Onko naapurin äiti ihan tunteeton kun lapsi itkee koko ajan

meillä koliikkivauva huusi vaikka hänelle olisi tehnyt mitä. Ja sylissä pidettiin, kannettiin, ei se tunteilu vaan koliikkiin auttanut. Toisaalta nuo isommat saa kyllä kiukutella ja kiljua, niin ei meillä vaan asioita hoideta.

Onneksi asutaan maalla, ei tarvitse naapureiden aisaa pohtia.

Et taida itse olla äiti jos et sitä voi ymmärtää?

Ehkä lapsi pyytää karkkia, äiti kieltää, lapsi huutaa.

Ehkä lapsi kieltäytyy pukemasta tiettyä vaatetta päälle, äiti sanoo että nyt laitetaan tämä, lapsi huutaa.

Ehkä lapsi ei halua päikkäreille, äiti sanoo että nyt nukutaan, lapsi huutaa.

Minulla on nyt kohta puolitoistavuotias, joka on alkanut näyttää oman tahdon merkkejä ja kiukuttelee milloin mistäkin. Joskus ei lohdutus auta itkuun vaikka kuinka pitäis lasta sylissä.

Meillä 2.5 vee lapsi huutaa AINA ja ihan kokoa ajan. Olemme ravanneet lääkärissä ja puhuneet neuvolassa ja kyselleet neuvoja vaikka keneltä, muttta mikään ei auta. Päiväkodissa kysyttiin, että onkos tää teidän lapsi sellanen, joka itkee ihan huvikseen? Sanoivat, että ei näytä mitään hätää olevan, kunhan vaan itkee. Saman olen todennut itsekkin. Naapurit varmasti luulevat, että en lohduta lastani, mutta mitään muuta en teekkään. Kaikki aika menee täämän huutajan lohduttamiseen. Aina en tietenkään jaksa...Kun kaikki keinot on koitettu on pakko vaan antaa huutaa.

Mitä jos lopettaisit sen jatkuvan lohduttamisen. Voisi itkutkin vähentyä.

ja keskimmäinen on huutanut ja kitissyt ihan vauvasta saakka, vaikka nyt jo "iso lapsi" onkin. Jotkin yksilöt vaan on sellaisia, ei se (aina) kohtelusta tai kasvatuksesta johdu. Kuuden vuoden jälkeen voin todeta, että ei siihen mikään auta. Se vaan on mikä on, ja rakas silti. Kaksi muuta aivan erilaisia.

ei se kuule äidistä johtunut t. tunteellinen äiti

että naapurin äiti ei välitä lapsesta vaan antaa huutaa ja istuu koneella korvatulpat päässä. On olemassa myös ihan oikeasti huonoja äitejäkin.

, mutta voi olla että kaikki asiat on silti kunnossa perheessä.



Minä uskon, että on vielä paljon esim. sairauksia joita ei tunneta ja jotka aiheuttavat lapsilla itkuisuutta ja aikuisilla ehkä kenties "vain" käytöshäiriöitä.



Meillä keskimmäinen, nyt kuusivuotias poika on aina ollut kovin itkuinen ja ärtyväinen. En osaa yhtään sanoa miksi näin on. Älykäs ja ihana poika, mutta jotain jännää käytöksessä on. Minun rakas eskarini, ihana huolehtivainen ja tarkka viikari. Kuuluu leikkivän olohuoneessa itsekseen juuri nyt :)



Ehkä lapseen kuitenkin sattuu jonnekin, mutta ei sitä osaa kertoa. Ehkä hänen on vaikea ymmärtää joitakin normaaleja tilanteita - en tiedä. Yritän tehdä salapoliisityötä ja päästä kartalle, jotta voisin häntä tukea ja auttaa. Hän ei ole sukumme ainut veikeä tapaus, vaari oli hyvin samankaltainen kuin oma poikani. Hän raksti rauhaa ja luontoa, oli kuitenkin äärimmäisen kiltti ihmisille - mutta ei vaan jaksanut pitkään toisten seurassa ja hakeutui omiin oloihinsa. Vaari kuoli alzhaimeriin.

vuoden vanha tyttö ja ollaan lopettamassa imetystä.

sylissä pitely ja lohduttelu vaan pahentaa tilannetta, raivostuu kahta kauheammin. olen antanut raivota rauhassa, jonkun aikaa jaksaa ja sitten on taas normaali oma itsensä.

Meillä on kaksi lasta...ja MEILLÄ ITKETÄÄN JA HUUDETAAN MELKEIN 24/7 . Toisella on uhma toinen ennenkun manee nukkumaan esim. päikkärit tai käyn pikasee suihkussa tai laitan pyykit kuivuun tai meen hetkeksi pois huoneesta...



Ja niin teki myös vanhempi lapsi ollessaan alla 1v. Jos sua noi ottaa päähän itku ja huuto niin tuu käymään... sä voit hoitaa mun kotityöt niin istun lapsi sylissä koko päivän .

Meillä on kaksi lasta...ja MEILLÄ ITKETÄÄN JA HUUDETAAN MELKEIN 24/7 . Toisella on uhma toinen ennenkun manee nukkumaan esim. päikkärit tai käyn pikasee suihkussa tai laitan pyykit kuivuun tai meen hetkeksi pois huoneesta...

Ja niin teki myös vanhempi lapsi ollessaan alla 1v. Jos sua noi ottaa päähän itku ja huuto niin tuu käymään... sä voit hoitaa mun kotityöt niin istun lapsi sylissä koko päivän .

Pikkujätkät ei kerta kaikkiaan kestäneet yhtään (eikä kestä oikein vieläkään) sitä että äidin huomio oli hetkekään jossain muualla kuin heissä itsessään. Ja kun jo lapsia oli kaksi ja ne kotihammatkin tehtävänä niin paletti oli aika - mahdoton.

Jos istui sohvalla lapsi sylissä, niin se sylissä oleva lapsi oli hiljaa. Toinen ei.

Nyt jo naurattaakin, selvittiin sentäs. Lapset 4 ja 6 v. Tekisi lisää lapsia, jos vain uskaltasi -> mutta entäs jo tulevat ovat vielä pahempia, siitä ei enää selvitä :/ En siis taida uskaltaa.

Meillä on sellainen tilanne, että olen yksin kotona kahden (2v3kk ja 6kk)lapsen kanssa. Meillä itketään/huudetaan montakertaa päivässä. Esim. kun vien pyykit, niin jompikumpi kiljuu kokoajan, laitan tiskit tms. jompikumpi huutaa/kiljuu jne. Jos säästäisin kaikki hommat rauhallisiin hetkiin tai päikkyihin, niin saisin sitten keskellä yötä laittaa edes välttämättömimmät : D Naapuri varmaan kans kuuntelee korvat höröllään tätä menoa..

kun siihen ei ihan totta välttämättä auta yhtään mikään...mutta minä en millään jaksais kuunnella naapurin avovaimoa.. joka päivä itkemässä :D! Aaaagh...nuoripari tappelee ihan joka ikinen päivä...mies huutaa ja akka nalkuttaa...ja kohta vaimoke itkee...ja sit se itkee...ja itkee itkemisestä päästyään...pitää tauon ja itkee jälleen..

huutoa ja itkua ja kiljuntaa :)



Kolme pientä lasta, jotka välillä itkevät kun mä asetan rajoja - kapinoivat niitä vastaan. Riitelevät/tappelevat/kinastelevat keskenään, josta syntyy meteliä ja sitten siihen puutun minä, ja siitäkin lähtee ääntä :D Tai leikkivät äänekkäitä leikkejä, joissa kiljutaan/huudetaan jne.. ja sitten minä koitan sen äänen yli saada omaa ääntäni kuulumaan ja yritän hiljentää sakkia, hekellisesti onnistuenkin :) Lapsista vaan nyt lähtee ääntä, sitä itkua ja huutoakin :)



Toki voi olla myös, että on jotain välinpitämättömyyttä. Kysy siltä äidiltä, onko niillä kaikki okei. Ehkä se vastaa sulle jotain...