*** HEINÄKUUN IHANUUDET *** HEINÄKUU! (OMA KUUKAUSI!)

täällä myös yhdessä isossa kasassa vieläkin :D mutta viikkojakin "vasta" 38+6, ja täällä kuulemma käynnistetään vasta tasan 42+0 jos tarpeen on.. isoa vauvaa ootellaan joten hieman pelottaa että kuinkahan iso se mahtaa sitten ollakaan..



vauva on ihan alhaalla,mutta silti jalat ja peppu kiinni mun kylkiluissa,eli pitkä kaveri on ainakin ! tänään neuvolla viimeksi käyty ja sf mittakin on 34cm,mikä on keskikäyrää mutta painoarvio vauvalle lasketulle päivälle on kuitenki reipas 4kiloa..



olis jo ihana saada tämä pikkuinen syliin täältä massussa,ei malta odottaa enää yhtään !



tsemppiä Enkelinäidille loppuodotukseen,varmasti on rankkaa !! toivotaan että saat pian lapsen syliisi,eikä tarvitsisi odottaa sinne käynnistykseen saakka.. :/



ja onnea kaikille vauvan jo saaneille,ja tsempit myös lopuille vielä masu pystyssä oleville :P



sunniee ja turoaurora 38+6

Mä tulin kirjotelemaan vähä kuulumisia.. vaikkei tänne nyt sillee mitään ihmeellistä. Vauva-arkea vain! :)

Meillä herätään yöllä pari kertaa.. yleensä 3 tunnin välein, neiti nukahtaa heti ku on syönyt.. :) viime yönä mä olin niin väsynyt et nukahdin itekin heti ku neiti oli lopettanut syömisen, enkä siis jaksanut ees siirtää neitiä omaan kehtoon nukkuu.. :P siinä me sit nukuttiin koko perhe samas sängys :) mun mies on vaihtanut 3 kertaa vaipan pikkuselle, meinaa aina oksentaa ku vaihtaa vaippaa!!heheh!! se on niin herkkä! no eipä se nyt sillee haittaa..

Viime viikolla käytiin ekassa neuvolassakin, kaikki oli okei, paino oli 3880g, ja sit se katto mun eppari haavaa ku se on ollut nyt vähä kipee.. niin se sano et ei se viel oo tulehtunut, mut ei kuulemma kaukana ole.. :( käski vaan nyt suihkutella enemmän ja ilmakylpyjä. Ja huomenna mennää taas käymään siel et onko neidin paino mennyt jo yli sen syntymäpainon, jos ei niin sit kai lisämaitoa?! ja sit se kattoo ton mun haavan taas :)

eilen illalla ja tänää neiti on kiukutellut aika paljon, en tiiä oisko sillä ilmavaivoja, nyt laitoin sen mahalleen tohon lattialle nukkuu jos vähä helpottais. :) mut nyt pitää mennä. moiii!



T:britney ja neiti 13vrk

Meillä nukutaan vähän huonommin yöllä kuin muilla! :/ Poju herää aina noin klo23-24 ja valvoo kaks-kolme tuntia imien ja ihmetellen. Toivottavasti tuo ihme yökukkuminen pian loppuisi. Muuten nukkuu hyvin 3-4tunnin jaksoja, mutta joka yö on tuo yksi pitkä valvonta. Mies on onneksi todella avulias ja hän onkin sitten aina aamuisin viihdyttänyt pojua, että mä saan nukkua. Korviketta ollaan annettu muutamana yönä, kun poika tosiaan vaan imisi rintaa eikä millään tunnu saavan mahaa täyteen. Aluksi olin tosi vastaan korvikkeita, mutta kyllä sitä täytyy olla vähän itsekäskin ja antaa itselleenkin mahdollisuus levätä, että jaksaa sitten päivät (nyt kun mieskin palasi töihin isyyslomaltaan). Muutenkin mies on mukana vauvanhoidossa, vaihtaa vaippaa, pitää sylissään ja tulee mukaan vaunukävelyille.



Fanni ja Poju 2viikkoa 3päivää

*** HEINÄKUUN IHANUUDET *** HEINÄKUU! (OMA KUUKAUSI!)



29.6. Han, 1

1.7. emmizle, 2, Turku

1.7. Tyttå89, 1

1.7. Tassu 1, Jorvi

2.7. Zajka, 1, Porvoo

3.7. ek, 2, 20, Jorvi

3.7. Ihme, 1

4.7. Nupsu, 4, TAYS

5.7. Nestor, 2

5.7. vauvva, 1,24, KYS

6.7. Vanukas, 1

6.7. Hilla78, 4

6.7. ApsiDeisi

6.7. Tuikku, 2

7.7. Insku83, 2

7.7. NM-90

7.7. Salsa9, 2

9.7. Puolukka83, 1, Kätilöopisto

9.7. MaijaB, 1, 24,ks-ks, tyttö (uä)

10.7. Tridian, 1, 25

10.7. -Tuikku-, 2

11.7. neontetra81, 3, 28 Hyvinkään sairaala

11.7. Petruska, 1

11.7. Heldels, 2, 34, kättäri

12.7. irma

12.7. Cicu, 3

12.7. kettu, 1

13.7. onnenkantamoinen

13.7. Bonnie 83, 2

14.7. Karkki, 1, 23, OYS

14.7. Miukkis, 1

15.7. Enkelinäiti, 2, 28, Hyvinkään sairaala

15.7. kolhis, 3

17.7. Tuuli, 1

17.7. Hexuli, 5

18.7. -raksu-, 1, 26, Satks

19.7. tur-koo-si, 1

19.7. Whitecat, 3

19.7. Elisabet, 3, tyttö (uä)

20.7. tuittu82, 3

20.7. Tähti, 2 ,

20.7. ariella, 3

22.7. Banfigo, 1, KYS

22.7. Basin, 2

23.7. Illuvatar, Lohja

23.7. Kivi 3

25.7. Skidimadinka, 3, 34, Kättäri

25.7. HK, 1, 28, Kättäri

26.7. pikkuvarpaat,1

26.7. Keräkurmitsa, 2

27.7. nasuste, 2, koks

27.7. Maijuemilia, 4, Nkl, tyttö

28.7. Poksu, 1

29.7. mama87, 2

29.7. mertza, 2

30.7. Sunniee, 1, 21, Kätilöopisto

30.7. äityli-76, 3, EKKS

30.7. Kuhalainen, 1,19, vammala,poika (uä)

31.7. Suvi83, 1, Kättäri

pikkanen09, 30

Geminimama, 3, PHKS

Kajo, 1





SYNTYNEET:



2.5.2010 (28+5) Asteri: poika, 960g, 36,5 cm

11.5.2010 (28+5) Olivia (Memm!): tyttö, 875g, 34cm

22.6.2010 (38+1) Vimpula: tyttö, 3860g,52cm

22.6.2010 (38+5) Sanjuska75: poika, 4020g, 50,5cm

2.7.2010 (38+4) toukokuu: tyttö, 2570g, 45cm

3.7.2010 (?) Elma*85*: tyttö, 3130g, 51,5cm

4.7.2010 (39+3) Fanni: poika, 3585g, 52cm

6.7.2010 (39+4) anskunekku: poika, 3560g, 52cm

7.7.2010 (40+5) chili-80: tyttö, 3880g, 52cm

8.7.2010 (40+4) britney87: tyttö, 3950g, 51cm

8.7.2010 (39+5) miruliini: poika, 3425g, 50cm

9.7.2010 (41+0) HanniS: tyttö, 4200g,52cm,py:37cm

9.7.2010 (40+0) Vaniliini: tyttö, 3450g, 51,5cm

9.7.2010 (40+6) tani: poika, 3595g, 53cm

9.7.2010 (?) Jancelin: poika, 3830g, 51cm

11.7.2010 (40+0) iinea: poika, 4080g, 52cm

12.7.2010 (41+2) pikkunelonen: poika, 3750g, 51cm

13.7.2010 (40+4) shira: poika, 4086g, 54cm

14.7.2010 (39+3) mysweetie: poika, 3555g, 50cm

Päivitin tuossa omalta osaltani neidin pituuden.





Meilläkin oikein mukavaa vauva-arkea pyöritetään. Isoveli testaa testaa ja testaa, hakee huomiota ja räiskää mutta kovasti on viikon aikana rauhoittunut eli kun isi on vielä ensi viikon lomalla niin ehkäpä me selvitään sitten kun iskä menee takas töihin. Tyttö on todella rauhallinen, tyytyväinen, syö ja nukkuu. Joitakin hetkiä on hereillä mutta viihtyy vaikka omassa sängyssä katsellen valoja ja ääniä kuunnellessa. Omalla rintamaidolla mennään ja sitä tuleekin ihan yhtä paljon kun isoveljenkin aikaan. Hain sunnuntaina KYS:ltä sähköpumpun ja luovutan ylim. maidot KYS:lle. Kivaa pientä bisnestä(18e/litra) ja mulla maitoa tulee n. 5dl päivässä eli 9e päivä. Kovasti on sähköpumppaus helpottanut maidon nousua ja tuskaa rinnoissa. Lisäksi minulla on suuri pelko rintatulehdusten suhteen kun esikoisen aikaan niitä oli 3-4kpl. Nyt tuolla sähköpumpulla saa kerralla tyhjiksi ja uskaltaa jopa ilman hupparia mennä ulos :)



Tänään kävi neuvolatäti kotona ja neiti oli ottanut painon melkein takaisin. Sairaalasta lähtiessä paino oli 3880g ja nyt 4150g(syntymäpaino 4200g). Napavarsi irtosi viime yönä ja siisti puhdas napa on. Onneksi suurimmat helteet meni sillä kaulan taipeet meinaa hautua. Talkkia tupsutellaan vähän väliä mutta puklia ja hikeä kun sinne menee niin hautuu pian ja kauheasti ei voi hangatakaan ettei iho menisi rikki.



Tämmöstä meille. Päivät menee hurjaa kyytiä. Tuntuu että kauheesti on tehny koko päivän mutta kuitenkaan ei oo mitään saanu aikaiseksi :D tai no ollaan kaikki päivävaatteissa, syöty ja nukuttu päikkärit, käyty ulkona ja taas vaihdettu yökamppeet ja nukkumassa :) Kohta huomaa että vauva onkin jo vuoden ikäinen ja olisi aika palata kouluun.. no mut ei nyt mennä niin pitkälle. Tsemppiä loppuvaiheessa oleville pallomasuille ja jaksamista kaikille vauva-arkeen.



T:HanniS + tytär 12pv

Viime yönä noin puoli neljän aikaan alkoi supistella, ja heti kymmenen minuutin välein. Nyt supistuksia on tullut 5-10 minuutin välein ja kestotkin jotain 45 sek.-60 sek. Näyttäisi siis vähän siltä että kohta lähdetään OYSiin :D

moikka tulin vaan ilmottamaan että maanantain 19.7. aamusta klo 9.07 meille syntyi pieni tytöntyllerö :) mitat 3502g ja 50cm ..isompi kuin isoveikkansa..



raskausviikkoja mulla oli 38+6 eli enpä ihan vielä sitä odottanut.. mutta tietty se tuli ku sitä "vähiten" toivoo meinaan isoveljensä syntymäpäivänä! nyt sitte meillä juhlitaan tuplasynttäreitä :)



sunnuntaina ja lauantaina vielä juhlittiin esikon 3v synttärijuhlia koko suvun voimin.. ja sunnuntaina kyl tuntu että tais olla liian rankka kahvitus.. kyselin vielä vierailta että miltä lapsiveden meno tuntuu ku ei sitä esikon kaa menny.. sitte klo 4 aamulla tunsin just semmosen lirahduksen mistä kaverit oli puhunu ja aattelin että ei voi olla totta! unta varmaan.. mutta kyllähän ne pöksyt oli ihan märät ja sitte ku sitä lirahti lisää niin totesin että kai se sitä sitten on.. ukko heräille ja mamma paikalle.. ukko vielä puhui jos odotettais seittemään et se ehtis käydä vähän töissä.. mutta kyllä se jo viideltä tuntu että ei kannata enää pitkittää.. supistukset ku tuli 10min välein.. klo 6 lähettiin ajamaan sairaalaan, 6.30 sisällä ja käyrälle.. 3cm auki ja lapsivettä lorisi.. limatulppaki löyty siteestä.. ilokaasua ja kaurapussia alkuun.. ja just ku sanoin että nyt jotain tujumpaa nii alko "kakattaa" eli sinne jäi taas mun puudutteet.. ehittiin sentään selkä pesee ja lääkäri kutsuu :) kätilö lohdutti et ehkä ens kerralla sitte.. onneksi sain käyttää sentää kaasua ponnistaessa, se autto ainakin henkisesti.. 27min ja tyttö ulkona.. tuskaahan se luomuna on mutta onneksi lyhytkestoista..



synnytys oli helpompi ja lyhyempi ku esikon kanssa.. mutta ei nyt heti tekis mieli uutta lasta.. imetys ja maito oli taas vähä tiukassa joten oltiin sairaalassa 5pv.. hiki siellä virtasi.. mutta ihanaa olla kotona!



onnea muilleki vauvautuneille ja eiköhän lopuillakin oo vauva kainalossa ihan kohtapuolin..



nasuste ja nasu 5pv

Onnea jälleen kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä odottaville, loppusuorallahan kaikki kuitenkin menette, eikä pitkä aika niin on heinäkuiset vauvelit kaikki tässä maailmassa! :)



Täällä vaan vauva-arki jatkuu. Miehellä alkaa ensi viikolla taas työt, mikä harmittaa, mutta kyllä me tytöt täällä kotona pärjätään. Tyttö syö todella paljon ja tyytyväinen edelleen. Iltaisin hän on aina pirteimmillään ja nukahtaa vasta puolen yön aikoihin... Päivät siis nukutaan ja iltasella ollaan niin pirteitä että silmät vaan loistaa. :D Mutta ei tässä sen kummepia, nyt jatkamaan ruoanlaittoa ja huomenna täytyy kai leipoa synttärikakku omien synttäreiden kunniaksi. Miten muilla on jaksaminen? Oletteko jaksaneet vauvasta huolimatta panostaa myös itseenne? Mä olen ainakin ollut suhkot virkeä ja laittaudun joka päivä ja huolehdin itsestäni kuten ennenkin. :) Mistä sitä energiaa oikein tulee? Noh, nuorena jaksaa. :D



Vaniliini ja tyttö 2 viikkoa ja 1 päivän.

Meidän pikkuneiti on jo 1kk ja 2pv. Vauveli kasvaa hyvin ja neuvolassa hän oli jo 4500g (syntyessään 3860g) ja 55cm (syntyessään 52cm). Meillä neiti ollut aika itkuinen ja olen tosi väsynyt. Hänellä on paljon ilmavaivoja ja olen yrittänyt miettiä, että syönkö itse jotain mikä sen voisi aiheuttaa mutta en ole keksinyt. Onneksi yöt on menny hyvin ja neiti herää 2-3 kertaa syömään eikä kauheesti itke yöllä.



Vaniliini: Kun kysyit siitä jaksamisesta, niin itse olen ainakin ollu tosi väsynyt enkä ole jaksanut laittautua mitenkään paitsi jos ollaan lähdetty jonnekin. Ens viikolla lähdetään reissuun. Toivottavasti pikkuneidin vatsavaivat vähän helpottaisivat.



Tsemppiä kaikille jotka vielä odottavat vauvaa!

En ehdi nyt lukemaan viestejä, mutta meille syntyi tyttö 21.7. Pituus 50cm ja paino 3940g. Eka yö oli kamala, mutta lisämaito oli meidän pelastus.



enkelinäiti ja prinsessa 3pv

Ja erityisesti Enkelinäidille - sinulle jos kenelle on koko ajan toivonut, että kaikki menisi hyvin!



Täällä vielä yhtenä kappaleena odotellaan... Laskettu päivä onkin yhtäkkiä jo huomenna (!), mutta minkäänlaisia merkkejä syntymäaikeista ei ole vielä havaittu. Toivottavasti täällä on vielä joku muukin mahakas, ettei nyt aivan yksin tarvitse odotella.



Millä mielellä muut olette mahojenne kanssa? Minä olen koko ajan ajatellut, että yliajalle mennään kuitenkin (kuten yleensä esikoisten kanssa), mutta yllättävän kärsimättömäksi sitä näyttää tulevan, kun Se Päivä lähestyy ja mitään ei sitten tapahdukaan.



Ei ole suurta vauvakuumetta (en siis haaveile siitä että "voi kun saisi jo sen oman nyytin syliin"), eikä olossakaan ole mahan kanssa mitään valittamista (kuntosalilla kävin viimeksi toissapäivänä). Mutta hitto vie, tää epävarmuus on ärsyttävää, kun ei voi mitään suunnitella eteenpäin. Aina pitää aamulla vaan todeta, että jahas, ei sit vielä tänäkään yönä... ja sitten vaan miettimään, että mitenhän sitä tänään saisi aikansa kulutettua.



Onnea vielä vauvaperheiden arkeen ja jaksamista muille mahakkaille!



-HK & Leijonanpentu (39+6)

Raimoeetwartista tuliki sitte Raisapetriina = Raipe. Tyttö syntyi 20.7 2.18. 3475g 49cm (40+2). On se niin ihana ja minä melkein pakahdun rakkaudesta lapseen, mieheen ja kaikkeen! Suorastaan tulvin äidinrakkautta

Raimoeetwartista tuliki sitte Raisapetriina = Raipe. Tyttö syntyi 20.7 2.18. 3475g 49cm (40+2). On se niin ihana ja minä melkein pakahdun rakkaudesta lapseen, mieheen ja kaikkeen! Suorastaan tulvin äidinrakkautta



Meillähän oli sitte se muutto 21.7 eli oltiin tytön kanssa "paossa" laitoksella ;) Kotiuduttiin 23.7 ja siitä lähtien tää onki ollu muuttolaatikoiden purkamista syöttöjen ja vaipanvaihtojen välissä. Mutta virtaa piisaa jostain kuin ihmeen kaupalla. Tyttö herää syömään yleensä 3 aikaan ja 7 aikaan. Syöttöjen kanssa saattaa mennä tuntikin vaipanvaihtoineen ja pulautteluineen, mutta hyvin oon jaksanu. Maitoa tulee hyvin.



Synnytys meni kaikin puolin hyvin. Supistukset alkoi 4 aikaan aamuyöllä melko lievinä mutta sillai ettei enää unta saanu. Siinä sitte päivän mittaan odottelin voimistuuko vai loppuuko ja niin ne senkun voimistu ja tiheni. 19 aikaan illalla supisteli 4min välein ja rupesin miehelle vihjaileen josko pikkuhiljaa lähettäs laitokselle päin. 22 aikaan oltiin sairaalalla. Olin jo 5cm auki. Siitä sitten päästiin saliin. Pärjäsin vielä ilman kipulääkettä.Terapiapalloa kokeilin. Se oli muuten hyvä mutta supistusten aikana oli pakko nousta ylös ja se ylös nouseminen sattu niin pirusti. Ennen puolta yötä sain kohdunkaulan puudutteen ja kalvot puhkaistiin. Puudutus auttoi kyllä todella hyvin. Sitte rupes ihan hirveesti ponnistuttaan vaikka toisessa reunassa oli vielä kohdunsuuta 0,5cm jäljellä. Sitte kun sain luvan ruveta ponnistaa supistuksissa tuntu tulevan kovin pitkiä taukoja. Mutta kyllä sen tenavan sieltä sitte sai kumminki puskettua ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ensin ponnistin selälläni, sitte kyljelläni, kontallani ja vielä lopuksi taas selällä. Muistoksi jäi 1 tikki. Eli kaikinpuolin jäi hyvä mieli ensikokemuksesta. Ponnistusvaiheessa tuntui että ei se oo ihmisen touhua. Mutta parin tunnin päästä olin jo sitä mieltä että ei se ehkä niin paha juttu sittekkään ollu. Nopeesti se aika kultaa muistot!



Sairaalassa olo oli muuten yhtä tuskaa. Huone oli etelän seinällä ja ilta aurinko paisto toiselle seinälle. sielä sitten hikoiltiin niissä muovipatjoissa. Pelkäsin kokoajan että vauva saa vetoa, kun ikkuna oli auki. Sitten sielä oli vielä ruuhkaakin ja 3 hengen huoneessa meitä oli 4. No sen tietää kun 4 vauvaa huutaa yöllä vuoronperään niin eihän siinä saa kukaan nukuttua. Ja aamupalalle on noustava 7 vaik ei olis nukkunu koko yönä.. Onneks päästiin pian pois. Olisin muuten varmaan karannu ;D



-raksu- & Raipe- rapurinsessa 5vrk

Meille syntyi tyttö 20.7.2010.



Meillähän piti olla se suunniteltu sektio 21.7.2010, mutta maanantai tiistai välisenä yönä alkoivat supistukset, joten ei muuta kuin pojat mummolaan ja kiireenvilkkaan sairaalaan.



Meidän suunniteltu sektio muuttuikin sitten kiireelliseksi :-)



Sektiossa kaikki meni hyvin tosin joutuivat laittamaan tajun kankaalle koska puudutus ei toiminutkaan kunnolla. Onneksi se huomattiin ihan alkumetreillä ja kipu ei ollut ollenkaan kovaa vain sellainen tuntemus että nyt taitaa tuntua jotain.

Heräämöön tuli mieheni sitten pikku tyttäreni kanssa ja yllätys oli melkoinen kun pikku tytöllä oli tummat hiukset ja niitä oli paljon! Molemmat pojat kun olivat enemmän tai vähemmän pellavapäitä :-D



Kotiin päästiin jo torstaina. Ja nyt yritetään saada arki kulkemaan viiden hengen perheenä :-)



Sektiosta olen kyllä kipeämpi kuin keskimmäisestä (tai stten aika kuultaa muistot) ja tämä vatsa. Se on ihan järkyttävän iso vieläkin... veikkaavat että on täynnä ilmaa :-( Kipeähkö se ainakin on - ei hirveesti huvita painella... Mutta ehkä se puoli tästä vielä iloksi muuttuu.



Pieni neiti syö hyvin ja nukkuu hyvin, joten kaikki hyvin sillä rintamalla. Joutuu kyllä kahden viikon kuluttua tarkistukseen lonkista, mutta luotan siihen että kaikki on hyvin.:-)

meille syntyi siis poika 10.7. kaikki meni suht hyvin. vauva on ollut tähän asti tosi kiltti, nukkuu syö ja kakkaa..:)

isosiskot ovat innoissaan pikkuveljestä, välillä vähän liiankin innokkaita.

onnea kaikille vauvansa saaneille jo ja tsemppiä vielä odottaville...:)

Täällä sitä vaan itse vielä kärvistellään, huomenna rv41+0. En olisi kyllä uskonut toukokuussa, kun kotia jäin lääkärin määräyksestä, että täällä ollaan VIELÄKIN.

Kaikkeni olen yrittänyt, mutta vauva vaan viihtyy yksiössään. Tänään otettiin seksi-S käyttöön heti aamusta ja muita alankin sitten testaamaan jälleen kerran pian, kun kaivan imurin esille. Onpahan ainakin koti pysynyt siistinä, jos ei muuta.



Nyt on tullut niin paljon vauvoja maailmaan, että tuntuu kuin olisin täällä viimeinen mahan kera..

No, ens torstaina sitten toivottavasti käynnistykseen. Liioittelen kyllä kremppojani aivan takuulla, jotteivat vaan seuraavalle viikolle enää päästä. Vauvan koko mua hirvittää eniten; rv38 oli kuitenkin jo 3,8kg arvio ja siinäkin +-500g. Eli jos yläkanttiin menisi todellinen niin olisi silloin jo ollut yli neljäkiloinen.

Täällä viikolla oli lisäriesana mahatauti koko porukalla. Oli aika fantastista tällä mahalla. Silmien ympärillä enempi verenpurkaumia oksentamisesta kuin poikien synnytyksistä ikinäkään.

Juu ja ens viikolla alkaa taas helteetkin... :o/



Ja miksi ne kaikki ihmiset soittelee. Ymmärrän uteliaisuuden ja huolen, mutta ihan kuin ei oikeesti ilmoitettaisi lähipiirille alkavista supistuksista lähdöstä puhumattakaan. Huoh.



No, nyt on enää päivistä kyse, pitänee tsempata itseään oikein urakalla. Tää oli oikeen valivali-viesti.



Tsemppiä muillekin!



Elisabet 40+6

Haluan sydämestäni onnitella sinua pienestä tytöstäsi! Minun kuopukseni syntyi tammikuussa 2009 ja odotus- ja vauva-aikana lueskelin tammikuisten viestiketjuja. Muistan edelleen se järkytyksen, jonka viestisi silloin tammikuussa aiheutti ja olenkin sen vuoksi seuraillut, miten sinun uusi odotuksesi on sujunut. Ihanaa, että kaikki meni tällä kertaa hyvin ja tekin pääsette elämään vauva-arkea. Tiedän kyllä, ettei enkeli-isosisko teiltä unohdu, mutta varmasti nyt on häntäkin helpompi muistella. Kaikkea hyvää teidän perheellenne!

Lohdutuksen sana; et ole ainut joka vielä kärvistelee täällä mahan kanssa, javieläpä tässä hel**tin helteessä.

Meidän esikoisen la oli 23.7. ja luulin kesäkuussa että se tulee sielä jo aiemmin, kun oli sen verran kaikkea ennakoivaa; supistuksia ja kipuja ja liikettä mahassa. Ja kun äitini oli saanut minut neljää päivää ennen la:ta. Mutta eh-heiii.. tällä kaverilla on kova tahto pysytellä massussa. Nyt siis rv 40+3. Alkaa tuskastuttaa.



Itseäni pelottaa ajatus siitä, että synnytyksen joutuisi käynnistämään. Toivottavasti tässä reilussa viikossa vielä ehtii massu-asukki raivata tiensä ulos ihan luonnollista tietä...



Mistähän sitä kärsivällisyyttä löytäs tähän odottamiseen. Ja mitä niihin sukulaisiin ja niiden tiedusteluihin tulee, niin tuokin tuska kuulostaa tutulta. Päivittäin tulee joltakin viestiä, että "eikö vieläkään" ... äärrgh, kai me kerrottas, jos se olis jo syntynyt...



Nimim. täällä toinen valittaja :D

Ja tsemppiä kaikille masun kanssa helteessä kärvisteleville.



Täällä päivät menee mukavasti pikku-ukon kanssa. Hienosti on painoa tullut sairaalasta lähdön jälkeen. Lähtöpunnituksessa paino oli 3940g ja siitä 5 päivän kuluttua paino oli 4220g. Lisämaidolle ei ole ollut tarvetta koko aikana. Tyytyväinen vauveli on, nukkuu iltapäivällä muutaman tunnin unet, aamupäivällä ja illasta vähän lyhyempiä pätkiä. Yöllä herää kerran tai kaksi syömään. Masuvaivoja ei ole pahemmin ollut, toisin kuin isommilla sisaruksilla vauva-aikaan. Uskomattoman helpolta on tuntunut nämä kaksi ensimmäistä viikkoa :)



Vimpulalle jaksuja vauvan masuvaivojen kanssa! Meilläkään ei isompien lasten vaivoihin löytynyt kummempaa syytä, eikä cuplatonit ja muut auttaneet... Päivät oli yhtä sylittelyä ja ajan kanssa sitten asettuivat. Jospa sielläkin pian helpottaisi :)



Synnytyskertomusta...

Mulla alkoi maanantai-iltana pulpahdella lapsivettä. Olin juuri istahtanut koneen ääreen, lueskelemaan päivän uutisia. Kello oli yhdeksän maita illalla. Luulin ensin, että mulla irtosi vain limatulppa, mutta sitten alkoi tulla enemmän vettä. Arvasin, että synnytys lähti käyntiin, ja pian tulikin ensimmäiset supistukset. Tulivat heti säännöllisesti, alle 10 minuuttia väli. Soitin vanhemmilleni, että tulevat hakemaan lapset.

Kuulostelin sen jälkeen supistuksia kotona kymmeneen asti. Tulivat tasaisesti 6 minuutin välein, joten lähdimme ajamaan Mikkeliin. Matkalla supistuksia tuli tasaisesti 3-6 minuutin välein, mutta eivät muuttuneet sen kovemmiksi, joten päätimme odotella vuorokauden vaihtumista. Kohta puolen yön jälkeen olimme synnärillä, supistukset piirtyi tasaisesti käyrälle ja lapsivettä ryöpsähteli lisää. Kohdunsuu oli 3cm auki, kalvoja ei pitänyt olla jäljellä. Kätilö oli sitä mieltä, että synnytys etenee vauhdikkaammin, kuin kaksi edellistä. Pääsimme synnytyssaliin kahden maissa.

Ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Odoteltiin vielä lisää. Supistukset jatkui säännöllisesti, lapsivettä lorahteli välillä, mutta kovin kummoista edistystä ei tapahtunut. Kohdunsuu avautui yön aikana ihan vähän lisää, ja siihen se sitten jämähti. Aamuvuoron kätilö huomasi, että kalvojakin on vielä jäljellä. Supistukset muuttui aamupäivän aikaan kovemmiksi, mutta eivät tihentyneet. Kun 12 tuntia supistuksia oli takana, alkoi tulla epäuskoinen olo. Eka synnytys 16 tuntia, toinen 17, kauankohan tämä... Oksitosiinitippaa ehdotettiin, halusin odottaa vielä hetken, jos synnytys lähtisi etenemään itsekseen. Kävelin koko aamupäivän ympäri huonetta, kävin välillä suihkussa jäähdyttelemässä, kun hellettä oli yli +30.

Vaan eipä edennyt, supistukset tuli edelleen säännöllisesti, mutta...! Puolilta päivin oli 15 tuntia kasassa, eikä toiveita, että ihan hetkeen mitään tapahtuisi. Päätin sitten ottaa oksitosiinin vauhdittamaan hommaa. Sovittiin, että laitetaan ihan pieni määrä, ja kun edistystä alkaa tapahtua, lopetetaan oksitosiini vähitellen, ettei supistukset mene liian rajuiksi. Mulla kun oli suunnitelmissa synnytys ilman kovempia puudutteita. Samalla puhkaistiin myös kalvot, ja heti tulikin kovempia supistuksia, yhden jälkeen iltapäivällä. Pyysin jumppapallon ja kohta tuli tarve myös ilokaasulle.

Vähän ennen iltavuoron vaihtoa tuli anestesialääkäri tarjoamaan pudendaalia, minkä sitten otinkin. En kyllä huomannut mitään eroa ennen ja jälkeen...?

Uusi kätilö otti ohjat käsiinsä puoli kolmen jälkeen, luulisin. Siinä vaiheessa ei ollut ajankulusta enää juuri käsitystä, olin ”synnytyskuplassa”. Jossain vaiheessa ilokaasua hönkäillessäni huomasin, että oksitosiinitippa näyttää aika hurjia lukemia. Tippaa olikin lisätty, vaikka sitä piti vähentää. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli auennut 6cm ja kätilö lisäsi tippaa vielä vähän.

Sittenpä menikin kivut sietämättömiksi, kauheammilta tuntui, kuin edellisen synnytyksen loppuvaihe ilman kivun lievityksiä. Pyysin epiduraalia, mutta spinaalia suosittelivat. Anestesialääkäri oli kahdenvaiheilla laittaako hän sitä, mutta sain sen kuitenkin. Heti, kun huoneen ovi sulkeutui hänen poistuttuaan, alkoi ponnistuttaa. Olin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistamisen tarve hävisi, mutta 8 minuutin jälkeen oli poika maailmassa, 10 pisteen pikku-mies :) Ja kello oli silloin 16.13, 19 tunnin hikinen urakka takana.



Vuodeosasto oli muuten tuskaisen kuuma, hellettä riitti joka päivä +30 tietämillä ja aurinko porotti meidän 4 hengen huoneeseen koko iltapäivän. Ja huoneissa ei ollut ilmastointia...



Sori kun tästä tuli näin pitkä!



shira ja poju 13pv

syntyi 21.7. heti puolenyön jälkeen. Viikon meni siis lasketusta yli. Poju painoi 3255g ja 47cm oli pituutta siunaantunu. Meillä on kaikki hyvin, laitoksella ahisti ja en saanut nukuttua. Nyt lauantaista oltu kotona ja ah, onpas ihanaa! Synnytys oli oksettava ja raju kokemus muutenkin, tunteet on pinnassa kokoajan ja väsyttää, lähdenkin tästä nokosille kun vaavi nukkuu. Ihana vauva, täydellinen paketti