G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

ei saanut kumminsa ostamia syntymäpäivä- ja joululahjoja, kin isosiskolle ei tuotu samanlaisia ja tälle olisi tullut paha mieli. On kuulemma epäreilua, kun toinen saa ja toinen ei. Tai sitten, jos nuorempi sai esim. 30 euron arvoisen lahjan, isosiskolle annettiin 30 euroa rahaa.

äidilläni oli samanlainen tyyli lahjojen ja mm. vaatteiden suhteen :( Se oli oikeasti todella kamalaa. Koskaan en tullut huomatuksi omana itsenäni vaan ainoastaan siskoni jatkeena. Ihan kuin oltaisiin oltu siamilaiset kaksoset vaikka oltiin eri ikäisiä. Kaiken piti olla aina samanlaista kuin toisella .. ja minusta tuntui ettei minulla ole mitään omaa kun kaikki on aina samanlaista. Vieläkin äitini yrittää tehdä kaikkensa että minun ja siskoni kodit muistuttaisivat toisiaan =o Ostelee kysymättä mm. samanlaisia astioita, verhoja ja koriste-esineitä. Onneksi minulla ja siskollani on aivan erilaiset tyylit niin ei ole pelkoa kloonikodista :) Nyt kun minullakin on lapsia, yrittää äitini vaatia, että kasvattaisin lapsiani samoin kuin minua on kasvatettu. Kaiken pitäisi olla aina samanlaista ettei vaan kellään tule paha mieli. ..ja minulla kun oli aina paha mieli siitä kun kaikki on samanlaista. No, ainakin osaan huomioida lapseni yksilöinä. Ja pystyn jopa ostamaan samanlaiset paidat tai lelut jos lapset itse niin pyytävät. Ei varmaan tarvitse mainita, että äitini paikkailee oman lapsuutensa traumoja. Veljensä kun sai aina kaikkea hienompaa ja parempaa. Vieläkin puhuu lapsuudestaan ja veljestään (joka on kuollut yli 20 vuotta sitten) todella katkeraan sävyyn.

vaikka oma äiti mitä tekisi. Hänen olisi selvästi pitänyt suosia siskoasi enemmän niin sitten voisit olla tyytyväinen. Sorry puoliOT

Oletko oikeasti tuon tason riemuidiootti, ettet tajua, että tasapuolinen voi olla, vaikkei jokainen saisi aivan aina just samoja juttuja kuin toinen???

En lainaa, ettei tule älyttömän pitkää tästä ketjusta.

Mutta omat lapseni olen jo kasvattanut miltei aikuisiksi. Yksi on vielä kotona ja on yläastelainen.



Olen kuunnellut lapsia herkällä korvalla ja sen, mitä heillä on asiaa. Hyvin ovat pärjänneet ja kehuttuja työharjoittelupaikoissa ja kesätöissä. Vanhin on jo vakituisessa parisuhteessa ja hyvin tuntuu menevän.



Minä olen saanut juoda kahvini rauhassa, kiitos vain. Ja omaa aikaakin on ollut, vaikka olenkin kuunnellut, mitä lapsella on asiaa.



Moni sotii lapsen kanssa vain sodan tarpeesta ja käskyttää perustelematta edes itselleenkään, miksi käskyttää. Curlingia ei ole se, että lasta kuuntelee ja hänen mielipidettään ja antaa lapsenkin sanoa mielipiteensä.



Nämä esimetkit, missä kerrotaan, että lapsi nakataan sänkyyn ja jätetään sinne parkumaan, koska äiti haluaa vapaa-ajan alkavan klo 21, naps, kuulostavat aika julmilta.



Suomalaiset lapset itsenäistetään liian aikaisin, eikä heidän anneta olla lapsia. Heidän vaaditaan pärjäävän yksin mahdollisimman pienenä ja heistä ei saa olla vaivaa.



Kun aikuinen ei kuuntele niin äkkiä lapsi sen oppii ja ei vaivaakaan vanhempiaan vaan on kiltti ja suorittaa ja hiljaa ja vaivaton. Ei uskalla kertoa kotona jos on ongelmia, koska äidillä alkoi vapaa nyt, naps.



En näe mitään ihailtavaa natsivanhemmuudessa.



109

Meidän 2v poika pyysi illalla 3x päästä pissalle kun olisi pitänyt nukkua. Neljättä kertaa en enää päästänyt - ja kohta oli ne pissat sängyssä... Se siitä pompottelusta :D Ei kai malttanut pissata koskaan kaikkia kerralla kun oli aina tyytyväinen kun potan pohja hiukan kastui... ja ehkä juonutkin tavallista enemmän. Joka tapauksessa, nykyään päästän pissalle parikin kertaa jos pyytää! Oli sitten pompottelua tai ei :D

PAITSI yksi tuttavaperhe. Heillä onkin jopa 4 lasta ja ekan lapsensa saivat kyllä nuorena. Ensin tuli kaksi lasta, jotka pomottavat ihan täysin koko perhettä. Sitten tuli vielä kaksi lasta, en vielä tiedä miten sitten kasvattavat heitä. Luulisin ettei ihan onnistu, että annetaan 4 lapsen pomottaa?



Mutta asiaan: erityisesti 9-v tyttö on ihan hirveä pomottaja eikä äiti uskalla pistää millekään vastaan. Tyttö saa päättää itse miten kauan valvoo öisin. Jos haluaa katsoa jotain sarjaa klo 23 saakka niin sitten katsoo. Ja aamuisin pitää kuulemma kuitenkin nousta klo 7 kouluun... Sitten on kuulemma niin väsynyt tyttö. Ihan älytöntä mielestäni!



Kun ollaan siellä kylässä niin nämä vanhemmat lapset rohmuavat aina kaikki kahvipöydän antimet ekana, äiti yrittää toppuutella, mutta yleensä muille ei jää juuri mitään. Ottavat vain lisää ja katsovat uhmaten äitiään. Vanhin poika taitaa olla nyt 12-v.



Jos päättävät syödä jätskiannoksensa sohvassa telkkua katsellen, niin sitten tekevät niin.



Se on ihan kamalaa katseltavaa ettei lapsille uskalleta pistää missään vastaan.



Lapset rohmuavat harrastuksiakin niin, että vanhemmat eivät ehdi tehdä mitään muuta iltaisin kuin kuskata näitä kahta vanhempaa menoihin. Jokin maltti siihenkin pitäisi laittaa.



Nämä lapset ovat käytökseltään jo tosi röyhkeitä, pöyhkeitä, omaavat hyvän itsetunnon ja kuvittelevat olevansa parempia kuin muut.



On sanomattakin selvää, etten halua että esim. tyttäreni on tämän perheen tytön kanssa. Sääli koska perheen äiti on ihan mukava, mutta tosi nössö:(.

Olen ymmärtänyt, että curling-vanhempi on sellainen, joka toistuvasti siloittelee lapsensa tieltä vaikeudet pois eikä kestä lapsen pettymystä. Sen sijaan väittäisin, että useimmat vanhemmat tekevät curlingmaisia ratkaisuja joskus elämässään eivätkä silti ole yhtään sen enempää curling-vanhempia kuin nämä ns. natsi-vanhemmatkaan. Esimerkkinä serkkuni, joka tuli pitkästä aikaa kylään, kun sattui lapsen lääkärikäynti tänne pääkaupunkiseudulle. Oma lapseni odotti innolla pikkuserkkunsa näkemistä. Heti oven suussa vastassa oli todella kiukkuinen nuori mies (5-vuotias). Serkkuni kertoi, että ei ollut ehtinyt nukkua päiväunia ja ruoaksikin oli saanut banaania ja pillimehua, kun oli lääkärikäynti venynyt. Lisäksi lapsella oli todettu korvatulehdus. Lapsi näytti pahantuuliselta eikä ollut oma reipas itsensä, huomasin sen heti. Kun yritimme lähteä pihalle, teki poika stopin, ja syy oli se, että äiti tyrkytti hänelle punaista lippistä. Hän halusi sen mustan, joka oli autossa. Näin heti, että tuo naurettava lippiskiista oli lapselle tosi tärkeä. Hän oli aivan itku kurkussa ja todella poissa tolaltaan. Äitinsä yritti ensin topakasti sanoa, että nyt vaan tämä lippis päähän ja mennään. Sitten totesi, että menköön ilman lippistä, jos tämä ei kelpaa. Poika vain tökötti alahuuli vapisten meidän eteisessä. Lopulta äiti kysyi minulta hiljaa niin, että lapset eivät kuulleet, pahottaisinko minä mieleni, jos hän kävisi hakemassa mustan lippiksen autosta. Tuo musta oli pojan tärkein omaisuus, ja äiti oli vahingossa ottanut punaisen. En tietenkään pahoittanut. Koko keskustelu ei koskenut minua, oma lapseni paineli jo pihalla odottaen pikkuserkkuaan eikä siis tiennyt mitään tästä kinasta. Tietenkin äidin käytös oli curlingia, mutta päivä oli ollut rankka ja lapsi oli joutunut lujille. Mitä hyötyä olisi ollut siitä, että äiti olisi ilmoittanut, että ulos ei ole asiaa ilman punaista lippistä ja lapsi olisi todennäköisesti alkanut huutaa? Äiti olisi joutunut vain raahaamaan huutavan lapsen autoon, minun lapseni olisi pettynyt, kun ei saanutkaan leikkikaveria, rankka päivä olisi päättynyt vielä huonommin ja ainoa "hyöty" olisi ollut se, että lapsi olisi ymmärtänyt, että äitiä ei pompotella. Joskus voi antaa periksi. Ei aina eikä tärkeissä asioissa mutta jokin lippis ei mielestäni ole taistelun arvoinen - varsinkin kun serkkuni poika on todella hyväkäytöksinen ja kiltti noin yleensä. Jos jää kiinni jokaiseen pikkuasiaan eikä jousta ikinä mistään periaatteella "säännöt ovat sääntöjä ja niitä noudatetaan kirjaimellisesti", on lapsen saama kuva aikuisista aika joustamaton ja ankara. Toinen esimerkki curlingmaisesta käytöksestä olen minä itse. Kaupassa lapseni saattaa yrittää päättää, mitä ostetaan. Joskus hän on tuonut kärryihin tavaroita, joita ei ole ostoslistassa ja kerran jopa saanut ne läpi kassalla, kun en ollut skarppina. Varsinkin päiväkotipäivän jälkeen lapseni on räjähdysherkkä eikä siis ole kovin otollinen hetki tehdä ostoksia vaan joskushan ne täytyy tehdä... Juuri eilen lapseni alkoi ennen kassajonoa kiljua, että hän haluaa jäätelöä. Tietenkään en aikonut sitä ostaa. En ensinnäkään kiljumalla osta mitään ja toiseksi jäätelöä ei ollut alunperin tarkoitus ostaa. Niinpä sanon tiukasti, että emme osta jäätelöä mutta että lapsi saa valita, mitä purkkaa ostamme kotiin. Lapsi jäi hetkeksi vielä vonkumaan jäätelöä, mutta kun otin kaksi purkkapussia ja käskin valita, valitsi lopulta toisen. Näin siis silottelin lapseni pettymystä tarjoamalla toista "herkkua". Halusin suorittaa ostokseni rauhassa enkä jaksanut vielä yhtä kinaa juuri ennen kassoja. Ei varmastikaan kovin hyvä kasvatuksellinen hetki, mutta toisaalta ymmärrän lapseni väsymyksen ja tiedän, että kiukuttelu on normaalia. Purkkaa olisimme ostaneet joka tapauksessa, joten haittaahan siitä myönnytyksestä ei ollut. Lapsi ei saanut haluamaansa mutta "pelasti kasvonsa".

Siis pitääkö joku ihminen todellakin näin TAVALLISTA toimintaa lapsen kanssa curlingina? Jotenkin tuntuu, että sinä et oikein edes tajua mitä se curling todella on...

Lapset on ihmisiä, perheenjäseniä, ja heilläkin on oikeutensa, se ettäheitä kohdellaan inhimillisesti. JOskus jotkut pikkuasiat on lapsille äärettömän tärkeitä, ja totta kai ne otetaan huomioon. Kunhan tolkku pysyy mukana.

Mutta kyllähän tästäkin ketjusta näkyy, miten mustavalkoista joidenkin ajatusmaailma on. Että kaikki periksiantaminen on curlingia, tai jos ei aina annan kaikessa periksi, on hirveä natsi.

Mutta kyllähän tästäkin ketjusta näkyy, miten mustavalkoista joidenkin ajatusmaailma on. Että kaikki periksiantaminen on curlingia, tai jos ei aina annan kaikessa periksi, on hirveä natsi.

On olevinaan vain kaksi ääripäätä, eikä mitään siltä väliltä...

Aina naurettavaa, mielestäni..

Voisko joku ystävällisesti sivistää tyhmää

Lainaus:

Lainaus:

Näin kun 4vuotiaalle lapselle karjuttiin pitämään vauhtia pukemisen kanssa.





Minusta tyypillisimpiä antikurlinkeja on nämä laiskojen vanhempien jutut, että pikkunaperoiden annetaan olla täysin ilman valvontaa ja tehdä mitä lystäävät, ajella ilman kypärää pyörillä pitkin poikin jne. Eli täysi piittaamattomuus lasten turvallisuudesta tai ilmeisesti täysi luottamus suojelusenkeleihin. Sitä näkyy yllättävän paljon. Sitten yhteen kakaraan sattuu kovasti kun keskenään touhottavat, ja alkaa mammojen kauhistunut hössötys "mitä on tapahtunut!?! Löikö Tellu?! Heittikö Elmeri lelulla?!"





Et miksi sitten kutsutaan niitä vanhempia, jotka eivän anna lapselleen kaikkea mitä vaativat, mutteivät anna lapsensa ajaa ilman kypärää pyörällä tai kasvata lastaan ilman rajoja yms. Tuntuu kuin kaikki olisi niin Stanan mustavalkoista, että on vain kaksi ääripäätä.



Sekä minusta tuntuu että kaikki "kurlaajat" pitävät muulla tavalla lapsiaan kasvattavia vanhempia näinä Antikurlaajina, jotka eivät oikeasti kasvata lastaan vaan "antavat lapsen kasvattaa itse itsensä" ja kaikki jälkimmäiseen kuuluvat sanovat kaikkia sellaisia vanhempia "kurlaajiksi" jotka antavat kasvattavat lapset eritavalla kuin he..



Eikö näihin keskusteluihin osallistu yhtään "kasvattajia" jotka oikeasti asettavat lapsille heidän tasoisensa turvalliset rajat, mutta eivät natsita kaikesta ja kokoajan, niinkuin nämä "Antikurlaajat"





Ps. Mun mielestä tää termi kurlaaja on ihan mahtava ihan vaan syystä että mulle tulee ihme mielleyhtymä sanasta kurlaaja, kun joka kerta mietin jotain lihavaa miestä joka kurlaa suuvettä vessan peilin edessä :D

Olen ymmärtänyt, että curling-vanhempi on sellainen, joka toistuvasti siloittelee lapsensa tieltä vaikeudet pois eikä kestä lapsen pettymystä. Sen sijaan väittäisin, että useimmat vanhemmat tekevät curlingmaisia ratkaisuja joskus elämässään eivätkä silti ole yhtään sen enempää curling-vanhempia kuin nämä ns. natsi-vanhemmatkaan. Esimerkkinä serkkuni, joka tuli pitkästä aikaa kylään, kun sattui lapsen lääkärikäynti tänne pääkaupunkiseudulle. Oma lapseni odotti innolla pikkuserkkunsa näkemistä. Heti oven suussa vastassa oli todella kiukkuinen nuori mies (5-vuotias). Serkkuni kertoi, että ei ollut ehtinyt nukkua päiväunia ja ruoaksikin oli saanut banaania ja pillimehua, kun oli lääkärikäynti venynyt. Lisäksi lapsella oli todettu korvatulehdus. Lapsi näytti pahantuuliselta eikä ollut oma reipas itsensä, huomasin sen heti. Kun yritimme lähteä pihalle, teki poika stopin, ja syy oli se, että äiti tyrkytti hänelle punaista lippistä. Hän halusi sen mustan, joka oli autossa. Näin heti, että tuo naurettava lippiskiista oli lapselle tosi tärkeä. Hän oli aivan itku kurkussa ja todella poissa tolaltaan. Äitinsä yritti ensin topakasti sanoa, että nyt vaan tämä lippis päähän ja mennään. Sitten totesi, että menköön ilman lippistä, jos tämä ei kelpaa. Poika vain tökötti alahuuli vapisten meidän eteisessä. Lopulta äiti kysyi minulta hiljaa niin, että lapset eivät kuulleet, pahottaisinko minä mieleni, jos hän kävisi hakemassa mustan lippiksen autosta. Tuo musta oli pojan tärkein omaisuus, ja äiti oli vahingossa ottanut punaisen. En tietenkään pahoittanut. Koko keskustelu ei koskenut minua, oma lapseni paineli jo pihalla odottaen pikkuserkkuaan eikä siis tiennyt mitään tästä kinasta. Tietenkin äidin käytös oli curlingia, mutta päivä oli ollut rankka ja lapsi oli joutunut lujille. Mitä hyötyä olisi ollut siitä, että äiti olisi ilmoittanut, että ulos ei ole asiaa ilman punaista lippistä ja lapsi olisi todennäköisesti alkanut huutaa? Äiti olisi joutunut vain raahaamaan huutavan lapsen autoon, minun lapseni olisi pettynyt, kun ei saanutkaan leikkikaveria, rankka päivä olisi päättynyt vielä huonommin ja ainoa "hyöty" olisi ollut se, että lapsi olisi ymmärtänyt, että äitiä ei pompotella. Joskus voi antaa periksi. Ei aina eikä tärkeissä asioissa mutta jokin lippis ei mielestäni ole taistelun arvoinen - varsinkin kun serkkuni poika on todella hyväkäytöksinen ja kiltti noin yleensä. Jos jää kiinni jokaiseen pikkuasiaan eikä jousta ikinä mistään periaatteella "säännöt ovat sääntöjä ja niitä noudatetaan kirjaimellisesti", on lapsen saama kuva aikuisista aika joustamaton ja ankara. Toinen esimerkki curlingmaisesta käytöksestä olen minä itse. Kaupassa lapseni saattaa yrittää päättää, mitä ostetaan. Joskus hän on tuonut kärryihin tavaroita, joita ei ole ostoslistassa ja kerran jopa saanut ne läpi kassalla, kun en ollut skarppina. Varsinkin päiväkotipäivän jälkeen lapseni on räjähdysherkkä eikä siis ole kovin otollinen hetki tehdä ostoksia vaan joskushan ne täytyy tehdä... Juuri eilen lapseni alkoi ennen kassajonoa kiljua, että hän haluaa jäätelöä. Tietenkään en aikonut sitä ostaa. En ensinnäkään kiljumalla osta mitään ja toiseksi jäätelöä ei ollut alunperin tarkoitus ostaa. Niinpä sanon tiukasti, että emme osta jäätelöä mutta että lapsi saa valita, mitä purkkaa ostamme kotiin. Lapsi jäi hetkeksi vielä vonkumaan jäätelöä, mutta kun otin kaksi purkkapussia ja käskin valita, valitsi lopulta toisen. Näin siis silottelin lapseni pettymystä tarjoamalla toista "herkkua". Halusin suorittaa ostokseni rauhassa enkä jaksanut vielä yhtä kinaa juuri ennen kassoja. Ei varmastikaan kovin hyvä kasvatuksellinen hetki, mutta toisaalta ymmärrän lapseni väsymyksen ja tiedän, että kiukuttelu on normaalia. Purkkaa olisimme ostaneet joka tapauksessa, joten haittaahan siitä myönnytyksestä ei ollut. Lapsi ei saanut haluamaansa mutta "pelasti kasvonsa".

Siis pitääkö joku ihminen todellakin näin TAVALLISTA toimintaa lapsen kanssa curlingina? Jotenkin tuntuu, että sinä et oikein edes tajua mitä se curling todella on...

Lapset on ihmisiä, perheenjäseniä, ja heilläkin on oikeutensa, se ettäheitä kohdellaan inhimillisesti. JOskus jotkut pikkuasiat on lapsille äärettömän tärkeitä, ja totta kai ne otetaan huomioon. Kunhan tolkku pysyy mukana.

Mutta kyllähän tästäkin ketjusta näkyy, miten mustavalkoista joidenkin ajatusmaailma on. Että kaikki periksiantaminen on curlingia, tai jos ei aina annan kaikessa periksi, on hirveä natsi.

joita useimmat vanhemmat käyttävät kasvatuksessaan. Nimenomaan yritin löytää sitä harmaata mustan ja valkoisen välissä. :)

ihanaisista curling-vanhemmista, joita heillä on tuttavapiirissä muutamia. Työkaverini lapsella oli synttärit ja sitten synttäreille oli tullut jonkin verran huonovointisen oloinen lapsukainen. Vatsatautia ei ollut vielä selätetty, mutta lapsi oli päättänyt haluta tulla synttäreille, joten vanhemmat eivät olleet hennonneet kieltää mussukaistaan osallistumasta toipilaana synttäreille. Ja arvaahan sen, että pian vatsatauti oli ollut muutamalla muullakin synttäreille osallistuneella. Työkaverini ei pahaksi onnekseen ollut heti tajunnut lapsensa kaverin huonovointisuutta, mutta kun se oli tullut ilmi, hän oli heti soittanut lapsen vanhemmille. Ja vanhemmat olivat kiemurrelleet puhelimessa "että voi voi, kun heidän poikansa NIIIN kovasti halusi tulla ja onhan se tauti jo ohi". No ei ollut ja pitäisihän kaikkien järkevien tajuta, että vatsatauti on aika tarttuvaista ja ei todellakaan ole heti ohi vaikka laatta ei lentäisikään enää. Että näin!

Ei tuo ole mitään curlingia että kieltäytyy ostamasta lapsen ruinaamaa jäätelöä ja vie huomion toiseen asiaan antamalla kivan valitsemistehtävän ja lapsi kokee että hänkin saa vaikuttaa. Nokkela keksintö ja hyvää kasvatusta mielestäni. :)

T, lapseton täti

Eivät ole koskaan saaneet sanoa mielipidettään ja heidät on pelolla kasvatettu. Ei ole koskaan annettu valita, eikä ilmaista mielipidettään.

Sitten 50 vuotiana varsinkin tyttölapset yrittävät päästä ahdistuneina masennuslääkkeiden avulla irti kiltin tytön syndroomasta ja miehet vetää kaljaa pahaan oloonsa.

Hiukan tosin joissan särähti korvaan nämä "natsiäidit", kun sanovat, että meillä ei tuollaista suvaita, vaan meillä lapset menee nukkumaan kiltisti, syö kiltisti, tottelee heti kiltisti, ei pistä vastaan avnhemmille jne jne, kun on opetettu niin tekemään. Ei sitten ole tullut mieleen, että teillä voisi olla keskimääräistä helpompia lapsia? Aina kun ei auta edes se, että johdonmukaisesti ja määrätietoisesti niitä pikku pilttejä kasvattaa. Toiset vaan on vaikeampia kasvatettavia kuin toiset.

hyvää keskustelua ja karmeita esimerkkejä on ollut.

äiti toi n. 5-vuotiaan tyttärensä päiväkotiin, tytöllä oli päällä prinsessamekko eikä takkia tms. (ulkona oli pakkasta muutama aste). Äiti selitti päiväkodin hoitajalle, että 'meidän neiti halusi pukeutua tänään näin eikä halunnut ulkovaatteita päälle eikä halunnut että niitä ulkovaatteita otetaan edes mukaan. Joten voiko meidän neiti olla tänään ulkoilun aikana sisällä kun ei ole ulkovaatteita?' Hoitsu hymyili vain maireasti että kyllä tietenkin, ihan miten te haluatte.



Minä olin aivan tyrmistynyt siinä vieressä.

Hyviä pointteja monella:). Minusta tässäkin kultainen keskitie on paras. Ei liikaa natseutta, siitä seuraa vain säikkyjä ja huonon oman tunnon omaavia lapsia. Mutta ei liikaa paapomistakaan, pettymyksiä pitää tulla ja lasta pitää kasvattaa sopimaan tähän yhteiskuntaan. Minusta esim. opettajaa pitää kunnioittaa.



Itse olen varmasti jossain mielessä curling, vaikka toisaalta sitten pidänkin paljon rajoja lapsille. Esim. meillä ei katsota juuri telkkua eikä pelata koneella. Syödään ruoka-aikoina eikä syödä juuri roskaruokaa. Pitää totella vanhempia. Epäkunnioittavaa käytöstä en sallisi.



Toisaalta haluan myös kuunnella lapsen mielipidettä. Jos lapsi huutelee minua klo 21.30 niin menen varmasti paikalle. Jos lasta pelottaa niin en jätä lasta pimeään huoneeseen huutamaan peloissaan.



Silti en suostu pompotteluunkaan.

näitä juttuja. Näitä vanhempia, jotka "nukuttavat" lastaan, joka ilta kaksi tuntia on muuten paljon! Kerran yksi äiti syytti päiväkodissa nukkumista syyksi. Kun sitten kysyin mikä illassa on vaikeaa. Äiti kertoi lapsen pomppivan sängystä pois erilaisten syiden takia. Milloin on väärä unilelu, pissahätä monta kertaa, jano, nälkä jne. Teki mieli sanoa, että päiväkodin unissa tuskin on vika vaan vanhemmissa;)

Kummasti vaan se pomppiminen loppui, kun ne päiväunetkin lopetettiin.. ;)

Terkkuja sulle meidän entinen tarhantäti

Kyllä varmaan kun lapsi oli sitten yliväsynyt ja nukahti iltasella pystyyn ajoissa. Silti se, että päiväunipäivinä teillä sai pomppia kaksituntia sängyssä iltaisin ei ole päiväkodin vika vaan teidän kurittomuuttanne. Meillä ei nimittäin lapset pompi päiväunista huolimatta kuin joskus sen sen punaisen minuutin ja sitten loppu. Ja meillä mennään nukutustilanteessa huoneessa sitten vaikka viereen ja vaaditaan käytöstä ja hiljaisuutta ;)

näitä juttuja. Näitä vanhempia, jotka "nukuttavat" lastaan, joka ilta kaksi tuntia on muuten paljon! Kerran yksi äiti syytti päiväkodissa nukkumista syyksi. Kun sitten kysyin mikä illassa on vaikeaa. Äiti kertoi lapsen pomppivan sängystä pois erilaisten syiden takia. Milloin on väärä unilelu, pissahätä monta kertaa, jano, nälkä jne. Teki mieli sanoa, että päiväkodin unissa tuskin on vika vaan vanhemmissa;)

Kummasti vaan se pomppiminen loppui, kun ne päiväunetkin lopetettiin.. ;)

Terkkuja sulle meidän entinen tarhantäti

Kyllä varmaan kun lapsi oli sitten yliväsynyt ja nukahti iltasella pystyyn ajoissa. Silti se, että päiväunipäivinä teillä sai pomppia kaksituntia sängyssä iltaisin ei ole päiväkodin vika vaan teidän kurittomuuttanne. Meillä ei nimittäin lapset pompi päiväunista huolimatta kuin joskus sen sen punaisen minuutin ja sitten loppu. Ja meillä mennään nukutustilanteessa huoneessa sitten vaikka viereen ja vaaditaan käytöstä ja hiljaisuutta ;)

Jostakin mystisestä syystä kuitenkin pyörivät vuoteissaan hereillä lähestulkoon puolilleöin jos ovat nukkuneet päiväunet.

Ja tietysti seuraavana päivänä tarhassa väsyttää ja päiväunet tulee tarpeeseen kun yöunet on jääneet liian lyhyeksi.

Vinkkejä, kuinka saan tuommoisen pompottelun loppumaan?

isä nukkuu olkkarin lattialla.

uupumuksesta juuri siksi, että on tottunut suorittamaan ja hakemaan hyväksyntää olemalla kiltti tyttö. 60-luvulla kasvatettiin paljon tyyliin "lapset saa näkyä, mutta ei kuulua". Jos pelotti illalla niin ei muuta kuin petiin, koska kakarat ei saa pompotella.

Miksi luulet masennusta olevan niin paljon meillä keski-ikäisillä ihmisillä? Juuri siksi, että meitä on kasvatettu natsityyliin. Mielipidettämme ei ole kysytty ja kiitosta on saanut olemalla hajuton ja väritön ja vanhempia ei ole saanut vaivata.

Onni niillä, joilla oli sisaruksia. Oli edes joku, joka tuki. Yksinäisillä lapsilla oli paha olla, koska ei ollut ketään, joka olisi kuunnellut.

Olen paljon kuullut tarinoita ja yhtenäistä on juuri tämä "ole vaivaton vanhemmillesi". Me revimme nyt rikki tätä lapsuuttamme 50 vuotiana ja yritämme opetella sanomaan ei. Olemme koko ikämme puurtaneet ja tehneet ja yrittäneet olla mieliksi. Emme ole uskaltaneet sanoa aikuisinakaan, että meitä pelottaa, koska kukaan aikuinen ei meitä lapsena kuunnellut.

Minä en halunnut vaivattomia lapsia ja minä en huutanut, että minun aika alkaa klo 21.00 ja piste. Minä kuuntelin lapsia ja autoin kun heillä on hätä. Olen onnellinen, että lapsistani kasvoi hyväitsetuntoisia ja he tietävät, mitä haluavat ja uskaltavat sen sanoa.

Joku kirjoitti jo aiemmin tuolla, että valitse sotasi. Lapsen kanssa voi valita, minkä sodan käy jos kyse on arvovaltakiistasta. Kaikkeen ei tarvitse automaattisesti sanoa ei.

Jos lähtee siitä ihmiskäsityksestä, että lapsi on syntyessään paha ja kiero ja yrittää pompottaa ja sille pitää heti näyttää kuri, että minulle et hillu, ollaan väärällä tiellä. Lapsesta kasvaa pelokas suoriutuja, etkä koskaan saa tietää, mitä lapsesi oikeasti ajattelee. Hän ei uskalla sitä kertoa sinulle. Hän purkaa pelkonsa jollekin muulle.

Mutta sehän on natsivanhemmalle tärkeintä, sillä silloin ei ole lapsesta ollut hänelle vaivaa.

Eivät ole koskaan saaneet sanoa mielipidettään ja heidät on pelolla kasvatettu. Ei ole koskaan annettu valita, eikä ilmaista mielipidettään. Sitten 50 vuotiana varsinkin tyttölapset yrittävät päästä ahdistuneina masennuslääkkeiden avulla irti kiltin tytön syndroomasta ja miehet vetää kaljaa pahaan oloonsa.

Hiukan tosin joissan särähti korvaan nämä "natsiäidit", kun sanovat, että meillä ei tuollaista suvaita, vaan meillä lapset menee nukkumaan kiltisti, syö kiltisti, tottelee heti kiltisti, ei pistä vastaan avnhemmille jne jne, kun on opetettu niin tekemään. Ei sitten ole tullut mieleen, että teillä voisi olla keskimääräistä helpompia lapsia? Aina kun ei auta edes se, että johdonmukaisesti ja määrätietoisesti niitä pikku pilttejä kasvattaa. Toiset vaan on vaikeampia kasvatettavia kuin toiset.

vai sanottaisko alaisista tuleekin jatkossa olemaan aika pula. Kun Nico-Jessicoille ei mikä tahansa kelpaakaan, ainakaan siis mikään toisten sanelema työaika ja se paska palkka, millä ei saa pidettyä elintasoa yllä, vaikka koulussakaan ei oo huvittanut käydä. Ehkä joskus meidän lapsuudessamme olikin niin, että ne "kapinalliset2 on tän päivän menestyjiä, mutta tulevaisuudessa on pula tolkullisista, tunnollisista ihmisistä, jotka ei kuvittele ihan liikoja itsestään. Vaikeaa tulee olemaan teidän lapsillanne mammat, just niillä Nico-Pettereillä, joita mammat kannustaa kyseenalaistamaan... mutta kun rahkeet ei vaan riitä, niin se kyseenalaistaminen on sitä, että "miks mun pitäs ottaa lippis pois päästä sisällä"... Vielä lopuksi vinkkinä ja ehkä yllättävänä tietona: kuri ja pelottelu on kaksi eri asiaa. Ja se, että lapsi ei päätä milloin menee nukkumaan, tai missä äidin pitää seistä, jotta hän suvaitsee syödä, ei tarkoita sitä, että lapsi ei saisi koskaan valita, tai ilmaista mielipidettään. Yllättävää, eikö?

perheen ainoa lapsi on tälläinen prinsessa. Saanut aina kaiken ja pomottaa kavereitaan. Sen vuoksi kaverit eivät enää jaksaisi leikkiä hänen kanssaan. Vanhempien mielestä kaikissa muissa lapsissa aina vikaa, knu kiusaavat prinsessaa eivätkä näe totuutta. Vanhemmat soittelevat myös jatkuvasti opeille ja kavereiden vanhemmille jos lapsi ei saa tehdä mitä haluaa.

Minä tunnen yhden äidin, jonka lapsi elää melkein herkuilla, koska ei suostu syömään. "kulta, nyt pitää syödä" ja kun lapsi ei syö ruokaa, saa jälkiruuaksi kuitenkin jäätelöä, eikä vain yhtä vaan niin monta kuin kinuaa. Välipalaksi keksejä, koska ei suostu syömään leipää.



Kerran sovimme pitkästä aikaa tapaamisen leikkipuistoon tämän äidin kanssa. Ajattelin että kiva päästä juttelemaan kun ei oltu viikkoihin nähty. Hän tuli autolla 15 kilometrin päästä. Lapsi alkoi kiukutella portilla 5 minuutin päästä että haluaa pois ja äiti sitten sanoi että pitää lähteä kun ei meidän piltti halua olla puistossa.



Myös perhekerhossa kerran vähän katsoin hitaasti, kun pojallani oli 3 leikkiautoa käsissään. Toinen poika tuli repimään yhtä autoa pojaltani. Äitinsä tuli perässä ja odotin hänen sanovan jotain normaalia kuten "kädestä ei saa ottaa". Mutta tämä äiti sanoikin että "yhden voit kyllä antaa pois kun sulla on 3!". Siinä tilanteessa tämä pikkuinen sitten repi yhden auton pojaltani ja minä olin niin häkeltynyt etten tajunnut ajoissa sanoa mitään.