Lue keskustelun säännöt.
Oispa hauskaa olla edes päivän sellainen "tunteellinen ja elävä" nainen
04.04.2026 |
Tiedättehän kyllä.
Otanpa esimerkkinä ystäväni.
Jokainen päivä on "uusi mahdollisuus" ja eläytyy suurinpiirtein kaikkeen, mitä tekee.
-Laittaa ruokaa ja kuuntelee samalla ihan vaikka Novaa (radiokanavalla ei ole mitään väliä), innostuu tanssimaan ja laulamaan, kun tekee ruokaa. Ei välitä, vaikka muut katselisi.
-Vastaa miehelleen puhelimeen soittaessa, "rakas, puspus" ja kotiin nähdessä halaa ja pussaa oikein antaumuksella.
-Nauraa herkästi, jos tulee vähänkin hauska juttu. Nauru on kantava.
-Itkee helposti, jos kuulee, näkee tai kokee jotain. Itkee jopa useita kertoja päivässä, liikutuksesta, surusta, ilosta.
-Elämä on jännittävää ja tosiaan jokaisessa päivässä on jotain uuden alkua. Kevät tuo tullessaan uutta alkua ja salaperäisyyttä. Kesä tuo hehkua. Syksy sadetta ja talvi tunnelmaa. Tiedättehän, jokainen asia on kuin uusi koukero tarinaan, mitä elää ja kokee ja haistaa.
Sitten on kaltaisiani, jonka elämä on aina samanlaista ja itkettää harvoin ja naurattaa. Elämä on tasapaksua, mutta tyytyväistä. En tanssi, enkä laula. Elämässä ei ole koukeroita tarinaan, vaan elämä vaan "rullailee", eikä siinä ole mikään tarina taustallansa.
Tiedättehän. Ois hauskaa edes olla yksi päivä oikein eläytyväinen.
Kommentit (11)
Olen ollut havaitsevinani että näillä tuppaa olemaan sitten niitä syviäkin kausia ja saattavat yhtäkkiä vaikka pillahtaa itkuun ilman mitään syytä kun homma heittelee laidasta toiseen. Mieluummin olen ehkä kuitenkin tasaisesti vähän ankeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että olet tyytyväinen. Se on jo hyvä saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut havaitsevinani että näillä tuppaa olemaan sitten niitä syviäkin kausia ja saattavat yhtäkkiä vaikka pillahtaa itkuun ilman mitään syytä kun homma heittelee laidasta toiseen. Mieluummin olen ehkä kuitenkin tasaisesti vähän ankeampi.
Pitää kyllä paikkansa. Kuvailemani ihmiset ovat juurikin sellaisia, ketkä saattavat ihan vaan kesken työpäivän pillahtaa huutoitkuun, ja kieriä lattialla.
Parin päivän päästä tulevat tanssien ja laulaen työpaikalle.
Eläytyvyyttäkin voi harjoittaa. Itkua tai naurua et tietenkään voi oikein pakottaa, jos olet tunne-elämältäsi hyvin tasainen mutta voit sinäkin vaikka kotona ruokaa laittaessasi tanssahdella vähän, jos radiosta tulee jokin hyvä kappale. Tai vaateostoksilla ostaa jonkin täysin erityylisen paidan kuin yleensä, mikäli se muuten sinua miellyttää. Lenkillä tai pihatöitä tehdessä pysähdy hetkeksi katselemaan lintujen puuhia ja mieti, mistä linnusta pidät erityisen paljon. Arkeen saa lisää sävyjä ja uutta potkua hyvin pienilläkin liikkeillä. Ei tarvitse olla ilotulitusta, voimaballadeja ja fanfaareja.
Ap tässä, olen tunne-elämältäni todellakin tappavan tasaisen. Nauran aika vähän. Elämässä ei mikään ole niin kauhean hauskaa. Paitsi väsyneenä saattaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasit jo oikein hyvin sanoiksi kirjoittaa tuon, seuraavaksi sitten teot, 'fake it till you make it' -tyyliin vaikka yksi päivä, makustele miltä moinen tuntuu ja ota käyttöön ne jutut jotka mielestäsi parantavat elämääsi. Kuulostaa kyllä siltä, että elämäsi on jo täysin kunnossa, kun olet tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut havaitsevinani että näillä tuppaa olemaan sitten niitä syviäkin kausia ja saattavat yhtäkkiä vaikka pillahtaa itkuun ilman mitään syytä kun homma heittelee laidasta toiseen. Mieluummin olen ehkä kuitenkin tasaisesti vähän ankeampi.
Pitää kyllä paikkansa. Kuvailemani ihmiset ovat juurikin sellaisia, ketkä saattavat ihan vaan kesken työpäivän pillahtaa huutoitkuun, ja kieriä lattialla.
Parin päivän päästä tulevat tanssien ja laulaen työpaikalle.
Olin tulossa sanomaan, että adhd, hormonaalista, tms. mutta ei tuollainen huutoitku ja lattialla kieriskely työpaikalla ole millään tavalla normaalia mielialan heittelyä jota hormonit tekee tai adhd:n vilkkautta.
Minä tunnen paljon kaikenlaisia ihmisiä, mutta en ole koskaan nähnyt töissä kenenkään huutoitkevän tai kierivän lattialla. Ja hyvin harvat normitöissä laulaa ja tanssiikaan. Meidän työpaikalla on yksi adhd, mies tosin, joka saattaa joskus jonkun säkeen laulaa ja muutenkin vitsailee paljon. Muut jos laulaa, se johtuu päihteistä.
Kuulostaa ihan minunlaiselta. Tänään mietin, minkälaista treeniä vastaa jokaiseen hammaspesusta tiskaamiseen liittyvä reivaaminen. Kuulin vasta, kun appeni sanoi miehelleni, että onko hän itse huomannut miten kauniisti puhun aina hänelle. Kuulemma ei kaikki puhu niin.
No joo, mulla on tietenkin eupd. Kukaan ei näe niitä kausia, kun olen niin masentunut, että haluan vain kuolla. Eupd:sta huolimatta tai sen lisäksi olin jo lapsena herkkä kokemaan kaikki tunteet. Aika vasta pohdin tosi paljon sitä, minkälaista elämä olis normisäädön tunteilla. Vaikka koen myös ne surut yms voimakkaina, en ehkä silti haluaisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, olen tunne-elämältäni todellakin tappavan tasaisen. Nauran aika vähän. Elämässä ei mikään ole niin kauhean hauskaa. Paitsi väsyneenä saattaa olla.
Et varmaan kestäisi päivääkään kaverisi tunne-elämää itselläsi. Olen vähän kaverisi kaltainen ja vuosikymmenten jälkeen väsyttää itseänikin kaiken syvä kokeminen. Ihmiset myös tykänneet käyttää hyväksi, koska pitävät naivina. Kannattaa miettiä mitä toivoo.
Freelancerina elämä on epävarmaa mutta on vapaus, vakkarisuhteessa elämä on turvattua mutta toisinaan pirun tylsää ja rutiininomaista ennalta arvattavaa. Kaikessa on puolensa.