Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko?

Just joo, kaikkea sitä kuuleekin.

Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko? En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

kärsivät mielenterveyden ongelmista ja persoonallisuus on jotenkin repaleinen. Sikiötä rakastetaan, mutta toivotaan pahinta mahdollista kohtaloa naiselle! Hyvä kristitty, justiinsa:

Muiden abortit häiritsevät niin paljon, että pitää jatkuvasti jankuttaa kaikilla foorumeilla, vaikka ihan tietoa asiasta on yllin kyllin saatavilla: abortilla on inhimillinen merkitys naisen ja koko hänen perheensä kannalta. Yhteiskunnallisestikin.

En täysin olis aborttia kieltämässä; esim. raiskaus-tapauksissa, äidin hengen vaarantavissa tai sellaisissa, joissa sikiöllä ei ole mahdollisuutta elämään (aivot puuttuu tms). Tai jos odottava äiti on todella nuori, esim. alle 16v.

22-vuotiaan odottaisi jo pystyvän kantamaan vastuunsa. Kyllä mullakin on koulut kesken, mutta lapsi oli silti suunniteltu. Onpas kauheaa. Jatkan sitten, kun lapsi on n. 1,5 vuotta ja sittenkin jää vielä kotihoitoon.

Miksi ennen lasta pitäisi olla koko muu elämä jo valmiina: omakotitalot, autot, koulutukset ja hienot työt? Vaikka asuu vuokralla ja opinnot ovat kesken (toki vakityökin odottais, tosin osa-aikainen), niin miksi ei saisi/voisi hankkia lasta. Opintoihin voi palata; asuntolainan kerkeää ottaa myöhemminkin. Yhteiskunta tukee, jos jää yksin lapsen kanssa.

En kyllä voisi kuvitella tekeväni aborttia kuin siinä tapauksessa, että sikiö olisi elinkelvoton tai raskaus vaarantaisi mun hengen. Ja tää jälkimmäinenkin vain siksi, että lapseni tarvitsee mua (joku jo sanoikin, että olemassa olevat lapset menee edelle). Esikoisen ollessa kyseessä ottaisin riskin.

Just joo, kaikkea sitä kuuleekin.

,.

En täysin olis aborttia kieltämässä; esim. raiskaus-tapauksissa, äidin hengen vaarantavissa tai sellaisissa, joissa sikiöllä ei ole mahdollisuutta elämään (aivot puuttuu tms). Tai jos odottava äiti on todella nuori, esim. alle 16v. 22-vuotiaan odottaisi jo pystyvän kantamaan vastuunsa. Kyllä mullakin on koulut kesken, mutta lapsi oli silti suunniteltu. Onpas kauheaa. Jatkan sitten, kun lapsi on n. 1,5 vuotta ja sittenkin jää vielä kotihoitoon. Miksi ennen lasta pitäisi olla koko muu elämä jo valmiina: omakotitalot, autot, koulutukset ja hienot työt? Vaikka asuu vuokralla ja opinnot ovat kesken (toki vakityökin odottais, tosin osa-aikainen), niin miksi ei saisi/voisi hankkia lasta. Opintoihin voi palata; asuntolainan kerkeää ottaa myöhemminkin. Yhteiskunta tukee, jos jää yksin lapsen kanssa. En kyllä voisi kuvitella tekeväni aborttia kuin siinä tapauksessa, että sikiö olisi elinkelvoton tai raskaus vaarantaisi mun hengen. Ja tää jälkimmäinenkin vain siksi, että lapseni tarvitsee mua (joku jo sanoikin, että olemassa olevat lapset menee edelle). Esikoisen ollessa kyseessä ottaisin riskin.

Voisit vaikka ihan tutkia asiaa ja miettiä, mitä köyhyys on. Tai pätkätyöt. Et tiedä, mistä saat rahaa vaikka kahteen kuukauteen tai millä maksat opintovelkoja työttömänä olessasi. Ja voi olla ettet vuosiin saa työtä. Korkeintaan siivousta tai kassaa, jossa voit tienata huimat 800 euroa kokoaikaisena!

Sinä et voi tietää jokaisen naisen ja perheen elämään! Sulle ei ole kukaan diagnoosejaan tai tiliotteitaan tänne toimittamassa ja ei ole tarvekaan. Ja nykypäivänä et voi koskaan varma, saatko työtä ja miten maksat opistovelkasi. Niiden takaisinmaksussa yhteiskunta ei auta.

Oletko koskaan jonottanut toimeentulotukea? Oletko kokenut sen, ettei perusosa riitä edes ruokaan, vaatteisiin tai tv-lupaan? Pienituloiset ihmiset ovat yhä enenevissä määrin toimeentulotukiluukulla. Saat palkkaa, jolla et elä ja jopa minimiperusosankin alle jäät. Oletko vaikeasti sairas tai lapsesi? Miehisi on luultavasti hyväpalkkaisessa työssä, kun tänne kirjoittelet.

On otsaa, totta tosiaan! Energiavero nousee, ruoka kallistuu, bussilippujen hinnat nousevat, koulukirjojen hinnat nousevat, ruuan hinta nouseen, tv-lupa nousee ja silti kannustatte köyhyyteen hankkimaan lasta! Viimeistään kouluiässä lapsi syrjäytyy, jos äidillä ei ole ollut kanttia ja valmiuksia opiskella ja saada hyväpalkkaista työtä!

Jos sulla meni hyvin, ei tarkoita, että Liisalla tai Maijalla meni hyvin.

Minäkin tein vahinkolapsen. Ihana on, mutta raskasta ollut. Meillä vanhemmilla pitkäaikaissairaudet ja en voi enää tehdä työtä. Saan suurinpiirtein kansaneläkkeeen. Tein vastottain abortin. En edes kuvitellut tulevani raskaksi!

En täysin olis aborttia kieltämässä; esim. raiskaus-tapauksissa, äidin hengen vaarantavissa tai sellaisissa, joissa sikiöllä ei ole mahdollisuutta elämään (aivot puuttuu tms). Tai jos odottava äiti on todella nuori, esim. alle 16v.

22-vuotiaan odottaisi jo pystyvän kantamaan vastuunsa. Kyllä mullakin on koulut kesken, mutta lapsi oli silti suunniteltu. Onpas kauheaa. Jatkan sitten, kun lapsi on n. 1,5 vuotta ja sittenkin jää vielä kotihoitoon.

--

En kyllä voisi kuvitella tekeväni aborttia kuin siinä tapauksessa, että sikiö olisi elinkelvoton tai raskaus vaarantaisi mun hengen. Ja tää jälkimmäinenkin vain siksi, että lapseni tarvitsee mua (joku jo sanoikin, että olemassa olevat lapset menee edelle). Esikoisen ollessa kyseessä ottaisin riskin.

Tuosta kirjoitusksesta jäi hämmentynyt olo - mikä sinusta abortissa on siis väärin?

Ensimmäinen ajatus on toki sen lapsen tappaminen, mutta ilmeisesti et ajattele niin. Koska tuskin olet sitä mieltä, että ihmisiä saa vapaasti tappaa, jos on alaikäinen, raiskattu tai äiti. Sepä vasta moraaliton ja vastuuton ajattelutapa olisikin. Ilmeisesti mielestäsi sikiö ei siis ole kukaan, koska abortissa ei tapeta ketään.

Toinen mieleentuleva asia on se, että abortti olisi vastuutonta. En ymmärrä miksi se olisi, kun sikiön oikeudet eivät ilmeisesti sinua huoleta. Eikö vastuunkanto yleensä ole sitä, että omien tekojen seurauksia ei päästetä riistäytymään käsistä, vaan niiden suhteen tehdään harkittu päätös, joka toteutetaan. Mikä siis on vastuunkannon suhteen ero synnyttämisen, lapsen pois antamisen ja abortin suhteen?

En oikein ymmärrä tätä kirjoitustasi, voisitko avata ajatteluasi hieman?

Miten heikko toimeentulo muka liittyy siihen, onko abortti oikein vai ei?

Jos on sitä mieltä, että ihmisyys alkaa hedelmöittymisestä, miten köyhyys muka tekee siitä alkiosta vähemmän ihmisen?

Jos taas on sitä mieltä, että ihmisyys alkaa vasta myöhemmässä vaiheessa, mitä väliä on sillä, abortoiko, koska ei voi elättää lasta vai koska ei vaan huvita?

Toki voin avata.



Juu, abortti on mielestäni tappamista. Mutta tässä on nyt kuitenkin joitain lieventäviä asianhaaroja. En rinnasta siis jo syntyneen lapsen/aikuisen tappamiseen kuitenkaan.



Se, että ymmärrän abortin tietyissä tapauksissa, ei tarkoita, että sitä suosittelisin tai pitäisin hyvänä vaihtoehtona. Ymmärrän kuitenkin, että joissain tapauksissa ihmistä ei voi pistää vastuuseen. Siis jos on raiskattu. Tai jos on hyvin nuori, niin silloin siitä on kyllä opittava, mutta usein tuo alaikäisen lapsi jäisi tämän äidin vanhempien huolehdittavaksi. Ja he eivät kuitenkaan ole kuin korkeintaan välillisesti vastuussa raskaudesta.



Minusta voisi olla kohtuutonta pakottaa raiskattu nainen kantamaan 9kk lasta, joka tästä raiskauksesta on saanut alkunsa. Okei, toki ensimmäisenä pitäisi hakea jälkiehkäisypillerit (joita en pidä ehkäisynä, mutta ääritilanteissa nämäkin ymmärrän). Mutta eipä sitä välttämättä ihminen ajattele tuossa tilanteessa järkevästi.



Ja tuon, että ymmärrän, jos on jo lapsi/a, niin tarkoittaa sitä tilannetta, että äidin henki on todellisessa vaarassa raskauden takia ja lääkärit suosittelevat aborttia. Koska tässä tilanteessa sen olemassa olevan lapsen oikeus äitiinsä menee mielestäni edelle. En silti sano, että pystyisinkö itse tällöinkään tekemään aborttia. Mutta sanon vaan, että ymmärrän sen.



Joissain tilanteissa on nähtävä pienempi paha. Ehkä kirjoitin hätiköiden tuon hyvin alaikäisten kohdan. Mutta mielestäni se on lieventävä asianhaara. Aikuisen taas tulisi jo kyetä ottamaan vastuu teoistaan, eli jos ei ole terveydellisiä syitä tai raiskausta, niin en vain ymmärrä, miten kukaan voi tappaa oman lapsensa.



Siinäkin tapauksessa ymmärrän, jos ehkäisy on oikeasti pettänyt, ei siis minkään unohduksen takia. Ja jos kortsu hajoaa, niin varmaan aikuinen osaa ne jälkiehkäisypillerit hakea. Eiköhän ne ole juuri tällaisia tilanteita varten. Jos on huolehtinut asianmukaisesti ehkäisystä ja kantanut vastuunsa, niin silloin ymmärrän sen abortin, sillä ihminen on selvästi yrittänyt huolehtia siitä, että ei-toivottuja lapsia ei tule. Siis sanon, että ymmärrän, mutta lisään tähän, että en sitä kuitenkaan täysin hyväksy.



Raa´asti sanottuna: Jos seksiä haluaa harrastaa, varsinkin ilman ehkäisyä, niin seuraukset on kannettava. Ja muistettava sekin, että ehkäisy ei ole 100%.





Sitten vielä jatkan tuosta omasta tilanteesta, kun epäiltiin, että mies olisi hyvätuloinen. Olisikin.



Jos hän olisi hyvätuloinen, ei hänellä olisi varaa jäädä kotiin hoitovapaalle, kun minä jatkan opintojani. Tällä tarkoitan sitä, että sitten meidän elinkustannuksemmekin olisivat todennäköisesti korkeammat. Mutta nyt hän on määräaikaisessa matalapalkkaisessa työssä (todellakin kassa tai siivoja muuten saa kokopäiväisenä enemmän kuin 800e :D).



Eli siis; voi jäädä kotiin lasta hoitamaan. Sittenhän meillä jatkuu kotihoidontuki (korotuksineen ja kuntalisineen), asumistuki ei putoa ja meiltä ei mene päivähoitomaksuja. Eli rahatilanne suht koht +/- nolla verrattuna nykyiseen. Ja joo, eletään muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen sit Kelan tuilla. Hui kauheeta. Kuitenkin ennen lasta rahoitin opiskeluni työskentelyllä (matalapalkka-alalla, olihan siinä paljon duunia). Ja ennen näitä korkea-asteen opintojani olen tehnyt töitä toisen asteen jälkeen ja käynyt sivussa kurssejakin. Maksanut siis veroja ja opintojeni jälkeen maksan niitä enemmän.



Tämä selvitys, kun aina sitten joku paheksuu tuilla elämistä. No, maksaisi se päivähoito varmaan enemmänkin yhteiskunnalle. Ja mä asetan lapsen hyvinvoinnin ylpeyden edelle. Nää kotihoidontuet on kuitenkin tasapuolisesti jokaisen käytettävissä. Mun mielestä on tärkeää ansaita oma elantonsa, mutta kyllä siitä voi joustaa, kun lapset ovat pieniä. Koska sillä voi saada jotain rahaa arvokkaampaa.



Mun mielestä tärkeämpää on se ihmiselämä ja tosiaan heikoimpien oikeuksista huolehtiminen. Jos sitten joutuu jonkin aikaa elämään tuilla, niin mitä sitten? On aika materialistista ja pinnallista joidenkin ajatusmaailmat.



Ja en mä sano, että lapsi pitäisi pitää, jos ei koe sitä haluavansa. Mutta sen verran pitäisi vastuutaan kantaa, että pitää lapsesta huolen sen 9kk, kun se on mahassa. Jos siis itse on raskautensa aiheuttanut, niin kuin suurimmaksi osaksi on. Sen on velkaa sille lapselle. Hyviä adoptioperheitä kyllä on. Ja mä en ajattele tätä velvollisuutena näitä adoptiota haluavia/lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan, vaan tosiaan sitä omaa lasta.



Eli mun mielestä on oltava painavat perusteet, jos aikoo lapsensa tappaa.

Mutta hirveän mukavaa, että vastasit. Jaksaisitko selittää vielä lisää?

Juu, abortti on mielestäni tappamista. Mutta tässä on nyt kuitenkin joitain lieventäviä asianhaaroja. En rinnasta siis jo syntyneen lapsen/aikuisen tappamiseen kuitenkaan.

Ja en mä sano, että lapsi pitäisi pitää, jos ei koe sitä haluavansa. Mutta sen verran pitäisi vastuutaan kantaa, että pitää lapsesta huolen sen 9kk, kun se on mahassa. Jos siis itse on raskautensa aiheuttanut, niin kuin suurimmaksi osaksi on. Sen on velkaa sille lapselle. Hyviä adoptioperheitä kyllä on. Ja mä en ajattele tätä velvollisuutena näitä adoptiota haluavia/lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan, vaan tosiaan sitä omaa lasta. Eli mun mielestä on oltava painavat perusteet, jos aikoo lapsensa tappaa.

Tuossa vastauksessasi taas olet hirveän epäjohdonmukainen. Ensin sanot, että sikiön tappaminen ei ole oikeaa tappamista. Sitten sanot, että se on kuitenkin väärin. Sitten sanot, että se ei kuitenkaan ole niin väärin, etteikö esimerrkiksi vaivalloisuus isovanhemmille tai äidin paha mieli olisi täysin riittävä syy tehdä niin. Sitten sanot, että se on niin väärin, että vaivalloisuus äidille ei ole riittävä syy. Sitten lopuksi vielä sanot, että sikiön tappaminen on kuitenkin lapsen tappamista.

Peruongelma on siis mielestäni tämä:

Se, miten lapsi on saanut alkunsa ei vaikuta siihen, mikä se on. Raiskauksesta alkunsa saanut ja ehkäisyttömyydestä alkunsa saanut sikiö ovat olentoina tismalleen samanlaisia, ja jos niillä on joitakin oikeuksia, kuten oikeus elämään, tuo oikeus kuuluu tasapuolisesti molemmille.

Jos sanot, että sikiö on itsenäinen olento, jota kohtaan muilla voi olla velvoitteita, ja jolla on oikeus saada nuo velvoitteet toteutumaan, se mitä muut, kuten satunnaiset rasikaajat ja satunnaiset 14-kesäiset, ovat puuhastelleet, ei vaikuta noihin oikeuksiin ja velvoitteisiin. Muiden ihmisten virheitä ei voi kostaa sivullisille, ts. laittaa vahinkoa kiertämään.

Otetaan tähän ajatusleikki: Joku raiskaa naisen. Tämän jälkeen hän kiinnittää naiseen käsiraudoilla sattumalta ohi miehen. Miehen voi irroittaa käsiraudoista vain sahaamalla hänen kätensä irti, jolloin hän hyvin todennäköisesti kuolee lähes heti tai valmistamalla vara-avaimen, mikä taas on hyvin hidasta. Onko naisella moraalinen oikeus sahata miehen käsi irti ja todennäköisesti tappaa hänet, jotta hänen ei tarvitse ajatella raiskausta?

Jos noita sikiön oikeuksia voi vapaasti polkea (alaikäiset, äidit, raiskatut) sen ihmisyydessä on oltava jotain heikkoa ja alempiarvoista, jolloin myöskään huliviliäidin velvoitteet sitä kohtaat eivät voi olla kovin ehdottomia. Nuo vaateet kuitenkin perustuvat nimenomaan sikiön inhimillisyyteen, joka ei voi olla heikkoa joissain ja vahvaa joissain tapauksissa. Jos raiskattu saa luistaa, saavat myös muut, koska sikiöt ovat samanlaisia.

Kysymykseen tapetaanko abortissa ihminen/lapsi on siis kaksi vastausta, kyllä ja ei. Jos vastaus on kyllä, sikiön tappaminen ei poikkea moraaliselta luonteeltaan viisivuotiaan tappamisesta. Silloin raiskaus, nuoruus tai äitiys eivät oikeuta aborttia. Ei viisivuotiastakaan saa tappaa, koska hyötyjä on alaikäinen, viisivuotiaan olemassaolo tuottaa hyötyjälle ansaitsematonta tuskaa (raiskaustapaukset) tai koska viisivuotiaan tappaminen on edullista hyötyjän lapsille. Jos sikiö on siis ihminen, sen tappaminen on ongelma olsuhteista riippumatta ja pakottavien syiden tulee olla samantasoisia kuin sinua, minua tai meidän lapsiamme tappaessa.

Jos taas vastaus on ei, abortissa ei tapeta syntyneen ihmisen kaltaista ihmistä, herää kysymys siitä, mikä siinä tapetaan vai tapetaanko mitään. Silloin ei toki ole ongelma tehdä aborttia raiskatulle, mutta ei myöskään kenellekään muulle, mistään syystä. Tuolloin kun abortin oikeuttaa sikiön ihmisyyden puute, ei äidin ikävät oltavat.

Jos murha on väärin, eikö se ole aina väärin, jos asiaan ei liity pakottavia syitä? Jos taas nuo pakottavat syyt voivat olla kevyempiä kuin syntyneiden ihmisten tapauksessa, eikö se tarkoita, että sikiö on kauttaaltaa "vähempiarvoinen" ja velvoitteet sitä kohtaan ovat vähäisempiä muissakin suhteissa?

Jos siis sikiö on vähemmän kuin ihminen/lapsi, kun sen abortoi raiskattu nainen, miksi se muuttuu ihmiseksi/lapseksi, kun sen abortoi nainen, joka tuli raskaaksi, koska ei käyttänyt ehkäisyä?

Olin varma päätöksestäni silloin enkä jälkikäteen katunut pitkään aikaan kunnes vauvakuume iski. Tulinkin raskaaksi, mutta sain myöhäisen keskenmenon. Synnytin pienen, elottoman vauvan.



Sen jälkeen iski katumus, josta en taida päästä irti vaikka kuinka pyristelen. Mietin vaan, että mitä jos, mitä jos.

Oli jo pakko mennä nukkumaan, mutta nyy lapsi leikkii hetken itsekseen, niin yritän kirjoittaa nopeasti. Tosin se on vaikeaa tällaisessa aiheessa.



Siis missä väitän, että se ei olisi tappamista? Sitähän se on, mitäs muuta? Mutta en silti rinnasta syntyneen ihmisen tappamiseen. Siinä tapetaan sikiö; kielletään sitä kehittymästä lapseksi. Siinä vaiheessa, kun se on jo aloittanut tuon kehityksensä. Ehkäisy ei todellakaan ole sama, koska silloin ei ole vielä hedelmöitystä ja kiinnittymistä tapahtunut. Jälkiehkäisypillereitä pidän myös moraalisesti hiukan arveluttavana, mutta parempana vaihtoehtona kuin aborttia.



En sano, että se itse teko olisi esim. raiskatun tapauksessa yhtään sen hienompi. Kuten sanoin; tämän voin siis kuitenkin ymmärtää, mutta mainitsin kyllä, ettei se tarkoita, että hyväksyisin. Siis ymmärrän, miksi raiskattu voisi haluta abortin, joutua kärsimään 9kk+synnytys sen takia, että häntä kohtaan on tehty väärin. Ja sitten mahdollisesti luopua omasta lapsestaan, jos hän vain koko ajan muistuttaisi traumasta. En todellakaan kuvailisi tätä sanalla mielipaha. Tuossa on ihmisen mielenterveys vaakalaudalla. Ja ei: miten joku voi ajatella, että viisivuotiaan tappaminen olisi sama? Siis ihmisen, jonka kanssa on elänyt ja jonka tuntee. Tai vaikka olisi tuntematonkin. Mä en nyt oikein ymmärtänyt tota juttua, että 5-vuotiaan voisi tappaa?



Myös ymmärrän, että todella nuori tekee abortin. Silloin meinaan oikeasti voisi olla vaikeuksia huolehtia lapsesta. Ihan oikeasti uskon, että vaikka se 14v. ei ole vielä valmis äidiksi. Ok, saattaa aikuisestakin siltä tuntua, mutta sitten on vain kasvettava. 14-vuotiaalla ei ole oikeasti mahdollisuuksia elättää lasta. Täysi-ikäinen sen sijaan saa tukia. En siis pidä edelleenkään tekoa oikeana, mutta ymmärrän miksi.



Ja eihän se nyt millään tavalla oikeuta siihen, että on äiti. Ja miksi sen äidin pitäisi olla jotenkin edesvastuuton? Siis jos suunnitellussa raskaudessa tulee ilmi äidin vakavasti otettava hengenvaara, niin silloin asettaisin jo syntyneen ihmisen: äidin edelle. Kahdesta pahasta pienempi paha on se, että sikiö abortoidaan, jotta raskaus ei tapa äitiä. Julmaa, mutta tässä pitää ajatella myös jo syntyneen lapsen/lasten oikeuksia. Raskaus voisi pahimmassa tapauksessa olla kohtalokas sekä äidille että syntymättömälle lapselle. Näin toinen tappamalla saadaan pelastettua toinen. Tiedän, että tämä kuulostaa raa´alta. Mutta tämä on mielestäni tapauksista ainoa, joka on tavallaan oikeutettukin.



Eli mikä tässä on vaikeaa?



Tappaminen on väärin->Kuitenkin jo syntyneen ja itse hengittävän ihmisen tappaminen on enemmän väärin kuin vasta ihmiseksi kehittymässä olevan->En ymmärrä miksi tämä syntymätön lapsi tapetaan ihmisen edesvastuuttomuuden vuoksi->Vaikka ymmärrän lieventäviä asianhaaroja, ei se tee asiasta hyväksyttävää->Joskus on nähtävä pienempi paha



Siis ei tietenkään tuossa käsirautaesimerkissä saisi tappaa. Mutta itsesuojelu on kuitenkin sallittua, eli jos vaikka se raiskaaja olisi yrittänyt tappaa uhrinsa, niin en minä lähtisi moralisoimaan sitä uhria, vaikka raiskaaja kuolisi itsesuojelun seurauksena. Saa varmaan kuitenkin elää tunnontuskissaan loppuelämänsä.



Ja tähän nyt lisään, että tietenkään se sikiö ei yritä tappaa äitiään. Mutta tässä tapauksessa hyväksyn jo ihmiseksi kehittymisen pelastamisen sikiön kustannuksella. Mielestäni sillä ei kuitenkaan ole aivan samoja oikeuksia kuin jo syntyneellä ihmisellä, mutta oikeuksia sillä on kuitenkin. En ymmärrä turhan päistä, mielivaltaista tappamista. Jos on itse raskauden aiheuttanut, kantakoon vastuunsa. Ja ei se ole oikein, että 14v. tekee abortin, mutta ymmärrän sen. Jos tämä samainen henkilö olisi 20v. niin en ymmärtäisi.



Nyt on mentävä, lapsi kaipaa syliä! :)

Mielestäni nimenomaan kannoin vastuuni; en pitänyt lasta jonka elättämiseen minulla ei olisi ollut resursseja. Ei rahaa eikä kumppania. Ei tarvitse kaiken todellakaan olla valmiina, mutta jonkin sortin edellytykset lapsen pitämiseen ja kasvattamiseen silti.

Just joo, kaikkea sitä kuuleekin.

Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko? En käsitä,miten nainen voi abortoida pienen vauvansa. Mikä on fiiliksesi nyt abortin jälkeen? Mielestäni on ihan oikein, jos abortin tehnyt nainen katuu päätöstään. Kumma juttu, että luulette voivanne päättää ihmiselämästä.

kärsivät mielenterveyden ongelmista ja persoonallisuus on jotenkin repaleinen. Sikiötä rakastetaan, mutta toivotaan pahinta mahdollista kohtaloa naiselle! Hyvä kristitty, justiinsa:

Muiden abortit häiritsevät niin paljon, että pitää jatkuvasti jankuttaa kaikilla foorumeilla, vaikka ihan tietoa asiasta on yllin kyllin saatavilla: abortilla on inhimillinen merkitys naisen ja koko hänen perheensä kannalta. Yhteiskunnallisestikin.

En täysin olis aborttia kieltämässä; esim. raiskaus-tapauksissa, äidin hengen vaarantavissa tai sellaisissa, joissa sikiöllä ei ole mahdollisuutta elämään (aivot puuttuu tms). Tai jos odottava äiti on todella nuori, esim. alle 16v.

22-vuotiaan odottaisi jo pystyvän kantamaan vastuunsa. Kyllä mullakin on koulut kesken, mutta lapsi oli silti suunniteltu. Onpas kauheaa. Jatkan sitten, kun lapsi on n. 1,5 vuotta ja sittenkin jää vielä kotihoitoon.

Miksi ennen lasta pitäisi olla koko muu elämä jo valmiina: omakotitalot, autot, koulutukset ja hienot työt? Vaikka asuu vuokralla ja opinnot ovat kesken (toki vakityökin odottais, tosin osa-aikainen), niin miksi ei saisi/voisi hankkia lasta. Opintoihin voi palata; asuntolainan kerkeää ottaa myöhemminkin. Yhteiskunta tukee, jos jää yksin lapsen kanssa.

En kyllä voisi kuvitella tekeväni aborttia kuin siinä tapauksessa, että sikiö olisi elinkelvoton tai raskaus vaarantaisi mun hengen. Ja tää jälkimmäinenkin vain siksi, että lapseni tarvitsee mua (joku jo sanoikin, että olemassa olevat lapset menee edelle). Esikoisen ollessa kyseessä ottaisin riskin.

Olin varma päätöksestäni silloin enkä jälkikäteen katunut pitkään aikaan kunnes vauvakuume iski. Tulinkin raskaaksi, mutta sain myöhäisen keskenmenon. Synnytin pienen, elottoman vauvan. Sen jälkeen iski katumus, josta en taida päästä irti vaikka kuinka pyristelen. Mietin vaan, että mitä jos, mitä jos.

alinomainen abortoija. Anna anteeksi se yksi kerta. Niin minäkin teen. Toiste en aborttia tee, vaikka mikä olisi. Seksielämää kartan, sen myönnän. Mutta ei kannata elämäänsä asialla pilata. On tehnyt minkä tehnyt. Me olemme erhetyväisiä ja "keskeneräisiä", me ihmiset.

Muna, toukka, kotelo, aikuinen. Munassa on perhosen idea, se ei mielestäni ole vielä perhonen.

Oli oikea ratkaisu. En kadu silloista ratkaisuani.

Olin varma päätöksestäni silloin enkä jälkikäteen katunut pitkään aikaan kunnes vauvakuume iski. Tulinkin raskaaksi, mutta sain myöhäisen keskenmenon. Synnytin pienen, elottoman vauvan.

Sen jälkeen iski katumus, josta en taida päästä irti vaikka kuinka pyristelen. Mietin vaan, että mitä jos, mitä jos.

Otan osaa. Molempien kuolleiden lastesi puolesta. Ehkä näin ei olisi käynyt, jos yhteiskunta ei olisi näin salliva aborttia kohtaan. Ja kyllä, syytän osittain yhteiskuntaa, vaikka viime kädessä ihminen tekee itse ratkaisunsa.

Ja 22-veenä abortin tehnyt: Olisithan Suomeen palatessasi saanut tukia. Sitten, kun lapsi olisi tarpeeksi vanha, voisit palata opintoihin tai töihin ja elättää teidät molemmat. Anteeksi, mutta en ymmärrä, miten kannoit vastuusi.

Hmm, jatkanpa nyt vielä, kun sain lapsen päiväunille. Siis tälle yhdelle perusteluja kaipaavalle. Raiskaustapauksissa ymmärrän siksikin, että mielestäni naisella on oikeus päättää ruumiistaan. Ja tämä oikeus ei millään lailla sodi mielestäni abortin joka tapauksessa saamisen vastustamista vastaan. Koska jos nainen on itse hankkiutunut raskaaksi, on hän sillä hetkellä jo päättänyt ruumiistaan. Ei siis tällä perusteella voi tappaa lastaan. Mutta raiskattuhan ei ole saanut päättää. En nyt sentään velvottaisi kaikkia käyttämään e-pillereitä, koska joku voi tulla raiskatuksi.

Muuten. Yksi asia on unohtunut. Lapsen isän oikeus. Raiskaajalle en tätä oikeutta laske, mutta yhteistuumin naisen kanssa seksiä harrastavalle kyllä. Musta olisi ihan kauhee ajatella, että jos olisin mies, voisi joku nainen mielivaltaisesti tappaa lapseni kysymättä minulta. En edes välttämättä tietäisi koskaan tapetusta lapsestani. En voi ymmärtää, miksei tähän tarvita ainakin molempien suostumusta, jos kyseessä ei ole väkisinmakaaminen.

Itse henkilökohtaisesti voisin tehdä raskaudenkeskeytyksen siinä tapauksessa, että sikiöllä ei olisi mahdollisuutta itsenäiseen elämään. Ja tällä en tarkoita mitään vammaisuuksia, vaan ihan fyysistä elämistä. Mun mielestä on myös aika kauheaa, että esim. downin syndrooman takia saa ihmisen tappaa. Jopa niillä viikoilla, kun vauva on jo niin iso, että voisi selvitä ilman kohtua. Seulonnoissa toki kävin itsekin: enkä siis todellakaan sen takia, että olisin voinut mitään aborttia miettiä. Vaan siksi, että tietää valmistautua ja etsiä tietoa, jos jokin on vialla. Ultraus on ok, mutta en mihinkään lapsivesinäytteisiin, ym. keskenmenoriskin aiheuttavaan menisi.

Taas on mentävä

Siitähän abortissakin on kyse. Kun ei jaksa, kun ei nyt vaan sovi.

Kukaan ei ajattele mitä tämä pieni lapsen alku saattaa tuoda äitinsä elämään ,ei pelkkää paskaa ja raatamista, vaan kauneuden ja elämänsuunnan muutoksen.

En vaan voi sille mitään, mutta ajattelen että jos lapsi saa alkunsa, hänellä on tehtävä täällä. Mutta jos abortin tekijä ei tuota ymmärrä niin kai se lapsi kannattaa jättää synnyttämättä. Jotku ymmärtävät ja antavat lapsen tuoda elämään iloa kaikkine osa-alueineen.



Mutta eddelleenkin se on jokaisen oma asia ja ei helppo sellainen.

teistä vastaajista ei ole adoptoitu.

Te ette vaan yksinkertaisesti voi tietää, miltä tuntuu olla oman biologisen äitinsä hylkäämä. Te ette vaan voi. Sen takia monesti abortti on miljoona kertaa armollisempi ratkaisu.

Siitähän abortissakin on kyse. Kun ei jaksa, kun ei nyt vaan sovi. Kukaan ei ajattele mitä tämä pieni lapsen alku saattaa tuoda äitinsä elämään ,ei pelkkää paskaa ja raatamista, vaan kauneuden ja elämänsuunnan muutoksen. En vaan voi sille mitään, mutta ajattelen että jos lapsi saa alkunsa, hänellä on tehtävä täällä. Mutta jos abortin tekijä ei tuota ymmärrä niin kai se lapsi kannattaa jättää synnyttämättä. Jotku ymmärtävät ja antavat lapsen tuoda elämään iloa kaikkine osa-alueineen. Mutta eddelleenkin se on jokaisen oma asia ja ei helppo sellainen.

uupumusta ja väsymystä, mielenterveysongelmia ja usealle miehelle saatuja lapsia, että itse en siihen halunnut. Tein abortin, ja olen tosi syyllinen siitä, että ylipäänsä tulin raskaaksi. Mutta nykyään olenkin juuri se pihtaajavaimo, jota voitte sitten osaltanne soimata täällä.

Mutta olet siis tosissaan sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tehdä lapsi täysin yksin, ilman tuloja (niin, tuillahan eletään tosi hyvin), ilman koulutusta? Mitä sitten kun se ah niin ihana vauva kasvaa? Anteeksi nyt vain, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että olisin pilannut elämäni tekemällä lapsen, varsinkin kun lapsen isä oli täysin vastuuton idiootti. Kokonaan eri asiahan olisi ollut, jos olisin vaikka silloin jo seurustellut nykyisen mieheni kanssa. Tai muuten vain aikuisen ja vastuullisen miehen kanssa.

[/quote]

Ja 22-veenä abortin tehnyt: Olisithan Suomeen palatessasi saanut tukia. Sitten, kun lapsi olisi tarpeeksi vanha, voisit palata opintoihin tai töihin ja elättää teidät molemmat. Anteeksi, mutta en ymmärrä, miten kannoit vastuusi.

[/quote]

t. Neljän äiti

Mulle on tehty 4 aborttia. Kaksi niistä on johtunut siitä, että sikiöllä todettiin ongelmia. En usko, että vaikea vammaisen lapsen synnyttäminen takaa minulle taivaspaikkaa.



Ne kaksi muuta on taas tehty siitä syystä, että ehkäisy petti. Kaikki tehtiin ehkäisyyn eteen, mutta silti vaan tärppi kävi. Olen ikuisesti katkera siitä, että olen niin hedelmällinen.

Kolme lastakin minulla on. Onneksi ikää alkaa olemaan jo niin paljon, että ihan kohta sterisaation.

että enää en pystyisi siihen. Nyt kun minulla on kolme lasta. Silloin pystyin. Silloin pelotti liikaa. Kuten joku jo aiemmin totesi; näin jälkikäteen ajatellen varmasti sitä olisi pärjännyt. Vaikka silloin tuntui ettei se olisi mahdollista.

Silti olen sitä mieltä, että näin tämä kuului mennä, minun elämäni. Tavallaan kuitenkin miellän olevani neljän äiti, vaikka minulla oikeasti on kolme lasta. Se yllätti, että mukana se seuraa aina. Sairaalapapereissa, raskaustiedoissa (esim nykyisten lasten äitiyskortteihinkin se merkattiin :( ) ajatuksissa, aina. Että ei se jäänytkään sinne kättärille, niinkuin silloin luulin.