Miksi naisten otettava lapset ystävätapaamisiin mukaan? :(
Olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen, että jos kaveriporukassa yhdelläkään naisella on lapsi, niin sitten koko porukan tapaamisissa pitää aina mukautua tähän.
Eli käytännössä, voidaan nähdä vain kahviloissa, joissa on leikkipaikka. Tai jossain leikkipuistossa.
Olen tosi kyllästynyt siihen, että aina pitää ottaa muiden lapset huomioon. Itsellä ei vielä ole lapsia, sitten kun niitä on, on eri asia tehdä noita juttuja, joita lapsiperheet tekee. Silloin se kuuluu asiaan. Lapsettomana en halua seisoskella leikkipuistossa ja yrittää jutella kaverin kanssa, joka samalla paimentaa muksuaan.
Kuvaavaa on, että miehillä ei ole tätä ongelmaa. Ystävieni miehet eivät ota lasta mukaan tavatessaan kavereitaan eivätkä tasan tarkkaan sovi tapaamisiaan leikkipuistoon.
Miksi naisten odotetaan kuitenkin hyväksyvän sen, että ystävä ottaa lapsen mukaan tapaamisiin? Miksi naisten odotetaan haluavan seisoskelevan leikkipuistoissa yms. paikoissa? Miehiltä ei tätä tunnu edellyttävän edes heidän lastensa äidit.
Kommentit (115)
On ihan järkevää, että lapsi ulkoilee tai liikkuu esim pallomeressä. Pienillä lapsilla on pienten lapsien tarpeet.
Kun meille tulee vieraita, niin en usko, että kukaan lapsi haluaisi olla yksin leikkimässä omassa huoneessaan, kun muilla olisi hauskaa keskenään. Sen verran pitävät ihmisistä, että eivät vieraiden tullessa piiloudu omaan soppeensa.
Jopa niin, että tämä kaveripariskunnan mies on ollut läsnä. Miehet ovat todenneet, että mitäs järkeä siinä olisi.
Lapsen isä saa mielestään olla ihan kylliksi lapsen kanssa kotona, hän haluaa joskus rentoutua ilman lasta. Ja oma mieheni on sitä mieltä, että lasten kanssa ehtii olla sitten, kun on omia.
Ap on 35-v.
Ei ehkä muuten niin kypsyttäisikään tämä tilanne, mutta kun tuntuu, ettei ole tasapuolista. Naiset kärsii tilanteesta enemmän kuin miehet.
Totta, toinen noista ystävistäni on yksinhuoltaja. Ehdotti hänelle mitä hyvänsä, hän muuttaa aina jutun niin, että nähdään jossain lapsipaikassa tai sitten jonkun kaverin luona. Helpointa olisi mielestäni nähdä sitten hänen luonaan, niin lapsi voisi leikkiä omassa huoneessaan. Mutta sitä hän ei yleensä halua vaan ilmeisesti tahtoo hoitaa lapsen leikkipuistoleikittämisen siinä tapaamisen ohella
Olet varmaan mielestäsi vitsikäskin?
Uskon, että ystäväni yrittäisivät jotenkin sovitella tätä tilannetta, jos ottaisin asian puheeksi. Mutta enpä taida ottaa. Herättäisi vaan kysymyksiä, että enkö tykkää näistä kavereiden lapsista.
Jätän vain menemättä tapaamisiin, jos alkaa olla liian lapsipainotteista. Minulla on joitakin sellaisiakin ystäviä, joilla ei vielä ole mitään yhteyksiä lapsiin.
Leikkipuistotapaamisissa voin alkaa käydä, kun saan omia lapsia.
että he olisivat lapsen kanssa ja te naisporukassa? Mieltäni myös kutkuttaa kysymys, että kuinka vanha ap on? Tosiasia myös on, että jotkut naiset omivat lapsen. eivät luota siihen, että lapsen isäkin voisi hoitaa lasta ihan hyvin. Näin heidän täytyy sitten ottaa se lapsi aina mukaan.
Minulla on kaksi eri kaveriporukkaa. Kummassakin porukassa on nyt yhdellä ystävällä lapsi. Yleensä tavataan koko porukalla. Ja koko sakin pitää mukautua siihen, että yhdellä on lapsi. En tiedä, häiritseekö tämä muita lapsettomia ystäviäni. He ovat niin kilttejä, että eivät varmaan tunnustaisi sitä itselleenkään. Mutta minä olen aika kyllästynyt. Voin elää lapsiperheen elämää sitten, kun minulla on omia lapsia - mutta en halua joutua kärsimään muiden lapsista. Yritän muiden mukana teeskennellä iloista ja hymyilevää ja saatan sanoa "joo, ei se haittaa, että jouduit taas ottamaan lapsen mukaan, kiva sitäkin on tavata", mutta oikeasti kismittää. Tapaamiset menee ihan pelleilyiksi ja lapsen vahtimiseksi, joudutaan vaihtamaan tapaamispaikkaa ja aikaa lapsiystävällisemmäksi, jne. Ei ole kerta eikä kaksi, kun äitikaveri on muuttanut koko porukan tapaamissunnitelmat. Lapsen isä ei voikaan katsoa lasta, kun lähtee kavereidensa kanssa harrastamaan. Ja tapaamiset pitää sovittaa niin, ettei vaan olla kahvilassa lapsen päivä-, ruoka- tai iltauniaikaan tai jos on ollut tavoitteena vaikka käydä testaamassa jokin uusi ravintola, niin sitten pitääkin mennä sinne hampurilaispaikkaan, missä on se pallomeri. Miksi miehet ei ole sidottuja samaan jamaan? Meillä on miehen kanssa ystäväpariskunta. Jos minä tapaan pariskunnan naista, niin mennään tyyliin lastenteatteriin, että pentu pääsee mukaan. Miehet lähtee siksi aikaa pelaamaan golfia. Ikinä ei ole vielä käynyt niin, että miehet lähtisi lapsen kanssa teatteriin tai sirkukseen ja me tytöt mentäisiin vaikka zumbaamaan siksi aikaa. Ei ikinä.
luojan kiitos sentää, että päästää/pääsen minäkin välillä nauttimaan tyttöjen illoista ilman lapsia Ja tietenkin mies hoitaa silloin lapsia =).. just heinäkuussa oltiin tyttöjen kesken syömässä ja leffassa katsomassa sinkkuelämää kakkonen, nyt tossa väläyttelin et voitas käydä seuraavaksi katsomassa sisko tahtoisin jäädä ja syömään tietysti ja jos perjantai/lauantai-ilta niin viel vois vaikka vähän partyparty
mutta muiden äitien lapset ovat jo niin isoja, että heitä ei tarvitse valvoa koko ajan?
Jätätkö miehellesi, joka ei ilmiselvästi ole kiinnostunut lapsista, palkkaatko hoitajan, jäät tapaamisista pois vai otat lapsen mukaan?
miksi sun ystävän ja sen lapsen pitäisi sopeutua siihen, että sä et halua ystäväsi ottavan lastaan mukaan? Ihan niinku vain sulla olis väliä.
lapsi ja minua voi nähdä melkeinpä missä vaan. Ja todellakin otan huomioon myös lapsettomatkin ystävät. Ei kaikkia voi kiinnostaa lapsijutut, ja itsekin haluan yleensä mahdollisimman irti niistä, jos ystäviä tapaan.
niin muut ovat valmiit joustamaan paikan suhteen?
Voin kertoa, että sittenkin todennäköisesti porukassanne on joku, jolla ei vielä ole lapsia, joku, jonka lapset ovat jo niin isoja, että voi jättää vaikka yksin kotiin jne. Miksi heidän pitäisi silloin kärsiä sinun takiasi?
Olet varmaan mielestäsi vitsikäskin?
Uskon, että ystäväni yrittäisivät jotenkin sovitella tätä tilannetta, jos ottaisin asian puheeksi. Mutta enpä taida ottaa. Herättäisi vaan kysymyksiä, että enkö tykkää näistä kavereiden lapsista.
Jätän vain menemättä tapaamisiin, jos alkaa olla liian lapsipainotteista. Minulla on joitakin sellaisiakin ystäviä, joilla ei vielä ole mitään yhteyksiä lapsiin.
Leikkipuistotapaamisissa voin alkaa käydä, kun saan omia lapsia.
Yhn lapsi on 2-vuotias. Todellinen täystuho, jos kutsuu kylään. Siksi tapaisin mielummin tätä ystävää hänen kotonaan, mutta hän vääntää tapaamispaikat yleensä niin, että nähdään jonkun muun luona.
No, minua ei kyllä kiinnosta seurustella jonkun ihmisen lapsen kanssa. Mitä 2-vuotias ymmärtää aikuisten jutuista? Äkkiä sellainen napero viihtyy paremmin omassa huoneessaan. Ainakin, jos vieras ei kiinnitä huomiota leluesittelyihin tms.
Puhut koko ajan että sitten kun on omia jne. Mittari tikittää sulla jo sellaisia lukemia, että hedelmällisyys alkaa laskea kovaa vauhtia. Lapsia ei välttämättä enää niin helposti saakaan. Minkä ikäisenä ajattelit ne lapset tehdä? Varsinkin jos monikossa puhut, niin kiire alkaa jo olla.
yksin omassa huoneessaan?
Yhn lapsi on 2-vuotias. Todellinen täystuho, jos kutsuu kylään. Siksi tapaisin mielummin tätä ystävää hänen kotonaan, mutta hän vääntää tapaamispaikat yleensä niin, että nähdään jonkun muun luona.
No, minua ei kyllä kiinnosta seurustella jonkun ihmisen lapsen kanssa. Mitä 2-vuotias ymmärtää aikuisten jutuista? Äkkiä sellainen napero viihtyy paremmin omassa huoneessaan. Ainakin, jos vieras ei kiinnitä huomiota leluesittelyihin tms.
jos on vieraita, vaikka ne vieraat olisi kuinka kylmäkiskoisia tahansa.
Sun ei ehkä kannattaisi hankkia niitä omia lapsia, jos et ton vertaa viihdy lasten seurassa.
...elän sen mukaan. Ehkä sitten tutustun uusiin ihmisiin, joilla on samanikäisiä lapsia kuin minullakin ja pyörin enemmän heidän kanssaan.
Ymmärrän, jos lapsi on joskus mukana. Ymmärrän, jos joskus mennään sen ystävän lapsen ehdoilla. Mutta en ymmärrä, kun kaikki kaveritapaamiset tapahtuu nykyisin sen mukaan, että yksi lapsi sanelee ehdot!
Olen yrittänyt olla pitkämielinen. Ja aluksi oli ihan kivaakin. Mutta nyt, kun tiedän, että ei enää ole pitkä aika siihen, kun on omakin lapsi, niin haluaisin vielä vähän aikaa elää aikuisten elämää enkä ainakaan tanssia jonkun toisen ihmisen lapsen syömisten ja nukkumisten mukaan.
Kyllä ne lelut kannetaan sinne, missä muut (lue ensisijaisesti äiti) on.
Yhn lapsi on 2-vuotias. Todellinen täystuho, jos kutsuu kylään. Siksi tapaisin mielummin tätä ystävää hänen kotonaan, mutta hän vääntää tapaamispaikat yleensä niin, että nähdään jonkun muun luona.
No, minua ei kyllä kiinnosta seurustella jonkun ihmisen lapsen kanssa. Mitä 2-vuotias ymmärtää aikuisten jutuista? Äkkiä sellainen napero viihtyy paremmin omassa huoneessaan. Ainakin, jos vieras ei kiinnitä huomiota leluesittelyihin tms.
On ihmisiä, jotka saa ekan lapsen yli 40-vuotiaana... Oma isoäitini sai viimeisen lapsensa, kun oli 45-vuotias.
Ilkeää luoda toisille tuollaisia uhkakuvia. Hyvin ehtii.
Suurimmaksi osaksi aikuisuus on sitä, että pidetään muista huolta. Käydään töissä, maksetaan veroja, huolehditaan jälkikasvusta, ajoittain jälkikasvun kavereista, ehkä omista ikääntyvistä tai iäkkäistä vanhemmista.
...elän sen mukaan. Ehkä sitten tutustun uusiin ihmisiin, joilla on samanikäisiä lapsia kuin minullakin ja pyörin enemmän heidän kanssaan.
Ymmärrän, jos lapsi on joskus mukana. Ymmärrän, jos joskus mennään sen ystävän lapsen ehdoilla. Mutta en ymmärrä, kun kaikki kaveritapaamiset tapahtuu nykyisin sen mukaan, että yksi lapsi sanelee ehdot!
Olen yrittänyt olla pitkämielinen. Ja aluksi oli ihan kivaakin. Mutta nyt, kun tiedän, että ei enää ole pitkä aika siihen, kun on omakin lapsi, niin haluaisin vielä vähän aikaa elää aikuisten elämää enkä ainakaan tanssia jonkun toisen ihmisen lapsen syömisten ja nukkumisten mukaan.
Se tietty riippuu tilanteesta ja lapsista tuo lapsen mukana olo. Ymmärtäisin, jos kerta kaikkiaan lasta ei saa kellekkään hoitoon.
Mutta jos harvoin jotain kaveria tapais ja ois isompikin porukka, niin kyllä se potuttais, jos joku pikkulapsi koko ajan keskeyttäs juttuja yms. Tai ei voitais mennä vaikka baariin tai muualle, minne lapsia ei vois ottaa mukaan, niitten lasten takia. Leikkipuistot tai muut pikkulasten täyttämät paikat: ei kiitos!
Jos päivittäin tavattas, niin asia ois toinen. harvemmin tavattaessa haluis keskittyy siihen rauhassa kuulumisten vaihtamiseen. Ehkä syvempiinkin tilityksiin...
Itsellä on kaksi lasta, jo kouluikäisiä. ihan vaan sivuhuomautuksena.
Mutta kavereiden lasten kaitsemisesta en ole kiinnostunut. Ei ole minun ongelmani.
Ja kyllä, olen tietoisesti päättänyt, että en ole kenenkään muksulle lastenvahtina. Tiedän, että hkään eivät sitten vahdi minun lapsiani sitten joskus, mutta en sitä odotakaan.
Yksi ystävä laittoi välit poikki, kun en suostunut vahtimaan hänen lastaan kerran viikossa, kun hän käy kuorossa ja mies pelaamassa kavereidensa kanssa. Hänestä minun olisi pitänyt hoitaa, kun asutaan samassa rapussa.
en ole 22, mutta kaikkien tiedossa oleva fakta on, että naisten hedelmällisyys laskee keskimääräisesti roimasti 35 ikävuodesta alkaen. Lisähankaluuksia tuottaa, jos mies on samaa tai vanhempaa ikäluokkaa. Myös sperman laatu heikkenee, mitä vanhemmaksi mies tulee.
On ihmisiä, jotka saa ekan lapsen yli 40-vuotiaana... Oma isoäitini sai viimeisen lapsensa, kun oli 45-vuotias.
Ilkeää luoda toisille tuollaisia uhkakuvia. Hyvin ehtii.
Mä sain ensimmäisen lapsen 27 vuotiaana. Toista yritettiin parin vuoden päästä. Ei onnistunut, pelkkiä keskenmenoja. Vähän ajan päästä ei edes niitäkään. Hoitojen jälkeen toinen lapsi tuli vasta 38 v iässä, joten eipä olisi hyvin ehtinyt, jos ei oltaisi ajoissa aloitettu. Sitä paitsi kunnallisiin hoitoihin ei edes oteta yli 38-vuotiaita, että ei mielestäni aikaa ihan loputtomasti ole. Kaikilla ei aina ole niin hyvä onni, että niitä lapsia vaan putkahtelee.
t, 22
Kerrot, kun lapselliset ja lapsettomat ovat paikalla, että Sinä et enää hyväksy lapsia joukkoon. Joko tapaatte aikuisporukalla tai ette tapaa ollenkaan. Anna sitten muiden lapsettomien näyttää, kummasta kaverista haluavat pitää kiinni siitä, joka ottaa lapsenkin mukaan tai sitten Sinusta, jolle on tärkeintä käydä uusissa ravintoloissa ym eikä tavata ystäviä.