Voiko vauvan jättää hetkeksi yksin kotiin?
Ihmettelin kaverini kertomaa, että hän käy heittämässä roskat kerrostalon roskakatokseen tai tupakalla pihassa piipahtavien kavereiden kanssa vauvan ollessa sisällä (nukkumassa?). Heillä on kyllä myös leikkikehä, josta lapsi ei pääse itseään telomaan, mutta onko tämä ihan normaali käytäntö?
Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta aloin miettiä, että mitä jos jäisikin avaimet kotiin, jumittuisi hissiin tai sisällä syttyisi tulipalo?
Kommentit (114)
Jep, jättäkää lapsenne ihan mihin haluatte ja milloin tahansa, mutta kasvattakaa niistä terveempiä ja tasapainoisempia, kuin tämän päivän nuoret, jotka ovat menossa todellakin epätasapainoisempaan suuntaan.
Lapsihan tajuaa nukkuesssaa jotain.
Vai onko Kelttikangas-Järvinen (tms.) tähänkin jotain sanonut..?
tässä ei oo kyse ehkä siitä että lapsi nukkuessaan mitään tajuaisi, vaan siitä, miltä lapsesta tuntuu herätä yksin? lapsen nukkuessahan on aina sellainen mahdollisuus olemassa, että hän herää? ymmärrätkö?
enkä käsitä, kuka kotona ollessaankaan huudattaisi lasta yksin sängyssään sitä viittä minuuttia, saati pidempään. minä en siis jättäisi lasta yksin kotiin, sillä haluan olla paikalla hänen herätessään ja reagoida itkuun mahdollisimman nopeasti.
Mulla on kolme lasta, joista nuorin 3 kk. Kaikki ne on aina heräilleet kaikessa rauhassa, eli siis teoria "herää ulko-oven kolahdukseen" ei olisi sekään ikinä ollut katastrofaalinen tilanne vauvallekaan. Nyt rivarissa asuessa heilun siellä sun täällä vauvan nukkuessa, esikoisen ollessa vauva asuessamme kerrostalossa käytin koiran pissallakin tien toisella puolella vauvan nukkuessa :)
Edes puolen minuutin roskisreissua ei voi vauvan nukkuessa tehdä ilman itkuhälytintä - miten ihmeessä te pääsette sieltä roskikselta nopeammin sisään jos teillä on itkuhäly?
46:
Kiitos, juuri tätä tarkoitin! Monta kertaa kommentoin jo ettei lasta pitäisi jättää yksin, mutta jatkuvasti tulee palautetta, ettei haittaa jos itkee/herää yksin. Alko jo turhauttaa ja siksi ko viesti. Jos siis kerran pakko jättää lapsi, niin totesin vaan, että varmistakaa se, että siitä kasvaa tasapainoinen.
Etkö pelkää, että kolmevuotiaasi keksisi tehdä jotain pahaa tuossa pienessä hetkessä?
En uskaltaisi jättää, vaikka miten kiltistä lapsesta olisi kyse. Voisitko jatkossa olla tekemättä näin? Mieti jos kolmevuotias keksii pistää peiton sen 3kk pään päälle ja tukehtuu, ihan vaikka hyvän hyvyyttään. Ajattele vain lopputulemaa.
Mulla on kolme lasta, joista nuorin 3 kk. Kaikki ne on aina heräilleet kaikessa rauhassa, eli siis teoria "herää ulko-oven kolahdukseen" ei olisi sekään ikinä ollut katastrofaalinen tilanne vauvallekaan. Nyt rivarissa asuessa heilun siellä sun täällä vauvan nukkuessa, esikoisen ollessa vauva asuessamme kerrostalossa käytin koiran pissallakin tien toisella puolella vauvan nukkuessa :)
joista toinen oli tällainen kaikessa rauhassa herääjä, saattoi antaa etukäteen pieniä "varoituksia", sekiunnin parin itkuja ja nukkua vielä esim. 10 min. Herättyäänkin itkeskeli alkuun rauhassa, mihin tosin reagoin aina. Mutta joskus, jos en ihan päässyt paikalle esim. esikoisen luota, itku alkoi hiljalleen kiihtyä.
Esikoinen vauvana taas heräsi ja veti samantien "hermokilarit".
Etkö pelkää, että kolmevuotiaasi keksisi tehdä jotain pahaa tuossa pienessä hetkessä?
En uskaltaisi jättää, vaikka miten kiltistä lapsesta olisi kyse. Voisitko jatkossa olla tekemättä näin? Mieti jos kolmevuotias keksii pistää peiton sen 3kk pään päälle ja tukehtuu, ihan vaikka hyvän hyvyyttään. Ajattele vain lopputulemaa.
tämän kolmekuisen.
Jep, jättäkää lapsenne ihan mihin haluatte ja milloin tahansa, mutta kasvattakaa niistä terveempiä ja tasapainoisempia, kuin tämän päivän nuoret, jotka ovat menossa todellakin epätasapainoisempaan suuntaan.
Lapsihan tajuaa nukkuesssaa jotain. Vai onko Kelttikangas-Järvinen (tms.) tähänkin jotain sanonut..?
tässä ei oo kyse ehkä siitä että lapsi nukkuessaan mitään tajuaisi, vaan siitä, miltä lapsesta tuntuu herätä yksin? lapsen nukkuessahan on aina sellainen mahdollisuus olemassa, että hän herää? ymmärrätkö? enkä käsitä, kuka kotona ollessaankaan huudattaisi lasta yksin sängyssään sitä viittä minuuttia, saati pidempään. minä en siis jättäisi lasta yksin kotiin, sillä haluan olla paikalla hänen herätessään ja reagoida itkuun mahdollisimman nopeasti.
Voisko joku valaista mulle, miten meistä 1970-luvulla kasvaneista mukuloista tuli täyspäisiä, kun äiti (ei tasan varmaa) ollut koko aikaa päivystämässä siinä vuoteen vieressä, koska vauva herää... uskokaa tai älkää, mä luulen, että tuohon aikaan oli aika tavallista, että vauvoja nykykäsityksen mukaan ns. huudatettiin eli annettiin itkeä pitempään... niin, että meitä häiriintyineitä on sitten useampikin täällä varmaan?! Jösses...
Tai no, kyllähän jotkut jättää pidemmäksikin hetkeksi, saattavat vaikka piipahtaa biletyskierroksella.
Itse olen vauvan ottanut aina mukaan mennesäni vaikka hakemaan postin tai viemään roskat.
4-vuotiaana vasta ovat minun lapseni 'saaneet' olla hetken sisällä ilman aikuisen valvontaa. Ihan vain sen aikaa että ehdin viedä roskat tai käydä postilaatikolla nopsaa.
Ne voi viedä vaikka vauva kainalossa. Tai voi pyytää miestä viemään.
niin voi roikottaa sen roskapussin kädessä seuraavalla kerralla kun lähtee vauvan kanssa ulos. Ei kai kukaan ole vankina vauvan ja roskien kanssa kotona.
Jep, jättäkää lapsenne ihan mihin haluatte ja milloin tahansa, mutta kasvattakaa niistä terveempiä ja tasapainoisempia, kuin tämän päivän nuoret, jotka ovat menossa todellakin epätasapainoisempaan suuntaan.
Lapsihan tajuaa nukkuesssaa jotain. Vai onko Kelttikangas-Järvinen (tms.) tähänkin jotain sanonut..?
tässä ei oo kyse ehkä siitä että lapsi nukkuessaan mitään tajuaisi, vaan siitä, miltä lapsesta tuntuu herätä yksin? lapsen nukkuessahan on aina sellainen mahdollisuus olemassa, että hän herää? ymmärrätkö? enkä käsitä, kuka kotona ollessaankaan huudattaisi lasta yksin sängyssään sitä viittä minuuttia, saati pidempään. minä en siis jättäisi lasta yksin kotiin, sillä haluan olla paikalla hänen herätessään ja reagoida itkuun mahdollisimman nopeasti.
Voisko joku valaista mulle, miten meistä 1970-luvulla kasvaneista mukuloista tuli täyspäisiä, kun äiti (ei tasan varmaa) ollut koko aikaa päivystämässä siinä vuoteen vieressä, koska vauva herää... uskokaa tai älkää, mä luulen, että tuohon aikaan oli aika tavallista, että vauvoja nykykäsityksen mukaan ns. huudatettiin eli annettiin itkeä pitempään... niin, että meitä häiriintyineitä on sitten useampikin täällä varmaan?! Jösses...
Onko se kovin täyspäistä?
Jep, jättäkää lapsenne ihan mihin haluatte ja milloin tahansa, mutta kasvattakaa niistä terveempiä ja tasapainoisempia, kuin tämän päivän nuoret, jotka ovat menossa todellakin epätasapainoisempaan suuntaan.
Lapsihan tajuaa nukkuesssaa jotain. Vai onko Kelttikangas-Järvinen (tms.) tähänkin jotain sanonut..?
tässä ei oo kyse ehkä siitä että lapsi nukkuessaan mitään tajuaisi, vaan siitä, miltä lapsesta tuntuu herätä yksin? lapsen nukkuessahan on aina sellainen mahdollisuus olemassa, että hän herää? ymmärrätkö? enkä käsitä, kuka kotona ollessaankaan huudattaisi lasta yksin sängyssään sitä viittä minuuttia, saati pidempään. minä en siis jättäisi lasta yksin kotiin, sillä haluan olla paikalla hänen herätessään ja reagoida itkuun mahdollisimman nopeasti.
Voisko joku valaista mulle, miten meistä 1970-luvulla kasvaneista mukuloista tuli täyspäisiä, kun äiti (ei tasan varmaa) ollut koko aikaa päivystämässä siinä vuoteen vieressä, koska vauva herää... uskokaa tai älkää, mä luulen, että tuohon aikaan oli aika tavallista, että vauvoja nykykäsityksen mukaan ns. huudatettiin eli annettiin itkeä pitempään... niin, että meitä häiriintyineitä on sitten useampikin täällä varmaan?! Jösses...
Myös 1970-luvun mukula :) Tehköön siis jokainen tavallaan ja ihan yks lysti miten lapsenne hoidatte, säälittää vaan joidenkin kohdalla.
äiti vie roskapussin vauvan nukkuessa.
Vauvan päiväuni: kaksi tuntia. Roskapussin vieminen: 30 sekuntia. Aika jolloin vauva itkee päiväunien ja roskapussin viemisen ulkopuolella: X kertaa Y minuuttia tunnissa ympäri vuorokauden.
Oikeasti, nyt on pahat piipussa jos otetaan se riski että vauva ehtisi avata silmänsä äidin ollessa juuri roskapussireissulla! Ehkä jopa seitsemän sekuntia avointa silmää ilman äidin läsnäoloa! Ehkä jopa kaksi sekuntia itkua - ei kovin todennäköisesti, mutta mahdollisesti!
Onko se kovin täyspäistä?
näistä av-viesteistä päätellen terapian suosio kyllä räjähtää käsiin sitten tossa parinkymmen vuoden päästä, kun nää "äiti jätti mut yksin huutamaan, kun vei roskapussia" mukelot tulee täysi-ikäiseksi...
Miten käyn paskalla, jos mulla on vauva? Jos siihen meneekin 5 min sen 2 min sijaan... suihkuun pääsee sit vaan miehen läsnäollessa...
Miten tuo talon muoto vaikuttaa tähän asiaan 3? Piti vaan päästä sanoo, että asut okt:ssa? Tottakai vauvan voi jättää turvalliseen paikkaan yksin n.5 minuutiksi! Ei jaksais jeesustella taas.
Miten tuo talon muoto vaikuttaa tähän asiaan 3? Piti vaan päästä sanoo, että asut okt:ssa? Tottakai vauvan voi jättää turvalliseen paikkaan yksin n.5 minuutiksi! Ei jaksais jeesustella taas.
itse asiassa mulla on molemmat :)
jokainen tekee tavallaan, oon vaan huomannu, että kaikenlaista voi sattua, vaikka itse on ihan vieressä. Ei lapsia vaan voi varjella kaikelta, esim. keskimmäisen pojan otsa paloi aika pahasti, kun pudotin kaurapuurolautasellisen lattialle ja puuro roiskahti syöttötuolissa istuneen 8kk vauvan ohimolle. Ei auttanu vaikka olin ihan vieressä..
Samainen poika oli reilun vuoden ikäinen ja tuli kävellen mun luo, kompastui kuitenkin ja loukkasi yläetuhampaansa ja ylähuulensa pahasti, taisi huulijännekin revetä siinä rytäkässä ja taas olin alle 2m päässä lapsesta. Enkä voinu tehdä mitään muuta kuin lohduttaa itkevää pientä.
Toki en tarkoita, että olis vastuullista jättää lapsi yksin pitkäksi aikaa esim. nukkumaan, mutta en nyt kyllä ymmärrä sitäkään, että vieressä pitäisi vahtia, eikä esim. roskapussia voisi viedä pois.
Kummallista kaikessa on vaan se, että kun olen ollut lähellä, on sattunut kaikenlaista yllättävää ja ikävää, mutta kun olen esim. hakenut polttopuita, ollu pois n. 10min, niin kenellekään kolmesta pojasta ei ole sattunu mitään...
...mitens tosiaan sitten jos roskia ei voi viedä, niin ettekö käy ollenkaan suihkussa tai vessassakaan? mä vien kyllä roskat aina samalla kun meen vauvan kanssa johonkin tai sit pyydän miestä viemään, mut noi vessassa ja suihkussa käynnit hoidan, vaikka vauvan kanssa oisinkin kaksin kotona.. vessassa käyn myös silloin, kun vauva on hereillä! ja suihkuun meen, kun vauva nukkuu jos mies ei satu olemaan kotona sillon kun mun tarvis suihkuun päästä... ei se vauva siitä rikki mene jos hetken on yksin... kerran kävin naapurin kans juttelemassa ehkä 5min eikä vauva ollut sillä aikaa herännyt.. niin ja sitäkin ihmettelen et, jos vauvaa ei voi jättää sisälle yksin, ni miten jotkut voi vauvan jättää ulos vaunuihin yksin useammaksikin tunniksi?
jokainen tekee tavallaan, oon vaan huomannu, että kaikenlaista voi sattua, vaikka itse on ihan vieressä. Ei lapsia vaan voi varjella kaikelta, esim. keskimmäisen pojan otsa paloi aika pahasti, kun pudotin kaurapuurolautasellisen lattialle ja puuro roiskahti syöttötuolissa istuneen 8kk vauvan ohimolle. Ei auttanu vaikka olin ihan vieressä..
Samainen poika oli reilun vuoden ikäinen ja tuli kävellen mun luo, kompastui kuitenkin ja loukkasi yläetuhampaansa ja ylähuulensa pahasti, taisi huulijännekin revetä siinä rytäkässä ja taas olin alle 2m päässä lapsesta. Enkä voinu tehdä mitään muuta kuin lohduttaa itkevää pientä.
Toki en tarkoita, että olis vastuullista jättää lapsi yksin pitkäksi aikaa esim. nukkumaan, mutta en nyt kyllä ymmärrä sitäkään, että vieressä pitäisi vahtia, eikä esim. roskapussia voisi viedä pois.
Kummallista kaikessa on vaan se, että kun olen ollut lähellä, on sattunut kaikenlaista yllättävää ja ikävää, mutta kun olen esim. hakenut polttopuita, ollu pois n. 10min, niin kenellekään kolmesta pojasta ei ole sattunu mitään...
Kyllä sitä saa ihan itsekin ajatella - suosittelen :)