Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisten otettava lapset ystävätapaamisiin mukaan? :(
16.08.2010 |
Olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen, että jos kaveriporukassa yhdelläkään naisella on lapsi, niin sitten koko porukan tapaamisissa pitää aina mukautua tähän.
Eli käytännössä, voidaan nähdä vain kahviloissa, joissa on leikkipaikka. Tai jossain leikkipuistossa.
Olen tosi kyllästynyt siihen, että aina pitää ottaa muiden lapset huomioon. Itsellä ei vielä ole lapsia, sitten kun niitä on, on eri asia tehdä noita juttuja, joita lapsiperheet tekee. Silloin se kuuluu asiaan. Lapsettomana en halua seisoskella leikkipuistossa ja yrittää jutella kaverin kanssa, joka samalla paimentaa muksuaan.
Kuvaavaa on, että miehillä ei ole tätä ongelmaa. Ystävieni miehet eivät ota lasta mukaan tavatessaan kavereitaan eivätkä tasan tarkkaan sovi tapaamisiaan leikkipuistoon.
Miksi naisten odotetaan kuitenkin hyväksyvän sen, että ystävä ottaa lapsen mukaan tapaamisiin? Miksi naisten odotetaan haluavan seisoskelevan leikkipuistoissa yms. paikoissa? Miehiltä ei tätä tunnu edellyttävän edes heidän lastensa äidit.
Kommentit (115)
Ainakin meidän laajahkossa tuttavapiirissä pk-seudulla moni akateemisesti koulutettu asiantuntija-/keskijohdon tehtävissä oleva tekee. Työmatkat vievät helposti 1,5-2 h päivässä, joten varsinaisen työpäivän pituudeksi jää 9-10h, joka ei edes ole kovin paljon.
Mies on täyspäinen ja hyvä isä, mutta valitettavasti työelämä ainakin meidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että isä on töissä (työmatkat mukaanlukien) 8-19/20 joka päivä.
Harvalla on 11-12 h työpäivät matkoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei hoida lapsia, niin sitten ei hoida. Mitä ihmettä ystäväsi tuolle voisi tehdä? Jättää lapset yksin kotiin? Onneksi ystäväsi ylipäätään pystyy tapaamaan sinua!
Sinulla kuitenkin on mahdollisuus tavata ystäviäsi edes silloin sunnuntaisin. Ja jos ystäväsi nukkuu krapulaansa joka sunnuntaipäivä, se on hänen pöljyyttään, ei sinun. Teillä kuitenkin on mahdollisuus joskus tavata ilman lapsia.
JOkainen suht täysjärkinen ymmärtää että vain aikuisten tapaamisia ei järjestetäkään joka viikonloppu eikä edes kerran kuukaudessa. Minulla kuitenkin on ystävä jota en ole tavannut kertaakaan ilman lapsia viimeisen 6v aikana. Esikoinen syntyi 6v sitten ja kuopus on 3v, iso lapsi siis. ystäväni mies ei suostu hoitamaan heidän lapsiaan, aika surullista.
Meillä lasten hoitaminen 24/7 tarkoittaa juuri sitä: lapset on otettava JOKA KERTA mukaan, tai sitten en pääse tulemaan.
Mies on täyspäinen ja hyvä isä, mutta valitettavasti työelämä ainakin meidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että isä on töissä (työmatkat mukaanlukien) 8-19/20 joka päivä. Kuopus aloittaa iltatissittelyt noihin aikoihin, ja syö käytännössä putkeen n. 22-23 saakka. Samaan aikaan esikoista 2-v laitetaan nukkumaan. Arki-iltana siis kumpikaan meistä ei lähde yhtään mihinkään ilman vähintään yhtä lasta. Viikonloppupäivistä toinen menee perushuoltoon: siivous, kauppa, pyykit. Jos toinen vanhempi on koko päivän poissa, niin hommia ei saada tehtyä. Se toinen päivä, yleensä sunnuntai, on sitten käytettävissä vaikkapa ystävien tapaamiseen, isovanhempien tapaamiseen, etc.Jos siis joku ystävä haluaa tavata minua ilman lapsia, niin se on mahdollista sunnuntaina klo 10-18 välillä, korkeintaan 2h kerrallaan (matkat mukaanlukien). Jos tämä samainen ystävä nukkuu aina krapulaansa sunnuntaina klo 14 saakka, niin voi voi.
itsestään selvää että lapset täytyy hoitaa, pieniä lapsia ei voi jättää yksin kotiin kun vanhemmat lähtee jonnekin. Pointti tässä onkin että ne lapset otetaan JOKA KERTA mukaan, ikinä ei päästä lähtemään ilman lapsia. Aikuisten tapaamiset muuttuu joka kerta siihen että joku tai useampi äiti juoksee jälkikasvunsa perässä jolloin rauhallisesta jutustelusta ei kertakaikkiaan tule mitään. Ja vain siksi että mies ei suostu hoitamaan omia lapsiaan. Tai äiti ei luota siihen että mieskin osaa hoitaa. Millaisissa parisuhteissa ihmiset elää???
Jo vanhemmaksi ehtineet ymmärtävät kyllä, mistä on kyse: Lapset pitää hoitaa, tykkäsi siitä tai ei, 24/7. _Jokainen_ äiti on ollut tilanteessa, jossa itse tykkäisi tehdä jotakin ihan muuta (kuten vaikkapa tavata ystäviä), mutta lapsi pitää kuitenkin hoitaa.
Enneminkin äitinä ajattelisin, että ystäväni ei edes halua ymmärtää, millaista elämäni on, ja kuinka sidottu olen lapseen. Minulle on aivan sama, pitääkö ystäväni lapsestani vai ei. Sen sijaan toivoisin ystäväni pystyvän asettumaan minun tilanteeseeni ja ymmärtävän sen, etten yksinkertaisesti pysty lähtemään kotoa mihinkään ilman lasta, jos en tee massiivisia ennakkojärjestelyjä. Ja en edes ole yh!
Olet varmaan mielestäsi vitsikäskin?
Uskon, että ystäväni yrittäisivät jotenkin sovitella tätä tilannetta, jos ottaisin asian puheeksi. Mutta enpä taida ottaa. Herättäisi vaan kysymyksiä, että enkö tykkää näistä kavereiden lapsista.
Jätän vain menemättä tapaamisiin, jos alkaa olla liian lapsipainotteista. Minulla on joitakin sellaisiakin ystäviä, joilla ei vielä ole mitään yhteyksiä lapsiin.
Leikkipuistotapaamisissa voin alkaa käydä, kun saan omia lapsia.
miksi sovitte niitä tapaamisia aina päiväsaikaan tai leikkipuistoaikaan. Itselläni on kaksi lasta, nuorempi vielä alle 1-vuotias, ja silti olen muutamia kertoja viettänyt tyttöjen iltaa, kesän alussa esim. menimme tyttöporukalla katsomaan sinkkuelämää ja sitten syömään. Ei ilta-aikaan voi ottaa lapsia mukaan, joten miksi ihmeessä ette sovi kaveriporukalla tällaista ohjelmaa. Tällöin tämän äidin pitää joko hankkia hoitaja tai jättää tulematta. Seuraavalla tapaamisella voitte sitten taas seisoskella leikkipuistossa tai kutsua vaikkapa äitiä lapsineen kylään. Vuorotellen, eikö niin?
Minulla on pari ystävää, jolla ei ole lapsia, ja näille tapaamisille yritän mahdollisimman paljon hankkia hoitajan (yleensä isä), koska lapset vievät keskittymiskykyni enkä pysty kovin henkevästi keskustelemaan. Nämä lapsettomat kyllä aina vakuuttavat, että lapset eivät haittaa mutta minuapa haittaa. Toki sitten tapaamiset ovat aika lyhyitä, aluksi jo ihan imetyksen takiakin, eli muutama tunti nähdään, jos hoitajan olen saanut. Yhtäkään ystävää en ole vielä menettänyt, koska pystyn toteamaan, että nyt en pääse, menkääpä te muut. En ymmärrä, miksi noiden ystäväporukoiden tapaamisten pitäisi olla pelkästään tuon yhden ehdoilla. Ne tulevat, jotka pääsevät. Loput jää kotiin.
Ja en ymmärrä tätä leikkipuistotapaamista. Itse tapaan lasten kanssa joko meidän kotona tai heidän luonaan. Lapsettomien kanssa olen aina tehnyt niin, että tapaamme meillä, jotta ei tarvitse varoa esineitä tms. Muutaman kerran olemme tavanneet myös kahvilassa mutta siellä tietysti aikaa menee, kun pitää pienemmälle syöttää omat soseet jne. Omat ystäväni eivät ole siitä onneksi suuttuneet. Ja minun lapsettomat ystäväni ovat niin ihania, että ovat jo tarjoutuneet lastenvahdiksi, jos haluan mennä tuulettumaan. Se on sitä tosi ystävyyttä. En vielä ole ottanut tarjousta vastaan, mutta on ihanaa tietää, että tosiystävät ottavat huomioon myös minun jaksamiseni ja meidän perhetilanteemme. He eivät ole lapsiamme valinneet mutta ovat silti ihanasti hommassa mukana. Ovathan he sentään ystäviäni!
Miksi siis syytät ystävääsi?
Jos mies ei hoida lapsia, niin sitten ei hoida. Mitä ihmettä ystäväsi tuolle voisi tehdä? Jättää lapset yksin kotiin? Onneksi ystäväsi ylipäätään pystyy tapaamaan sinua!
Totesin vain että aika surullista. Surullista meidän ystävyyden kannalta, koska monen lapsen pyöriessä ei henkeviä pysty juttelemaan, koska aika menee paimentaessa. Surullista ystäväni lapsien isäsuhteen kannalta, että heidän parisuhteen kannalta. Mutta syyttänyt en mitenkään.
...tätä keskustelua! Esikoista viimeisiä viikkoja odotellessa kyllä ihmetyttää minuakin, että jollekin (ei-yh:lle) voisi olla mahdottomuus järjestää kuuden vuoden aikana yksi lapseton tapaaminen. Oon jo henkisesti varautunut siihen, että se eka puoli vuotta mennään vauva rinnuksissa kiinni, mutta suoraan sanottuna tuntuu oudolta, ettei tätä isommalle Koskaan saisi hoitajaa (edes omasta miehestä!), ja suoranaiselta tärkeilyltä väittää, ettei lapsi tulisi iltaakaan toimeen ilman äitiä.
Mikä poru siitä syntyisikään, jos mammaterrorin sijaan siirryttäisiin sinkkuterroriin, jossa tapaamiset olisivat aina lapsettomia baari-iltoja. Aina yhden ehdoilla meneminen on kuitenkin ihan yhtä itsekästä, on kyseessä äiti tai ei-äiti. Myöskään se, että kaivataan lapsettomia tapaamisia joskus, ei tarkoita välttämättä joka viikkoa, vaan esim. muutamaa iltaa vuodessa, minkä ei luulisi olevan mahdotonta kenellekään. Mutta mitäpä minä vielä tiedän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin jos lapset on pieniä. Ei niitä mummoja voi rajatta vaivata. Ystäväsuhteiden toivoisin olevan helppoja, matalalla kynnyksellä ja energiaa tulvia, ei hirviä. Pikkulapsiaika on niin raskasta, että minusta lapsettomat saisivat tulla vastaan. Ja jos haluaa tavata ilman lapsia, niin se tulee sanoa suoraan, jolloin tapaamisen voi ajoittaa arki- iltaan tai viikonloppuina, jolloin puoliso voi toki hoitaa muksuja kanssa.
Jos pystyt järjestämään vapaata ilman lasta vaikkapa kerran kuussa, niin mihin järjestykseen laittaisit seuraavat menot:
- hammaslääkäri (1xvuosi)
- gyne (1 X vuosi)
- kampaaja ( 3-4 x vuosi)
- tyttöjen ilta kaupungilla (muutaman kerran vuodessa)
- omat alusvaateostokset (2x vuosi)
- lainaneuvottelut pankissa (1 x vuosi)
- isoäidin katsominen teholla (1 x vuosi)
- käynti työpaikalla uusimassa määräaikaista sopparia (1 x vuosi)
- omat harrastukset
- omat päiväunet
- jne.
Sitä voi sitten jokainen kohdallaan pohtia, mikä elämässä on välttämätöntä ja mikä ei. Kuten joku edellä kirjoitti, lastenhoitajan hommaaminen ei aina ole niin helppoa.
Jos päädyt imettämään lastasi, niin varaudu ihan oikeasti siihen, että liekasi mitta on 2 h (kotiovelta kotiovelle).
...tätä keskustelua! Esikoista viimeisiä viikkoja odotellessa kyllä ihmetyttää minuakin, että jollekin (ei-yh:lle) voisi olla mahdottomuus järjestää kuuden vuoden aikana yksi lapseton tapaaminen. Oon jo henkisesti varautunut siihen, että se eka puoli vuotta mennään vauva rinnuksissa kiinni, mutta suoraan sanottuna tuntuu oudolta, ettei tätä isommalle Koskaan saisi hoitajaa (edes omasta miehestä!), ja suoranaiselta tärkeilyltä väittää, ettei lapsi tulisi iltaakaan toimeen ilman äitiä.
Mikä poru siitä syntyisikään, jos mammaterrorin sijaan siirryttäisiin sinkkuterroriin, jossa tapaamiset olisivat aina lapsettomia baari-iltoja. Aina yhden ehdoilla meneminen on kuitenkin ihan yhtä itsekästä, on kyseessä äiti tai ei-äiti. Myöskään se, että kaivataan lapsettomia tapaamisia joskus, ei tarkoita välttämättä joka viikkoa, vaan esim. muutamaa iltaa vuodessa, minkä ei luulisi olevan mahdotonta kenellekään. Mutta mitäpä minä vielä tiedän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun meillä mieskin ottaa aika usein tyttäremme mukaan tapaamisiin. Miehellä on myös usein "mies-lapsi"-tapaamisia kavereiden kanssa esim. veneilyn, saunan tai Lintsin merkeissä.
No mut anyways itse kyllä rakastan "lapsettomia tapaamisia" - niin, että mennään just johonkin hyvään ravintolaan, saa istua itse passattavana (eikä tarvitse huolehtia kenestäkään), kitata viiniä vähän reilummalla kädellä jne. Mutta ymmärrän, että joillekin tällaiset tapaamiset ovat hankalia järjestää, eikä mua haittaa jos jollakin on muksu mukana.
Tosin ei kyllä ole tullut mieleenkään vaatia paikanvaihtoa meidän lapsen takia, eikä ole porukassamme kukaan muukaan. Ei tarvitse olla leikkipaikkoja tms. Lapsi on siellä missä mekin ja jos menee ihan kitinäksi, niin sitten se äiti lähtee lapsineen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... voin sanoa vain, että olen hoitovapaalla ja lapseni on mukanani lähestulkoon 24/7 ja jos lapsettomat kaverini haluavat tavata minua niin joutuvat samalla tapaamaan myös lapseni. Mieheni on päiväaikaan kotona todella harvoin ja silloin kun on, niin voisin toki poistua kotoa yksin ja jättää lapsen isälle, mutta haluan viettää silloin sitä meidän perheessä harvinaista perheaikaa.
Tosin en ole koskaan vaatinut mitään leikkipuistotapaamisia, vaan olemme kylästelleet puolin ja toisin, lapsellani on ollut leluja mukana, että viihtyy. Tottakai sitä lasta pitää kuitenkin paimentaa tai ainakin hänen touhujaan seurata herkeämättä, joten 100% ei voi keskittyä siihen kaveriin.
Mieheni ei käy kaveritapaamisissa, joten meillä ei voi verrata ihan yksi yhteen. Mutta kyllä mieheni ottaa lapsen mukaan kauppareissuille yms, jos pyydän.
Ehkä sinun pitäisi hankkia lapsettomia kavereita, jos et halua tavata lapsia. Tai sopikaa tapaamiset jonnekin muualle, jos leikkipuistot ovat se ongelma. Ei pientä lasta voi kuitenkaan jättää kaverista kakkoseksi ja yksin kotiin...
Juurikin näin.
Harmi jos ap tämän takia ei halua tavata ystäväänsä. Ystäväsi on äiti ja sinun on hyväksyttävä se että lapsi on osa hänen elämäänsä ja hänen elämänsä isolta osin menee lapsen ehdoilla. Jos et siihen pysty ei kaveruutta ehkä kannata jatkaa. Varmasti myös voisit mainita ettet halua tavata leikkipuistossa, on niitä muitakin paikkoja!! Kutsu vaikka itsesi kaverisi luokse kylään.
on lapsettomia ja lapsia saaneita ysäviäviä! Lapsettomat ystävät asuvat kauempana n.200-400km päässä! Jos vierailemme lapsettomien ystävien luona EN ota lapsia mukaan, vaan pyhitän ajan ystävilleni. Jos ystävät vierailevat minun luonani niin yleensä lapset ovat osan ajasta kotona ja osan hoidossa esim. mummolla jotta saandaan viettää ystävien kanssa lapsivapaata aikaa.
Niiden ystävien kanssa, joilla on lapsia tavataan yleensä lasten kanssa, jotta saavat leikkiä keskenään ja äitit juoruta kahvipöydässä. Toki tavataan näiden äiti ystävien kanssa myös vapaalla käydään teatterissa, terassilla, vietetään saunailtaa ym.
Ymmärrän, että jos ei ole omia lapsia niin tällaiset lapsi mukana tapaamiset saattavat tuntua kurjilta VARSINKIN jos ei muun laisia tapaamisia ole! tämän vuoksi olen halunnut huomioida lapsettomat ystäväni ja antaa heille ainoastaan OMAA aikaani ilman lapsia!!! (Ja onhan se todella rentouttavaa, kun ei tarvitse kokoajan katsella lasten perään ja puhua vain lapsista, kodista, perheestä ym.)
T. kahden lapsen äiti (28V)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silla aikaa kun äiti on 400 km päässä juhlimassa?
on lapsettomia ja lapsia saaneita ysäviäviä! Lapsettomat ystävät asuvat kauempana n.200-400km päässä! Jos vierailemme lapsettomien ystävien luona EN ota lapsia mukaan, vaan pyhitän ajan ystävilleni. Jos ystävät vierailevat minun luonani niin yleensä lapset ovat osan ajasta kotona ja osan hoidossa esim. mummolla jotta saandaan viettää ystävien kanssa lapsivapaata aikaa.
Niiden ystävien kanssa, joilla on lapsia tavataan yleensä lasten kanssa, jotta saavat leikkiä keskenään ja äitit juoruta kahvipöydässä. Toki tavataan näiden äiti ystävien kanssa myös vapaalla käydään teatterissa, terassilla, vietetään saunailtaa ym.
Ymmärrän, että jos ei ole omia lapsia niin tällaiset lapsi mukana tapaamiset saattavat tuntua kurjilta VARSINKIN jos ei muun laisia tapaamisia ole! tämän vuoksi olen halunnut huomioida lapsettomat ystäväni ja antaa heille ainoastaan OMAA aikaani ilman lapsia!!! (Ja onhan se todella rentouttavaa, kun ei tarvitse kokoajan katsella lasten perään ja puhua vain lapsista, kodista, perheestä ym.)
T. kahden lapsen äiti (28V)
voi olla mielestäsi aika hurja veikkaus mutta uskoisin että lasten isä. Näin ainakin meillä toimitaan kun lähden viikonlopuksi lapsettoman ystäväni luokse joka asuu 200km päässä. Onneksi minulla on mies joka ei ole peukalo keskellä kämmentä kun on lasten hoidosta kyse.
Kuka sun lapsia hoitaa silla aikaa kun äiti on 400 km päässä juhlimassa?
on lapsettomia ja lapsia saaneita ysäviäviä! Lapsettomat ystävät asuvat kauempana n.200-400km päässä! Jos vierailemme lapsettomien ystävien luona EN ota lapsia mukaan, vaan pyhitän ajan ystävilleni. Jos ystävät vierailevat minun luonani niin yleensä lapset ovat osan ajasta kotona ja osan hoidossa esim. mummolla jotta saandaan viettää ystävien kanssa lapsivapaata aikaa.
Niiden ystävien kanssa, joilla on lapsia tavataan yleensä lasten kanssa, jotta saavat leikkiä keskenään ja äitit juoruta kahvipöydässä. Toki tavataan näiden äiti ystävien kanssa myös vapaalla käydään teatterissa, terassilla, vietetään saunailtaa ym.
Ymmärrän, että jos ei ole omia lapsia niin tällaiset lapsi mukana tapaamiset saattavat tuntua kurjilta VARSINKIN jos ei muun laisia tapaamisia ole! tämän vuoksi olen halunnut huomioida lapsettomat ystäväni ja antaa heille ainoastaan OMAA aikaani ilman lapsia!!! (Ja onhan se todella rentouttavaa, kun ei tarvitse kokoajan katsella lasten perään ja puhua vain lapsista, kodista, perheestä ym.)
T. kahden lapsen äiti (28V)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamme pienellä ystäväporukalla pari kertaa kuussa. Joukossa on lapsellisia ja lapsettomia. Kukaan ei ole ottanut vauvaa mukaan.
Aivan samalla tavalla, kun mies menee pokeri-iltaan tai muuten istumaan miesporukassa - ei hänkään sinne lapsia ole ottanut.
Minulle ja kavereilleni tämä on aina ollut itsestäänselvää, ei asiasta ole edes koskaan keskusteltu.
Juttelin tuossa vanhan ystäväni kanssa, joka totesi että ihanaa kun saa asua yksin. Minä kysyin että eikös ne lapset vieläkin asu sun luona...johon tämä että "joo, mutta ei niitä lasketa!". Yleinen asenne on että äidin elämä loppuu lastensaantiin ja muksut otetaan ihan kaikkialle mukaan (myös sinne minne heitä ei toivota).
t. leikki-ikäisen (nähtävästi huono) äiti, joka jättää surutta lapsensa kotiin kun lähtee kahville.
Itse lapsettomana olisin toivonut saada edes joskus tavata lapsuudenystävääni, bestistäni, kahden kesken, mutta koskaan siihen ei tullut tilaisuutta: "Nyt nämä lapset ovat elämääni". Surullista kyllä ystävyytemme kuihtui lasten mekkalaan.
Nyt kun minulla on lapsi, haluaisin joskus viettää kaupungilla naisten iltaa ystävieni kanssa ja mieheni puolesta pääsisinkin koska vain. Mielelläni lähtisin pois kotoani tuulettumaan. Ongelmana nyt on vain se, että muualla asuvat
a) lapsettomat ystäväni haluavat välttämättä tulla meille katsomaan lastani (ja viettää sitten sitä naisteniltaa muiden lapsettomien kanssa).
b) lasten kanssa olevat: "Nyt nämä lapset ovat elämääni".
Kaikki henkilökohtaiset ja syvällisemmät keskustelut on käytävä lasta/ lapsia vahtien ja mekkalan läpi huutaen...
Vietänkin sitten usein itsekseni päivän kaupungilla...
Jos mun mies tekisi noin, mä antaisin sille kenkää. Mutta odotas - en ylipäätään alkaisi tehdä lapsia tollaisen kusipään kanssa!
Juuri tuon takia kaikkien pitäisi mennä naimisiin ennen kuin alkaa vääntään pentuja. Silloin joutuisi ihan oikeasti harkitsemaan, millaisen ihmisen kanssa aikoo elämänsä jakaa ja lapsiperhettä pyörittää.
Ja tästä äiti-ihmisestä - kyllä meidän kaveripiirissä jatkettaisiin elämää ihan ilman tätä äitiä. Jos näkee, että kotona pennun kanssa on parempi olla ja ystäviään voi kohdella miten vain, olkoon siellä himassa. EN TODELLAKAAN muuttaisi suunnitelmia, koska jos jotain oikeasti haluaa, sen voi järjestää.
Ne ketkä haluaa, voi käydä kattoo äitiä ja lasta mäkkärillä päivällä. Itse en edes menisi, koska olisin niin loukkaantunut hänen käytöksestään.
Ihmisen tahdosta on kysymys. Kaikki tekevät sen, mitä eniten haluavat.
Sinä sanoit sen mitä minä ajattelin. Sulla on selkeä ote asioihin ja hyvä ulosanti.
Ja tarkoitan nyt tätä kohtaa:
Jos näkee, että kotona pennun kanssa on parempi olla ja ystäviään voi kohdella miten vain, olkoon siellä himassa.
Et kovin kivaan sävyyn puhu lapsista.
Alue: Aihe vapaa
Sinulla kuitenkin on mahdollisuus tavata ystäviäsi edes silloin sunnuntaisin. Ja jos ystäväsi nukkuu krapulaansa joka sunnuntaipäivä, se on hänen pöljyyttään, ei sinun. Teillä kuitenkin on mahdollisuus joskus tavata ilman lapsia.
JOkainen suht täysjärkinen ymmärtää että vain aikuisten tapaamisia ei järjestetäkään joka viikonloppu eikä edes kerran kuukaudessa. Minulla kuitenkin on ystävä jota en ole tavannut kertaakaan ilman lapsia viimeisen 6v aikana. Esikoinen syntyi 6v sitten ja kuopus on 3v, iso lapsi siis. ystäväni mies ei suostu hoitamaan heidän lapsiaan, aika surullista.