*** HEINÄKUUN IHANUUDET *** HEINÄKUU! (OMA KUUKAUSI!)

Meilläkin puhelinrumba alkaa iltaisin noin viiden aikaan ja kaikilla sama "onks mitään tapahtunut" -kysymys mielessä. Ihan kuin tosiaan oltaisiin annettu ymmärtää, ettei syntymästä ilmoiteta kenellekään. :D Laskettu aika meni eilen sunnuntaina, joten ei mikään ihme että linjat käyvät kuumina.



Tänään käytiin näytillä synnärin päivystyksessä ja paikat ovat niin reippaasti auki, että käynnistäminen kalvojen puhkaisulla olisi mahdollista! Juuri nyt on olo lääkkeiden myötä niin hyvä, että synnytys ei hirvitä. Jos joutuisin tämän viikon helteet kärvistelemään ja synnytys käynnistyisi vaikka loppuviikosta, olisi olo varmasti paljon huterampi ja epätoivoisempi. Niinpä sovittiin lääkärin kanssa, että jos tänään illalla ei tapahdu mitään (muuta kuin näitä alvariinsa tulevia, epäsäännöllisiä kipeitä supistuksia), niin aamulla soitellaan synnytyssaliin ja kysytään moneltako mahtuu puhkaistavaksi.



Jännittää, mutta toisaalta tässä on odotettu ja pähkäilty ja veivattu kipujenkin kanssa saikulla niin pitkään, etten usko synnytykseen ennen kuin olen oikeasti salissa ja jotain tapahtuu. Viimeisiä rantavalaita viedään, toivottavasti kaikki saavat hellevauvansa pian syliin. :)



Keräkurmitsa 40+1

Tänään tosiaan oli aamulla aika yliaikaiskontrolliin ja neuvolassa veikkasivat, että vauvan suuren oletetun koon takia varmaankin käynnistävät myös tänään. No mä meninkin sinne vatsa täynnä perhosia ja kamppeet pakattuna autossa.

Vielä mitä, vauva niin hyvinvoiva masussa, että halusivat odotella vielä pari päivää, josko se sieltä itse lähtisi syntymään. Käynnistys kun kuulemma kuitenkin aina sellainen, että suuremmalla riskillä kaikki ei mene niin hyvin mitä luonnostaan käyntiin lähtenyt.



Kohdunsuu oli sormelle auki ja vauvan pää ja kalvot tunnusteltavissa. Painoarvio oli sitten se kunnioitettavat 4,4 kg +-700g. Siinä sitä on pykäämistä kun aika tulee. Kuopus oli 4,2kg ja tuli vauhdilla, joten siksi kai en ole tuosta enempää järkyttynyt...



Perjantaiksi sain uuden ajan ja silloin ehkä käynnistävät jos kohdunsuu on jatkanut kypsymistään. Tässä sitä nyt yritetään ottaa taas kaikki keinot käyttöön, jotta se vaavi päättäis tulla ennen perjantaita. Tänään tiedossa superpitkä iltalenkki ainakin.



Tavalla tai toisella, kohta on meilläkin käärö sylissä.



Tsemppiä muillekin masujen kanssa odottaville!





Elisabet 41+2

Huomenna poika täyttää 3vk. Tähän asti menny ihan kivasti. Poika nukkuu aika paljon niinkuin tässä vaiheessa kuuluukin. Muutama yökin on menny jo suht hyvin. Meillä on ollu vasta yksi neuvola käynti heti sillon kun tultiin kotiin sairaalasta. Seuraava on vasta muutaman viikon kuluttua.

Vähän on sellanen olo et vois useammin käydä niin sais varmuuden että maito riittää. En ole antanut lisämaitoa kun tuntuu et ei tarvii. Sellanen varmistus olis kuitenkin kiva.

Tilasin netistä muutamat uudet imetys liivit kun vanhat tuntuu olevan niin kulahtaneet jo. Nyt innolla odotan koska voin hakea postista.

Nää kuumat ilmat on aika raskaita. Tekis mieli mennä ulos, mut kun pikkuselle tulee niin hiki ettei matal nukkua edes. Meillä on ilmastointi kotona joten sisällä on mukavan viilee.

Ootteko muut huomannu levottomuutta unissa kun on kuuma?

Nyt tuo tiitiäinen nukkuu liinassa sylissä. Siinä luulis olevan tosi kuuma mut taitaa no äidin sydämen lyönnit rauhottaa.



Mukavaa loppu viikkoa ja heinäkuun viimesiä päiviä.



Voimakkaita supistuksia niitä tarvitseville.



Tani ja poika about 3vk

Kirjoittelin tänne maanantaina siitä, että tiistaina käynnistellään jos ei ole mitään tapahtunut illan aikana. No, nyt on perjantai ja tultiin iltapäivällä kotiin tytön kanssa. :)



Strategiset tiedot: 27.7., 3700 g ja 50 cm, tyttö, rv 40+2



Synnytys käynnistyi illalla supistuksilla ja luulin niitä taas samoiksi tutuiksi, parin tunnin sisällä lopahtaviksi iltasupistuksiksi. Puolenyön jälkeen kävin suihkussa ja ajattelin, että se nyt viimeistään (taas) pistää stopin koko touhulle. Ei pistänyt ja supistuksia tuli edelleen tasaisen tiheästi. Näin se loppuyö sitten meni:



1:00 maissa supistuksia tuli noin 5 min välein

2:15 alkoi lorahdella vettä

2:30 soitin synnärille ja sovittiin, että tullaan tässä joutessaan näytille, sanoin ettei ole mikään kiire, eikä olo ole kovinkaan kivulias

3:00 lähdettiin ajelemaan kohti synnäriä, supistukset alkoivat sattua oikeasti

3:15 synnärillä odotushuoneessa

3:25 salissa käyrällä, paikat auki 7-8 cm! O_o

3:45 kalvojen puhkaisu

4:55 ponnistusvaihe

5:12 lapsi syntyi



Että näin. Meni siis "vahinkoluomuna", kun ei ehditty muuta kuin ilokaasua antaa. Tipan laittoivat ja siitä ehtivät tiputtaa tasan keittosuolaa. Ei, se ei auttanut kipuihin. :D Aika hurjaa menoa, lisäksi menetin pari litraa verta ja olin aika horkassa, hb laski alle sadan. Kaikenlaisia nesteitä tuupattiin useammalla letkulla kumpaankin käteen. Tikkejä tuli pari ja sitten päästiin toivottuun perhehuoneeseen, vaikka oltiinkin liikkeellä keskellä aamuyötä.



Onneksi oli mies mukana huoneessa, sillä olin laitoksella niin tööt ja kroppa tohjona niiden raskausajan kipujen vuoksi, etten olisi yksin selvinnyt. Miehellä on nyt myös kesälomat + isyyslomat, eli saadaan ihan rauhassa aloitella vauva-arkea yhdessä.



Vauvalla on muuten kaikki aivan loistavasti, mutta kellertää raja-arvojen pinnassa ja joudutaan antamaan lisäruokaa 3 h välein. Joku kertoi luovuttavansa äidinmaitoa ja iso kiitos siitä - meillekin riitti laitoksella lisämaidoksi ehtaa äidinmaitoa! Kotona joudutaan puljaamaan korvikkeen kanssa ja käydään parin päivän päästä tarkistuttamassa arvot ja katsotaan, voidaanko jatkaa pelkällä rintaruokinnalla.



Ihanaa olla kotona omissa kuvioissa. Kyllä se tästä lähtee, pian pääsee ulos ihmisten ilmoille ja ulkona on ihana kesä. Neidin tumma tukka vain hulmuaa, kun painetaan baanalle! :)

Eli lisäsin taas tietoja tonne syntyneiden listalle. Sanokaa jos jotakin jäi puuttumaan.



Täällä vauva-arki vain jatkuu. Tyttö herää edelleen pari kertaa yössä. Illalla on pirteä kuin peipponen ja aamulla jatkaa nukkumista syötön jälkeen. Viimeksi syötin sen kuuden aikoihin tänä aamuna ja siellä se nukkuu edelleen. :) Tyttö on hauska kun pitää nukkuessaan kaiken maailman ääniä ja inahduksia. :D Välillä täytyy käydä tarkistamassa onko kaikki hyvin. Nyt on alkanut välillä tytöllä vatsa vaivaamaan, mutta ei onneksi vielä pahasti. Rauhoittuu heti kun pääsee mahalleen. D-vitamiinit on aloitettu ja lastenneuvolassa käytiin siis viime viikolla. Oli hurjasti jo kasvanut muutamassa viikossa silloin, painoi jo 3800g ja oli 54cm pitkä. Hurjaa tuo kasvu, tuntuu että neiti kasvaa ihan silmissä! Nyt on jo kolme viikkoa vanha vauveli, ja tuntuu että on taas kasvanut vieläkin enemmän. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Me täällä siis keskenämme kotosalla koiran kera kun iskä on palannut maanantaina töihin. Hyvinhän täällä menee, mutta tuppaa tulemaan tuota isukkia ikävä aina välillä. No kyllä tämä tästä ja aijon kyllä nauttia tästä vauva-ajasta, sillä tämä on loppujen lopuksi todella lyhyt aika. Kuulostaa kyllä hurjalta että olen vielä vuoden kotona, palaan siis kouluun vuoden päästä syksyllä. Aika kuulostaa pitkältä, mutta menee varmaan liiankin nopeasti. :D



Vaniliini ja tyttö 3 viikkoa ja 1 päivän.

Niin meidän tytön mitat olivat siis 50cm ja 3310g.



Toissapäivänä kun käytiin neuvolassa niin vielä oli paino alhaisempi kuin tuo syntymäpaino, mutta eiköhän se pikkuhiljaa nouse.

Ens viikon perjantaina olisi sitten lääkäri, joka kattoo onko tytön lonkat liian löysät (toivottavasti ei ole). En muista kerroinko jo siitä... :-)



Muuten vauva arki on sujunut ihan mukavasti. Tyttö syö, nukkuu ja kakkii ja välillä ihmettelee ympäristöään tummansinisillä silmillään :-)



Miten teillä muilla on muuten oma palautuminen edennyt?

Mulla siis kolmas raskaus ja toinen sektio ja sektio haava ei hirmuisesti enää kipuile. Kipulääkettä en ole käyttänyt lähes yhtään. Mut muuten tuntuu olevan tää palautuminen tuskaisen hidasta. Mut vasta on nimittäin edelleenkin ihan hirveä pallo tuossa edessä. Näytän siis edelleen siltä kuin olisi raskaana! Ahdistaa...



Iluvatar + tyttö 1vko 4pv

Hei, meidän pieni prinsessa syntyi 22.7.2010, tarkalleen laskettuna päivänä. Painoa tytöllä 3120g, pituus 48 cm. Tästä se ihana vaipparalli sitten meilläkin alkoi ;)

Meidän poika syntyi Kättärillä to 29.7. klo 3:40 (rv 40+4). Tänään kotiuduttu, lisää stooria myöhemmin kun jaksaa.......





Onnea ja iloa!

Viime lauantaina (24.7) se sitten tapahtui. RV 41+2. Perjantaina aamulla puoli neljän aikaan alkoi supistella heti 10-5 minuutin välein koko ajan vahvistuen. Aamulla sitten yhdeksän aikoihin lähdettiin käymään oysissa, kun alkoi tuntumaan siltä, että kauaa ei välttämättä enää kestä supistuksia ja ohjeissakin oli että jos supistelee 5-10 minuutin välein niin voin lähteä. OYSissa sitten seurasivat vauvan sykettä ja supistusten tiheyttä. Sisätutkimusessa kävi ilmi, että kohdunsuu oli vain yhdelle sormelle auki, joten mitään kiirettä ei ollut. Kysyivät sitten, että haluttaisko lähteä vielä kotiin käymään.



Lähettin sitten käymään vielä kotona. Kuuma suihku auttoi ja jaksoinkin sitten kärvistellä kotona puoli neljään jolloin lähdettiin takaisin OYSiin. Päästiinkin heti synnytyssaliin, kun oli vapaana, jossa sitte tutkittiin taas. Ei ollut auennut kun vasta kahdelle sormelle. Siinä sitten pompittiin jumppapallolla ja keinuttiin keinutuolissa, joka tuntui auttavan supistuksiin mukavasti. Puoli seitsemän aikaan sitten kätilö puhkaisi kalvot ja kävimme kävelemässä käytävällä. Tällöin supistukset kovenivat niin paljon, että ei pystynyt edes kävelemään saman aikaan. Salissa sitten sain avuksi ilokaasua. Yhdeksän aikoihin laitettiin sitten kohdunkaulan puudute, joka auttoi hetkellisesti, mutta jäi ilmeisesti toispuoleiseksi, koska supistusten kovetessa teho tuntui loppuvan kokonaan. Kymmenen aikoihin sitten alettiin puhua epiduraalista, mutta anestesialääkäri oli juuri leikkauksessa, joten epiduraalin laitto venyi. Siinä sitten tunteroisen kiduttiin pelkällä ilokasulla. Supistukset tulivat jo noin minuutin välein ja kipu oli niin kova, ettei mitään muuta pystynyt, kun imemään kaasua ja tärisemään kuin horkassa. Epiduraali toi sitten helpotuksen. I-vaihe kesti 13 tuntia 40 minuuttia. Ponnistamaan pääsin kahden aikoihin, ja vauva syntyi klo 04.28. II-vaihe kesti siis 48 minuuttia ja III- vaihe 7 minuuttia. Tyttö parkaisi jo ensimmäisen kerran, kun vastaa pää oli ulkona, niin tomerana sieltä oltiin tulossa. Neiti sai apgarin pisteitä 9 + 10 + 10 eli todella hyvät pisteet. Strategiset mitat: paino 3875g ja 51 cm pitkä.



Oli se kyllä ihana tunne saada vihdoikin tyttö syliin, kaiken sen odottelun jälkeen. Kyllä se oli sen arvoista. Synnytys jäi mieleen enemmänkin postiivisena, kun negatiivisena, vaikka kivut olivatkin todella kovat välillä. Mielestäni paljon epämiellyttävää oli epparihaavan ompelu lopuksi, joka tuntui kyllä vaikka oli puudutettu.



Imetys on sujunut todella hyvin. Tyttö imi reippaasti jo synnytyssalissa ja muutenkin maitoa on tullut riittävästi. Tiistaina päästiin Neidin kanssa kotiin, ja on ollut mukava harjoitella vauva-arkea. Neiti meinaa vaan seurustella enemmän yöllä kun päivällä, mutta eiköhän siitä vähitellen käännytä oikein päin.

Niin tuossa kun joku kyseli miten oma vointi nyt synnytyksen jälkeen...



Mulla ollut jo muutaman päivän muuten ihan normaali, mutta epparihaava on kyllä kipeä vieläkin (nyt 1 vko) jokunen tikki sinne tulikin (siis vissiin aika monta) ja nyt tuntuu että muutama on varmaan jo lähtenyt poiskin, kun suihkuttaessa kirvelee, mutta ei tuu verta eikä mitään. Nyt oon yrittäny lopettaa kipulääkkeet, kun joku puhui, että voi aiheuttaa mahanpuruja pikkuiselle.

Meille syntyi enkeli-tyttö 29.7. klo: 8:21. (rv 40+6). mitat 3,594 kg ja 51cm.



Synnytyksestä pikaisesti sen verran, että se meni ihan ok.. kesti 20,5 tuntia. Välilihaa jouduttiin vähän leikkaamaan ponnistaessa ja muutama repeämä tuli myös häpykalvoihin, jotka myös tikattiin. Niitä vähän särkee ja istumaan ei pysty, muuten olo on jo ok ja kotiinkin päästiin naistenklinikan perhehuoneesta jo eilen. :)



Ja enkeli on suloinen.

Moi!



Meillekin syntyi tyttö, 14.7. klo.6.20 rv. 40+5. Kirjoitin tänne jo kerran koko synnytystarinan, mutta kone herjasi ja kadotti koko tekstin ja se otti niin paljon päähän, etten ole jaksanut kirjoittaa uudestaan.



Tytön mitat olivat 3100g ja 47cm ja tukka on vaalea. Synnytys meni hyvin: avautumisvaihe kesti aivan hirveän pitkään ja tuo kyseinen päivä oli niin suosittu syntymäpäivä, että vaikka olisin halunut kivunlievitystä, en kätilöiden kiireen vuoksi saanut kuin lihakseen pistettävän kipupiikin (vaikutus n.1,5h) ja loput 5cm kohdunsuusta aukesi ilman lääkkeitä ja siinä samassa rytäkässä meni myös loppu synnytys. Käväisin synnytyssalissa siis vain ponnistamassa lapsen maailmaan :). Se oli hurjan kivuliasta, mutta oli myös mahtava olo omista voimavaroista, joiden avulla sen kestin, eikä jälkeenpäin jäänyt mitään huonoja tuntemuksia.



Aurinkoa vauvaperheisiin ja hurjasti tsemppiä niille, jotka vielä kasvattavat vauvoja mahanahan alla :)!

...ei uuttakaan ole eikä varmaan pidäkään olla - ainakaan tällä puolella, mutta mutta, kirjoitan silti vielä tähän X3



Laitoin just pojan rattaisiin nukkumaan tuohon viereen (ei o pinnasänkyä vielä saatu, niin nukkuu makkarissa vaunuissa ja olkkarissa rattaissa) tunnin pidin sitä sylissä samalla kun datailin :3 Lataan Mp3:sta samalla ja soitin sille musiikkia~

Haluaisin myös laulaa, mutta vaimoke kun ei tykkää niin joko radiosta tai koneelta sitten :( Ja useimmiten niinkin silloin kun oon vauvan kanssa kaksin (vaimoke dataa makkarissa) koska muuten se puhisee: Hiljemmalle!

Ei sillä että kovalla pitäisin, mutta sen verran volyymiä että kuulen itsekin...



Niin, ollaan nyt sitten muutettu uuteen kotiin, joka on kolmio + vaatehuone + suihkutila ja vessa erikseen + hienot maisemat! 70 neliötä.

Anoppi asuu 500 metrin päässä ja aiheuttaa stressiä mutta jokaisessa poutapilvessä on reuna negatiivisella puolella.



Ensikodissa muru oli muuten vain 3 päivää. 3 TUSKAISTA päivää. Sektiohaavan kanssa siellä hyppeli vauvaa hoitamassa, mutta pakkohan se oli, vaikka ek-hoitsut mielellään olisivatkin ottaneet pojan hoteisiinsa... (ei annettu sitä vieraaseen syliin kuin yhden kerran pariksi sekunniksi)

Mutta nyt muru paranee, ja vauva kasvaa ja voi hyvin - hirveesti tullut pituutta ja päänympärystä kolmessa viikossa, ja painoa vielä enemmän! Pitäisi kuulemma alkaa vähän rajoittamaan syömistä... mutta minkäs teet kun se 3 tunnin välein huutaa nälkäänsä? Paitsi että tänään väli onkin ollut jo 4 tuntia!



Ihana, hiljainen poika~ Tukka senkuin tuuhenee. Kissaveli rakastaa, mutta tytöt pelkäävät. Murusta myös kuoriutui oikea AV-MAMMA huolimatta kaikista yhteisistä pelisäännöistä, joita luulin että oltiin sovittu. Ei kissoja metriä lähemmäs, ei kissoja makuuhuoneeseen, vauvaa pitää vahtia 24/7, yhtään ei saa päästä itkuääntä, hikkakin on ihan hirveä asia..!

Puolet tuosta tosin omaksui anoppi-perhanalta, ja mulla on ollut kova työ karsia siltä kaikkia turhia huolenaiheita (kuten sitä hikkapaniikkia) mutta eiköhän tuo tuosta rauhoitu - kunhan vaan saataisiin alkaa elelemään tätä omaa elämäämme ihan rauhassa, tai edes suurimmaksi osaksi. Eilenkin, murun syntymäpäivänä, anoppi tuli (omilla avaimillaan) meille jo ennen yhdeksää aamulla ja viipyi koko päivän, höösäsi ja hyppyytti eikä oikeasti hetken lepoa saanut, murukin ihan katkeamispisteessä ja synttärit pilalla.



...eipä muuten mitään mutta kaataa sen mun päälle sitten, kun ei enää kumpikaan uskalleta anopille sanoa - vetää semmoiset jalkapalloherneet nenään että huh huh...



Muttaaaa... ihan hyvin kuitenkin muilta osin lähtenyt oma elämä käyntiin, vielä kun saisi tietää, mitä Salon sossut meidän päänmenoksi kehittelee, niin hyvä olisi ja voitaisiin ihan kunnolla rauhoittua.



Sekava sepustus ja vähän ohi aiheen mutta menköön nyt, kun täällä tuskin kuitenkaan enää monet käy lukemassa XD

ihana lukea muiden vauva-arjesta ! =) täällä vielä malttamattomana ootellaan että tää vauva tulis ulos. viikkoja on kertynyt jo 40+5 ja tää ei niin millään tuu ulos :D kaikki keinot on ollu käytössä mut ei mitään :)



lääkäri on tänään jos se sais vaikka jotain vähän aikaseks tonne alakertaan.. en jaksais enää oottaa ! synnytys jännittää ja pelottaa,mutta toisaalta odotan sitä kuin kuuta nousevaa :D



Hienoa Jancelin että ensikoti aika jäi noinkin lyhyeksi,ja pääsitte heti nauttimaan vauva-arjesta koko perheen voimin :)



tämä rantavalas laittaa nyt aamupalat nassuun,ja toivoo että se lääkäri saa tosiaan jotain edistystä tuonne alakertaan ;D

Meillä valvotaan ja paljon. Poika valvoo öisin ja nukkuu päivisin. Tänään aamulla pääsin nukkumaan klo9, siis "yöunille". Huh, pakko vain jaksaa ja odottaa sitä kolmen kuukauden maagista rajaa, jolloin kuulemma helpottaa. Huomenna poika onkin jo kuukauden vanha! Valvomisesta huolimatta poju on tyytyväinen ja ihana pakkaus, ja kasvaakin hurjaa vauhtia!



Onnea kaikille vauvan saaneille ja jaksamisia mahaa kantaville!



Fanni ja Poju 1kk

Noniin! Meidän poitsu on tänään 5 päivää vanha, ja vauva-arkea elelty kotosalla lauantaista asti.



Synnytys alkoi keskiviikkona klo 18 maissa heti suht säännöllisillä, n. 10 min välein tulevilla aika lyhyillä ja lievillä supistuksilla. Klo 20 jälkeen alkoivat olla 5 min välein ja kestoltaan noin minuutin. Pariin otteeseen soittelin Kättärille ohjeita, ja lopulta sinnittelin kotona lämpimien jyväpussien, yhden särkylääkkeen ja suihkun avulla vähän yli puolen yön.



Kättärillä siis oltiin synnytyssalissa puoli yhden - yhden maissa, ja jouduin vielä n. 20 min käyrille venailemaan. Sen jälkeen tutkittiin, olin 4 cm auki ja pääsin ammeeseen. Kivut olivat aika kovat, eikä se amme ihan hirveästi helpottanut. Sain lisäksi ilokaasua, ja se auttoikin muutamiin seuraaviin supistuksiin. Mutta sitten kaasunkin teho alkoi heiketä, ja siinä vaiheessa (näin jälkiviisaasti) olis ehkä pitänyt pyytää jotain puudutetta...



Seuraavan kerran kun tutkittiin, niin olinkin jo 8 cm auki, eikä kätilön mukaan epiduraali ehtisi enää vaikuttaa. Kaasun annostusta lisättiin, mutta siitä tuli niin huono olo etten pystynyt kipujen kanssa hengittämään sitä riittävän rauhallisesti ja syvään. Koko loppu mentiinkin sitten täysin luomuna, ja vaikka sitä periaatteessa toivoinkin, niin... Oma usko meinasi loppua ihan täysin, ajattelin vaan etten selviä hengissä ja huusin kun syötävä. Kätilö kannusti kaiken menevan hyvin ja tilanteen edistyvän koko ajan. Onneksi oli Mies, jonka kädet puristin kuulemma täysin tunnottomiksi ja valkoisiksi aina supistuksen tullessa :)



Onni onnettomuudessa oli tietysti se, että koska en saanut käytännössä mitään järeää kivunlievitystä, niin synnytys eteni hyvin ja oli nopea: poika syntyi klo 3:40 40 minuutin ponnistelujen jälkeen, siis alle 4 h siitä kun tultiin sairaalaan. Hengissä selvisin, muutamilla tikeillä, mutta en kyllä tiedä pystyisinkö valitsemaan tuon puuduttamattoman vaihtoehdon enää toistamiseen.



Toisaalta aika kultaa muistot hyvin nopeasti, ja jo pari päivää synnytyksen jälkeen kipu oli muuttunut mielikuvissa siedettäväksi. Palkintokin oli toki suuri - maailman ihanin, kaunein ja paras poika, 51 cm ja 3650 g.



Vauva-arki on käynnistyi oikein kivasti Kättärin Haikaranpesässä, voin suositella kyllä lämpimästi kaikille ko. synnytysosastoa. Perhehuoneessa saatiin olla ihan rauhassa kolmistaan ja tutustua, kätilöt kävivät paikalla vain muutamia kertoja varmistamassa että meillä oli kaikki hyvin.



Kotonakin homma alkaa päivä päivältä sujua paremmin, vaikka tällasta harjoitteluahan tää vielä on :) Millon on nälkä, millon pissat tai kakat vaipassa, millon pitäisi röyhtäyttää ja miten... kaikki on niin uutta ja ihmeellistä!



Toivottavasti vielä viimeisetki heinäkuun odottajat saavat pian omat lapset maailmaan ja kotiin!



-HK + poika 5 pvää

Tänään käytiin pikkuneidin ja hänen isomumminsa kanssa katsomassa mulle hääpukua. Ja löytyipä se tietysti, eikä tullut mitenkään kauhean halvaksi se touhu. :D No kerran sitä vaan naimisiin mennään. Elokuun lopussa on hääpäivä ja samalla kastetaan meidän prinsessa. :) Hirveesti on ollut nyt tekemistä ja stressaa pikkasen että miten kerkeää kaiken järjestelemään ja tekemään. No kyllä sitten syyskuussa helpottaa. :D



Neiti on edelleen tyytyväinen vauveli ja alkaa olla todella virkeä. On kiinnostunut ympäristöstään ja hymyili viime lauantaina (kolmen viikon iässä) ensimmäisen sosiaalisen hymynsä. Siitä lähtien hymyillyt joka päivä äiskälle ja iskälle kun ollaan sille juteltu ja hymyilty. :) Maailman ihaninta on nähdä tuon pienen hymy, on se niin sydäntämurskaavan ihana. :) Isovanhemmilleenkin on jo hymynsä esitellyt. Ei voi olla ihanampaa kuin meidän pieni tyttö. :)



Tsemppiä vielä odottaville ja jaksamista vauvautuneille vauva-arkeen. :)



Vaniliini ja tyttö 3vko 5pvä

Vihdoin ja viimein meidänkin leijonatyttömme suvaitsi saapua tähän maailmaan.



Perjantaina 30.7. (rv 41+4) oli taas uusi kontrolliaika polilla ja nyt onneksi päättivät alkaa jouduttamaan synnytystä, ihan jo viikkojen takia ja siksi, että lapsivettä näytti olevan keskiviikkoiseen nähden vähemmän.



Cytoteciä sain ensimmäisen tabletin aamu yhdeksältä ja saatiin vielä lupa mennä kahville ja hakemaan lisää sairaalaeväitä. Siinä sitten osastolle siirtyessäni lähti mies kotia ja minä lueskelin lehtiä ja odotin jotain tapahtuvaksi. Yhdeltä sain toisen tabletin ja kun kolmatta oltiin miettimässä puoli viiden aikaan käyrillä ollessani, alkoivat supistukset yhtäkkiä tasaisesti viiden minuutin välein. Kolmatta ei enää annettu ja nyt vain odoteltiin. Puoli kahdeksalta sanoin kätilölle, että pitäisikö katsoa kohdunsuun tilanne, mies kun kuitenkin oli kotona vielä ja supistuksia oli välillä tullut jopa kahden minuutin välein.



Kohdunsuu olikin sitten 5cm auki ja minua alettiin kuskata synnärille kun mies oltiin soitettu kotoa. Olin haaveillut luomusynnytyksestä ja ihan hyvin pärjäilinkin kaurapussin avulla. Ennen kymmentä päätettiin puhkaista kalvot kohdunsuun ollessa 8cm auki. Tiesin, että tästä se tuska alkaa ja menin haluamaan kohdunsuun puudutteen. Kun se oltiin laitettu, tuli pari supistusta ja sanoin, että tämä tulee täältä nyt.Eli se siitä puudutuksen vaikutuksesta..



Ponnistamisen tarve oli aivan uskomaton, kesti kaksi minuuttia ja tyttö oli maailmassa, käsi edellä. Hauskuus alkoi siitä, kun kätilöt huusivat, että "voi mahdoton mikä täältä tulee! Iiiso tyttö!" Kysyin siinä kohtaa, että tais olla se arvion mukainen 4,4kg, johon kätilöt, että "Ei, tämä on kyllä pikemminkin 5,4kiloinen!"



Sain ihanan mustahiuksisen tytön rinnalleni ja aika typy hän olikin, mitat 5070g ja 54cm!! Onneksi kukaan ei tiennyt, kuinka suuri hän oli, koska siinä oli ollut sektio edessä, turha sektio. Kaikki meni loistavasti ja mulle laitettiin vain yksi tikki. Kätilö oli mielettömän hyvä, hänen ammattitaitonsa ansiosta saatiin vauva maailmaan vähäisin tuhoin. Vauvalla tosin verenpurkaumia silmissä ja mustelmia kasvoissa, mutta onneksi ei sen pahemmin käynyt.



Sokeriseurantaan joutui kahdeksi päiväksi kokonsa vuoksi, ja kotiin päästiin sitten vasta maanantaina. Hän vain nukkuu ja syö, toissa yönä nukkui kahdeksan tuntia putkeen vietettyään illan enemmän tai vähemmän rinnalla kokonaan. Toivottavasti jatkuu näin. :o)



Nyt kaikki ohi ja vain nautiskellaan. Ihanaa kertakaikkiaan. Koko perhe on aivan lumoissaan tästä pienestä ihanuudesta. Saatiin vähän naisenergiaa tähän porukkaan. Veljet ovat lutuisia ja hoitaisivat koko ajan siskoaan.



Ihania vauvantuoksuisia hetkiä kaikille!



Elisabet ja Tyttöinen 6vrk

...vaikka toisaalta kovin monet ei taida korvikeruokkia, joten ei liene millilitramäärät tiedossa, mutta kysynpä silti:



Paljonko muiden penskat syö? Avokki kuulemma veteli 2-kuukautisena 2 desiä kerrallaan, ja oli olevinaan PALJON, mutta poika tossa just hetki sitten, alle kuukauden vanhana pisteli poskeensa 160 ml korviketta ja aikaa meni varmaan 5 minuuttia. Tänään ollut hirveän itkuinen ja syödä vaan halunnut.

Ei siinä muuten mitään, mutta neuvolassa viime viikolla oli paino noussu 600 grammaa ja täti käski vähän rajoittaa syömistä. Eikä siis silloin syöny vielä ku sataa millilirtaa kerrallaan, n. kolmen tunnin välein.



Onko tommonen ahmiminen nyt ollenkaan hyvä juttu? Mainittakoon vielä että ei oo sen ahmaisun jälkeen edes pulauttanut, kakkaakin on nyt pari päivää tullut vain kerran päivässä. Hyödyntää kaiken ravinnon? Ettei vaan ihan ilmapallopyöryläksi menisi...



Ps. Meilläkin hymyillään jo. Joka päivä. Joku vaan väitti kiven kovaan ettei "oikeita" hymyjä tule ennenkuin joskus kolmen kuukauden iässä.

Meillä mennään osittaisimetyksellä. Maito nousee minulla hitaasti ja vauvan paino laski laitoksella liikaa + iho kellersi, joten lisämaitoa annettiin jo laitoksella ja kotiutuessa 3 h välein. Maanantaina saatiin tosiaan lupa jättää lisämaito pois, mutta heti perään toinen rinta meni ihan verille ja korviketta menee edelleen. Viime yö oli eka yö ilman pulloa, mutta kyllä meillä tuo pullonkeittelyrumba pyörii pitkin päivää. En ota stressiä, tärkeintä että vauva syö ja voi hyvin.



Jancelin kyseli, että paljonko korviketta menee. Meillä pidettiin tuon lisämaidon tarkan antamisen vuoksi kirjaa syödyistä korvikemääristä. Vauva on nyt 10 päivän ikäinen ja korviketta on mennyt max. yksi purkki eli 2 dl vuorokaudessa. Korviketta annettiin jokaisen imetyksen päälle 30-40 ml ja pumppaamalla rinnoista sai 20-40 ml. Kun rinnat olivat tosi kipeät, annettiin välillä pelkkää korviketta (tai korviketta ja pumpattua pullosta) ja silloin meni yhdellä ruokailukerralla korkeintaan noin 50-60 ml noin 3(-4) tunnin välein.



160 ml kerralla kuulostaa paljolta, tosin en ole mikään ekspertti. :) Tuo meidän vauva on sellainen supersyöjä, joka sopisi jollekulle hyvätissiselle ihmiselle. Roikkuisi nimittäin koko ajan tissillä, haluaisi pullonkin jälkeen tissin suuhunsa nukahtaakseen jne. Pullomaidon antaminen on ollut vaikeata, koska vauva varmasti söisi ihan järjettömiä määriä pelkästä imemisen ilosta.



Tässä muutamia pulloiluniksejä, jotka ovat toimineet meillä:



- Maito annetaan pienissä erissä. Vauva helposti syö kaiken mitä on tarjolla, oli tarjolla sopivasti tai liian paljon. Pulloon voi aina laittaa lisää maitoa, mutta kerralla hökäisty iso määrä voi venyttää vatsalaukkua turhaan. Meillä on annettu esim. 30 + 20 (+ 20 jos on meganälkä), jolloin vauva voi helpommin lopettaa tullessaan täyteen, eikä "vahingossa" syö liian paljon.



- Pullo otetaan välillä pois suusta. Tuo on niin tehokas imuri, että pystyisi varmasti syömään 2 dl korviketta alle kahden minuutin. :D Rinnalla ollessan syö hetken tarmokkaasti, sitten pitää 10 sekunnin tauon ja jatkaa syömistä. Samaa ollaan tehty pullolla, eli syö hetken, pullo pois suusta, odotellaan että maiskuttelee hetken ja kun alkaa hamuta pulloa, jatketaan syöttöä. Näin maito pääsee mahaan rauhallisemmalla tahdilla ja vauva hokaa paremmin milloin vatsa alkaa täyttyä. Jos vauva rauhoittuu, ei hamua ja on tyytyväinen, ei sitä pulloakaan tarvitse suuhun pistää, vaikka pullossa olisi reilusti maitoa jäljellä. Syököön vaikka puolen tunnin päästä lisää.



- Pullona EI ole se markettien yleisin kapea, suora pullo (Ainu?). Tai no pullona se varmasti on hyvä, mutta tuttiosasta tulee aivan liian nopeasti maitoa tuolle meidän imurille. Parempia ovat olleet Prismasta ostetut MAM-pullot, joissa tuttiosa on parempi. Maksavat vähän enemmän, mutta ovat niin paljon parempia, etten vaihtaisi pois. Pari lahjaksi saatua Ainun (?) pulloa saavat jäädä odottelemaan vellivaihetta.



Nämä nyt tulivat ekana mieleen, kun ollaan itsekin pähkäilty noita pulloasioita. Kannattaa muuten käydä lukaisemassa Väestöliiton Pullonpyörittäjän opas, joka on ihan uusi ja minusta oikein pätevä opas pulloruokailuun: http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/ajankohtaista/?x208942=245841



Niin ja kannattaa kysyä neuvolasta, että paljonko heidän mielestään juuri teidän vauvanne kannattaisi saada korviketta vuorokaudessa. Tuollainen ympäripyöreä "koittakaa vähän rajoittaa" kun ei mullekaan kertoisi yhtään mitään. :)