G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

ei saanut kumminsa ostamia syntymäpäivä- ja joululahjoja, kin isosiskolle ei tuotu samanlaisia ja tälle olisi tullut paha mieli. On kuulemma epäreilua, kun toinen saa ja toinen ei. Tai sitten, jos nuorempi sai esim. 30 euron arvoisen lahjan, isosiskolle annettiin 30 euroa rahaa.

äidilläni oli samanlainen tyyli lahjojen ja mm. vaatteiden suhteen :( Se oli oikeasti todella kamalaa. Koskaan en tullut huomatuksi omana itsenäni vaan ainoastaan siskoni jatkeena. Ihan kuin oltaisiin oltu siamilaiset kaksoset vaikka oltiin eri ikäisiä. Kaiken piti olla aina samanlaista kuin toisella .. ja minusta tuntui ettei minulla ole mitään omaa kun kaikki on aina samanlaista. Vieläkin äitini yrittää tehdä kaikkensa että minun ja siskoni kodit muistuttaisivat toisiaan =o Ostelee kysymättä mm. samanlaisia astioita, verhoja ja koriste-esineitä. Onneksi minulla ja siskollani on aivan erilaiset tyylit niin ei ole pelkoa kloonikodista :) Nyt kun minullakin on lapsia, yrittää äitini vaatia, että kasvattaisin lapsiani samoin kuin minua on kasvatettu. Kaiken pitäisi olla aina samanlaista ettei vaan kellään tule paha mieli. ..ja minulla kun oli aina paha mieli siitä kun kaikki on samanlaista. No, ainakin osaan huomioida lapseni yksilöinä. Ja pystyn jopa ostamaan samanlaiset paidat tai lelut jos lapset itse niin pyytävät. Ei varmaan tarvitse mainita, että äitini paikkailee oman lapsuutensa traumoja. Veljensä kun sai aina kaikkea hienompaa ja parempaa. Vieläkin puhuu lapsuudestaan ja veljestään (joka on kuollut yli 20 vuotta sitten) todella katkeraan sävyyn.

vaikka oma äiti mitä tekisi. Hänen olisi selvästi pitänyt suosia siskoasi enemmän niin sitten voisit olla tyytyväinen. Sorry puoliOT

aina saada kaikki se mitä siskosi haluaa? Tasapuolisuuden nimissä olisit iloisesti siskosi klooni jolla ei ole omia toiveita eikä omaa tahtoa?

Voi odotapa vaan mistä aikanaan omat lapsesi sinua haukkuvat... Näköjään sinäkään et ole löytänyt kultaista keskitietä, taan teet ehdoin tahdoin päinvastoin kuin äitisi, ja lopputulos onkin sitten sama jota äitisi jouti kokemaan lapsena. Ja näin kierre jatkuu ja jatkuu....

lapsille traumatisoivaa jos heitä kohdellaan yksilöinä ja otetaan heidän omat tarpeensa ja tunteensa huomioon :) On heillä samanlaisiakin vaatteita ja leluja, ei se ole minulle mikään ongelma. En vain halua väkipakolla tunkea lapsiani samaan muottiin, vaikka äitini semmoista minulta yrittääkin vaatia. Sinä taidat itse olla tuommoinen tasapäistävä vanhempi kun tuommoisia syytöksiä alat esittämään

et näytä näkevän asiassa muuta kuin kaksi ääripäätä. Mikä on kehityksen tapahtumisen kannalta hyvin surullista.

"Meidän lapsenlapsen äiti on selvästi kurlaaja. On erittäin vaikea sitten isovanhempana vetää minun mielestä normaalit rajat, mutta tämän lapsen äidin mielestä täysin kohtuuttomat rajat, kun ovat meillä."



Kyse on varmaankin poikasi lapsesta. Jostain syystä anoppien ja miniöiden lastenkasvatustavat eivät usein kohtaa. Itse koen lasteni mummin hiukan hankalaksi, koska hän on mielestäni kasvatusmetodeissaan joustamaton ja kylmä. Ja kyllä - kyse on anopistani. Jos joku henkilö ärsyttää, monesti hänen tekemisensä ärsyttävät myös.

jotka ovat "vahingossa" tulleet raskaaksi ja sitten pitää elää täysin lasten ehdoilla, koska jennica-janissa ei saa koskaan tuntea mitään negatiivista eikä missään nimessä oppia, ettei saa esimerkiksi varastaa, lyödä tai kiusata. Näiden vanhempien mielestä muiden lasten ei ole soveliasta leikkiä pihalla uusilla leluillaan (tai ainakaan kertoa, että sai sen syntymäpäivälahjaksi), koska tämä heidän prinsessanssa voi pahoittaa mielensä, kun jollain toisella on uudempi tai hienompi lelu. :-)

Meidän lapsenlapsen äiti on selvästi kurlaaja. On erittäin vaikea sitten isovanhempana vetää minun mielestä normaalit rajat, mutta tämän lapsen äidin mielestä täysin kohtuuttomat rajat, kun ovat meillä. Äitinsä esim antaa lapselle joka kauppareissulla jo heti ekana karkin hyllystä (maksetaan kääreestä) jotta kauppareissu sujuu hyvin. Jos kyse ei ole ruokakaupasta, saa sitten esim vaatekaupasta lapsen valitsemat sukat , joita ei oltu ostamassa, vain rauhoitteeksi (jopa väärän kokoiset tai väärää sukupuolta, pääasia että lapsi tyyntyy!) tai jotain muuta. Leluosastolle tämä 2-v saa jäädä yksin räpistelemään leluja, siis jotta äiti saa tehdä ostokset rauhassa - minusta taas kaupan leluja ei lapsi yksin ota hyllyistä, pakkaukset voivat repeentyä ja mitä lie. Monissa kaupoissa lukeekin että ei saa jättää lasta sinne vahtimatta. Itsestäänselvää minusta. No, minun eli mummin kanssa jos mennään kauppaan ei osteta karkkia, vaan pelkät aiotut ruuat ellei erityisesti olla karkkipäivänä (jota heillä ei ole) menossa ostamaan eikä lapsi saa yhtään olla leluosastolla yksin. Lapsi tietysi karjuu ja tässä myös ymmärrän lasta. Totta kai me vanhat tunnutaan hänestä julmilta kun kotona saa mitä vaan tehdä. Sama on meillä kylässä. Äidin mielestä normaalia että lapsi saa kiivetä pöydälle tai purkaa tavarat kaapista. Minä nostan lapsen pois pöydältä jos ei tottele ja sanon että mummilassa ei pöydällä seiso kukaan, tai laitan kaapin ovet lukkoon. Nyt on seuraus että lapsi ei halua tulla, kun ollaan niin tiukkoja. Kuulemma pelkää. Omasta mielestäni en ole tiukka lainkaan vaan ihan normaali. En ole huutanut lapselle enkä mitään mutta kun ihan eri pelisäännöt on. Vaikeita tilanteita on.

Tottakai lapsi kapinoi rajoja vastaan, mutta turvallisuutta tuo hänelle tuo.

päiväkodin esimerkkiin kyllä haluan kommentoida!



Päiväkodissa tarkoitus on lapsen hyvä kohtaaminen ja lapsilähtöisyys toiminassa. Aikamoinen suhtautuminen on, jos vanhempien toiveet noin typerästi lytätään. Ja juuri tuo, että suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus kärsii... Höpö höpö! Parasta pedagogiikka on se, että lapsi keksii tekemisen omista mielenkiinnon lähteistään, ja kasvattajan haastava tehtävä on tuoda tekemiseen ne elementit, jotka tukevat lapsen kasvua ja kehitystä.



Helpomalla toki pääsee, kun itse päättää että tänään askartelemme oravan ruskeasta paperista ja huomenna laulamme nämä 5 laulua. Mitään muuta ei sallita.Mutta metsään mennään ja lujaa tällä tavalla!



T: Lto

Lapseni oli puhunut kaverilleen uudesta pyörästä, joka ostettaisiin, koska vanha oli jo liian pieni. Kaverin äiti kehoitti minua olemaan ostamatta, koska heilläkin alettaisiin sitten ruinaamaan uutta pyörää. Lapseni vanha pyörä menettelee kuulemma hyvin ensi kevääseen saakka. Olin sanaton.

jos päiväkodilla on tiistaina metsäretkipäivä, mutta mun Jennica on aamulla sanonut haluavansa vain piirtää, niin sitten retki perutaan ja kaikki lapset piirtävät.

Ei hyvää päivää lto:oot. Kyllä toiveita voi olla, mutta fiksu sanoo lapselle, että katsotaan mitä päiväkodissa on suunniteltu tälle päivälle. Jos et ehdi piirtämään, niin piirrät sitten kotona. Piste.

Henkilökunta voi olla samalla linjalla. Tänään on meidän vuoro käyttää jumppasalia, mutta katsotaan ehditkö piirtelemään jumpan jälkeen. Todennäköisesti jennica on siihen mennessä tyystin unohtanut piirustushaaveensa.



t. hoitsu

Tiedän perheen jossa kävi näin: metsän eläin oli loukkaantunut ja sitten kuoli. Toinen vanhempi lähti samana päivänä kiireesti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle ostamaan lemmikkiä, koska lapsilla oli suru kuolleesta eläimestä.

Sama tapahtui aikaisemmin kun perheen yksi lemmikki kuoli, niin saman tien mentiin hakemaan uusia tilalle ja aikasen lujaa.



Samaisessa perheessä esikoinen ja nuoremmat sisarukset tietty mukana saavat katsoa kaikkia ohjelmia tv:stä mitä haluavat.

Esikoinen(tyttö) saa määrätä pukeutumisensa eli saa pukeutua teinivaatteisiin vaikka on lapsi.

Saa ostaa rihkamaa kaupasta eli aikuisten koruja jne. Äitensä ei koskaan kiellä vaan tyttö käyttäytyy kuin olisi täysivaltainen aikuinen..

Sivusta seuranneena..

eikös lapsen itsensä pitäisi se tehdä

Olen ymmärtänyt, että curling-vanhempi on sellainen, joka toistuvasti siloittelee lapsensa tieltä vaikeudet pois eikä kestä lapsen pettymystä. Sen sijaan väittäisin, että useimmat vanhemmat tekevät curlingmaisia ratkaisuja joskus elämässään eivätkä silti ole yhtään sen enempää curling-vanhempia kuin nämä ns. natsi-vanhemmatkaan. Esimerkkinä serkkuni, joka tuli pitkästä aikaa kylään, kun sattui lapsen lääkärikäynti tänne pääkaupunkiseudulle. Oma lapseni odotti innolla pikkuserkkunsa näkemistä. Heti oven suussa vastassa oli todella kiukkuinen nuori mies (5-vuotias). Serkkuni kertoi, että ei ollut ehtinyt nukkua päiväunia ja ruoaksikin oli saanut banaania ja pillimehua, kun oli lääkärikäynti venynyt. Lisäksi lapsella oli todettu korvatulehdus. Lapsi näytti pahantuuliselta eikä ollut oma reipas itsensä, huomasin sen heti. Kun yritimme lähteä pihalle, teki poika stopin, ja syy oli se, että äiti tyrkytti hänelle punaista lippistä. Hän halusi sen mustan, joka oli autossa. Näin heti, että tuo naurettava lippiskiista oli lapselle tosi tärkeä. Hän oli aivan itku kurkussa ja todella poissa tolaltaan. Äitinsä yritti ensin topakasti sanoa, että nyt vaan tämä lippis päähän ja mennään. Sitten totesi, että menköön ilman lippistä, jos tämä ei kelpaa. Poika vain tökötti alahuuli vapisten meidän eteisessä. Lopulta äiti kysyi minulta hiljaa niin, että lapset eivät kuulleet, pahottaisinko minä mieleni, jos hän kävisi hakemassa mustan lippiksen autosta. Tuo musta oli pojan tärkein omaisuus, ja äiti oli vahingossa ottanut punaisen. En tietenkään pahoittanut. Koko keskustelu ei koskenut minua, oma lapseni paineli jo pihalla odottaen pikkuserkkuaan eikä siis tiennyt mitään tästä kinasta. Tietenkin äidin käytös oli curlingia, mutta päivä oli ollut rankka ja lapsi oli joutunut lujille. Mitä hyötyä olisi ollut siitä, että äiti olisi ilmoittanut, että ulos ei ole asiaa ilman punaista lippistä ja lapsi olisi todennäköisesti alkanut huutaa? Äiti olisi joutunut vain raahaamaan huutavan lapsen autoon, minun lapseni olisi pettynyt, kun ei saanutkaan leikkikaveria, rankka päivä olisi päättynyt vielä huonommin ja ainoa "hyöty" olisi ollut se, että lapsi olisi ymmärtänyt, että äitiä ei pompotella. Joskus voi antaa periksi. Ei aina eikä tärkeissä asioissa mutta jokin lippis ei mielestäni ole taistelun arvoinen - varsinkin kun serkkuni poika on todella hyväkäytöksinen ja kiltti noin yleensä. Jos jää kiinni jokaiseen pikkuasiaan eikä jousta ikinä mistään periaatteella "säännöt ovat sääntöjä ja niitä noudatetaan kirjaimellisesti", on lapsen saama kuva aikuisista aika joustamaton ja ankara. Toinen esimerkki curlingmaisesta käytöksestä olen minä itse. Kaupassa lapseni saattaa yrittää päättää, mitä ostetaan. Joskus hän on tuonut kärryihin tavaroita, joita ei ole ostoslistassa ja kerran jopa saanut ne läpi kassalla, kun en ollut skarppina. Varsinkin päiväkotipäivän jälkeen lapseni on räjähdysherkkä eikä siis ole kovin otollinen hetki tehdä ostoksia vaan joskushan ne täytyy tehdä... Juuri eilen lapseni alkoi ennen kassajonoa kiljua, että hän haluaa jäätelöä. Tietenkään en aikonut sitä ostaa. En ensinnäkään kiljumalla osta mitään ja toiseksi jäätelöä ei ollut alunperin tarkoitus ostaa. Niinpä sanon tiukasti, että emme osta jäätelöä mutta että lapsi saa valita, mitä purkkaa ostamme kotiin. Lapsi jäi hetkeksi vielä vonkumaan jäätelöä, mutta kun otin kaksi purkkapussia ja käskin valita, valitsi lopulta toisen. Näin siis silottelin lapseni pettymystä tarjoamalla toista "herkkua". Halusin suorittaa ostokseni rauhassa enkä jaksanut vielä yhtä kinaa juuri ennen kassoja. Ei varmastikaan kovin hyvä kasvatuksellinen hetki, mutta toisaalta ymmärrän lapseni väsymyksen ja tiedän, että kiukuttelu on normaalia. Purkkaa olisimme ostaneet joka tapauksessa, joten haittaahan siitä myönnytyksestä ei ollut. Lapsi ei saanut haluamaansa mutta "pelasti kasvonsa".

Tässä on kuvailtu kasvatusta ja se on eri asia kuin curling-vanhemmuus.

Lapset lopettaneet päiväunet 1-vuotiaina, koska "eivät halunneet mennä enää nukkumaan".

Alle 2-vuotias ei halunnut enää ruokalappua, koska isosiskokaan ei käytä.

Lapset lopettaneet päiväunet 1-vuotiaina, koska "eivät halunneet mennä enää nukkumaan".

Alle 2-vuotias ei halunnut enää ruokalappua, koska isosiskokaan ei käytä.

Lapset ovat erilaisia. Minä en nukkunut päikkäreitä 3kk:n ikäisenäkään. En vain nukkunut. Ja onko se nyt niin vakavaa jos ei käytä ruokalappua? Jotkut osaavat syödä siististi.

Eivät ole koskaan saaneet sanoa mielipidettään ja heidät on pelolla kasvatettu. Ei ole koskaan annettu valita, eikä ilmaista mielipidettään.

Sitten 50 vuotiana varsinkin tyttölapset yrittävät päästä ahdistuneina masennuslääkkeiden avulla irti kiltin tytön syndroomasta ja miehet vetää kaljaa pahaan oloonsa.

Hiukan tosin joissan särähti korvaan nämä "natsiäidit", kun sanovat, että meillä ei tuollaista suvaita, vaan meillä lapset menee nukkumaan kiltisti, syö kiltisti, tottelee heti kiltisti, ei pistä vastaan avnhemmille jne jne, kun on opetettu niin tekemään. Ei sitten ole tullut mieleen, että teillä voisi olla keskimääräistä helpompia lapsia? Aina kun ei auta edes se, että johdonmukaisesti ja määrätietoisesti niitä pikku pilttejä kasvattaa. Toiset vaan on vaikeampia kasvatettavia kuin toiset.

vai sanottaisko alaisista tuleekin jatkossa olemaan aika pula. Kun Nico-Jessicoille ei mikä tahansa kelpaakaan, ainakaan siis mikään toisten sanelema työaika ja se paska palkka, millä ei saa pidettyä elintasoa yllä, vaikka koulussakaan ei oo huvittanut käydä.

Ehkä joskus meidän lapsuudessamme olikin niin, että ne "kapinalliset2 on tän päivän menestyjiä, mutta tulevaisuudessa on pula tolkullisista, tunnollisista ihmisistä, jotka ei kuvittele ihan liikoja itsestään.

Vaikeaa tulee olemaan teidän lapsillanne mammat, just niillä Nico-Pettereillä, joita mammat kannustaa kyseenalaistamaan... mutta kun rahkeet ei vaan riitä, niin se kyseenalaistaminen on sitä, että "miks mun pitäs ottaa lippis pois päästä sisällä"...

Vielä lopuksi vinkkinä ja ehkä yllättävänä tietona: kuri ja pelottelu on kaksi eri asiaa. Ja se, että lapsi ei päätä milloin menee nukkumaan, tai missä äidin pitää seistä, jotta hän suvaitsee syödä, ei tarkoita sitä, että lapsi ei saisi koskaan valita, tai ilmaista mielipidettään. Yllättävää, eikö?

ei saanut kumminsa ostamia syntymäpäivä- ja joululahjoja, kin isosiskolle ei tuotu samanlaisia ja tälle olisi tullut paha mieli. On kuulemma epäreilua, kun toinen saa ja toinen ei. Tai sitten, jos nuorempi sai esim. 30 euron arvoisen lahjan, isosiskolle annettiin 30 euroa rahaa.

äidilläni oli samanlainen tyyli lahjojen ja mm. vaatteiden suhteen :( Se oli oikeasti todella kamalaa. Koskaan en tullut huomatuksi omana itsenäni vaan ainoastaan siskoni jatkeena. Ihan kuin oltaisiin oltu siamilaiset kaksoset vaikka oltiin eri ikäisiä. Kaiken piti olla aina samanlaista kuin toisella .. ja minusta tuntui ettei minulla ole mitään omaa kun kaikki on aina samanlaista. Vieläkin äitini yrittää tehdä kaikkensa että minun ja siskoni kodit muistuttaisivat toisiaan =o Ostelee kysymättä mm. samanlaisia astioita, verhoja ja koriste-esineitä. Onneksi minulla ja siskollani on aivan erilaiset tyylit niin ei ole pelkoa kloonikodista :) Nyt kun minullakin on lapsia, yrittää äitini vaatia, että kasvattaisin lapsiani samoin kuin minua on kasvatettu. Kaiken pitäisi olla aina samanlaista ettei vaan kellään tule paha mieli. ..ja minulla kun oli aina paha mieli siitä kun kaikki on samanlaista. No, ainakin osaan huomioida lapseni yksilöinä. Ja pystyn jopa ostamaan samanlaiset paidat tai lelut jos lapset itse niin pyytävät. Ei varmaan tarvitse mainita, että äitini paikkailee oman lapsuutensa traumoja. Veljensä kun sai aina kaikkea hienompaa ja parempaa. Vieläkin puhuu lapsuudestaan ja veljestään (joka on kuollut yli 20 vuotta sitten) todella katkeraan sävyyn.

vaikka oma äiti mitä tekisi. Hänen olisi selvästi pitänyt suosia siskoasi enemmän niin sitten voisit olla tyytyväinen. Sorry puoliOT

Oletko oikeasti tuon tason riemuidiootti, ettet tajua, että tasapuolinen voi olla, vaikkei jokainen saisi aivan aina just samoja juttuja kuin toinen???

Tasapuolisuutta on esim. se, että ostaa yhdelle lapselle mansikkajäätelön, toiselle suklaatuutin ja kolmannelle mehujään. Siis mikäli lapset itse niin toivovat.

Olisi epäreilua ostaa kaikille suklaatutti jos vain yksi pitää siitä ja muut eivät ollenkaan.

...antaa lasten valita aina paivallisen, joten makkaraa, pizzarullia ja kalapuikkoja on joka paiva. Ja jos haluaa jatskia aamupalaksi /iltapalaksi niin ok, vaikka 5kpl. 6 vuotias saa nukkua yha aitin vieressa joka yo. Koulureppuja ei tarvitse itse kantaa, ja maidon sijasta on kivempi suklaamaito. Muuten sitten vapaa-aika siella meneekin tv:n ja tietokonepelien aaressa.



Lapsilla ei varmaan ihan helppoa ole kun on kaksi niin erilaista kotia, meilla kun on ihan normaalit saannot asioista kotona...

jos päiväkodilla on tiistaina metsäretkipäivä, mutta mun Jennica on aamulla sanonut haluavansa vain piirtää, niin sitten retki perutaan ja kaikki lapset piirtävät.

Ei hyvää päivää lto:oot. Kyllä toiveita voi olla, mutta fiksu sanoo lapselle, että katsotaan mitä päiväkodissa on suunniteltu tälle päivälle. Jos et ehdi piirtämään, niin piirrät sitten kotona. Piste.

Henkilökunta voi olla samalla linjalla. Tänään on meidän vuoro käyttää jumppasalia, mutta katsotaan ehditkö piirtelemään jumpan jälkeen. Todennäköisesti jennica on siihen mennessä tyystin unohtanut piirustushaaveensa.

t. hoitsu

olen löytänyt lapsilleni joustavan päiväkodin, jossa otetaan lapset huomioon.

Pk:ssa on mm. jumppasali, jota voi käyttää halutessaan ellei sitä ole varattu muuhun toimintaan (esim. toisen ryhmän jumppatuokio tai muskari). Suurimman osan ajasta se on kuitenkin vapaassa käytössä.

Pk:ssa on myös pieni ateljee, jonne voi mennä piirtämään tai askartelemaan halutessaan.

Muutenkin siellä on pieniä tiloja, joissa lapset voivat rauhassa tehdä haluamiaan asioita (esim. kotileikkiä varten tila, jossa ei saa riehua ollenkaan).

Ko. päiväkodissa ymmärretään vapaan leikin merkitys ja siksi lapsille tarjotaan hyvät mahdollisuuden vapaaseen leikkiin ja sen kehittämiseen.

Minusta olisi outoa jos lapsi ei halutessaan ehtisi piirtämään pk:ssa. Eihän siihen piirtämiseen yleensä edes menee edes puolta tuntia.

Ohjattuakin toimintaa tietysti järjestävät. Mm. metsäretkiä, teatteriretkiä, luistelukouluja, suunnistusharjoituksia, kokkikerhoa, enkkukerhoa, matikkakerhoa, muskaria, jumppaa ymv.

Ohjattua toimintaa ei kuitenkaan ole joka päivä, eivätkä kaikki toiminnot ole semmoisia joihin jokaisen olisi pakko osallistua.

Askarteluitakin järjestävät siten, että pari lasta menee kerrallaan askartelemaan hoitajan kanssa ja muut leikkivät mitä tahtovat tai vaikka lukevat kirjaa. Tuolla tyylillä askarteluun menee helposti koko päivä, joskus parikin päivää, mutta mitä se haittaa.

Päiväjärjestyksestä kuitenkin pitävät kiinni. Ulkoiluista, päivälevosta ja ruoka-ajoista.

Omat lapseni yleensä haluavat aamulla ensimmäisenä mennä pelaamaan sählyä tai muuten vaan mennä heittelemään palloja jumppasaliin. Ja aina ovat sinne päässeet ja kavereita saaneet peleihinsä mukaan.

Joskus pyytävät hoitajaa lukemaan kirjaa, ja sekin näyttää onnistuvan.

Taitaa olla ihan raskaan sarjan curling-päiväkoti =D

Mullakin on anopin kanssa ihan eri pelisäännöt.



Itse kuulin kun rääkyi kahtena ilta yönä ollessaan meillä kylässä.Valitettavasti toisena yönä kuuli myös vanhin lapsemme alkoholin huuruisen itsesääli itkun ja kiukun.



Nyt minä olen keksinyt lapseni pelkäävän mummiaan (näin väittää mieheni, joka joi myös äitinsä kanssa tämän vierailun aikana).



Niin, ja tyttö on kiltti kuin mikä, auttaa pikkusisarten hoidossa, melkein 10 todistus, säännölliset harrastukset ja ei kiukkua kaupassa yms...



Eli lapset ihan oikeasti voi pelätä isovanhempiaan ja syystä, jota isovanhempi ei ehkä muista.

Muistan ikuisesti sen kun kuulin tämän: isäpuoleni lapsi, silloin 8v poika oli pakottanut koulussa vuotta nuoremmat tytöt juomaan omaan kustaan.... ja kuulema aika pakottamalla pakottanut kun oli omasta mielestään niin hauskaa..

tämän äiti oli sitten tästä tyyliin ''voi jussipetteri kulta pieni eihän noin saa tehdä ethän enää tee noin, nyt kyllä pakko laittaa sinulle viikon vesipyssy kielto!'' ja tästä lapsi siis sai hirveät itkupotkuraivarit muutamaksi päiväksi että tais kielto jäädä pariin päivään...



voi jumala miten ite oisin antanu ympäri korvia vähintään olin ihan suu ammollaan että ''viikon vesipyssykielto???



muutenkin kun tämä kauhukakara meille tuli joka toinen viikonloppu niin siis sai purra ja lyödä ja potkia muita miten tykkäs ja jos meni kieltämään niin sanomista tuli että älkääs nyt pienistä vinkuko...ja aina kun tuli niin aina oli iskä ostanut vähintään 3 karkkipussia ja sipsipussia ja molemmat päivät käytiin mäkkärin kautta ..ja tosiaan meillä tehtiin kotona ihan kotiruokaa muttaku ei tuo prinssi mitään halunnut syödä kun oli niin pahaa ku ei ollu oman äitin ostamaa mäkkäriruokaa...ja sit ihmeteltiin kun oli lapsella ylipainoa niin paljo et näytti ihan mursulta...

uupumuksesta juuri siksi, että on tottunut suorittamaan ja hakemaan hyväksyntää olemalla kiltti tyttö. 60-luvulla kasvatettiin paljon tyyliin "lapset saa näkyä, mutta ei kuulua". Jos pelotti illalla niin ei muuta kuin petiin, koska kakarat ei saa pompotella.

Miksi luulet masennusta olevan niin paljon meillä keski-ikäisillä ihmisillä? Juuri siksi, että meitä on kasvatettu natsityyliin. Mielipidettämme ei ole kysytty ja kiitosta on saanut olemalla hajuton ja väritön ja vanhempia ei ole saanut vaivata.

Onni niillä, joilla oli sisaruksia. Oli edes joku, joka tuki. Yksinäisillä lapsilla oli paha olla, koska ei ollut ketään, joka olisi kuunnellut.

Olen paljon kuullut tarinoita ja yhtenäistä on juuri tämä "ole vaivaton vanhemmillesi". Me revimme nyt rikki tätä lapsuuttamme 50 vuotiana ja yritämme opetella sanomaan ei. Olemme koko ikämme puurtaneet ja tehneet ja yrittäneet olla mieliksi. Emme ole uskaltaneet sanoa aikuisinakaan, että meitä pelottaa, koska kukaan aikuinen ei meitä lapsena kuunnellut.

Minä en halunnut vaivattomia lapsia ja minä en huutanut, että minun aika alkaa klo 21.00 ja piste. Minä kuuntelin lapsia ja autoin kun heillä on hätä. Olen onnellinen, että lapsistani kasvoi hyväitsetuntoisia ja he tietävät, mitä haluavat ja uskaltavat sen sanoa.

Joku kirjoitti jo aiemmin tuolla, että valitse sotasi. Lapsen kanssa voi valita, minkä sodan käy jos kyse on arvovaltakiistasta. Kaikkeen ei tarvitse automaattisesti sanoa ei.

Jos lähtee siitä ihmiskäsityksestä, että lapsi on syntyessään paha ja kiero ja yrittää pompottaa ja sille pitää heti näyttää kuri, että minulle et hillu, ollaan väärällä tiellä. Lapsesta kasvaa pelokas suoriutuja, etkä koskaan saa tietää, mitä lapsesi oikeasti ajattelee. Hän ei uskalla sitä kertoa sinulle. Hän purkaa pelkonsa jollekin muulle.

Mutta sehän on natsivanhemmalle tärkeintä, sillä silloin ei ole lapsesta ollut hänelle vaivaa.

Eivät ole koskaan saaneet sanoa mielipidettään ja heidät on pelolla kasvatettu. Ei ole koskaan annettu valita, eikä ilmaista mielipidettään. Sitten 50 vuotiana varsinkin tyttölapset yrittävät päästä ahdistuneina masennuslääkkeiden avulla irti kiltin tytön syndroomasta ja miehet vetää kaljaa pahaan oloonsa.

Hiukan tosin joissan särähti korvaan nämä "natsiäidit", kun sanovat, että meillä ei tuollaista suvaita, vaan meillä lapset menee nukkumaan kiltisti, syö kiltisti, tottelee heti kiltisti, ei pistä vastaan avnhemmille jne jne, kun on opetettu niin tekemään. Ei sitten ole tullut mieleen, että teillä voisi olla keskimääräistä helpompia lapsia? Aina kun ei auta edes se, että johdonmukaisesti ja määrätietoisesti niitä pikku pilttejä kasvattaa. Toiset vaan on vaikeampia kasvatettavia kuin toiset.

vai sanottaisko alaisista tuleekin jatkossa olemaan aika pula. Kun Nico-Jessicoille ei mikä tahansa kelpaakaan, ainakaan siis mikään toisten sanelema työaika ja se paska palkka, millä ei saa pidettyä elintasoa yllä, vaikka koulussakaan ei oo huvittanut käydä. Ehkä joskus meidän lapsuudessamme olikin niin, että ne "kapinalliset2 on tän päivän menestyjiä, mutta tulevaisuudessa on pula tolkullisista, tunnollisista ihmisistä, jotka ei kuvittele ihan liikoja itsestään. Vaikeaa tulee olemaan teidän lapsillanne mammat, just niillä Nico-Pettereillä, joita mammat kannustaa kyseenalaistamaan... mutta kun rahkeet ei vaan riitä, niin se kyseenalaistaminen on sitä, että "miks mun pitäs ottaa lippis pois päästä sisällä"... Vielä lopuksi vinkkinä ja ehkä yllättävänä tietona: kuri ja pelottelu on kaksi eri asiaa. Ja se, että lapsi ei päätä milloin menee nukkumaan, tai missä äidin pitää seistä, jotta hän suvaitsee syödä, ei tarkoita sitä, että lapsi ei saisi koskaan valita, tai ilmaista mielipidettään. Yllättävää, eikö?

että koskaan ei saa lohduttaa tai silittää, tottakai saa.



Vai voiko joku oikeasti sanoa, että on sama asia silittää lasta illalla ja kantaa ekaluokkalainen kouluun. Hei haloo :)