Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisten otettava lapset ystävätapaamisiin mukaan? :(
16.08.2010 |
Olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen, että jos kaveriporukassa yhdelläkään naisella on lapsi, niin sitten koko porukan tapaamisissa pitää aina mukautua tähän.
Eli käytännössä, voidaan nähdä vain kahviloissa, joissa on leikkipaikka. Tai jossain leikkipuistossa.
Olen tosi kyllästynyt siihen, että aina pitää ottaa muiden lapset huomioon. Itsellä ei vielä ole lapsia, sitten kun niitä on, on eri asia tehdä noita juttuja, joita lapsiperheet tekee. Silloin se kuuluu asiaan. Lapsettomana en halua seisoskella leikkipuistossa ja yrittää jutella kaverin kanssa, joka samalla paimentaa muksuaan.
Kuvaavaa on, että miehillä ei ole tätä ongelmaa. Ystävieni miehet eivät ota lasta mukaan tavatessaan kavereitaan eivätkä tasan tarkkaan sovi tapaamisiaan leikkipuistoon.
Miksi naisten odotetaan kuitenkin hyväksyvän sen, että ystävä ottaa lapsen mukaan tapaamisiin? Miksi naisten odotetaan haluavan seisoskelevan leikkipuistoissa yms. paikoissa? Miehiltä ei tätä tunnu edellyttävän edes heidän lastensa äidit.
Kommentit (115)
Mutta minua jäi kiinnostamaan seuraava seikka. Ap on 35. Kummassakin hänen tuttavapiirissään on vain yksi äiti. Onko ap:n kaverit huomattavasti nuorempia, vai totaalisen vannoutuneita lapsettomia? Kumpaakaan en siis pidä huonona, mutta voisi kertoa hieman tuosta tuttavapiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...on ihmiset samanikäisiä kuin minäkin.
Yksi on vannoutunut sinkku. Muut ovat joko löytäneet miehen aika myöhään, opiskelleet toisen alan, tms. Eli nyt alamme tehdä sitten lapsia.
Vain yksi ystäväni on tehnyt lapsen alle 30-vuotiaana.
sitten hylätä ystäväpiirisi? Vai miten aiot tapaamiset järjestää?
...on ihmiset samanikäisiä kuin minäkin.
Yksi on vannoutunut sinkku. Muut ovat joko löytäneet miehen aika myöhään, opiskelleet toisen alan, tms. Eli nyt alamme tehdä sitten lapsia.
Vain yksi ystäväni on tehnyt lapsen alle 30-vuotiaana.
Jos kaikki noudattaisivat av:n oikeaa järjestystä: koulu, opiskelun aloitus 18v, miehen löytäminen 21v valmistuminen ja vakityö 22v. Naimisiin 24v Ensimmäinen lapsi 25v, toinen 27v ja jos kolmatta haluaa, niin 29-30v. Kun vielä kaverinsa hankkisi samanikäisistä +-2kk, niin ystävienkin tapaaminen onnistuisi ilman suuria valituksia.
...on ihmiset samanikäisiä kuin minäkin.
Yksi on vannoutunut sinkku. Muut ovat joko löytäneet miehen aika myöhään, opiskelleet toisen alan, tms. Eli nyt alamme tehdä sitten lapsia.
Vain yksi ystäväni on tehnyt lapsen alle 30-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki noudattaisivat av:n oikeaa järjestystä: koulu, opiskelun aloitus 18v, miehen löytäminen 21v valmistuminen ja vakityö 22v. Naimisiin 24v Ensimmäinen lapsi 25v, toinen 27v ja jos kolmatta haluaa, niin 29-30v. Kun vielä kaverinsa hankkisi samanikäisistä +-2kk, niin ystävienkin tapaaminen onnistuisi ilman suuria valituksia.
...on ihmiset samanikäisiä kuin minäkin.
Yksi on vannoutunut sinkku. Muut ovat joko löytäneet miehen aika myöhään, opiskelleet toisen alan, tms. Eli nyt alamme tehdä sitten lapsia.
Vain yksi ystäväni on tehnyt lapsen alle 30-vuotiaana.
Se, että kaverit ottavat lapsen mukaan? Vai se, että olette naisia ja kaveriesi perheissä ilmiselvästi pidetään lastenhoitoa enemmän naisten hommana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammat kilahti. Olette niitä äitejä jotka toisissa ketjuissa valittaa kun mies ei lähes koskaan hoida kotia ja lapsia, vaan kaikki on aina teidän harteilla. Mies kulkee omissa harrastuksissaan illat ja äitit pääsee omiin menoihinsa vain ja ainoastaan jos lapset otetaan mukaan....
No minulla ei sitä ongelmaa ole. Minä pääsen menemään ilman lapsiakin, mies hoitaa lapsia ja minä saan jutustella kaikessa rauhassa ystäväni/ystävieni kanssa. Ei tulisi mieleenkään vaatia ystäviltäni sitä että tapaamiset on aina lapsen kanssa ja sitä kautta vain lapselle sopivassa paikassa. En ihmettele yhtään jos välit lapsettomiin ystäviin kaatuu viimeistään tuossa vaiheessa.8
mammat kilahti. Olette niitä äitejä jotka toisissa ketjuissa valittaa kun mies ei lähes koskaan hoida kotia ja lapsia, vaan kaikki on aina teidän harteilla. Mies kulkee omissa harrastuksissaan illat ja äitit pääsee omiin menoihinsa vain ja ainoastaan jos lapset otetaan mukaan....
No minulla ei sitä ongelmaa ole. Minä pääsen menemään ilman lapsiakin, mies hoitaa lapsia ja minä saan jutustella kaikessa rauhassa ystäväni/ystävieni kanssa. Ei tulisi mieleenkään vaatia ystäviltäni sitä että tapaamiset on aina lapsen kanssa ja sitä kautta vain lapselle sopivassa paikassa. En ihmettele yhtään jos välit lapsettomiin ystäviin kaatuu viimeistään tuossa vaiheessa.8
tuo 8 tuonen viestin loppuun tuli? En siis ole tämän ketjun 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2,5v ei viihdy omassa huoneessaan kuin hetken, yleensä heräämisen jälkeen tai nukkumaan mennessä, muutoin hakee vain leluja tai vie pois.
Ja jos päiväsaikaan tapaatte, niin on ihan tavallista, että lapset liikkuu silloin mukana ja normaalia, että pienten lasten äiti haluaa joskus muuallekin, esim juuri puistoo tai kahvilaan jossa on pallomeri/leikkipaikka = lapsi kiinnostuu "uusista" jutuista hetken pidempään ja äiti saa kahvitella.
Kummaa narinaa, älä näe kaveriasi jos et hyväksy sitä, että lapsi kulkee mukana. Mä olen itse retuuttanut kahta lasta mukana useinkin, koska mies on päivällä töissä ja lapsenvahtia en saa.
Yhn lapsi on 2-vuotias. Todellinen täystuho, jos kutsuu kylään. Siksi tapaisin mielummin tätä ystävää hänen kotonaan, mutta hän vääntää tapaamispaikat yleensä niin, että nähdään jonkun muun luona.
No, minua ei kyllä kiinnosta seurustella jonkun ihmisen lapsen kanssa. Mitä 2-vuotias ymmärtää aikuisten jutuista? Äkkiä sellainen napero viihtyy paremmin omassa huoneessaan. Ainakin, jos vieras ei kiinnitä huomiota leluesittelyihin tms.
Olen tosi kyllästynyt siihen, että aina pitää ottaa muiden lapset huomioon. Itsellä ei vielä ole lapsia, sitten kun niitä on, on eri asia tehdä noita juttuja, joita lapsiperheet tekee. Silloin se kuuluu asiaan. Lapsettomana en halua seisoskella leikkipuistossa ja yrittää jutella kaverin kanssa, joka samalla paimentaa muksuaan.
sinulla ei nyt ole lapsia, mutta kun on niin SITTEN se on ERI asia!!?? WHAT?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohtuullista olettaa, että kavereilla ei ole aina lapsia mukana. Hätätapaukset ja yh:t toki asia erikseen.
Kyllä, minusta on tosi säälittävää, etteivät mammamt saa miestään vahtimaan lapsia niin, että itse voisivat joskus tavata ystäviään aikuisten kesken.
Jokainen taaplaa tyylillään. Jos joku todella haluaa viettää kaiken aikansa perheen kanssa niin ok, mutta vähän ymmärrystä voisi osoittaa muillekin näkökannoille, eikä olla heti leimaamassa kelvottomiksi äideiksi niitä, jotka haluavat elämältä joskus muutakin.
Minä ainakin olisin aika ankea ja pahantuulinen äiti jos joutuisin olemaan perheen kanssa 24/7.
päivätreffit koitvanhemman kanssa tapahtuvat tietenkin lapsiystävällisessä ympäristössä, mutta kyllä meillä (3 lasta, 8, 5 ja 3-vuotiaat) vanhempien vapaa-aika iltaisin on lapsetonta aikaa ja sitä jaetaan tasan. Eli mies ky ehkä kerran viikossa tekemässä jotain kavereidensa kanssa ilman lapsia ja niin käyn minäkin! En missään nimessä luopuisi tästä ja ottaisi aina pienimmäistä(kään) mukaan!
Molemmat myös urheilemme 3 kertaa viikossa -- yritämme käydä lenkillä aamuisin tai iltaisin kun lapset ovat jo vuoteessa vuorotellen tai käyttää esim. työpaikan salia lounastunneilla -- koko perheen yhteistäkin aikaa jää 5 iltaa viikossa. Ihan tarpeeksi minusta. Lisäksi aamuisin on aina paikalla toinen vanhempi ja rytmitämme työaikojamme niin, että toinen menee aikaisin ja toinen myöhään -- myöhään menevä vie lapset päivähoitoon ja aikaisin kotiutuva hakee. lapsilla on aina olut alle 7 tunnin hoitopäivä. Mielestäni systeemi on toimiva -- näen ystäviäni -- lapsettomia ja lapsellisia suht säännöllisesti ja mies näkee omiaan. Molemmat pysyvät kunnossa ja kuosissa ja molempien kellokortti näyttää yleensä pikkuisen plussaa. Yhtäkkiset menot (neuvolat, lääkärit) hoituu sitten siltä, jonka päiväohjelma paremmin sattuu joustamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en lasten ollessa pieniä tavannut lapsettomia kavereita lainkaan. Vastasin kaikkiin tapaamispyyntöihin kierrellen ja kaarrellen, että ehkä, mutta lopulta aina ei. Näin siksi, että haluan helpon elämän. Siihen kuuluvat lapset muutaman vuoden ajan.
jos ystäväpiirin ainoa äiti todella dominoi tapaamisia ja ottaa lapsen JOKA PAIKKAAN mukaan. Voisin kuvitella, että omatkin ystäväni hermostuisivat, jos tekisin näin. Mutta onko totuus näin mustavalkoinen?
Muutama fakta:
-lapsenvahdin järjestäminen on joskus tavalliselle ydinperheen äidillekin vaikeaa. Jos ainoa lapsenvahti asuu 30 km päässä, yhden pikaisen kahvilatapaamisen järjestämiseen voi mennä äidiltä tuntikausia aikaa. Esim. näin: Ensin pakataan tavarat, laitetaan lapset lähtökuntoon, jotain pitäisi itsellekin tehdä, laitetaan lapset uudelleen lähtökuntoon (koska yksi on jo kakannut vaippaan ja toinen sotkenut itsensä sormiväreillä), autoon, matkaan, mummolassa kerrotaan mitä lääkkeitä kukakin syö ja millä tolalla ovat potta-asiat, matkustetaan tapaamispaikkaan, nähdään kaveria 40 min. ja tehdään sama ruljanssi uudelleen takaisinpäin. Itse olen päätynyt usein ottamaan lapset mukaan päivätapaamisiin, jos se vain on mahdollista.
-jos äiti on kotona, mies on yleensä töissä, eikä voi päivisin ottaa osaa lasten hoitoon. Joskus myös miehillä on omia menoja, sallittakoon se heille. Lisäksi äidit saattavat tarkoituksella sopia ystävätapaamisia niille ajoille kun mies on poissa, koska perheaikaa on muutenkin liian vähän. Parisuhde tulee ennen ystävyyssuhdetta.
Lapsettoman ystävän ei tarvitse ymmärtää lapsiperheen arkea tai olla osa sitä, mutta luulisi että ystävä kunnioittaa toisen elämäntilannetta, vaikkei se olisikaan juuri sama kuin itsellä. Kohta ap on itse se rasittava vauvan äiti, joka ei pääse ikinä mihinkään. :)
Niin ja kyllä minun mielestäni on törkeää, jos miehet aina pääsevät ilman lapsia ja naiset ei ikinä. Ei muuta kuin lapset isin mukaan, siinähän miettii, meneekö tällä kertaa kavereiden kanssa golfaamaan vai leikkipuistoon! :)
täysimetysajalla (joka toivottavasti onnistuu) ekat puoli vuotta onkin selvää, että vauva on melkeinpä aina mukana, ehkä puolen tunnin iltalenkkiä lukuunottamatta.
Noista luettelemistasi menoistahan tuli aika lailla se 12 kertaa eli kerran kuussa. Ja jo ennen lapsen yrittämistä sovittiin puolison kanssa, että mullakin on vauvan kasvettua hieman (eli täysimetysajan ohi) oikeus omaan vapaa-aikaan vaikka kerran viikossa jos siltä tuntuu, ja niin on miehelläkin. Yhteistäkin aikaa jää silti huimasti. Noita päivämenoja kuten lääkärinaikoja kuvittelisikin olevan paljon hankalampi järjestää kuin tyttöjen iltoja, kun päivällä toinen on todnäk töissä.
Joillekin meistä tärkeiden ystävien säilyttäminen ja rauhalliset aikuiskeskustelut ovat ihan oikeasti elämässä tärkeää, menee mulla ainakin kampaamoajan ohi.
Minä, lapsellinen nainen, tapaan sinkkuystävääni sekä lapsen kanssa (usein ystävä tulee meille kylään) että myös ilman lasta niin, että mennään vaikka syömään tai kahvilaan tms. Jos lapseni isä on kotona ja hänellä ei ole mitään, on päivän selvää, että voin lähteä kaverin kanssa yksin ottamatta lasta mukaan ja isä hoitaa. Mutta jos isä on vaikkapa töissä (meillä on vähän erilaiset työajat), on tavattava joko lapsen kanssa tai oltava tapaamatta.
Ja vielä tuo väite, että miehet kyllä tapaavat kavereitaan ilamn lapsia: mun mies tapaa usein kavereitaa vaikkapa leikkipuistossa niin, että kummallakin on lapset mukana. Myös miehen sinkku kaverille on ok, että menevät joskus kesällä esi. veneilemään niin, että lapsi on mukana. Eli ei mee ihan noin kuin ap väittää!
Alue: Aihe vapaa
kavereiden lasten kaitsemisesta?