Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
Lähikaupan kassalla oli tänään naistenpäivän kunniaksi ilmaiseksi naisasiakkaille tarjolla joko Nivean kosteusvoide tai hiusharja. Kassaneiti niistä minulle sitten ketomaan sanomalla " voit valita Nivean kosteusvoiteen tai harjan" . Mutta kolmen kuukauden valvomisen jälkeen aivoni rekisteröivät " voit valita Nivean voiteen tai kosteusharjan" . Meikäläinen sitten kovalla äänellä päivittelemään että mikäs uutuustuote se kosteusharja on, tottakai otan sen! Kassa vielä hämmästyneenä yritti sanoa " Se on Nivean kosteusvoidetta" , mutta edelleen olin kovaäänisesti tohkeissani " kosteusharjasta" ja valitsin sen. Vasta ulkona tajusin miksi myyjä oli ollut niin hölmistyntyt...
menin apteekkiin ostamaan korvatulppia. " Tarvitsetko suojaa melua vai vettä vastaan" , kysyi farmaseutti. " Mehua" , minä vastasin.
Kovasti tuttua tuo mitäs minä täällä olin tekemässä ja ympäriinsä haahuilu.
Yöt on hankalia kun unen ja valveen rajamailla panikoin esim. että vauva ei ole vieressä, mihin se on tippunut! Omassa sängyssään on tietysti, mutta ehkä äidilläkin on se uniassosiaatio, että mihin tilaan luulee nukahtaneensa niin siitä luulee heräävänsä...
Kun vauva oli ihan pieni, niin molemmat tipuimme sängystä kun pimeässä vauva sylissä hivuttauduin vähän kerrallaan sängynlaitaa eteenpäin valokatkaisijaa kohden. Olinkin sitten eri laidalla ja kun laita loppui niin heräsimme kaikki kamalaan töhmähdykseen, kipeään peppuun ja vauvan parkaisuun. Sille ei onneksi käynyt kuinkaan. Mua nauratti hysteerisesti, mutta mies oli vihainen kun unissani lähden vauvaa nostelemaan! Yritin sitten selittää, että en ole syyntakeinen asioista joita teen unissani. Mutta myönnän että onhan se vähän vaarallista. On mulla muutakin unissakävely ja -puhumisen historiaa...
koskaan nukkunut kokonaista yötä, yliväsyneenä täällä räkätän, mutta tässä omia:
Minä maksan aina pankkikortilla, kerran piti rikkoa 20 euroa ja maksoin kahvin sillä, kahvilan tyttö ojensi vaihtorahat ja minä vetäisin nimikirjoituksen 10 euron seteliin, työnsin sen takaisin ja lähdin menemään pöytään hölmistyneen tytön katsellessa perääni. Toi kyllä rahan takaisin.
Vihanneksi ja hedelmiä on heiluteltu useamman kerran ja niille on juteltu mukavia " äiti antaa ihan kohta maitoa..." jostain läheltä kuului vauvan itkua, niin äidyin vihanneksia hyssyttämään...
Kyllähän näitä on...
Ihania nää jutut!
Mä olen mm. varastanut kaupasta vaippoja (rattaiden alaosassa) ja kuljettanut ekoroskista kävelyllä samassa paikassa.
Varastin siis vahingossa....
useasti olen havahtunut kaupassa siihen, että tosiaan hyssyttelen ja heijaan ostoskärryjä... kun mies on jossain muualla kaupassa rattaiden kanssa.
Olin just lukenut näitä ja hekotellut itsekseni miettien että ei mulle kyllä oo paljon mitään sattunut. Piti sitten laittaa viesti ystävälle, että olin saanut valmiiksi erään hänelle tekemäni jutun. Samalla ajattelin että pitäisi kutsua poika naapurista kotiin välipalalle. Lähetin sitten naapurin ruovalle viestin:" Valmista on!" ja tuli hölmistynyt vastaus, että mikä on valmista? Hiukanko nauroin itseäni yrittäessäni keskittyä laittamaan vastausta oikeaan numeroon...
Ja onhan mulle sentään muitakin juttuja sattunut. Kerran olin rupeamassa pesemään naamaani muotovaahdolla. Vähän jo hipaisin sitä poskelle, kun tuoksu paljasti, että nyt tässä on jotain outoa...
Useamman kerran olen laittanut astianpesukoneen päälle ja unohtanut avata vesihanan. Kone on käynyt koko ohjelman läpi ja sitten ihmettelen että onpa likaisia astioita! Eräänä päivänä kävi sekä tiskikone että pyykkikone kaksi kertaa samalla lastilla, kun tiskikoneesta unohtui vesi ja pyykkikoneessa oli ollut paperinenäliina mustien pyykkien joukossa. Sit ihmetellään miten sähköä kuluu niin julmetusti...
Ikinä en muista kummasta rinnasta olen viimeksi imettänyt ja imetys alkaa aina viehättävällä kopelointisessiolla, kun yritän tunnustella, kummassakohan olisi enemmän maitoa.
Mulle käynyt näitä kans:
Kaupassa olen yrittänyt maksaa vanhalla opiskelijakortilla, bonuskortilla ja kirjastokortilla. Bonuskortilla olen myös koettanut nostaa automaatista rahaa, eipä irronnut. Piti vielä useamman kerran koettaa.
Jääkaapista löytyy milloin mitäkin. Devitolin ja disflatylin sijoitin useamman kerran väärinpäin, leipä ja margariini ovat vaihtaneet paikkaa, maitopurkki ja sokeripaketti samoin. Ikävä vaan kun sen " toisen osapuolen" usein joutuu hävittämään.
Kuittasin kaupassa pankkikorttitositteeseen tyttönimelläni. Vastahan tässä on naimisissa oltu 6 vuotta.
Unohdin miten kännykkään vastataan. Siinä sitten vaan toljotin ja mietin miten tämä toimikaan. Mieskin jo ihmetteli viereisestä huoneesta miksen vastaa..
Koetin avata ulko-oven pyöränavaimella.
Hiukset on " pesty" hoitoaineella monta kertaa. Kerran kruunasin (sillä kertaa muuten onnistuneen pesun :) koko komeuden muutamalla suihkauksella vauvaöljyä. Sama kävi muuten raskausaikana.
Keittiössä on sattunut vähän sitä sun tätä :/. Kerran maistoin ruoan reilulla määrällä chiliä, ravistin ja ravistin vaan kunnes " havahduin" . Ei voinut ainakaan sanoa ettei olisi tarpeeksi mausteita :). Kahvinkeitto on monesti epäonnistunut kun en ole tajunnut laittaa keitintä päälle. Kerran vieraille menin ihmettelemään ääneen että mikäköhän vika tähän on tullut.
Olen imettänyt yöllä sängyn pitkulaista koristetyynyä. Ehdin jo miettiä miksei se nyt osaa enää imeä. Vauva olikin toisella puolella odottamassa maitoaan.
Tarkkaavaisuus yleisesti on ollut vähän heikkoa. Mulle on joku kertonut esim. että me sitten ostettiin se kämppä ja meikä sitten parin minuutin päästä kysyy että mites se asunto, otitteko sen...En tiiä missä unimaailmassa sitä asuu, omasta mielestä kun kuuntelen ja kuulen kyllä ihan hyvin.
Ja töihin pitäisi lähteä toukokuun alussa...hohhoijaa..
Ensimmäinen toilaus sattui jo raskausaikana: Olin Citymarketissa ostoksilla ja ostosten loppupäässä alkoi supistella ja heikottaa ihan älyttömästi. Painelin (suom. lyllersin) kassalle, mätin ostokset hihnalle ja maksoin ne. Autoon ostoksia nostaessani huomasin että kärryihin oli veskani alle jäänyt kissanruokapurkki maksamatta. Omatunto soimasi mutten siinä olotilassa viitsinyt lähteä takaisin maksamaan.
Sitten muutamia pojan synnyttyä tapahtuneita (univelkaa...):
Nostin pellin uunista patalappujen kanssa hellalle. Muutaman sekunnin kuluttua huomasin että pelti oli jäänyt huonosti ja siirsin sitä sitten paljain käsin, tuloksella että poltin molemmat käteni.
Samoihin aikoihin olin paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla ja poika oli turvakaukalossaan ostoskärryissä samoin kuin jo maksetut ostokset. Seppälästä valitsin sitten itselleni uusia alushousuja ja laitoin ne kärrryjen reunaan roikkumaan. Vähän ajan päästä olimme menossa kahvilaan ja lompakkoa kaivaessani havaitsin (maksamattomat) alushousut kärryissä roikkumassa. Häpeissäni painelin takaisin Seppälään ja selitellen maksoin ne.
Poika 8 kk ja 77mm (jo hieman paremmin nukkuneena)
Olen huomannut heijaavani kaupassa ostoskärryjä ja myös haahuillut kaupassa miettien, mitä pitkään ostaa. Ja sitä rataa..
Paras kaikista on, kun tässä taannoin söimme koko perhe lounasta yhtäaikaa. Siinä lusikoin samalla vauvanruokaa pikkuselle ja itselleni herrekeittoa. Ja tottakai kohta kävi niin, että yritin tyrkyttää 7 kuukauden ikäiselle tytölle hernekeittoa. Olipas kumma, kun ei maistunut:)
*vauvan ollessa pieni keinuttelin hänet uneen. Siskoni huomautti, että voit lopettaa jo ton kiikkumisen, vauva ollut sängyssään jo puolisen tuntia.
*Älä pese vaippaa. Ei vaan toimi. Meni koneellinen vaatteita pilalle!!!
*vaippa jää siihen missä vaihdan sen. Kivaa, ku vieraita ja huomaa käytetyn vaipan lojuumassa olkkarin pöydällä kahvitarjoilun vieressä.
*Varo jättämästä vauvaa ottamaan ilmakylpyjä yksin. Lähdin keittiöön tekemään jotain. ja viivyttelin kunnes muistin... Tullessani takaisin huomaan vauvan kakanneen ja kierivän yltäpäältä tavarassa. siis jokapaikassa jopa suuhun oli ehtinyt työntää... ei kiva näky!!!
*Nykyään ku vauva osaa jo ryömiä. Ihmettelen missä vauva on; tohonhan mä sen laitoin... huono muisti!
ja paljon muita jo kerrottuja!
Usein unohdan, että olen jo syöttänyt vauvan ja syötän uudestaan. Toistuvasti myös teen itselleni teekupposen, mutta olen sitten mielestäni hoitanut sen asian loppuun, enkä enää muista juoda sitä. Haitallisin moka oli, kun kertakaikkiaan unohdin pankkikortin tunnusluvun, enkä saanut rahaa automaatista.
Käykö kenellekään muulle tätä, joka on jo mun vakiomoka. Laitan tiskikoneen päälle ja parin minuutin päästä mietin että missäs juustohöylä. Painelen topakasti koneelle ja avaan sen hakeakseni höylän. Ja vedet lentää lattialle...
Ihania juttuja =)
Vauvamme oli pari päivää syntymänsä jälkeen tarkkailuosastolla sairaalassa ja siellä hoitaja antoi hänelle nenään keittosuolaliuosta helpottaakseen hengitystä. Mieheni kanssa istuimme vauvan vieressä, kun tätä alkoi yskittää ja päätimme antaa tippoja pienelle, joten turskautimme sängyn päädyssä olevasta ruiskusta tipat vauvan sieraimiin. Hengitys rohisi vähän, mutta sitten alkoi " ihan selvästi" helpottaa. Hetken kuluttua hoitaja tuli paikalle ja antoi vauvalle tutin suuhun verikokeiden ottamista varten ja koska tutti ei kelvannut, laittoi siihen hieman sokerivettä - siitä ruiskusta, jota olimme juuri ruiskuttaneet poloisen pikkuneidin nenään. Hyvältähän ne sokeritipat nenässä varmaan maistuivat...
Eli kun olin jo aika pitkällä raskaana ja menin neuvolaan tarkastukseen, tietenkin kauhea pissahätä matkalla kun aina piti se näyte antaa. No kiiruhdin heti sisään tultuani vessaan lirauttamaan näytteen ja istuin sen jälkeen helpottuneena odottelemaan että pääsisin sisään th:n huoneeseen. Odottelin ja odottelin ja ihmettelin kun th:lla kestää niin kauan, oli jo 20 minuuttia mennyt yli varatun ajan. Kuulin sisältä pienen vauvan itkua ja ajattelin että siellä on vaan mennyt pitkäksi tarkastuskäynti.. Otin laukusta esiin odotellessani neuvolakortin ja lueskelin siinä aikaisempia masunmittaustuloksia vertausmielessä kun silmäni osuivat tämänpäiväiseen neuvolakäynnin aikaan, tai pikemminkin seuraavan päivän päivämäärään. Eli olin vahingossa tullut vääränä päivänä neuvolaan, rupesi nolottamaan jos th näkisi minut siellä odottamassa joten lähdin kiireesti pois paikalta. Kun olin jo tullut ulos muistin että se minun pissanäyte odotteli siellä vessassa.. En kyllä kehdannut sitä mennä kaatamaan pois joten jatkoin vaan matkaa kotiin.
Seuraavana päivänä ihan pokkana menin uudestaan enkä kehdannut kertoa mitään th:lle. Varmaan ihmettelivät kenen pissanäyte siellä vessassa oli:)
Soitin kaverilleni, koska huomasin yhtäkkiä, että on 15pvä huhtikuuta, jolloin on hänen synttärinsä. Aloitin puhelun sanomalla: " Kerrankin soitan ajoissa, tänä vuonnapa en unohtanut synttäreitäsi..." Kun yhtäkkiä kauhukseni tajusin, että onkin vasta 15. maaliskuuta. Joten jatkoin " ...ai, niin taidan olla vähän turhankin aikaisessa. Heh." Kaverini kuulosti hieman omistuiselta todetessaan vain " Nii-iin..." . Kun yhtäkkiä tajusin, että onkin 15. TOUKOkuuta! -ja olin siis kuukauden myöhässä ja tosi hämilläni tästä muutaman kuukauden aikahypystä elämässäni...
Ompelen pojalle paitaa, ja tänään oli tarkoitus saada se vihdoin valmiiksi. Aloin ommella napinläpiä, mutta unohdin ottaa henkarin pois paidan sisältä. Paras jättää tuonnemmaksi ja vaikka lukea mieluummin tätä palstaa...
Aiemmin tänään lähdin pojan kanssa kävelylle. Olin jo pukeissa, kun muistin hakea ruokapöydältä kännykän mukaan. Ulkona tarkistin vielä, että kännykkä on vaununtaskussa. Ei ollut, joten pakko palata sisälle sitä hakemaan. Sisällä muistin jo kerran touhunneeni kännykän kanssa, eli pakkohan sen on olla vaunuissa. Ei ollut vaunuissa, ei eteisessä, ei takin taskuissa... Kun palasimme kotiin, oli mies tullut töistä ja kertoi soittaneensa kysyäkseen, olimmeko kaukanakin. Oli soinut iloisesti keittiön työtasolla.
Monet kerra muista käyneen niin, että unohdan ottaa maidonkerääjän liiveistä. Maitoa lorahtaakin sitten iloisesti liiveille ja puserolle, kun kumartuu laittamaan lasta takaisin sänkyyn.
kun näitä hassuja juttuja vaan mulle sattuu, tai sanontoja. Eli pari iltaa sitten sanoin miehelle suihkuun mentäessä että " laita viesti jos tulee jotain" . Näin olen sanonut esim kauppaan lähtiessä miehen jäädessä vauvan kanssa mutta eipä taida suihkuun olla viesteistä hyötyä..
Yksi yö heräsin kun mies selvästi yritti laittaa (olematonta) tuttia MULLE suuhun :)
mä yks päivä kysyin koululaiselta ihan pokalla et ootkos käynyt kakalla? tyttö katto silmät pyöreenä ja sano et mitäs se sulle oikeestaan kuuluu..piti kysyä et ootkos harjannut hampaat.
toinen kakka juttu:
sanoin miehelle et eipä tullu kakka ei..mies sano et mee yrittämään uudelleen..niin siis vauvan kakka ei tullut ei.unhohdin vaan sanoo et kenen kakka.
nostelen aina rillejä kun yöllä imetän...minähän nukun rillit päässä.
on päivät todellakin hukassa ja moni muukin asia.
monta vuotta sitten olin espanjassa kaksin esikoisen kanssa lomalla, metroon mennessä mietin et kävipä helposti sisäänmeno,oli 3 v lapsi,matkalaukku ja rattaaat,paitsi että rattaat jäi sinne metroasemalle!!! ne kyllä löytyi.
samalla matkalla hukkui tytön takki ja kiireessä ja ruuhkassa otin tyttöä kädestä ja sanoin et mennään,ihmettelin et mitäs nyt kitistään,katoin tarkemmin ja oma lapsi katteli näyteikkuinoita ja minä kiskoin jotain espanjalaista lasta kädestä!