ap ja kaltaisensa, kannatan myös jälkiaborttia. Maailma olisi paljon parempi paikka.

Onko sinulla nyt hyvä mieli kun tiedät pahoittaneesi usean naisen mielen?



Kumma juttu, ettei ap kykene ymmärtämään ihmisten erilaisia elämäntilanteita.



Vaikka itse en ole aborttia tehnyt, en silti usko että siihen kukaan päätyisi kevein perustein, miettimättä ja ilman syyllisyyden tunteita.

kun sä olet noin ymmärtämätön? Onko? Onko?



t. ei yhtäkään aborttia tehnyt mutta vaikean valinnan ymmärtävä.

viikkoa ennen strelisaatioon menoa huomasin olevani raskaana. Tein abortin, enkä ole katunut.

Takana 2 aborttia, ikää n.40v, 2 alle kouluikäistä lasta.



Ensimmäisen abortin tein, kun olin oli nuori, täysin varaton, koulut kesken ja raskaudesta kerrottuani silloinen poikaystäväni sanoi, että olisi painajainen, jos pitäisin lapsen. Abortin jälkeen hän jätti minut; olimme seurustelleet 4vuotta.



Toinen keskeytys: ihan vasta hiljattain. Olin lopettnut pillerit ja vaihtamassa kierukkaan - en edelleenkään muita tai tiedä ( alkoholista ei ole kyse ) miten raskaus on teknisesti voinut saada alkunsa, koska olimme vaihdon aikaa mielestämme todella tarkkoja. No, näin kuitenkin kävi, tulin raskaaksi ja ahyvin raskain mielin päädyin keskeytykseen.

Meillä on kaksi pientä lasta, miheni on menestynyt ja varallisuuttakin meillä jonkin verran on, lapset ovat terveitä, mutta kovin haastavia.

Itse en ole oikein löytänyt paikkaani elämässä, olen kuin tuuliajolla edelleen, vaikka ulkoiset puitteet ovatkin kunnossa.



Päädyin keskeytykseen, koska näin uskon olevani parempi äiti näille kahdelle pienelle lapsellemme, jotka meillä jo on.



Olen hauras, vaikka haluaisin olla vahva.



AP - saat anteeksi lapsellisen ja ilkeän aloituksesi, koska tekstistäsi näkee, ettet ollenkaan ymmärrä, mistä puhut.

Kaikkea hyvää sinulle; toivottavasti sulla menee aina kaikki elämässäsi niin, kuin toivot ja suunnittelet.