G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

Vauvathan itkevät turvattomuuttaan tai kun eivät osaa muuten kommunikoida. 3v:n luulisi jo ymmärtävän puhetta, esim. "äiti lukee sadun ja peittelee, sitten tulee nukkumatti, hyvää yötä kulta".

Tosi moni nostaa tässä(kin) ketjussa esiin nukuttamisen.

Apua, olenko siis minäkin curlingvanhempi!

Meidän 3-vuotias todellakin vielä nukutetaan. Iltasatu, laulut ja sen jälkeen silitellään uneen. Kestää pitkään: 20-45 min.

Jotenkin siitä lapsesta on niin turvatonta nukahtaa. En minä halua itkettää toista uneen :(

unipaikkana kelpaa vain isän ja äitin väli, nukkumaan tullaan kuin huvittaa. Mökillä kesällä neiti heilui vielä 23.30 kirja kainalossa ja pyyteli minua lukemaan päivävaatteissa ja ilman iltapesuja. Vanhemmat vain huuteli " tule pupu tänne viekkuun, niin vaikka luetaan hetki.." Sisko vaan toteaa, että kun se on niin vaikeaa saada neitiä nukkumaan... Voi jumankauta, eikai sitä ruveta nukkumaan, jos ei vaadita edes iltapesuja, pyjistä ja lapsi saa itse päättää milloin voisi nukkua. tuon perusteella voikin sitten kuvitella miten päivät sujuvat...

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon. Ja kyse on 5-vuotiaista...

Meiltä ei olisi lähdetty meidän lasten tavaroiden kanssa mihinkään.

yhdyn edelliseen

Ei halua jäädä yksin - nukkuessahan sitä on aivan yksin itsensä kanssa.

Lapsi osaa siis itse sanoa, että ei "malta" tai "ei uskalla" nukahtaa yksin. Olin lapsena ihan samanlainen, nukahdin mieluiten käsi isän tai äidin kädessä.

Vauvathan itkevät turvattomuuttaan tai kun eivät osaa muuten kommunikoida. 3v:n luulisi jo ymmärtävän puhetta, esim. "äiti lukee sadun ja peittelee, sitten tulee nukkumatti, hyvää yötä kulta".

Tosi moni nostaa tässä(kin) ketjussa esiin nukuttamisen. Apua, olenko siis minäkin curlingvanhempi! Meidän 3-vuotias todellakin vielä nukutetaan. Iltasatu, laulut ja sen jälkeen silitellään uneen. Kestää pitkään: 20-45 min. Jotenkin siitä lapsesta on niin turvatonta nukahtaa. En minä halua itkettää toista uneen :(

kesähelteillä olivat pitkähköllä (350km) matkalla. Lapsi oli yhdellä tauolla kieltäytynyt nousemasta enää autoon ja jatkamasta matkaa. Äiti soitti puolivälissä matkaa lähimpään hotelliin, jonne jäivät yöksi (ja peruivat tietty määränpään vierailun samalla) JA tilasi taksin viemään äidin ja tyttären hotelliin, jos vieraassa autossa olis mukavempaa...

Mutta minua suututti viime viikolla kun kaverin piti tulla kahden lapsen kanssa kylän. Leivoin suolaista ja makeaa piirakkaa ja sanoin lapsille että teille tulee ne-je-ne leikkikavereiksi.



Sitten tunnin ennenkuin heidän piti tulla, äitinsä laittoi txt etteivät tule, koska pienempi ei halua kylään. On joskus kuulemma sellainen ja ei viitsi pakottaa!!?? Arvaatte varmaan etten kutsu enää.

etten jaksa kirjoittaa kuin jäävuoren huipun. Kaksi alle kouluikäistä lasta ovat nyt kahteen otteeseen aloittaneet päivähoidon ja sitten lopettaneet, kun "lapset eivät viihdy". Äiti on siis palannut töihin, mutta jäänyt taas kotiin. Tänä syksynä uusi yritys, ja nyt taas miettii, josko kuitenkin jäisi taas kotiin kun "on niin hankaalaa, lapset eivät viihdy". Lapset siis isoja jo, ei mitään 1- ja 2 v.

Meinaskohan äiti laittaa lapset kotikouluun, kun se aika koittaa. Jos ne ei viihdykään siellä koulussa, niin eihän niitä tietenkään siellä voi pitää...

mistä aikanaan omat lapsesi sinua haukkuvat... Näköjään sinäkään et ole löytänyt kultaista keskitietä, taan teet ehdoin tahdoin päinvastoin kuin äitisi, ja lopputulos onkin sitten sama jota äitisi jouti kokemaan lapsena. Ja näin kierre jatkuu ja jatkuu....

mutta tuttavillamme se menee liiallisuuksiin. esim. irtokarkkeja pitää olla just tasan samanlaiset ja samanväriset kummallekin lapselle... Ja sit kun samaa sovelletaan ihan kaikkeen, niin menee vähän överiksi.

ei saanut kumminsa ostamia syntymäpäivä- ja joululahjoja, kin isosiskolle ei tuotu samanlaisia ja tälle olisi tullut paha mieli. On kuulemma epäreilua, kun toinen saa ja toinen ei. Tai sitten, jos nuorempi sai esim. 30 euron arvoisen lahjan, isosiskolle annettiin 30 euroa rahaa.

äidilläni oli samanlainen tyyli lahjojen ja mm. vaatteiden suhteen :( Se oli oikeasti todella kamalaa. Koskaan en tullut huomatuksi omana itsenäni vaan ainoastaan siskoni jatkeena. Ihan kuin oltaisiin oltu siamilaiset kaksoset vaikka oltiin eri ikäisiä. Kaiken piti olla aina samanlaista kuin toisella .. ja minusta tuntui ettei minulla ole mitään omaa kun kaikki on aina samanlaista. Vieläkin äitini yrittää tehdä kaikkensa että minun ja siskoni kodit muistuttaisivat toisiaan =o Ostelee kysymättä mm. samanlaisia astioita, verhoja ja koriste-esineitä. Onneksi minulla ja siskollani on aivan erilaiset tyylit niin ei ole pelkoa kloonikodista :) Nyt kun minullakin on lapsia, yrittää äitini vaatia, että kasvattaisin lapsiani samoin kuin minua on kasvatettu. Kaiken pitäisi olla aina samanlaista ettei vaan kellään tule paha mieli. ..ja minulla kun oli aina paha mieli siitä kun kaikki on samanlaista. No, ainakin osaan huomioida lapseni yksilöinä. Ja pystyn jopa ostamaan samanlaiset paidat tai lelut jos lapset itse niin pyytävät. Ei varmaan tarvitse mainita, että äitini paikkailee oman lapsuutensa traumoja. Veljensä kun sai aina kaikkea hienompaa ja parempaa. Vieläkin puhuu lapsuudestaan ja veljestään (joka on kuollut yli 20 vuotta sitten) todella katkeraan sävyyn.

vaikka oma äiti mitä tekisi. Hänen olisi selvästi pitänyt suosia siskoasi enemmän niin sitten voisit olla tyytyväinen. Sorry puoliOT

aina saada kaikki se mitä siskosi haluaa? Tasapuolisuuden nimissä olisit iloisesti siskosi klooni jolla ei ole omia toiveita eikä omaa tahtoa?

Voi odotapa vaan

mistä aikanaan omat lapsesi sinua haukkuvat... Näköjään sinäkään et ole löytänyt kultaista keskitietä, taan teet ehdoin tahdoin päinvastoin kuin äitisi, ja lopputulos onkin sitten sama jota äitisi jouti kokemaan lapsena. Ja näin kierre jatkuu ja jatkuu....

Neljän lapsen kokemuksella voin sanoa, että lapsilla on aikoja, jolloin voi pissattaa useammin. Rakko ei aina tyhjene kunnolla tai on tullut juotua enemmän. Aika karmeaa jos lapsi ei saa käydä pissalla ja rakkoa pakottaa kun panee nukkumaan. Tulee nukkumaanmenosta aika ahdistavaa.

Meillä on aina saanut käydä pissalla silloin kun pissattaa. En mielestäni voi lapsen rakkoa määrätä toimimaan minun mielihalujen mukaan. Silti ei ole sen jälkeen janottanut tai ollut kuuma tai kylmä tai muuta. On pissattu ja menty sänkyyn ja nukuttu. Nukuttanut en ole ikinä lapsia.

kerran voi antaa käydä pissalla ja kerran juoda. Sen jälkeen lapsi yleensä nukahtaa, kun palvelut loppuvat, samoin kuten juttuseura. Yleensä lapsen ongelma on vaikeus rauhoittua, ei se, etteikö hän unta jo tarvitsisi. Ja mitä enemmän vanhemmat myöntyvät uusiin vaatimuksiin, lapsi pitää itsensä sissinä virkkuna, kunnes vanhemmat ovat aivan loppu ja ikäänkuin sanovat "viimeisen sanan".

Sehän ei yleensä lopu siihen pissahätään ja janoon, vaan sitten on kylmä, kuuma, kutittaa, pelottaa, sattuu - aina koetetaan uusi konsti koukuttaa vanhempi kommunikointiin.

Mitä olisi pitänyt mielestäsi tehdä jos lasta ei nukuta ja tulee siinä pissahätä, jano ym.? Sitoa sänkyyn ja antaa pissata siihen vai? En ainakaan pysty itse nukkumaan jos mulla on pissahätä tai jano.

kesähelteillä olivat pitkähköllä (350km) matkalla. Lapsi oli yhdellä tauolla kieltäytynyt nousemasta enää autoon ja jatkamasta matkaa. Äiti soitti puolivälissä matkaa lähimpään hotelliin, jonne jäivät yöksi (ja peruivat tietty määränpään vierailun samalla) JA tilasi taksin viemään äidin ja tyttären hotelliin, jos vieraassa autossa olis mukavempaa...

tulevaisuuden johtajat tulee tässä.

99 et nyt tainnut käsittää. Totta kai on hyvä olla tasapuolinen. Jos isosisko saa 10 joululahjaa, niin kyllä pikkusiskonkin pitää saada. Ainakin sitten kun osaa laskea kymmeneen =).

Mutta jos äiti hysteerisesti vahtii että kaikki on samanlaista riippumatta siitä mistä siskokset pitävät, mitkä vaatteet sopivat tai sopiiko ikäkauteen, niin se varmasti tuntuu tasapäistämiseltä.

Mutta eiköhän kahden ääripään jälkeen seuraavassa sukupolvessa löydetä keskitie.

joululahjat on täysin eri asia kun silloin KAIKKIEN KUULUUKIN saada lahjoja kun on joulu. Pikkusiskon syntymäpäivänä kuuluu VAIN pikkusiskon saada lahjoja koska on PIKKUSISKON SYNTYMÄPÄIVÄ, ei isosiskon, jonka kuuluu saada lahjoja sitten omana syntymäpäivänään..

Vai eikö tämä nyt näin mene?

ei saanut kumminsa ostamia syntymäpäivä- ja joululahjoja, kin isosiskolle ei tuotu samanlaisia ja tälle olisi tullut paha mieli. On kuulemma epäreilua, kun toinen saa ja toinen ei. Tai sitten, jos nuorempi sai esim. 30 euron arvoisen lahjan, isosiskolle annettiin 30 euroa rahaa.

äidilläni oli samanlainen tyyli lahjojen ja mm. vaatteiden suhteen :( Se oli oikeasti todella kamalaa. Koskaan en tullut huomatuksi omana itsenäni vaan ainoastaan siskoni jatkeena. Ihan kuin oltaisiin oltu siamilaiset kaksoset vaikka oltiin eri ikäisiä. Kaiken piti olla aina samanlaista kuin toisella .. ja minusta tuntui ettei minulla ole mitään omaa kun kaikki on aina samanlaista. Vieläkin äitini yrittää tehdä kaikkensa että minun ja siskoni kodit muistuttaisivat toisiaan =o Ostelee kysymättä mm. samanlaisia astioita, verhoja ja koriste-esineitä. Onneksi minulla ja siskollani on aivan erilaiset tyylit niin ei ole pelkoa kloonikodista :) Nyt kun minullakin on lapsia, yrittää äitini vaatia, että kasvattaisin lapsiani samoin kuin minua on kasvatettu. Kaiken pitäisi olla aina samanlaista ettei vaan kellään tule paha mieli. ..ja minulla kun oli aina paha mieli siitä kun kaikki on samanlaista. No, ainakin osaan huomioida lapseni yksilöinä. Ja pystyn jopa ostamaan samanlaiset paidat tai lelut jos lapset itse niin pyytävät. Ei varmaan tarvitse mainita, että äitini paikkailee oman lapsuutensa traumoja. Veljensä kun sai aina kaikkea hienompaa ja parempaa. Vieläkin puhuu lapsuudestaan ja veljestään (joka on kuollut yli 20 vuotta sitten) todella katkeraan sävyyn.

vaikka oma äiti mitä tekisi. Hänen olisi selvästi pitänyt suosia siskoasi enemmän niin sitten voisit olla tyytyväinen. Sorry puoliOT

aina saada kaikki se mitä siskosi haluaa? Tasapuolisuuden nimissä olisit iloisesti siskosi klooni jolla ei ole omia toiveita eikä omaa tahtoa?

Voi odotapa vaan mistä aikanaan omat lapsesi sinua haukkuvat... Näköjään sinäkään et ole löytänyt kultaista keskitietä, taan teet ehdoin tahdoin päinvastoin kuin äitisi, ja lopputulos onkin sitten sama jota äitisi jouti kokemaan lapsena. Ja näin kierre jatkuu ja jatkuu....

lapsille traumatisoivaa jos heitä kohdellaan yksilöinä ja otetaan heidän omat tarpeensa ja tunteensa huomioon :)

On heillä samanlaisiakin vaatteita ja leluja, ei se ole minulle mikään ongelma. En vain halua väkipakolla tunkea lapsiani samaan muottiin, vaikka äitini semmoista minulta yrittääkin vaatia.

Sinä taidat itse olla tuommoinen tasapäistävä vanhempi kun tuommoisia syytöksiä alat esittämään

^

Jos minua ja siskoani kohdeltiin täysin samalla tavalla, koska minulle oli mielettömän tärkeää että meitä kohdeltiin yksilöinä ja vihasin jos minua verrattiin siskooni.. koska olimme kuitenkin kaksi täysin eri ihmistä...

Minua kyllä hävettäisi enemmän olla aina kieltämässä asioista, joita ei ole mitään syytä kieltää kuin olla kieltämättä.



Eihän lapsen aina tarvitse saada tahtoaan läpi, mutta hullulta tuntuisi kieltää sellaisissa tapauksissa kun sallimisestakaan ei ole mitään haittaa, esim. vaikka lapsen nukutus.

saa istua autossa aina ilman turvavöitä, kun äiti ei jaksa tapella lapsen kanssa, joka ei halua laittaa turvavöitä kiinni :-(

tuttavan lapset olivat vanhempineen kylässä lauantaina ja lapset 7 ja 10 halusivat muroja ja maitoa iltapalaksi ennen kuin lähtivät kotiinsa ajamaan.

ok, he valitsivat iahn itse monesta vaihtoehdosta , eli kysyin ottavatko kaakota/teetä ja voileipää tai muroja , vai ehkä jugurttia ja leipää.

halusivat muroja maidon kera.

maistoivat 1-2 lusikallista ja sanoivat etteivät tykkääkkään ja isot kulholliset olisi heitetty roskiin maitoineen.

ja tilalle oisivat halunneet kaakaota ja leipää.



mä sanoin että itse valitsitte mitä haluatte että tossa on niin paljon muroja että jos nekään ei maistu ei saa muutakaan.

äiti tietysti loukkaantui kun lapset alkoi parkua.



en muuttanut mielipidettä..eli lähtivät loukkaantuneina kotiin ja lapset muka hirveän nälkäisinä.

kuulin oven läpi kun lupasivat lapsilleen hesen kautta ajaa kotiin...että saavat ranskalisia ym.

saa istua autossa aina ilman turvavöitä, kun äiti ei jaksa tapella lapsen kanssa, joka ei halua laittaa turvavöitä kiinni :-(

Eikö se äiti rakasta lastaan lainkaan? :O

Mä en edes suostuisi keskustelemaan tälläisestä asiasta lapsen kanssa. Laittaisin vyöt vaikka väkisin. Noh, hyvä mun on tietysti sanoa, esikoistani vasta odotan, mutta tämä nyt on jo ihan itsestäänselvä asia...

Monessako paikassa yleensä ollaan edes noin ystävällisiä että laitetaan iltapalaa (saati tarjotaan monta eri vaihtoehtoa) ja mitä se kertoo lapsen vanhemmista jos pöyristyvät siitä että lapsi kieltäytyy syömästä ITSE VALITSEMAANSA RUOKAA, minkä isäntäväki on huomaavaisuuttaan tarjonnut...



Huhhuh, tollaset pullamössövanhemmat kyllä vtuttaa...



Mitä lie mahtaa noistakin kakaroista ikinä tulla...

Meidän 2,5-vuotias istui nätisti paikallaan ja söi ruokaansa. Yhtäkkiä viereen tuli vähän nuorempi lapsi, joka alkoi näpelöimään meidän lapsen käsilaukkua, joka roikkui tuolin selkänojalla (tyttärellemme todella tärkeä kummitädiltä saatu Hello Kitty-laukku). Lapsemme ruokailu häiriintyi, koska hän oli huolissaan laukustaan. Pyysin vierasta lasta ystävällisesti poistumaan, jotta saisimme ruokarauhan. Lapsi vain jatkoi touhujaan meidän pöydän vieressä, häiriten meidän ruokailua. Hetken päästä lapsen isä ilmaantu todeten iloisesti, että tännekö se meidän Jannica-Jennica tulikin. Isällä oli lusikka, jossa ruokaa ja hän meni sitä lapselle tarjoamaan. Lapsi lähti vaeltamaan pitkin ravintolaa isä lusikan kanssa perässä maanitellen pikku kullannuppuaan syömään.

Musta on ihan ok että lapset (varsinkin noin pikkuiset) vähän tutkii ympärilleen, ja tuskin isä arvasi että teitä häiritsee. Minusta on vain somaa jos joku 2vuotias tulee hyrräämään jalkoihin ;-)

ravintolassa EI hortoilla ja norkoilla toisten pöydissä, ei edes lapset. Piste.

Ja sen paikallaanpysymisen voi ihan hyvin opettaa pienellekin. Mukaan sopii ottaa jotain puuhaa lapselle, vaikka piirustuspaperia tai jokin pieni lelu.

Jos minä/tuon kirjoittajan vanhemmat on nähneet vaivaa opettaakseen lapselleen hyviä ravintolatapoja, siihen ei todellakaan kaivata jotain tahmatassua häiritsemään.