Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!

RUTINOITUA LAPSENHOITOA

Vaihdoin yksivuotiaalleni vaipan, jonka jälkeen komensin hänet keittiöön syömään. Ihmettelin miksi lapsi ei tullut perässä. Mitä se taas itkee?

Lapsella oli molemmat jalat samassa housun lahkeessa. Ei päässyt raukka kävelemään.

Soittelin miehelleni töihin asiaa, oli jotain tärkeääkin olevinaan. Kesken puhelun alan etsiä puhelintani ja tokaisempa miehelleni, että olen kyllä puhelimeni hävittänyt. Mies kysyy vielä tyynen rauhallisesti, että mihinkähän sinä nyt höpötät... Olivat miehen työpaikalla saaneet päiväkahvilla makeat naurut kustannuksellani!!!



Vauva oli tapahtuman aikaan noin kuukauden ikäinen ja kaksi vanhempaa lasta uhmaiässä..

Minä mukaan myös...



Tää äippä ei ole yli kolmeen kuukauteen nukkunut kunnon yöunia...ja edellinen yö oli ollut normaalia levottomampi...

Meidän pojalle oli sovittu eräälle perjantaille 3kk neuvola klo 14.00. Th soitteli sitten aamusella et sopisko tulla vähän aikasemmin...kyllähän se meille sopi ja sovittiin sitten aika. Siinä kävi sitten niin, että puhelu kun oli loppunut niin mulle iski ihan totaalinen pään tyhjyys...oli pakko soittaa neuvolaan ja kysyä et moneltas se aika olikaan??? oli hieman noloa...=) Neuvolassa th sit kysyi et oletkos sä vähän väsynyt...

Hetken mietittyäni muistin meiltäkin muutaman näitä;



Tässä eräänä päivänä oltiin just miehen kanssa alkamassa syömään kun mitään sanomatta nousin pöydästä ja menin mikron (tyhjä) viereen seisomaan. Mies selitti jotain juttua ja aikansa selitettyään hiljeni ja alkoi tuijottaa kysyvästi. Tuijotin takaisin ja mies kysyi että mitä oikein etsin. Pää löi tyhjää, avasin mikron oven ja sitten jääkaapin oven mutta en tiennyt mitä oikein etsin. Katsoin uudestaan tyhjään mikroon ja sitten tajusin että etsin talouspaperia. Kuinkahan kauan olisi pitänyt seistä ja odottaa että papru itekseen hyppää käsiin.



Nykyään kaikki mitä mikroon laitetaan saa ensin 30 sekunnin tuttelilämmityksen. Vasta sitten yleensä tajuaa että eilinen ruoka ei lämpene puolessa minuutissa. Joskus sen tajuaa vasta kun on jo muutaman haarukallisen vetänyt kylmää sapuskaa.



Kaveri oli vauvoineen meillä käymässä ja kamun vauva kurkotti jotain lelua pöydältä, menin hätiin ja tokaisin; ootas kun äiti auttaa. Onneks en oo pahemmin muitten vauvoille äititellyt itseäni ja tämäkin kuittaantui naurulla.



Kerran unohdin maksaa tutteli-laatikon kun se oli kärryjen alaosassa, onneks oli tuttu myyjä ja uskoi et ei ollut tarkoitus jättää maksamatta.



No onhan näitä mukava naureskella jälkiä päin vaik yleensä kyl varsinkin julkisilla paikoilla mokailut nolottaakin. Saapahan ihmiset piristystä päiväänsä meitin hormooneist..

olin lähdössä neuvolaan vauvan kanssa viime viikolla. Siinä saatiin puettua, laitoin vauvan kantoliinaan ja lähdin, paitsi että käännyin hissin luona takaisin kotiin... Olin unohtanut laittaa kengät jalkaan ja hipsin siis sukkasillani. =)

Yö oli ollut aika risanen, tyttö itkeskeli vähän väliä. Tunnustelin rintojani ja kysyin mieheltä, että kummastakos näistä tulikaan sitä velliä. Ajattelin nimittäin antaa siitä vellitissistä, jotta tyttö nukkuisi vähän pidemmän pätkän :)

Toissa aamuna mittasin äidinmaidon vastikejauhetta.. yy kaa koo.. oho, hups, laitoin jauheen omaan kahvikuppiini! Joka oli siis tytön nokkamukin vieressä pöydällä. Tää on tätä ;)

Meille sattunutta:



-olen vienyt roskia sonnustautuneena kirkkanpunaiseen snoopy-yöpukuuni (asuimme silloin kerrostalossa Porin keskustassa)



-olen käynyt kaupassa aamutossut jalassa



-Poikamme kastejuhlassa en muistanut, ketkä ovat kummeja ja missä poikamme on



-Olen ollut viettämässä tyttöjen iltaa baarissa käsilaukussa tarpellisimmat: vaihtovaippa, tuttipullo, tölkki NAN:ia ja puklurätti



-pastaa on tullut keitettyä pullojen ollessa vielä kattilassa



- kävelylle ja kauppaan on tullut otettua kissankakkapussukka (haju melko huumaava)



-vauvalle on tarjottu tutin sijaan auton avaimia



-tavarat ovat hukassa (auton avaimet vauvanvaatekaapissa)



-sanat ovat hukassa (kaikki ovat jotain tötteröitä ja hässäköitä)



Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka....

Olimme vauvan (10 vkoa) ensimmäisessä neuvolan lääkärin käynnillä. Ja aika oli heti klo 8.00 aamulla, joten puolet aivoistani oli selvästi unessa! Mukana oli tietysti myös isosisko (2,5v.).

Pikku herra päätti kakata KUNNON kakat just kun lääkäri kutsui huoneeseen. Minä tietysti heti pesemään niitä pois. Jotenkin onnistuin sähläämään niin, että oma valkoinen t-paitani oli etuosasta aivan kakassa! Onneksi olin ottanut neuletakin pois, joten sain laitettua suojaamaan likaista paitaani ja onneksi huomasin sen suht´ajoissa, enkä ollut koko lääkäri reissua kakat rinnuksilla!

No, olimme kotiin lähdössä ja esikoinen temppuili siinä omia juttujaan. menimme parkkipaikalle ja laitoin avainta tuskastuneena auton oveen, ei meinannut mahtua, yritin uudestaan, EI mennyt. Olin jo hermostua ja tiuskasin esikoiselle ole nyt hetki paikallasi, kohta päästään autoon... Rupesin katsomaan, että on ihmeellisen näköinen turvaistuin tuolla takapenkillä... Joo, väärän auton oveen tungin meidän auton avaimia. Väri oli sama, mutta merkki oli eri!

Esikoinen ihmetteli kun sanoin, mennäänkin tuohon autoon!!!

Minä keittelin alkukesästä tutteja, ja kunnolla keittelinkin. Unohdin ne kattilaan, ja ehtivät kiehua noin 25 minuuttia. Vesi oli lähes haihtunut, mutta tutit ihme kyllä ehjiä ja sulamattomia. En kuitenkaan uskaltanut niitä enää neidille antaa.

rekisteröidyin eilen näille sivuille ja kun yritin nyt kirjautua niin löi jonniinverran huttaa pää että mitkäs oli salasana ja käyttisnimi. Ja tänään päivällä piti kirjoittaa nimikirjoitus kuittiin, sain ekan kirjaimen paperiin ja sit pitikin pitää mietintätauko että mites tästä jatketaan. Nimikirjoituksen sentään kirjoittaa vähintään päivittäin. On tää juu.. : )

kaupassa en sitten muistanut mitä olin tullut ostamaan. No, ajattelin, että ostampa koululaiselle ja tälle mukana olevalle pojalleni kerroskiisselit. Kotimatkalla sitten muistin että minun piti ostaa maizenaa ja perunajauhoja kerroskiisseliin mitä aioin tehdä..



Kerran taas jaarittelin äitini kanssa puhelimessa ja mieleeni tuli, että lähetämpä tässä samalla kaverilleni tekstarin. No, eihän kännykkää löytynyt sitten mistään. Hetken etsittyäni tajusin että se oli minulla korvalla...

Just eilen illalla miehelle luin tätä pinoa ja mies sanoi, että onneks sun ei tarvii tonne kirjotella. Kun poika kuulemma nukkuu niin hyvin, että ei tuu toilailtua väsyneenä! No pääsipä sanomasta. Viime yönä olin nimittäin syöttämässä poikaa ja vatsavaivoja alkoi sitten itkemään. Mies nukkui vieressä kunnes yhtäkkiä kääntyi, avasi silmät ja osotti vauvaa sanoen, että on se hyvä, että toi puhelimen soittoääni on noin hiljasella. Ei kuulemma naapurit herää!=)



Eipä sen jälkeen itelläkään uni tullut kun nauratti aamuun saakka!

Niin ja tulihan sitä itekin sekoiltua vielä samana yönä. Löysin itteni keittiöstä lämmittämästä pojalle lisämaitoa. Hassua vaan oli se, että poika oli syönyt juuri puoli tuntia sitten ja nukkui sikeästi. Ihmettelin vaan, että mikäs pojulla nyt on kun ei maito kelpaa.



Saa nähdä kuinka paljon näitä sekoiluja tulee lisää kun poika on vasta 3 viikkoinen.=)

Tuoreena äitinä en ole ehtinyt vielä toilaileen mutta tiedänpäs mitä on odotettavissa :)

Levitin miehen kanssa pyykkejä ja mies kysyi mites me tää levitetään...kas kummaa äiti oli pessyt tutinkin koneessa.

tuleeko lapsille nykyään kahdet maitohampaat..

En tiedä itsekkään mitä ihmettä oieen meinasin tällä. :)

Parriin kertaan kuopuksen kohdalla (1v7kk) on jäänyt päikkäreitten jälkeen välipala väliin..Olen ihmetellyt mitä poika rutisee..Nälkäkö olisi ; ) Miks just välipala?! Ei mikään muu ruoka. Vaipat on ollut joskus melkein koko päivän vaihtamatta jos ollaan reissattu eikä kakkia ole tullut ja yht äkkiä huomaan että oho siitähän on jo 7 tuntia kun vaippa viimeks vaihdettu. Lääkekuureja ollut useita ja niitä olen joskus unohtanut antaa..Imuria tunkenut jääkaappiin (siivouskomero vieressä) Sanat katoilee ja tulee joskus hienoja lauseita varsinkin kun lapsille suuttuu ; ) Lasten ja koirien nimet menee sekaisin..Tuttavapiirissä nimittäin 2 samannimistä poikaa ja toisella tutulla 2 samannimistä koiraa kun näillä tuttujen lapsilla!! Noloa.Kaupasta olen varastanut vahingossa tiskiharja kun laitoin kärryyn roikkumaan ja siinä se roikkui autoa kauppakasseilla pakatessa..Kaikkea on tullut mokailtua..Eikä kaikki johdu aina välttämättä väsymyksestä vaan mokia vaan..Onneks nyt ei mitään vaaraa ole syntynyt koskaan..Mutta tuo vaippojen vaihtamisen ja ruuan unohtaminen..eikös sitä vosi kutsua jo heitteillejätöksi. Heh!

Molemmilla ollut korvatulehduskierteet ja erränkin kerran saanut terveyskeskukseen soitella..Nooh..Kuopuksella tää viimeisin oli kuukausi sitten ja valvotun yön jälkeen sitten tiesin jo että taas korvatulehdus ja soittamaan 8lta ajanvarausaikaan terveyskeskukseen. Aikani jonottettuani ja kirottuani että mikä kestää täti vastasi puhelimeen..Kysyi lapsen nimen ja synt ajan. Nimen sanoin oikein, mutta kun kysyi synt aikaa vastasin typertyneenä etä " emmää vaan tiä" Iski totaalinen oikosulku. Tai sitten kun kerran tyrkytin oaa syntymäaikaani esikoiselle varatessani hänelle aikaa. Hoitsu vaan totesi että juu kyllä täältä tän niminen löytyy mutta ei 24 vuotiasta!!! Ja kerran olen sanonut lasten synt ajat ristiin. Eli kuopukselle taas varatessa aikaa sanoinkin esikoisen synt ajan. Miks just tälle samaiselle terv asemalle tullut multa näin paljo kämmejä?! Hävettää. Monet kerrat sanonut vastaanottaja virkailijalle että ootas ny vähän ja kaivanu kelakorttia kun en varsinkaan muista synt ajan lopputunnuksia! Molemmilla aika samankaltainen.

vastasin jo aiemmin, mutta tämä unohtui: tyttö 8 kk kärsi alkusyksystä elämänsä ekasta korvatulehduksesta. taudin aikana neiti ei suostunut syömään yhtään mitään, ja kun on muutenkin melko huonoruokainen, niin en sitten tyrkyttänyt.

neljännen korvatulehdus- ja paastopäivän jälkeen (antibiootti siis meneillään) typy itkeskeli yhden iltapäivän oikein urakalla. minä kannoin ja ihmettelin ja soitin miehelle töihin ja taas kannoin. " mikä prkl tätä nyt vaivaa, pitääkö lähteä taas lääkäriin?"

jossain vaiheessa tuli mieleeni, että kokeillaan nyt vaikka sitten jotain sosetta, jos vaikka kelpaisi. neiti vetäisi puolitoista purkkia pilttiä hirveätä vauhtia, oli niin nälkäinen että ei pysynyt istuallaan syöttötuolissa. minä olin jo niin tottunut, että ei syö kuitenkaan mitään, etten tullut edes ajatelleeksi...kyllä tuli huono omatunto. itkut loppuivat ja neiti pääsi jälleen leikkeihinsä. tämän tapauksen jälkeen olen kyllä tarjonnut ruokaa melkein kellontarkasti, vaikka ei nälkäiseltä vaikutakaan.

en ole vielä pahemmin mokaillut, mutta just eilen huomautin miehelle et minähän päivänä kävelen tää tutti suussa ulos... (tapana kun on tyttöä kannellessa ottaa tutti omaan suuhun renkaasta, että se kulkee mukana koko ajan. Sylissä ollessa kun neiti sylkäistessään onnistuu aina tiputtamaan sen lattialle asti.) Mies siihen että kunhan et kauppaan asti mene sen kanssa... no ei olis kyllä mikään ihme.



muro ja typy 7vk 2pv