G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

ostaa toiselle tyttärelleen aina samat kivat lelut, mitä toinen saa syntymäpäivänään. Ettei vaan tule toiselle paha mieli, tai tappelua leluista...

koska yrittää saada selville lapsensa koulunkäynnin tulevaisuutta. Ihan fiksut lapset, kunnassa kaikki koulunkäyntiin liittyvät asiat ok, tälle mammalle ei mikään riitä.

"curling-vanhempi"? Siis joku joka hyysää muksujaan liikaa?

että lapsi haluaa tänään piirtää ja maalata. Lisäksi pyysi harjaamaan ensimmäisenä lapsen hiukset, kun lapsi oli kotona halunnut, että tarhan täti harjaa.

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon.



Ja kyse on 5-vuotiaista...

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon. Ja kyse on 5-vuotiaista...

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon. Ja kyse on 5-vuotiaista...

Meiltä ei olisi lähdetty meidän lasten tavaroiden kanssa mihinkään.

Meillä eräs vähän tuohon suuntaan käyttäytyvä prinsessa tuttu (sukulainen niin vähän vaikea juttu) ja olen sanonut ihan suoraan, ei kun sinä et voi nyt jäädä meille yöksi ja äiti vaan että eihän se nyt mitään jos vähän jää mutta jos nyt ei sovi niin minä en katso kulta voi sille mitään... jne jne olen sitten se paskatäti joka joutuu sanomaan emntänä että jokaiselle on yksi jäätelö, älä revi verhoja alas niitä ei voi ottaa leikkiin. Ja äiti katsoo silmät levällään kun olen niin kamalan tiukkapipoinen.

siinä on, jos isä kertoo lapsen toiveista hoitopäivän suhteen?



Meidän tyttö on niin ujo, että voisi pyytää minua kertomaan, koska ei itse välttämättä uskaltaisi.

ero varmaankin on siinä, että "kertoiko" isä mitä lapsi on toivonut, vaiko "määräsikö" hän hoitotädeille mitä lapsen tulee tehdä koska tämä haluaa. Ymmärrättekö pointin?



Jos minä vien lapseni perhepäivähoitajalle ja tämä on toivonut saavansa leikkiä sinä päivänä jollain lelulla, niin saatan sanoa asiasta. Mutta sanon sen siihen sävyyn, että minä en tosiaankaan "vaadi" tai oleta mitään - lapsi on vain tuollaista haaveillut edellisenä iltana iltapalaa syödessä. On mieltynyt johonkin leluun tai on kertonut mitä kivaa on tapahtunut ja toivoo seuraavastakin päivästä yhtä mukavaa.



Asioilla on monta esitystapaa ja myös tarkoitusta.

Vanhempi tulee hakemaan lastaan ja lapsi ilmoittaa, ettei halua lähtä kotiin. Vanhempi reagoi niin, että "mä käyn sit eka kaupassa" tai "leiki vielä tunnin verran, mä jaksan ootella" tai jotain vastaavaa.

Samanlainen curling-vanhempi on näköjään tuokin, joka katsoo tumput suorina, kun oman lapsen tavarat nyysitään. Voi huhhuh.

liittyisin rintamaan vaatimaan lapselta leluja pois, jos kerran on aikeissa meidän lelujen kanssa lähteä.

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon.

Ja kyse on 5-vuotiaista...

Miten joku äiti kehtaakin viedä toisen lapsen tavaroita, jotta omalle ei tulisi paha mieli????? Eikö sitä hävetä? Nolota? Että oma lapsi pompottaa ja määrää ja itse vain vikisee...

Jos joku tunnistaa itsensä tästä. niin voisiko kertoa, miten oikeuttaa itselleen tällaisen käytöksen. Näin vain viestitetään lapselle, että muilta voi ottaa mitä tahansa eikä millään muulla ole väliä kuin omalla tahdolla.

Et olisi saanut luopua niistä tavaroista. Olisit pitänyt pintasi ja sanonut, että ne ovat sinun tyttösi tavaroita ja ne pitää palauttaa. Olisi edes joku kasvattanut tuota tyttöä.

Poika 4 v. heitteli serkkunsa posliiniastioita yläkerrasta portaisiin ja alakertaan. Kielsin, mutta äitinsä tuumasi, että "antaa sen heitellä, kun kerta kerrankin viihtyy".



Siis todellakaan ei meillä mitään heitellä eikä varsinkaan lapseni leluja rikota. Ei vaikka kuinka viihtyisi ja olisi kerrankin vähän aikaa huutamatta.

Vanhempi tulee hakemaan lastaan ja lapsi ilmoittaa, ettei halua lähtä kotiin. Vanhempi reagoi niin, että "mä käyn sit eka kaupassa" tai "leiki vielä tunnin verran, mä jaksan ootella" tai jotain vastaavaa.

Eri asia on se, että esim. myöhästytään jostain, kun lapsi ei suostu lähtemään tarhasta. Mun lapsi oli ekan puoli vuotta se lapsi, joka ei tarhasta olisi ikinä halunnut lähteä. Jos meillä oli aikaa eikä kiire mihinkään, sanoin lapselle meneväni hakemaan sisältä likavaatteet ja tarharepun ja voisi sen aikaa leikkiä. Sitten sisällä saatoin jutella hoitajan kanssa lapsen päivästä, tarkistaa, oliko tarpeeksi varavaatteita ja noin 5-10 min. kuluttua lapsi oli yleensä valmis lähtöön. Sen jälkeen sitten kyllä lähdettiinkin, halusi tai ei. Jos meillä oli kiire esim. kylään, niin sitten vain lapsi kainaloon ja menoksi. En kuitenkaan nähnyt mitään syytä ihan joka ikinen päivä vetää hernettä nenään siitä, että lapsella oli leikki kesken. Parin minuutin päästä oli saanut leikin loppuun ja oli yleensä valmis lähtemään. Toki meilläkin sitten oli näitä lapsi raivoavana kainalossa hetkiä ihan riittämiin. :)

Ei ole väärin kuunnella lapsen toivomusta, mutta on väärin antaa lapsen määrätä lähtöaika.

siinä on, jos isä kertoo lapsen toiveista hoitopäivän suhteen? Meidän tyttö on niin ujo, että voisi pyytää minua kertomaan, koska ei itse välttämättä uskaltaisi.

Mitä mistään tulee, jos jokaisen lapsen vanhempi aamulla kertoo, mitä tänään sitten päivähoidossa tehdään. Siinä lentää suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus romukoppaan.

Lapsen vanhemmat tietävät kyllä, että meillä piirretään paljon, mutta on myös päiviä jolloin tehdään jotain ihan muuta.

Toiveita voi kyllä esittää, mutta ne esitetään esim. vasukeskusteluissa tai muuten yleisellä tasolla tyyliin "Meidän Maija on nyt tosi innostunut palapeleistä, onko teillä mahdollisuutta tukea tätä innostusta, koska Maija on aika huono ollut palapeleissä"

Niitä toiveita ei esitetä aamulla.

Onneksi en ole joutunut vastaavan tilanteen eteen. Olen tavallisesti melko pitkähermoinen vieraidenkin lasten kanssa mutta sekä tuohon tavaroiden heittelyyn että varastamiseen olisin todellakin puuttunut tiukasti, ihan sama mitä lapsen äiti on siitä mieltä.

Kautta aikain aina ollut hirveesti vikaa muissa (pkssa, kerhoissa, eskarissa, puiston muissa lapsissa ja nyt koulussa) Lapsensa on kova pomottaja ja narisee joka hemmetin asiasta ihan kuin äitinsä. Eräänä päivänä tämä narisija oli meillä leikkimässä ja meille tuli myös lapseni muita kavereita. Koko ajan ko lapsi kiukutteli, murjotti määräili, uhkasi lähtevänsä kun meillä on tylsää eikä tykännyt kun muut tulivat leikkimään jne...myöhemmin äiti soitti mulle ja valitti miten olimme toimineet törkeästi kun olimme päästäneet muitakin leikkimään vaikka HÄNEN LAPSENSA OLIS HALUNNU LEIKKIÄ VAIN TYTTÄRENI KANSSA. Lapselle oli kuulemma tullut tosi paha mieli! Arvatkaa tuleeko se lapsi meille enää...

Mitä olette sanoneet, kun nämä curling-vanhemmat ovat antaneet lapsensa heitellä lautasia tai soittaneet ja valittaneet, kun ei tehty lapsen tahdon mukaan? Oletteko olleet niin tyrmistyneitä (voisin itse kuvitella olevani), että ette saa oikein mitään järkevää sanottua vai oletteko sanoneet suorat sanat vai oletteko tehneet nopean päätöksen, ettei kannata menettää lapsen kaveria tuollaisen kasvatuserimielisyyden takia?



Kiinnostaa sen takia, että itse olen kyllä melko sanavalmis, mutta kun jotain täysin tyrmistyttävää tapahtuu, en saa sanotuksi mitään vaan annan vain tällaisen röyhkeän ihmisen kävellä ylitseni. Jälkeenpäin sitten harmittaa, mutta on aika lapsellista mennä huutelemaan asiasta jälkeenpäin. Olisi kiva tietää, miten voisi tuollaisen tilanteen selvittää samantien järkevällä tavalla vai voiko sellaista edes saada selvitettyä.