Minulla on 17-vuotias asperger tytär, kauheaa sanoa, mutta kohta varmaan vihaan häntä!
Ihan uskomaton tapaus tuo mun tytär. Hirveän ylimielinen ja koppava. Törkeä, kylmä ja aina oikeassa kaikessa.
Kykenee kyllä empatiaan, on itseasiassa hyvinkin empaattinen ihminen, mutta muuten ihan törkeän itseriittoinen.
Osaa olla kohtelias kun sitä vaaditaan, mutta kotona on taas ihan hirveä.
Kyllä, tyttö on sata kertaa fiksumpi kuin minä, tiedän sen, mutta ei silti tarvitse suhtautua minuun alentuvasti.
Missään ei saa häntä neuvoa, kun aina tulee ärtynyt tiuskaisu; " No kyllä minä nyt TUON tiedän/osaan!"
Kaiken hän kuulemma osaa! On kuulemma niin paljon sivistyneempi kuin minä, kun on lukenut Raamatun ja Koraanin ja voi nyt päteä minulle uskostani. Kyllä, hän on kaikenlisäksi vielä ateisti. Puollustaa Darwninia ja evoluutioteoriaa. Puhuu kriittisesti kristinuskosta ja väittää vastaan jos totean ateismissa olevan suuria aukkoja.
Lukee siis ihan jatkuvasti, Mika Waltaria, Oscar Wildea, Sofi Oskasta yms. Sitten narisee minulle, kun luen vain dekkareita, että dekkarikirjallisuuden suosiminen vie pohjan muulta kirjallisuudelta. EI TODELLAKAAN OLE MINUN ONGELMANI!
Klassisen musiikin kuuntelu on kuulemma hyväksi älykkyydelle, ja sitä pitäisi kuulemma kuunnella illalla ennen nukkumaanmenoa! Siis mitäh??
Ei harrasta urheulua, koska urheilu on niille tyhmille, jotka alistuvat juoksemaan eläimen pallon perässä pitkin kenttää.
Koulussa on todella hyvä, se ei ole mikään ongelma. Ei tosin lue ikinä mihinkään, joten ihmettelen miten hitossa se sen tekee. Kavereita ei hänellä tosin ole ainuttakaan, ihan häpeilemättä voin kyllä uskoa minkä takia.
Kuuluuko se aspergeriin, että on tuollainen ylimielinen ja koppava "yleisnero", vai olisikohan tuossa jo narsismia, että pitää itseään noin hyvänä?
Minua ei enää kunnioita lainkaan, olen hänelle vain nalkuttava ja valittava rasite, jota on siedettävä vielä pari vuotta, koska en anna hänen muuttaa pois kotoa ennenkuin valmistuu.
Miksi en voinut saada normaalia lasta? Miksi minulla on tuollainen kylmä ja etäinen pikku-professori, jonka kanssa en voi enää edes puhua tasavertaisesti? D:
Kyllä, vihaan tytärtäni. Ja niin vihaisitte tekin jos hänet tuntisitte. Hänessä ei ole mitään piirrettä josta pitäisin.
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2011 klo 10:38"]kumman aukkoja ateismissa on? Ei ihmekään että ap:n tyttö pitää äitiään tyhmänä...
[/quote]
Mä olin tätä samaa tulossa tänne kirjoittamaan! :D jos mun äiti olisi tullut nuoruudessani mulle vouhkaamaan jotain negatiivista esim mun maailmankatsomuksestani, mä olisin varmaan lyönyt sitä.
Tyttäresi olisi ollut mulle unelmatyttöystävä, kun olin itse 17-vuotias. Meillä päin tytöt harrastivat vain tanssia ja ratsastusta, kulttuuria ja sivistynyttä keskustelua oikeasti halveksittiin.
Ihan aidosti, olisin ollut lumoutunut tuollaiseen tyttöön lukiolaispoikana.
Olisi hauska kuulla, miten nämä neljä vuotta ovat menneet.
Tyttö on muuttanut omilleen, joko on välit parantuneet? 21v ehkä on jo tajunnut, ettei tiedäkään ihan kaikkea.
Kuullostaa siltä että tyttösi on rakentanut selviytymiskeinokseen ihmissuhteissa tuon ylimielisyyden panssarin. As-lapsen vaikeimmat pulmat usein ovatkin vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidoissa. Murrosiän melskeessä aspergerlapsi kokeekin suurta yksinäisyyttä ja keinottomuutta rakentaa ihmissuhteita. Tähän hän tarvitsee sinut tuekseen.
Tutustu siihen pieneen yksinäiseen tyttöön, joka tyttäresi sisällä saattaa lymyillä. Voi olla että yllätyt miten kipeästi hän äidin rakkautta kaipaakaan.
Asutteko jossain peräkylällä vielä kaiken lisäksi? Lapsesi ei kenties koskaan ole tullut ymmärretyksi, hänellä ei ole yhtään ystävää ja äitinsä on täysin erilainen kuin hän itse. Ja selityksenä kaikelle äiti pitää diagnoosia ja syyttää lastaan narsistiksi. Justiinsa.
Näinhän se on. Olenkin varoittanut omia tyttäriäni et mä olen rakastanut heittii ja he saa rakastaa mua enemmän kun dementoidun. Lupasivat tehdä niin!
t. yksi samanlainen
Eikä mulla ole aspergeria... Sä voisit olla mun äiti, koska koen vieläkin, ettei äitini pidä minusta.
Oletko sanonut lapsellesi, että hänen puheensa loukkaavat sinua? Kannattaa muutenkin muistaa, että kyseessä on kasvava teini, joka on täynnä itseään. Näin se vaan menee paremmissakin perheissä.
elämä tuli? Seurauksiin uskotaan vakaasti ja vahvasti vaikka ei tiedetä mistä se tuli. Kun vielä jätetään tieteiskirjallisuudesta sanat: otaksukaamme, olettakaamme, epäilemättä, 400 milj. vuotta sitten, 320 milj. vuotta sitten....huh huh. Tämä se vasta on TOSI uskontoa siis hömpille!!
..että paraskaan yleistieto tai sivistyskirja ei tule viemään häntä sen tyhjiön yli, jonka hän itse aiheuttaa elämäänsä kun kehtaa tuomita muut sydämettömästi. Ei ole tuollaisella kavereita nyt eikä jatkossa, se on varma.
Olen myös melko varma, että tyttö on paska urheilussa ja kompuroi omiin jalkoihinsa- siksi haukkuu muita sen pallon perässä juoksemisen takia ;).
onhan heitäkin erilaisia.
meidän vertaistukiryhmistä lapseni on vähiten kiinnostunut sosiaalisista suhteista ja vähiten niitä ymmärtää tai niitä haluaa. hänen on äärimmäisen vaikea ottaa muita huomioon millään tavalla ja menee täysin sekaisin, jos hänen nopeasti luomiaan visioita tilanteesta järkytetään.
hän on myöskin äärimmäisen hyvän itsetunnon omaava, toisin kuin suuri osa vertaistukiryhmästämme, jossa lapsetkin kokevat alemmuutta puutteidensa takia. Hänen mielestään hän on hyvä ja osaava ja järkevä, eikä kaipaa mielipiteitä, ohjausta, neuvoja eikä sääntöjä.
että kyllä vaikka menen hänen kanssaan tilanteissa ilman turhan auktoriteetin tavoittelua, niin väitän että hän on hyvin voimakastahtoinen ja omaehtoisuuteen raivokkaasti pyrkivä lapsi, joka ei hätkähdä kenekään sanomisista vaan on valmis haastamaan kenet vaan koska vaan väittelyyn tmv.
että jos ap:n lapsi on samanlainen, niin on ihan turha sanoa, että ap ei olisi lastaan kasvattanut tai laittanut kuriin.
Aspergerihmisillä on joskus taipumusta todella rasittavaan ylimielisyyteen, koska ovat niin konkreettisia ja sanovat niinkuin asia on, ja OVATHAN he monesti sata kertaa sivistyneempiä ja monella tavalla älykkäämpiä kuin esimerkiksi vanhempansa. Ainakin niistä aiheista joihin ovat perehtyneet.
Voin hyvin kuvitella, että nuorena naisena tämä piirre korostuu suhteessa äitiin, kun muutenkin pitää ottaa etäisyyttä ja osoittaa miten ERILAINEN ja ITSENÄINEN sitä itse onkaan. Tässä suhteessa asepergernuoret eivät varmaankaan eroa meistä neurotyypillisistä.
Sinuna pyrkisin vetoamaan tytön järkeen ja logiikkaan ja pyytäisin häntä lopettamaan ylenpalttisen itsensä korostamisen, koska se todella on vastenmielinen piirre useimpien mielestä. Sano hänelle suoraan - mutta älä vihaisena vaan asiallisesti! - että se saa sinut tuntemaan ärtymystä ja negatiivisa tunteita häntä kohtaan. Kukaan ei halua olla koko ajan arvosteltavana. Muistuta häntä, että tiedät kyllä itsekin puutteesi, ja ymmärrät että hän näkee vaikka uskontosi eri tavalla, mutta että ihminen ei opi uusia asioita sillä että hänelle paasataan niistä, vaan ajan kanssa itsekseen kun tieto on kerran saatavilla. Ja että ehkä sinä VALITSET pitää uskostasi kiinni, vaikka se olisi hänen logiikallaan katsottuna järjetöntä. Koska se tekee sinulle hyvää tavalla jota hän ei ehkä ymmärrä.
Muistuta häntä, että sinussa on puolia joita hän ei voi ymmärtää. Aivan samoin kuin hänessä puolia joita sinä et voi ymmärtää. Ettekö voisi hyväksyä sen, ja jatkaa läheisinä?
Monet aspergerit ovat kympin oppilaita. Toiset on tosi erikoisia.
Itse olin erityiskoulussa töissä ja hyvin pärjäsin heidän kanssa, kun annoin heidän olla niitä erikoisia persoonia.
Oikeastaan oli jännää ja mielenkiintoista olla heidän kanssaan.
Joo ovat nokkavia töyksäyttelijöitä neron aivoilla.
..että paraskaan yleistieto tai sivistyskirja ei tule viemään häntä sen tyhjiön yli, jonka hän itse aiheuttaa elämäänsä kun kehtaa tuomita muut sydämettömästi. Ei ole tuollaisella kavereita nyt eikä jatkossa, se on varma.
Olen myös melko varma, että tyttö on paska urheilussa ja kompuroi omiin jalkoihinsa- siksi haukkuu muita sen pallon perässä juoksemisen takia ;).
eikö ap:n pitäisi yrittää tukea lastaan tämän puutteista (myös niistä sosiaalisista ja ap:tä ärsyttävistä puutteista) huolimatta, aikuisena ja vanhempana? Vaikuttaa vaan siltä, että ap:lla on oma kasvaminen aika kesken.
ainakin tyttölastaan, ero pitää tehdä että nuori lopulta lähtee kotoa, ihan normaalia se on. Ainakin minä olen todella helpottunut tänään kun tytär taas kesän jälkeen lähti opiskelupaikkakunnalleen eilen. Vaikka välit ovat hyvät ja huomenna jo ikävä ja kiva kun tulevat kotiin kesäksi, on nyt taas ihanan rauhaisaa ja tietää että shampoopullossa on shampoota ja kukaan ei ole syönyt minun suklaatani eikä juonut viiniäni.
Minusta on väärin sanoa että hienoa tyttösi pärjää elämässä, jos sosiaaliset taidot ovat huonot ei siinä työelämässä paljon kirjallisuuden tietämyksellä edetä, kuka rahoittaa kirjallisuuden tutkijan työn, jos ei osaa olla ihmisten kanssa? Jokaisessa työssä ja yhteiskunnassa muutenkin tarvitaan taitoja miten tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
mun taas tekee mieli työharjoitteluun autismi/asperger luokalle.
Olisi mielenkiintoista, eikä tavallisuudesta tietoakaan.
Mut mä olenkin vähän hullu, kun tykkään persoonoista.
Hankalia lapsia ne ovat, että ymmärrän vanhempien väsymisen.
[i
Minusta on väärin sanoa että hienoa tyttösi pärjää elämässä, jos sosiaaliset taidot ovat huonot ei siinä työelämässä paljon kirjallisuuden tietämyksellä edetä, kuka rahoittaa kirjallisuuden tutkijan työn, jos ei osaa olla ihmisten kanssa? Jokaisessa työssä ja yhteiskunnassa muutenkin tarvitaan taitoja miten tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
[/quote]
monet assit pystyvät puhumaan toisten samoista asioista innostuneiden kanssa, koska nämä tietävät yhtä paljon kuin he ja kumpikin on kiinnostunut toisensa luennoista.
tyttösi on fiksu. En itsekään kestäisi lähipiirissäni ihmistä joka uskoo jumalaan. en vaan voisi olla tekemisissä koska se osoittaa ihmisessä niinsuurta järjen köyhyyttä.
En itsekään kestäisi lähipiirissäni ihmistä joka uskoo jumalaan. en vaan voisi olla tekemisissä koska se osoittaa ihmisessä niinsuurta järjen köyhyyttä.
ja samalla ihmisyyden puutetta.
Kuulostaa samalta kuin minä pari vuotta sitten. Nyt kun asuu yksin ei voi enää olla valistamassa ketään/väittelemässä/pätemässä. Kavereiden kanssa ei jaksa, tuntuu lähinnä että toivo niiden älykkyyttä kohtaan on menetetty jo.