Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on 17-vuotias asperger tytär, kauheaa sanoa, mutta kohta varmaan vihaan häntä!
02.08.2010 |
Ihan uskomaton tapaus tuo mun tytär. Hirveän ylimielinen ja koppava. Törkeä, kylmä ja aina oikeassa kaikessa.
Kykenee kyllä empatiaan, on itseasiassa hyvinkin empaattinen ihminen, mutta muuten ihan törkeän itseriittoinen.
Osaa olla kohtelias kun sitä vaaditaan, mutta kotona on taas ihan hirveä.
Kyllä, tyttö on sata kertaa fiksumpi kuin minä, tiedän sen, mutta ei silti tarvitse suhtautua minuun alentuvasti.
Missään ei saa häntä neuvoa, kun aina tulee ärtynyt tiuskaisu; " No kyllä minä nyt TUON tiedän/osaan!"
Kaiken hän kuulemma osaa! On kuulemma niin paljon sivistyneempi kuin minä, kun on lukenut Raamatun ja Koraanin ja voi nyt päteä minulle uskostani. Kyllä, hän on kaikenlisäksi vielä ateisti. Puollustaa Darwninia ja evoluutioteoriaa. Puhuu kriittisesti kristinuskosta ja väittää vastaan jos totean ateismissa olevan suuria aukkoja.
Lukee siis ihan jatkuvasti, Mika Waltaria, Oscar Wildea, Sofi Oskasta yms. Sitten narisee minulle, kun luen vain dekkareita, että dekkarikirjallisuuden suosiminen vie pohjan muulta kirjallisuudelta. EI TODELLAKAAN OLE MINUN ONGELMANI!
Klassisen musiikin kuuntelu on kuulemma hyväksi älykkyydelle, ja sitä pitäisi kuulemma kuunnella illalla ennen nukkumaanmenoa! Siis mitäh??
Ei harrasta urheulua, koska urheilu on niille tyhmille, jotka alistuvat juoksemaan eläimen pallon perässä pitkin kenttää.
Koulussa on todella hyvä, se ei ole mikään ongelma. Ei tosin lue ikinä mihinkään, joten ihmettelen miten hitossa se sen tekee. Kavereita ei hänellä tosin ole ainuttakaan, ihan häpeilemättä voin kyllä uskoa minkä takia.
Kuuluuko se aspergeriin, että on tuollainen ylimielinen ja koppava "yleisnero", vai olisikohan tuossa jo narsismia, että pitää itseään noin hyvänä?
Minua ei enää kunnioita lainkaan, olen hänelle vain nalkuttava ja valittava rasite, jota on siedettävä vielä pari vuotta, koska en anna hänen muuttaa pois kotoa ennenkuin valmistuu.
Miksi en voinut saada normaalia lasta? Miksi minulla on tuollainen kylmä ja etäinen pikku-professori, jonka kanssa en voi enää edes puhua tasavertaisesti? D:
Kyllä, vihaan tytärtäni. Ja niin vihaisitte tekin jos hänet tuntisitte. Hänessä ei ole mitään piirrettä josta pitäisin.
Kommentit (82)
Kyllä teidän välit paranee kun se muuttaa kotoa ja näette harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita jaksaa, varmasti haastavaa. Hän on tyttäresi ja voi olla viel murrsoiäntyylistä uhmakkuuta tuossakin iässä. Maailma voi tuntua pelottavalta kun on liikaa tietoa. Yritä olla hänen tukenaan. Mitä sitten jos hän haluaa tuoda tietojaan esiin. Älä mene samalle tasolle vaan ole kuitenkin se vanhempi myös vaikeina hetkinä. Älä jätä tytäräsi yksin.Juele vaikka jonkun amattiautajan kanssa nuorisoneuvolassa.
kuitenkin dekkaria "sivistävämpi", ja pitäkää vaikka kahdenkeskinen lukupiiri kerran kuukaudessa, jossa voitte jutella kirjasta. Ehkä pääset vähän lähemmäksi lapsesi ajatusmaailmaa:) Mutta sun tyttärelläsi on eittämättä lahjoja, yritä kysellä hänen tulevaisuuden haaveistaan ja tukea niissä mahdollisuuksien mukaan. Ja sen paskan mitä niskaan tulee otat vain vastaan niin kuin uhmaikäisen lapsen kiukut konsanaan. Teidän suhde kääntyy vielä hyväksi kun hän huomaa ettei kiukuttelullaankaan saa äidin rakkautta loppumaan:) Voimia, varmasti on raskasta, mutta kyllä se siitä helpottaa!
reilu kymmenen vuotta sitten.
Ja nyt olen aivan normaali,seesteinen aikuinen.
Äiti rakasti minua läpi tuonkin vaiheen ja välit ovat lämpöiset tänäkin päivänä.
Kymmenen vuoden kuluttua olen sinun tilanteessasi ja olen valmis ottamaan vastaan ilkikurista naljailua äitini taholta ;)
tyttärelläsi voi oikeasti olla paha olo myös siitä ettei ole ystäviä, ja purkaa sitä suhun. Saa hieman tyydytystä kun pääsee pätemään jollekin turvalliselle henkilölle, kun ilmeisesti kaveripiireissä häntä ei huomioida tai pidetään outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kuvitella miltä susta tuntuu. Ja todellakin saat tuntea vihaa, sehän on ihan normaali tunne siinä missä rakkauskin. Totta kai jos päivästä toiseen toinen puhuu( oli se sitten lapsi tai kuka muu tahansa läheinen) epäkunnioittavaan sävyyn ja arvostelee- alkaa objektiivisuus kadota vaikka kuinka yrittää olla aikuinen!
Jos susta Ap tuntuu ettet kestä ja voimat loppuu niin hae apua. Jos et ole vielä käynyt terapiaa niin suosittelen, saat himpun verran tietoisuutta ja ymmärrystä lisää tilanteisiin joissa viha ja katkeruus nostaa päätään.
Tsemppiä!
T: 1-vuotiaan tyttären 26-v äippä
Toivottavasti et lapsellesi sano vihaavasi häntä. Hän on kuitenkin sinun lapsesi ja sinun tulee häntä rakastaa ja myöskin opettaa ja kasvattaa, vaikka tuon ikäinen jo onkin.
Lapsesi uhma kuulostaa ihan minun kohta 6-vuotiaalta. :) Ei siinä auta kuin kestää. Ja ei se lapsi sillä vihaamisella mitään opi (muuta kuin, että joko alkaa vihaamaan itsekin itseään tai sitten sinua), opeta häntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, hyvätasoinen asperger voi olla älyllisesti hirveän lahjakas jos hän laittaa asiaan kaiken tarmonsa.
Mutta, tosiaan...17vuotiaat tytöt on aina hankalia eikä siihen tarvita eri diagnosia. murrosikä ei ole sairaus.
Kuulostaa vähän minulta teini-ikäisenä. Luin paljon kirjoja ihan laidasta laitaan, kyseenalaistin äitini uskonnollisuutta erittäin vahvasti, kuuntelin klassista ja inhosin urheilua. Ja niin, pidin myös opiskelusta ja luin huvikseni tietokirjoja ja katsoin telkkarista lähinnä vain Prisman tiededokkareita. Äitini ei jaksanut edes esittää, että olisi pitänyt minunkin kiinnostuksenkohteitani ihan hyvinä, vaan yritti pakottaa minua jonkin omakeksimänsä normaalin nuoren naisen muottiin.
Pidän myös äitiäni, jos nyt en tyhmempänä, niin ainakin vähän sivistymättömämpänä kuin itseäni. Minua kiinnostaisi edelleenkin jutella esimerkiksi politiikasta tai tieteestä äitini kanssa, mutta minkäs teet, kun äidin kiinnostuksenkohteet on tasoa telkkarisarja a ja telkkarisarja b. Hänen tapansa keskustella "tasavertaisesti" on myös todella raivostuttava: puhuu päälle, mitätöi sanomisiani ikänsä perusteella, jää jankkaamaan samoja argumentteja ja lähtee pois heti kun tuntee olevansa alakynnessä. Yritä siinä sitten jutella esimerkiksi jostain uskonasoista, kun toinen on jo automaattisesti päättänyt, että vain hänen tapansa ajatella asiaa on oikea.
Vähemmästäkin muuttuu kylmäksi ja kovaksi.
TL;DR - Hyväksy lapsesi juuri sellaisena kuin on, äläkä yritä pakottaa häntä jonkin ideaalitytön muottiin. Se on ahdistavaa ja loukkaavaa ja pahimmillaan tyttösi alkaa vihata sinua sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on niitä ollut kaksi, joten on jotain vertailukohtaa. Edelleen väännetään kättä varsinkin tyttären kanssa ihan viikottain monestakin asiasta.
Mutta sillä erotuksella, etten minä vihaa lapsiani. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että olemme saaneet neuvoja ja tukea tällaisetn lasten kasvattamiseen. Haastavaa on ollut ja monta kertaa ihan raastavaa mutta johdonmukaisuudella pärjää pitkälle. Assit kyseenalaistavat monet kirjoittamattomat säännöt ja systeemit mutta kyllä heidänkin kanssaan pärjää.
Et maininnut mitään terapiosta. Aspergereillekin on olemassa erilaisia terapiamuotoja, joista omat nuoret aikuiseni ovat ainakin hyötyneet. Oletko koittanut hakea Kelalta? Oletko itse lukenut aspergerista tai ottanut selvää, kuinka tukea?
Kirjallisuutta löytyy vaikka ei kovin paljoa. Netistäkin löytyy tietoa.
Mun 17-vuotias poika tykkää juosta pallon ja p*llun perässä yöt ja viikonloput. Kouluun ei saa kirveelläkään ja päihteitten käyttö menee yli mun ymmärryksen. Ennemmin joku tollanen professori joka puhuis jotain muutakin kuin vittuperkele-kieltä.
(ja niille kaks vuotiaitten äideille, jotka kohta arvostelee: oli kaksi vuotiaana oikein herttainen pieni poika. Luulin olevani synnynnäinen äiti, kun meni niin hyvin. :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 17-vuotias poika tykkää juosta pallon ja p*llun perässä yöt ja viikonloput. Kouluun ei saa kirveelläkään ja päihteitten käyttö menee yli mun ymmärryksen. Ennemmin joku tollanen professori joka puhuis jotain muutakin kuin vittuperkele-kieltä.
(ja niille kaks vuotiaitten äideille, jotka kohta arvostelee: oli kaksi vuotiaana oikein herttainen pieni poika. Luulin olevani synnynnäinen äiti, kun meni niin hyvin. :D)
Laittakaa lapsenne samaan huoneeseen pariksi tunniksi, lukitkaa ovi ja menkää vaikka leffaan yhdessä.
Neljä ihmistä saisi terapiaa yhdellä kerralla: kaksi shokki- ja kaksi rentouttavaa hermo -sellaista.
T. Nimimerkki Jokaiselle jotakin
iloinen, lapsesi tulee varmaan pärjäämään maailmassa. Älä ota itseesi hänen arvostelujaan, ei hän vielä ymmärrä mistä puhuu, kyllä elämä opettaa. Itselläni ihan samankaltainen lapsi, mutta en riitele, sanon mielipiteeni ja totean joskus että minulle ei puhuta noin kun elätän hänet ja toteutan toiveensa.Näen myös lapseni sisällä sen epävarman lapsen joka yrittää päteä,haluan hänelle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis teininä sitä on juuri tuollainen. Älä nyt aikuinen ihminen mene tuohon mukaan, ole aikuinen.
Kyllä sinulla on oikeus myös niihin negatiivisiin tunteisiin.
Voimia sinulle, lasten kanssa voi olla välillä todella rankkaa ja haastavaa, ja tuntee itsensä täysin kädettömäski ja voimattomaksi niiden edessä. Ja miettii, mitä on tehnyt väärin, kun on saanut "tuollaisen" aikaan.
Ihanaa ettö rohkenet kertoa suoraan myös negatiivisista tunteista. Ne ovat täysin luonnollisia vaikeissa vaiheissa. Kukaan ei ole niin täydellinen vanhempi, että kestäisi tai sietäisi mitä vain. Toiset vain pääsee helpommalla, eivätkä siksi pysty käsittämään tunteitasi.
Itse en tiedä, miten toimisin tilanteessasi, omat lapseni ovat vasta niin pieniä. Olen kyllä työskennellyt vuosia nuorisokodissa, eli nuoriso on kyllä minulle hyvin tuttua, vaikkei vielä vanhempana.
Kannattaa antaa mennä vain toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos, sekä olla kokonaan kommentoimatta. Ja sopivissa tilanteissa puhua, mitä mieltä itse on aikuisena joistakin asioista. Vaikka nuori ei sitä siinä kohtaa vastaanota, niin kyllä siinä kuitenkin kylvää edes pienen siemenen sinne nuoren sielun syövereihin, ja hän joku päivä alkaa ajattelemaan asioita aivan aidosti itse.
Voimia! :)
eikä kukaan ajattele hänestä noin, eikä ole koskaan ajatellutkaan. Teki kyllä kipeää lukea miten äiti sättii ja moittii lastaan, sanoo ettei voi kohta edes rakastaa omaa lastaan.
Minulle Veljeni on kaikki kaikessa, samoin vanhemmilleni, ilmeisesti hänelle on sitten siunaantunut "hyvä perhe" joka jaksaa kuunella ja olla aina tukena.
ja näpäytyksenä äidille, asperger lapset ovat hyvinkin fiksuja!! Veljeni hakkaa minut kaikissa kouluaineissa ja on hyvin opiskellut ja voitko kuvitella kuinka ylpeitä olemme!!!
Kierkegaardia, Sartrea ja Nietzscheä lukemiseksi ja mausteeksi vaikka Schopenhaueria ja sen lisäksi tuot Schönbergiä ja Stockhausenia kuunneltavaksi.
Eiköhän ala teiniltä oma ylimielisyys karista.
Tero
Mulla on kokemusta Asperger aikuisen käyttäytymisestä, ja se juuri on tuollaista ylimielistä. Eivät kykene toimimaan kuin vaan sillä yhdellä tavalla. Eivät pysty ottamaan palautetta vastaan.
Ovat tosiaan neroja mutta niin hankalia et huh huh.
Välillä on niin raivostuttavaa et tekis mieli sanoa et mene friikki pois mun elämästä!
Mulla on kokemusta Asperger aikuisen käyttäytymisestä, ja se juuri on tuollaista ylimielistä. Eivät kykene toimimaan kuin vaan sillä yhdellä tavalla. Eivät pysty ottamaan palautetta vastaan.
Ovat tosiaan neroja mutta niin hankalia et huh huh.Välillä on niin raivostuttavaa et tekis mieli sanoa et mene friikki pois mun elämästä!
Oma mies ja appiukko on sellaisia. Mutta eivät kyllä tuommoisia kuin sinä sanot, eivät pätkääkään ylimielisiä ja pystyvät hyvinkin ottamaan palautetta vastaan, kunhan se annetaan asiallisesti ja perustellusti. Mutta onhan se totta, että siitä, mistä he ovat kiinnostuneita, he todella tietävät enemmän kuin muut ja siksi ap:nkin tytär on todennäköisesti oikeassa kiistoissaan äitinsä kanssa.
hieman ihmetyttää, että miksi ap haluaa jäädä tyhmäksi, eikä esim joskus kokeile parempien kirjojen lukemista tai musiikin kuuntelua?
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Yritä lähestyä häntä uudella tavalla ja puhua näistä asioista. Kyllä varmasti löydät jonkun yhteyden häneen kunhan kokeilet.
Ei muuten kuulostanu kivalta kun sanoit melkein vihaavas omaa lastasi..