*** HEINÄKUUN IHANUUDET *** HEINÄKUU! (OMA KUUKAUSI!)

Onpas ollut kelit...huh!no onneksi on saanut olla mökillä järvenrannalla,mut yöt on kyllä trooppiset! Mites muut saatte nukuttua? mul tuntuu et ainoastaan suihku auttaa hetkellisesti!muuten hiki vaan virtaa.

Tänään oli neuvola ja odotin jo et olis ollu vakiokätilö tullut lomalta,mut sijainenhan siellä oli!Kaikki oli tosin hyvin..paineet ym. ihan mallillaan ja painoakin tullut sopivasti. Sf on nyt 34 ja sanoi että vauveli olisi jo aika hyvin laskeutunut! Nyt pisti kyl vähän jännitämään ja tänään on ajatukset pyörineet paljon tulevassa koitoksessa!Kunhan ei tarvitsisi kauaa enää odotella,et pääsee tositoimiin!Välillä tuntuu et vauveli yrittää tosissaan tulla läpi kyljestä... :D



Itse kävin vielä alkuviikosta uimassa mut tänään ohjeisti terkkari, ettei suositella!ei auta ku suihkutella...



Tsemppiä kaikille vielä odottaville ja tietty isot onnittelut jo synnyttäneille!!

Täällä odotellaan jo innokkaana pienokaista, mutta ei vieläkään ole mitään kuulunut. Tänään kävin taas neuvolassa ja yritin, että josko ois ronklannu vähän alapäätä, että ois tienny missä mennään, mutta ei alkanut. Kuulemma jossain neuvoloissa terkkarit tekee myös sisätutkimuksia, mutta ei meillä. No, kaikki oli muuten kunnossa, verenpaineet ehkä vähän koholla, mutta voi johtua aamusta vaan. Sf mitta nyt 36cm ja painoa tullut n. puoli kiloa viime viikosta, jolloin oli siis paino laskenut saman verran.



Mulla on nyt vasta alkanut mahanahka vähän raksahtelemaan eli tulemaan raskausarpia ja nyt kovasti toivonkin, että vauveli tulis äkkiä, niin ei kerkeäis kaheasti raksahdella. Saa nähdä voihan se olla että kaks viikkoa joutuu vielä odottamaan...



Karkki 40+1

Anteeksi etten ole käynyt kirjoittamassa aiemmin ;;___;; Olin kyllä koneella toisena päivänä, mutta sitten kello oli äkkiä 2 am ja piti rientää nukkumaan. Ja sitten päivät on tavallaan olleet ihan hirveän pitkiä, mutta sitten kuitenkaan ei ole ehtinyt oikein tekemään mitään... paitsi lukemaan lehtiä XD Kissojakin pitää käydä ruokkimassa kerran päivässä.



Mutta niin siis, 8.7. kello neljä am avokki heräsi ja meni suihkuun kärsimään. Siinä viiden aikaan lorahti lapsivettä, ja vähän myöhemmin vielä lisää. Vähän ennen seitsemää avokki herätti mut ja ilmoitti että lähdetään sairaalaan! Ja puoli kahdeksalta oltiin täällä.



Synnytys meni jokseenkin samoin kuin Sanjuskan, että tipalla alettiin käynnistellä (avokilla liikkuu näköjään suvussa myös semmoinen, ettei omia supistuksia tahdo tulla itsekseen) Illalla oli auki 4 senttiä, tippa lopetettiin, kärsi omia supistuksia, mentiin nukkumaan ja aamulla aloitettiin taas. Lääkäri kävi ronkkimassa ja pistettiin se kohdunkaulaa avaava piikki... päästiin kuuteen sentiin auki.



Sitten todettiin, että ei se vauva sieltä tule ja eikun sektioon.



Ihan hyvä ettei tullut: Oli kiinnittynyt väärästä kohdasta ja napanuora kaulan ympärillä kaksi kertaa :/



Lopulta siis poika syntyi 9.7. kello 19:49, painoa 3830g ja pituutta 51 cm... ja kas, päänympäryskin tuossa, 36 cm. En tosin tiedä kuinka luotettava mitta, kun takaraivossa oli valtava suippo pahka väärän kiinnityksen kunniaksi BD Alienhead!



Muutenkin jännä poika. Sillä on semmonen kimeä, nariseva kiljunta, semmonen ku jollain Jurassic Parkin dinosauruspoikasilla. Se on hieno ääni, paitsi jos poika kiljuu keuhkojen täydeltä... siinä meinaa äänivalli murtua. Mutta ainakin tunnistetaan oman pentumme itku jo kaukaa BD Toisaalta se itkee hyvin vähän.



Se pitää kovasti syömisestä, 75 millilitraa maitoa menee ihan kevyesti, menisi varmaan enemmänkin jos antaisi juoda. Eikä edes pulauttele! Olisko 3 tai 4 kertaa koko aikana, ja röyhtäileekin tosi vähän. Pierun prutkutusta sitten senkin edestä...

Verensokereiden (avokin raskausdiapetes) takia pitää vahtia sen syömisiä, 3-4 tuntia saisi olla väliä.

Nukkuu myös oikein hienosti~ Ja hereilläollessa ihmettelee maailmaa, mobilet tai muut lelut ei vielä kiinnosta, ja joskus tuntuu ettei äidin ja äiskän naamatkaan oikein kiinnosta :/ Tosin nyt parina viime päivänä se on jo tuntunut ottavan enemmän kontaktia.



Hmm, mitähän vielä. Avokki parantelee leikkaushaavaa, ja ihan hyvin jo pääsee liikkeelle eikä kipulääkkeitäkään tarvitseenää kauheasti. Tissit vuotaa kuin seula, mutta imetys sattuu pirukseen, ja pari kertaa on myös tullut ihan kunnolla verta :/ Siksi ei nyt ole imettänyt ihan "kunnon äidin lailla", mutta on sentään pumpannut maitoa pulloon, joka sitten sekoitetaan korvikkeeseen, kun ei sitä omaa maitoa niin paljoa tule kuitenkaan. 15 millilitraa parhaimmillaan on tainnut.

Onneksi poika silti viihtyy vielä tissilläkin, vaikka saakin yleensä "helpporuokaa" pullosta. Jaksaa imeä vaikka maailman tappiin (ja ruoan jälkeen kelpaa tutti)

Että kunhan noi meijerit tuosta paranee niin toivottavasti saadaan imetys ihan kunnolla käyntiin.



Nyt odotellaan avokin kanssa lounasta saapuvaksi ja sitten mun pitäisi rientää kissojen luo, sekä ehkä verotoimistoon pyytämään uutta verotodistusta, kun tuleva kämppä sitä tarvitsee ja ehdin jo hukata sen muutossa -.- (ehkä kuitenkin yritän vielä kotoa etsiä) Vauveli on syönyt viimeksi vähän ennen yhdeksää, joten olisi kai kohta aika sekin ruokkia~



Eiköhän höpötyskin riitä tältä erää, ja ai niin, onnea kaikille muillekin äideille ja iseille!



Ps. Saamarin järjestelmä on jo 2 kertaa kirjannut mut ulos kun oon yrittänyt kirjoittaa tänne voi bobba!

Mä en sitten ole pitkiin aikoihin kirjoitellu kun on tää kesä ollut niin kiireistä aikaa ja iltasin kun koneelle ehti ni just jakso sähköpostin ja muut tärkeet jutut hoitaa ja sit nukkumaa. mutta oon yrittäny viikottain täällä käydä lukemassa muiden kuulumisia ja seuraillu nyt syntyneitä vauvoja. meille syntyi pieni poika 8.7.2010 klo 20.23 mitoin 3425g ja 50cm rv 39+5. synnytys meni todella nopeasti ja suht kivuttomasti ja mitään traumoja ei siitä jäänyt. kotiuduttiin nopeasti ja nyt ollaan harjoiteltu arkea kahden pojan kanssa ja meinaa toi isoveikka olla aika mustis mulle välillä mut onneks vauva on kiltti ja syö ja nukkuu erittäin hyvin ni on aikaa touhuta ja leikkii esikoisen kanssa. ja onneks pääsin tosta vatsasta eroon ennen tätä kamalaa helleviikkoa. tuossa tuo meijän pikkunen nukkuu sitterissä ja isompi on päikkäreillä ja maailmassa ei kyllä oo mitää niin ihanaa ja suloista kun nukkuva lapsi. mutta yritän nyt sitten kirjoitella vähän useemmin ja yrittää ehtii lukee noita teijän kirjoituksii.

Ensiksi isot ONNITTELUT kaikille vauvan saaneille :) Ja tsemppiä kaikille vielä odottaville!!



Meidän mies syntyi 14.7., eli rv 39+3. Pituutta 50cm ja painoa 3555g. Ihana pieni pää täynnä tummaa tukkaa :)

Tänään sairaalasta kotiin!



Meidän synnytys meni aika perus meiningein.. Klo.5 alko aamulla supistelee säännöllisesti ja klo.7 oltiin sairaalan pihalla! Siinä sitten perus kärvistelyä epiduraalin saantiin asti. Verenpaineet vähän laski ja supistuksien voimakkuudet laski, mutta kun taas paineet oli kohdallaan, niin epiduraalia lisää ja sitten ryminällä aukesi puuttuvat sentin. Ponnistin 9min ja poika ulkona klo. 13.04.

Olotila ollut tosi hyvä ja poika on tosi tyytyväinen tapaus :)



Nyt alan pakkailemaan tavaroita..



Mysweetie ja pikku-mies :)

onnea uusille vauvautuneille!!!!!!!!!!!



mahakkaat alkaa kohta olla vähemmistöä täällä :)

mulla vielä "rantapallo" kulkee mukana.. ja ei mitään merkkejä että ois ulos tulossakaan.. tosin melkein mielummin oo mahan kanssa tällä helteellä ku vastasyntyneen... hiki on muutenki et on hyvä ettei tartte kannella vielä yhtä lämmintä kääröä :) ja ei oo helppoo vauvallekaan nämä helteet.. meilläki on +30 astetta yötä päivää sisällä, kärsimystä aikuiselleki mitä sitte pikkunyytille joka joutuu vielä hikisessä sylissä olemaan..



oon esittäny toivomuksen mahalle että tulee vasta ku viilenee :) ei ainakaan tälviikolla.. ens viikolla vissii lupaili vain +25 että josse tästä viilenisi.. ja viikonloppuna on ne esikon synttärit la-ma tulee vieraita.. joten paras kakkosen pysytellä vaan masussa että saadaan juhlat juhlittua..



toivossa on hyvä elää..



nasuste 38+3

Olin melkein viikon päivystysosastolla, kun olo oli niin huono etten enää kotona selvinnyt. Kuivuminen uhkasi tosissaan, eikä kipujen kanssa enää voinut olla. Nyt olo on kuin eri ihmisellä, sain niin hyvät kipulääkkeet. Viikko sitten olin ihan varma, että joudun oloni takia sektioon, mutta nyt voisin synnyttää vaikka päällään seisten. :) Pitää kuitenkin ottaa varovaisesti, ettei turhaan revi kroppaansa hajalle vahingossa.



Osastolla oli KUUMA. Synnytysosastolla oli kuulemma vähän viileämpää, mutta jos kotoa löytyy pöytätuuletin, ei yhtään haittaa vaikka nappaa sen mukaan synnärille lähtiessä. Minulla oli päivystysosastolla pöytätuuletin mukana ja huonekaverit + hoitajat tykkäsivät myös. Osastolla oli omia eväitä varten jääkaappi, jossa oli pakastelokero. Aika monella oli omat limsat, vissyvedet, mehujäät sun muut mukana. Näillä säillä kannattaa oikeasti varustautua kaikella viilentävällä!



Aika moni on jo ehtinyt pukata vaavin ulos, mutta kyllä me muut tullaan vauhdilla perässä. Menen tiistaina uudestaan näytille synnärille ja jos paikat näyttävät hyviltä, niin saattavat silloin käynnistellä. Limatulppaakin on pukannut jo useamman päivän ajan, joten eiköhän tässä olla ihan hollilla...



Keräkurmitsa 38+5

Pitkästä aikaa täällä, on ollut niin kiireitä ettei oo ehtiny kirjottaa kuulumisia. :) enkä jaksa niitä nytkään tänne kirjottaa, et ajattelin et jos jotain mun kuulumiset kiinnostaa niin voi niitä mun blogista katsella, kun sellasen alotin, mutta lukijoita ei vielä paljoo oo. :D



http://sateenkaaritarinat.blogspot.com/2010/07/saas-nahda.html



Onnea aivan hjirmuisesti kaikille vauvan saaneille. Paljon niitä on jo näyttänyt syntyvänkin. :) Olis ihana nähdä kuvia vauvoista nii jos joku viittii ni perustakaa syntyneet kuvina heinäkuussa foorumi tai joku sen tapanen johon vois sit niitä kuvia laittaa.



Saattaapi olla, että itelläki lähtö koska vaan ku on supistellu mukavasti. Mutta saapa nähdä. :)





RV: 38+0

Tänään (tai eilen mutta..) tuli hoitsu perhehuoneeseemme vähän ennen lounasta. Ilmoitti, että nyt otetaan sektiohaavasta tikit pois ja ensikodin ihmiset tulee sitten vähän myöhemmin hakemaan!



...ensinnäkin, meidän piti saada olla maanantaihin asti, ja toisekseen, nyt avokki on sitten taas ihan hajalla (fyysisestiKIN siis) Haava oli parantunut niin hyvin, mutta heti kun tikit irrotti, niin alkoi irvistämään... hoitsu väitti että vaan se päälinahka aukeaa, mutta että kyllä se sisäpuolelta kiinni pysyy.

Mä näin valkoista lihaa sieltä välistä ;;___;;



Ja sitten tuli tantat ja vei ensikodille. Sain olla siellä 3 tuntia murun ja vauvan kanssa, mutta neljältä piti sitten lähteä ja jättää rakkaat yksin.



Muru on soitellut mulle koko illan. Itkee yksinäisyytensä lisäksi sitä, miten joutuu hyppimään haavansa kanssa ylös ja alas vauvaa hoitaessaan, ja miten se on alkanut märkiä ja varmaan repeääkin kohta .___.

Ei auta enää Panadol eikä Burana, vaikka vielä eilen pärjäsi niillä maan mainiosti.



Nyt sitten makoilen omassa sängyssä omassa kodissa huolesta soikeana ja toivon, että muru saa nukuttua edes tunnin tai pari. Ja ettei se repeä.

Ennen nukkumaanmenoa (jonne lopulta sain sen suostuteltua) oli mesessä ja itki mua hakemaan. Enkä mä tietenkään voi hakea...



Sentään ensikodissa oli ihan ok-tyyppejä paikalla tänään, ei sitä kammottavaa haaskaa joka silloin tutustumiskäynnillä! Nää oli nuorempia ja iloisempia ja semmoisia, että saattavat jopa ottaa asiakkaat huomioon...

Vaan sossut rikkana rokassa: Selvisi, että ovat päättäneet jonkun palaverin päivämäärälle 10.8. (meidän pitäisi olla muuttaneet jo silloin, tän kämpän vuokrasopimus päättyy kuun vaihteessa!) ja lisäksi tekivät määräyksen, että meidän vauvaa ei saa päästää ensikodin pihaa pitemmälle. Luulevat kai että karataan...



Viikon sain nauttia poikani seurasta, ja vähintään tuplasti saman ajan joudun nyt olemaan siitä erossa. Ja murusta. Ja muru ja poika erossa kissoista. Ja minusta.



Ja tikit erossa sektiohaavasta...

kurja tilanne Jancelinilla :/ Viranomaiset saattaa joskus olla melko hankalia.. Tsemppiä teille. Kyllä se vielä iloksi muuttuu kun jaksaa vaan sitkeesti uskoa. Kyllä se aurinko risukasaan opaistaa vielä jokupäivä.



Se olis sitte LA huomenna. Hui. Mutta ei kyllä mitään merkkejä synnytyksestä että kai tää ylitte menee. Mut eipä se haittaa. Ens viikolla olis muuttorumbaa ja sen sellasta hässäkkää tiedossa. Eilen uitiin ja saunottiin tuntitolkulla mutta ei supistuksen supistusta. Jos sitte vaikka ens viikonloppuna jo pääsis laitokselle..



-raksu- & raimoeetwartti 39+6

Meille syntyi poika 13.7. (rv 40+4). Pikkumies painoi 4086g ja on 54cm pitkä. Pipo 36cm. Synnytys meni ihan hyvin, vaikkakin oli pitkänlainen. Poika nukkuu yöt hyvin ja on päivisin pikku maito-vampyyri :D



Onnea kaikille vauvan saaneille :) ja tsemppiä viimeisille viikoille niille, jotka on vielä yhdessä paketissa.



Kirjoittelen paremmalla ajalla vähän enemmän...



shira ja poju

Ajattelin nyt kirjoittaa omaakin synnytyskertomusta tänne, kun itse ainakin tykkään lukea muiden kertomuksia. :)



Suununtaiaamuna (11.7. rv 40+0) heräsin vartin vaille 4 joko supistukseen tai siihen, että mies kävi esikoisen kanssa vessassa ja supistus tuli samaan aikaan. Supistus oli napakka ja tuntui selvästi selkäpuolella. Siitä tiesin odottaa, että jos samanlainen supistus tulee kymmenen tai viidentoista minuutin kuluttua, niin todennäköisesti synnytys on alkanut. Ja niinhän niitä sitten alkoi tulemaan kymmenen minuutin välein. Puolisen tuntia olin vielä sängyssä ennen kuin nousin ylös, kun uni ei kerran enää tullut. Koitin kellotella supistusten kestoa ja se oli suunnilleen 45 sekunnista yli minuuttiin. Napakoita, muttei vielä varsinaisen kipeitä supistuksia.



Jossain vaiheessa hain jumppapallon, jonka päällä istuminen helpotti supistuksia uskomattoman paljon. En olisi ikinä uskonut, että siitä on niin paljon apua. Sekin taitaa olla yksilökohtaista, mutta mulla se toimi tosi hyvin. Kuuden maissa soittelin sairaalaan, että mikä siellä on tilanne, ja mulle kerrottiin, että kaikki salit on täynnä ja jos sinne haluaa tulla, niin pitää vielä olla jonkin aikaa kotona ja soittaa vielä uusiksi, osa saleista oli kuitenkin tyhjenemässä. Vaihtoehtona olisi sitten mennä TAYSiin, mitä en halunnut, jos olisi pienikin mahdollisuus päästä Vammalaan.



Seuraavaksi kävin ilmoittamassa miehelleni, joka vielä nukkui, että soitan isäni hoitamaan esikoista, synnytys on käynnistynyt. Isä oli jo hereillä ja lupasi lähteä ajamaan reilun tunnin matkaa meille, kun oli vienyt äitini seitsemäksi töihin. Se oli ok, ja siitä tiesin, että ainakin kahdeksaan asti tässä on selvittävä kotona. Söin aamupalaa ja sitten menin jumppapallon kanssa suihkuun helpottamaan kipuja. Supistuksia tuli tässä vaiheessa noin 5 minuutin välein, ja ne olivat jo kipeitä, kestivät yli minuutin.



Ennen kahdeksaa soitin uudelleen Vammalan osastolle, ja minulle sanottiin, että voin lähteä sinne, saleihin on sen verran tullut tilaa. Huojennus. Arvelin, että olisimme Vammalassa yhdeksän aikaan. Esikoinen heräsi ja ihmetteli, miksi äiti on aamulla jumppapallon kanssa suihkussa. Selitin sitten, että nyt vauva on alkanut syntymään ja täällä on äidin helpoin olla.



Isäni tuli, kun esikoinen söi aamupalaa. Olin jo laittanut vaatteet päälle ja loput tavarat oli pakattu miehen kanssa ja kymmenisen minuuttia isäni tulosta lähdimme. Siinä välissä yhden supistuksen aikana irtosi limatulppa kastellen housut, mutta koska enempää vettä ei tullut, arvelin, että kalvot olivat kuitenkin vielä ehjät.

Kolmen vartin automatka meni yllättävän helposti, vaikka supistukset alkoivat olla jo todella kipeitä, ja olin houtunut jättämään jumppapallon ja suihkun kotiin. Matkan aikana koitin käyttää ääntä rentouttamiseen, ja se auttoi.



Sairaalaan pääsimme suunnilleen vartin yli 9, josta pienen odottelun jälkeen sisätutkimukseen: ainakin 5-6 cm auki! Pyysin päästä ammeseen, joka onneksi oli vapaa, joten minut laitettiin käyrille lähes puoleksi tunniksi, jotta tiedetään sydänäänten olevan vakaat, että ammeeseen voi mennä. En saanut kuitenkaan lupaa ammeeseen synnytykseen, koska sitä hallitsevaa kätilöä ei ollut saatavilla juuri silloin. Ja se oli ihan ok, en olisi ilman osaavaa kätilöä halunnut yrittääkään.



Pääsin ammeeseen 10.15, ja siellä supistukset voimistuivat todella koviksi ja tiesin, että tässä ei montaa supistusta olla ennen kuin on aika ponnistaa. Amme kyllä ihanasti helpotti kipua ja oloa muutenkin. Se tuntui omalta tilalta, jossa saan olla rauhassa ja vapaasti, eikä kukaan tule häiritsemään. 10.35 tulinkin jo ammeesta pois, ja salissa kätilö sanoi, että pieni reuna on vielä avautumatta, vaikka olinkin jo periaatteessa 10 cm auki.



Sitä reunan avautumista odoteltiin muutama supistus pystyssä, ja siirryin jakkaralle ponnistamaan. Ponnistaminen sujui ihan hyvin, mutta lapsi ei heti lähtenyt tulemaan ja olin jo aika poikki. Kätilö ehdotti, että siirtyisin sängylle istuvaan asentoon ponnistamaan, että se voisi helpottaa, ja siinä sitten ei tarvittu sängyllä kuin yksi iso ponnistus, niin poika oli syntynyt. Kätilön ehdotus siis oli todella hyvä. Poka syntyi kädet poskilla, eli ponnistin pään kanssa kädet samaan aikaan ulos, mikä varmasti vaikutti siihen, että jakkaralla en saanut riittävästi ponnistusvoimaa. Synnytys tapahtui klo 10.55.



Sain ihanan limaisen pojan syliini ja hän huusi mahdottoman paljon ennen kuin rauhoittui peittojen alle lämpöiseen syliin. Puolisen tuntia odoteltiin, että napanuoran sykkiminen loppuu ennen kuin mieheni katkaisi sen. Ihanaa, että jossain on tämä tapa "normaali", eikä ole mitään kiirettä napanuoran katkaisemiseen. Napanuoran katkaisun jälkeen kätilö tuli auttamaan istukan syntymistä, ja saimme vielä makoilla salissa pitkän tovin ensi-imetyksen kanssa. Poika imi jo salissa hyvin, oli ihana tunne saada pieni rinnalle ja huomata, että hän todella osasi imeä hyvin jo aivan heti. Jonkin ajan kuluttua kätilö tuli katsomaan tarvitsenko tikkejä, ja päätyi laittamaan kaksi, vaikka mietti, tarvitaanko niitäkään lainkaan. Sanoi, että usein käsien syntyessä pään kanssa samaan aikaan ne tekevät paljonkin tuhoa matkalla, joten pääsin siis aika vähällä.



Vasta yli tunti syntymän jälkeen poika lähti isänsä kanssa punnitukseen (4080g) ja mittaukseen (52 cm, 35,5 cm) ja minä suihkuun. Sitten siirryimme lapsivuodeosastolle, jossa lounas odotti meitä vielä. Osastolla oli todella toimiva ilmastointi, ja saimme pahimmat hellepäivät nauttia tasaisesta reilun 20 asteen lämpötilasta. Kaksi päivää myöhemmin lähdimme kotiin.



Nyt poika on viikon vanha, nukkuu ihanan hyvin yöllä ja sopivasti myös päivällä ja arki sujuu jo aika hyvin ja olen itsekin jaksanut hyvin. On tämä kyllä ihan toista kuin ensimmäisen lapsen kanssa, kun kaikki oli uutta ja omakin toipuminen paljon hitaampaa, vaikka silloinkin toivuin hyvin. Nyt on kaikki perheen rutiinit pyöritettävänä ja siihen päälle vielä tuo pieni. Jännityksellä odotan, miten sitten selvitään, kun isä menee töihin, ja olen päivät kotona kahden pojan kanssa. No, sen näkee sitten.



iinea ja poika 7 vrk

iinealle pojasta! Ja kiitos synnytyskertomuksesta. Näin ensikertalaisena varsinkin on mukava tarinoita lukea koska ei oikein ite tiedä mihin on joutumassa.. Mikäs taika tossa jumppapallossa oikein on? Onko se ihan yleistä että sängyssä voi ponnistaa istuallaan? Mä niin pelkään et siellä on joku vanhakantanen tiukkiskätilö joka pakottaa selälleen sänkyyn ponnistamaan ja mun mielestä se on niin epäluonnollinen asento kun vaan olla voi. Jakkarasynnytystä eivät ensikertalsille suosittele, näin mulle ainakin asia esitettiin.

Kiitos, Iinea ja muut synnytyskertomuksia tänne kirjoittaneet! Ja tietysti tosi paljon onnea!

On niin rohkaisevaa lukea teidän kertomuksia kun tässä itse valmistaudutaan tulevaan koitokseen. Kyllä se masuasukki vielä joskus päättää tulla, vaikka tarkkaa aikaa ei olekaan etukäteen ilmoittanut... :)



Luottavaisin mielin 38+6

Täyden kympin poika syntyi 12.7.2010, synnytys oli nopea ja helppo.



Jaksamisia vielä vauvaansa odottaville ja onnea muille jo vauvansa syliin saaneille.

pituus 51 cm ja paino 3750g ja rv.41+2

Ja alkuun muokkaus: kovasti onnea pikkuneloselle kympin pojasta!

Mikäs taika tossa jumppapallossa oikein on? Onko se ihan yleistä että sängyssä voi ponnistaa istuallaan?

Tuo jumppapallon taika taisi olla siinä, että lantionseudun lihakset pääsevät rentoutumaan paremmin kuin tavallisella tuolilla, ja rentoutuminen helpottaa supistuksia. Olen kyllä kuullut sitäkin, että joillekin siitä ei ole juuri mitään apua, ja siksi yllätyinkin, kun mulle siitä oli todella paljon apua, paljon enemmän kuin mistään kaurapussista, jota kokeilin esikoisen kanssa. Kannattanee kokeilla kaikenlaisia keinoja, ja käyttää niitä, jotka toimivat itsellä.

Nykyisillä synnytyssängyillä voidaan selkänoja nostaa käytännössä pystyyn ja lopun edestä tukea tyynyillä selän takaa, niin pääsee istuvaan asentoon. Ja myös kätilölle on helpompi avustaa sängyltä istuen ponnistavaa kuin jakkaralla, koska sänky on korkeammalla ja kätilö näkee synnytyksen paremmin ja voi siten tarvittaessa avustaa helpommin, esim. tukien välilihaa. Tämä on käsittääkseni se syy, miksei jakkaraa suositella ensisynnyttäjille, eli jotta kätilö pysyy paremmin tilanteen tasalla ja voi mahdollisesti jotenkin auttaa tarvittaessa.

Ja kannattaa heti saliin päästyä muistaa pyytää, että saisi koittaa ponnistaa sängyltä istuvassa asennossa, sillä muuten sitä tuskin erikseen tarjotaan.

iinea

Heippa kaikille pitkästä aikaa! En ole nyt kerennyt kirjoittelemaan tai oikeastaan jaksanutkaan kauheasti, kun on nykyään paljon muutakin touhua täällä kotosalla. :) Päivittelin taas tuota heinäkuisten listaa, sanokaa jos jotakin jäi puuttumaan.



Täällä on pikkuneiti nyt 1 viikon ja 3 päivää vanha. Neiti syö ja nukkuu hyvin ja on muutenkin todella tyytyväinen tapaus. Ainakin toistaiseksi ollut. :D Yöllä se herää korkeintaan kaksi kertaa ja nukahtaa heti syötön jälkeen uudestaan, joten pitkiä pätkiä saan itsekin nukkua. :) Miten teidän muiden vauvat nukkuu yöt?



Olen itse ollut todella pirteälläkin päällä ja vieläkin jaksaa tehdä asioita yksin sekä vauvan kanssa. Ollaan oltu myös liikenteessä jo paljon vauvan kanssa ja arki alkaa rullata. Illalla tosiaan monesti sitten tuntuu että väsyttää kauheasti ja välillä olen aika herkälläkin päällä, mutta aamulla olen taas pirteä ja innolla nousen uuteen päivään. :) Olen niin rakastunut vauvaan sekä omaan ihanaan mieheeni, ettei sitä voi edes selittää. Vauva on hitsannut meidät yhteen entistä tiukemmin. Onhan tietysti arki muuttunut jonkin verran vauvan tulon myötä ja esimerkiksi kun jonnekin lähtee niin siihen menee enemmän aikaa kuin ennen, tietysti. En silti vaihtaisi päivääkään pois näistä päivistä, vaikka välillä väsyttää ja itkettää. Tuntuu että mulla on nyt kaikki mistä olen ikinä haaveillut! Ja ihanaa kun mies osallistuu innokkaana vauvan hoitoon ja jaksaa tukea mua edelleen kaikessa.



Vaniliini ja tyttö 1 viikon ja 3 päivää.

Täällä siis ei mitään uutta. Sairaalalla kävin 39+5 ja koska kaikki oli "hyvin ja normaalisti" niin odotellaan rv 42+0 tuota käynnistystä. Mulle tuo oli aika iso pettymys, koska yleensä sovitaan käynnistys ennen sitä rv:tä kun edellinen on kuollut. Lauantaina on tuo maaginen 41+2 ja lauantaina tulee myös vuosi edellisestä keskenmenosta. Eli ehkä vähän synkin mielin täällä. Mä niin haluaisin sen vauvan jo syliini ja joka ilta vain toivon, että seuraava yö tuo tullessaan muutoksen tähän tilaan.



Onnittelut uusille vauvautuneille!



Enkelinäiti 40+5

Mäkin kävin eilen neuvolassa, ja nyt siis mennään kovasti jo yliajan puolella. Vauveli ei ole ilmoitellut ollenkaan tulostaan, ja varattiin myös meille käynnistykseen aika eli se olis sitten ens viikon ti eli rv 41+6. Vähän kyllä huolestuttaa tuo vauvan koko, että onko jättiläisvauva tulossa, mutta ei neuvolassa ainakaan mitään sanonut, että ois ongelmaa... Ois se kyllä ihan muutekin jo mukava päästä tästä kummusta ja tavata tämä masuasukki ihan livenä, kyllä sitä täälläkin joka yö odotellaan, että josko nyt jotain tapahtuisi...