Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistuin täysin työhaastattelussa
24.05.2022 |
Jännitin niin paljon, että luulin pyörtyväni ja kuolevani. Päässä löi tyhjää, enkä osannut vastata yhteenkään kysymykseen. Olin miettinyt vastauksia valmiiksi, mutta paniikiltani en muistanut edes omaa nimeäni. En saanut sanottua mitään. Olen itkenyt koko päivän. Hävettää ihan hirveästi.
Haastattelijat eivät reagoineet mitenkään. He taisivat luulla, että haen työkkärin pakottamana. Oikeasti olisin halunnut työn. Aivan järkyttävä luuseriolo. Sinne meni sekin työmahdollisuus. Minut on tuomittu olemaan ikuisesti työtön.
Kommentit (45)
On kyllä sellainen luuseriolo, ettei pahempaa voi olla. Olisinpa hyvä puhumaan ja olemaan esillä. Kukaan ei palkkaa tällaista kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse usein haastattelijana. Jos joku jännittää ja menee mönkään, niin lähinnä ajattelen, "inhimillistä, että jännittää, herkkä ja mukava ihminen".
Haastattelusi meni nyt tällä kertaa näin, älä soimaa itseäsi. Rohkea on se joka tekee, vaikka pelottaa.
Henkilöt, jotka haastattelivat, miettivät lähinnä täytettävää paikka, eivät he juuri jää pohtimaan haastateltavia.
Aloita ensi kerralla sanomalla, että jännittää hirveästi. Se auttaa. Voit myös kertoa tästä mokasta, jos tilanne on sopiva. Hyvillä on varaa mokata. Et olisi päässyt haastatteluun, jos olisit luuseri.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sellainen luuseriolo, ettei pahempaa voi olla. Olisinpa hyvä puhumaan ja olemaan esillä. Kukaan ei palkkaa tällaista kuin minä.
Puhuminen ja esilläoleminen helpottuu toistojen myötä. Usko minua. Anna ajan hoitaa se homma ja ole itsellesi armollinem jäätymisten jälkeen.
T: suuresta arkuudesta ja jännityksestä nuorempana kärsinyt, nyt toisinaan työhaastatteluja tekevä ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä mokailijoita on muitakin! Ollaanpahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampia taas.
Mäkin mokasin haastattelun viime viikolla jännitykseen. Se on ihan normaalia minusta. Mitä enemmän niissä käy, sen enemmän niihin tottuu. Nyt olin ollu viis vuotta käymättä. Nauroin jälkikäteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Tämä oli viimeinen kerta, kun haen töitä. On niin nöyryytetty olo, etten kehtaa edes elää. Kukaan ei halua työpaikalleen tällaista surkimusta.
Olen jo 40-vuotias, joten luulen, että kohdallani on myöhäistä odottaa, että aika tekisi tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keneksi esittelit itsesi?
Sanoin, etten muista.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Psykopaatit ei hermoile. Amatööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin työttömänä hain moneen paikkaan ja pääsin useaan haastatteluun huomasin, että mitä enemmän niissä kävi, sitä vähemmän jännitti. Osan mokasin minäkin alussa jännityksen takia, mutta siinä tosiaan tulee paremmaksi mitä enemmän niissä käy.
AP, älä ole ankara itsellesi, et sinä oikeasti ansaitse tuota. Mitä tiukemmin piiskaat itseäsi, sitä enemmän luot itsellesi onnistumisen pakkoa. Kun on pakko, niin mikään ei suju helposti etkä voi olla oma itsesi. On tärkeää puhua itselleen kauniisti myös silloin kun kaikki ei mene putkeen ja olen varma, että myös haastattelijat aistivat tilanteen ja olivat pahoillaan puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsesäälissä vellomalla et tule koskaan mitään työtä saamaakaan. Siinä mielessä olet oikeassa.
Anna palaa vaan ja rohkeasti uusiin haastatteluihin. Jos ei ikinä epäonnistu ei oo yrittänytkään!
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Olet varmaan oikeassa. Noin kaikki tuntuvat ajattelevan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli viimeinen kerta, kun haen töitä. On niin nöyryytetty olo, etten kehtaa edes elää. Kukaan ei halua työpaikalleen tällaista surkimusta.
Olen jo 40-vuotias, joten luulen, että kohdallani on myöhäistä odottaa, että aika tekisi tehtävänsä.
Mahtavaa! Eipä tarvitse enää tuhlata aikaa sinun kanssasi.
t. rekrytoija
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sellainen luuseriolo, ettei pahempaa voi olla. Olisinpa hyvä puhumaan ja olemaan esillä. Kukaan ei palkkaa tällaista kuin minä.
Mä olin ihan samanlainen. Sitten tilanne tuli tutuksi ja opin paremmaksi.
Samoina vuosina opin myös hyväksi puhujaksi. Ennen pelkäsin avata suutani kokouksessa. Nyt pystyn vaikka vastaamaan toisen puheeseen ihan rennosti.
Voi, haastattelijat ovat kyllä nähneet kaikenlaista ja ymmärtävät, että joitakin jännittää työhaastattelu ja ehkä itsekin ovat olleet samassa tilanteessa.
Seuraavan kerran voit ihan reilusti sanoa jännityksestä, jos se auttaa.
Tsemppiä haastatteluihin ja se on tuurista kiinni, kun nykyään samaa paikkaa hakee kymmeniä, jotka ovat tehtävään sopivia ja yksi vain voidaan valita.
Ihmisiä ne haastattelijatkin ovat, saattavat jopa empatiaa kokea, vaikkeivät ehkä päädy sinuun kun eivät saaneet tällä kertaa riittävästi tietoa siitä minkälainen työntekijä olisit.
Jatka rohkeasti hakemista vaan. Ja muista: olet parhaimmillasi juuri omana itsenäsi. Ehkä se tieto auttaa jännitykseen.