Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
unohtaa koiran kaupan pihalle. Eilen aamulla näin bussissa " hiukan väsyneen tuntuisen" äidin jonka toilailut nauratti kanssamatkustajia =D
Nainen tuli kolmen lapsensa kanssa bussiin, kaksi isointa säntäsi bussin takaosaan ja kolmatta äiti kantoi sylissään. Nainen kaivoi taskujaan, etsi matkakorttiaan.. hetken päästä luulin sen löytyneen kun nainen esitteli kortinlukijalle jotain muoviläpyskää.. kortinlukija ei piipannut joten nainen alkoi painaa korttiaan laitetta vasten tuskastuneen näköisenä. EI mitään eloa. Nainen kimahti kuskille, että nää teidän laitteet ei toimi ja paineli korttia laitteeseen ja koitti kannatella itkuista vauvaa toisessa kainalossaan. Kuski pyysi naista antamaan kortin hänelle, että hän voi tarkistaa missä vika. Nainen antoi kiukkuisena kortin kuskille, kuski oli hetken hiljaa ja sanoi hyvin varovaisella äänellä rouvalle, ettei bussimatkaa voi maksaa pankkikortilla vaan siihen tarvitaan matkakortti. Bussin matkustajilla alkoi suupielet nousta, muillakin kun minulla. Oli huvittavaa huomata kuinka päät kääntyivät, kaikki näkivät ulkona jotain hyvin mielenkiintoista =D
(nainen maksoi lopuksi matkan kolikoilla..)
On noita varmaan useampiakin hulluja juttuja itelle sattunut, tuntuu että kohellan jatkuvasti. Pari juttua kuitenkin tuli mieleen, tosin näitä onkin sitten naurettu ihan senkin edestä....
Poika oli jotain puolivuotias kun lähdettiin autolla läheiseen ostoskeskukseen. Mies ajoi auton tuohon kerrostalon alaoven eteen ja toin vauvan autoon, samalla työnsin vaunut ulos auton taakse. Yleensä työnjako menee niin että minä laitan vauvan istuimeen, ja sillä aikaa mies laittaa kärryt takakonttiin. Noh, minä laitan keskittyneenä vauvalle vöitä kiinni ja istun sitten tyytyväisenä etupenkille. Auto on käynnissä ja mies lähtee liikkeelle. Ajetaan ostoskeskukseen ja kun mies peruuttelee parkkiruutuun kysyn ihan ohimennen että " niin muuten laitoithan sä kärryt takakonttiin" . Mies katsoo hölmistyneenä ja sanoo että ei laittanut kun luuli minun laittaneen. No, pissat housussa varmaan molemmilla kun naurettiin koko matka takaisin kotiin hakemaan pojalle kärryjä, mies ajoi auton taas oven eteen ja huomattiin että tuuli (tai joku lapsi) oli sillä aikaa työntänyt kärryt läheiselle nurmikolle. Sanoin että minä en ainakaan hae noita, mies sitten vikkelästi haki kärryt, tunki takakonttiin ja kaasutteli pois pihasta vähin äänin. Toivottiin kovasti ettei kukaan nähnyt tätä meidän pientä unohdusta :D.
Muutama päivä sitten olin hirveän väsyneenä menossa päiväunille alkuillasta, ja sanoin miehelle että laita vauva sitten kuivumaan. Tarkoitin tietenkin että nukkumaan. Mies nauroi mulle maha kippurassa enkä ite ees tajunnut mistä on kyse...
Mahtavaa päivänpiristystä!
Oltiin jokin aika takaperin kylässä äitini luona. Lähtiessä pakkasin olohuoneessa vauvalle vaatteet päälle ja lykkäsin kaukaloon odottamaan. Mies puki eteisessä ja äitini laittoi keittiössä jotain tavaroita meille matkaan. No minä puin päälleni ja juttelin hetken äitini kanssa, mies lähti jo autolle. Painelin ihan muita miehinä ovesta ulos ja rupesin katselemaan käsiäni, mihin vauvan olen pistänyt. Siinä vaiheessa äitini jo juoksikin kaukalo mukanaan perässä, että " Onhan tämä ihana, mutta ottakaa nyt mukaanne kuitenkin" !
Eikä ole muuten ensimmäinen kerta kun olen vauvan johonkin unohtanut, vaikka raukkapieni on juuri yli kahden kuukauden ikäinen... Pelottavaa, mitä seuraavaksi?
Mä taidan olla muutenkin hajamielinen ja äippälomalla sitä sitten kaksinverroin.
Entisessä asunnossamme roskis sijaitsi kaukana pihan toisessa päässä. Säästääkseni jalkojani otin usein roskapussin autoon tarkoituksena nakata se roskikseen esim. kauppaan lähtiessäni.Pihan toiseen päähän päästyäni olin tietenkin autuaasti unohtanut koko pussin ja kävin monet kauppareissut haiseva pussi autossa =) Kaupan roskikseenkaan en olis kehdannut sitä laittaa, joku olis vielä luullut että säästän omissa jätekuluissa viemällä kaupan roskikseen.
Talvella kävelin reippaan lenkin vaunuja työnnellen.Kotona huomasin, että rengassuojat olivat unohtuneet päälle, ilmankos tuntui niin liukkaalta ;)
Rahapussi ja avaimet on unohtuneet millon mihinkin. Kerran olin appiukon autolla liikkeellä ja menin Halpa-Halliin vähän ennen sulkemisaikaa. Katselin siinä lasten vaatteita ja kassalla huomaan, että olin laskenut auton avaimet kädestäni johonkin. Kauppaa oltiin jo sulkemassa! Ei kun takaisin vaatepuolelle ja etsimään. Onneksi älysin mennä " ajassa taaksepäin" eli muistin missä kohti olin vaatteita hypistellyt. Ja siellähän ne avaimet makasivat nätisti bodyjen päällä=)
Mun täytys tosissaan opetella käyttämään käsilaukkua; jos jotain on kädessä niin varmaan lasken sen johonkin. Onneks olen aika haka myös löytään tavaroita!
Tapahtui eilen päiväunilla semmosta,että tyttö heräsi ja huusi tutin perään.No minäpä unenpöpperöissäni nostin tutin..OMAAN SUUHUNI!!Välillä taas tämmösiä päiviä...
Mahtava pino... itsekseni hihkun ja totean,että onneks en ole ainoa!!!
Pari lisää vielä,eli mies yritti hyssyttää vauvaamme samalla,kun oli tietokoneella,vaunut pysyi paikallaan,mies keinui tuolillaan edestakaisin...
joku oli laittanut korvikejauheet kahvinporojen sijaan,minä koitin puurojauheella...yhtä huonoin tuloksin ;)
Mä sekoilen vaikken ole vielä edes raskaana eikä meillä ole vauvelia. Mitä mahtaa sitten olla kun joskus on. Tuiki tavallisia kömmähdyksiäni ovat esim
- Sovituskopista meinaan lähteä usein ilman housuja
- Usein muistelen että mitäs tulinkaan tekemään tänne kylppäriin
- Kutsuin tuttavani lasta *kis kis* ja mies kysyi että mitä sanoit johon en mitään *nolona*
- tuttavien lapsia kutsun vahingossa *mitä äidin kulta*
- tänään kaupassa kassa sanoi loppusumman ja maksoin kortilla. sitten rupesin pakkaamaan ja tuli mieleen että mitä nää ostokset oikein teki. ei mitään muistikuvaa
- Yleensä maksan kortilla. kerran maksoin käteisellä ja annoin rahan ja otin kynän käteen. kassa sanoi että taidat usein maksaa kortilla...
Kaikkia mahdollisia toilailuja on tullut tehtyä epähuomiossa. Mutta saapahan niistä hyvät naurut :)
Ihan ekana tulee mieleen juttu joka ei ole sattunut minulle itselleni, vaan olen sen nähnyt..eräs äiti tuli tässä muutama viikko sitten minua vastaan..toisessa kädessä oli koira narussa ja toisella kädellä hän työnsi lastenvaunuja PYÖRÄILYKYPÄRÄ päässä..!!! Pyörää ei kyllä näkynyt missään... arvaatte varmaan että oli hieman vaikea ohittaa hänet hirnumatta!! ;) Nuo kaikki avain,- rahapussi, roskapussi ym. jutut kuulostaa kans tosi tutulta! Kerran myös pesin 5-vuotiaan tyttäreni hiukset kylpyvaahdolla. Ihmettelin seuraavana aamuna miksi tytön hiukset olivat niin rasvaiset ja ei kun uudestaan suihkuun..missä sitten huomasin kömmähdykseni. Olen myös kastellut mehukannusta kukkia jne. Kerran ollessani yksin kotona, säpsähdin kahvipöydässä kuin taikaiskusta etsimään poikaani (9kk) kunnes tajusin ettei ketään muita olekaan kotona..Ihan normaalia perhe-elämää..
Tulin eräänkin kerran aurinkoisena päivänä kaupasta ja tarkistin, että aurinkolasit ovat tulleet mukanani kotiin asti. En yleensä osta mitään kallista, mutta valon aiheuttaman migreenin takia joudun pitämään ns." kunnon laseja" ja ne on KALLIIT. Sain sitten sydärin kun tarkistin lasien kotelon: tyhjä. Manasin dementiani ja etsin koko kämpän, auton ja soitin hädissäni myös kauppaan. Kun olin varma lasien menetyksestä, satuin katsomaan peiliin. Mitkäs ne siellä otsalla oli, aurinkolasit *noloa*
Kissan unohdin pakkasella parvekkeelle. Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut. (Kävin vain viemässä lyhtyyn kynttilän ja otin kisun mukaan.. No sinne se sitten unohtui..)
Kaupan kassalla olin kuittaamassa korttiostostani, enkä muistanut nimeäni. Onneksi kassa oli tuttu ja kysyin häneltä mikä nimeni on.. :$
Kissa ja koira on jääneet ilman ruokaa MOOONTA kertaa.. [voi raukkoja!]
Olen myöskin työnnellyt vaunuja jarru päällä, kuten joku aiemmin kirjoittanut oli myös tehnyt :)
Tässä ne jotka tulee ekana mieleen x)
Olin suihkussa, laitoin lopuksi pyyhkeen päähän ja menin vessaan harjaamaan hiuksia... Olin unohtanut huuhdella hoitoaineen pois...
Mieheni pesi illalla pojan kasvoja mutta ei mielestäni tarpeeksi huolellisesti. Sanoin että pyyhkäisen pojan silmät vielä pumpulilla. Otin pumpulin, kastelin sitä ja aloin pyyhkimään -mieheni silmää........ Mies kysyi " taidat olla vähän sekaisin" ..
Näytin miehelleni kuinka kananmuna rikotaan oikeaoppisesti.
Otin munan, löin sen kulhon reunaan, pudotin sisälmykset roskiin ja kuoret kulhoon.. Jäin tuijottamaan sitten niitä kuoria kulhossa ja mies totesi että " Aika rapeaa kakkua tulossa?"
kyllä sitä sattuu kaikennäköistä... Miehelleni eritoten käy välillä hassusti, eilen kaatoi weetabixiensa joukkoon ruokakermaa, ja hän on pari kertaa ripustanut " kuivumaan" pesukoneessa valmiiksi olevat LIKAISET pyykit =) Ja hyvin usein keinuttelee jalallaan tyhjää baby sitteriä.
Eilen olin vähän väsynyt ja kun poika meni ulos nukkumaan päikkäreitään kaaduin itse sohvalle ja nukahdin kuin tukki. No heräsin johonkin ääneen jonka kuulin hatarasti uneni läpi. Sitten heräsin täysin ja kiiruhdin hyssyttämään poikaa ulos, kun luulin että se itkee, mutta se oli mun kännykkä joka soi, ja joka minut herätti. Aika erikoista itkua olisi jos poika hyräilisi " my humps" biisiä... =)
Olen myös lähtenyt hakemaan postia ja viemään samalla roskapussia. Ja sitten olenkin heittänyt kaikki uudet postit suoraan roskalaatikkoon. Mieheni on pari kertaa joutunut hakemaan tieteen kuvalehteään roskiksesta...
Kissat on myös unohtunut pihalle ja kerran varastoon. Ja viime viikolla lähdin nukuttamaan poikaa ulos ja huomasin takastulo matkalla että mun yöpaitani liepeet heiluu mukavasti takin alta, ulkoiluhousujen päällä. Ihmettelinkin mitä se koiranulkoiluttaja hymyili niin kovin minut nähdessään...
No, meillä taas tällaista: Meillä on lisko, joka syö eläviä otuksia (matoja, sirkkoja, torakoita jne.) Yks päivä olin antanut sirkoille ruokaa ja niiden laatikko oli jäänyt tiskipöydälle. No, sitten olikin vauvan vuoro saada ruokaa. Löysin itseni hetken päästä seisomassa sauvasekoitin kädessä ja miettimässä, että missäs astiassa mä olen ennen nuo sirkat soseuttanut, etteivät karkaa laitojen yli¿ No, ei ne varmaan myrkyllisiä olisi olleet, ja muksu olis myöhemmällä iällä pärjännyt ehkä hyvin pelkokertoimessa :)
Ja vaippajuttuja: Isosisko tuli yksi päivä kakkavaipan kanssa ja kysyi, että ¿äiti pitäiskö mun tosiaan pukea tämä joskus päälleni?¿ Olin laittanut sen likaisen vaipan tytön vaatekaappiin puhtaiden t-paitojen päälle. Isoveli taas oli kerran hyvinkin pettynyt, kun olin luvannut tuoda sen huoneeseen karkkipäiväkarkit kupissa. Olin kuitenkin ystävällisesti vienyt ko. kupissa pojalle taas vauvan kakkavaipan.
Helpottaa kuulla etta sattuu niitä muillekin kuin vain mulle.
Yhtenä iltana mieheni kyseli että mitä nää jauhelihapihvit täällä mikrossa on? Olin syönyt tai siis luullut syöneeni ja syöttäneeni 3v. esikoiselle jauhelihapihvejä lounaaksi. Ilmeisesti olimme syöneet vain keitetyt perunat ja salaatin.
Vieraille keitin kahvia ja ihmettelin kovaan ääneen että nyt tuo mokoma kahvinkeitin on rikki. Olin unohtanut kaataa veden kannusta kahvinkeittimen säiliöön. Muutoin olin kyllä muistanut laittaa suodatinpussin ja kahvinporot. Kyllä hävetti.
Ja tutulta kuulostaa. Kun esikoinen oli ekaa kertaa isänsä kanssa kaksin reissussa niin oli kotona vähän orpo olo. Tein ruokaa ja havahduin kun olin aikani selittänyt mairealla äänellä " äiti laittaa nyt lusikan laatikkoon" . Ei vaan seinät vastanneet, eivätkä näyttäneet järin kiinostuneiltakaan.
Meidän kuopus on valvottanut hirveästi koko elämänsä ja sitten mulla yöllä menee vähän sekas lapset jos keskimmäinen on vaikka tullut myös sänkyyn. Heräsin sitten ääneen jonka ajattelin taaperon kitinäksi. Käännyin yhteen suuntaan ja käskin taaperon olla hiljaa ettei vauva herää. Sitten huomasin että siinä toisella puolella se luulemani vauva liikkuikin ja hätäpäissäni törkkäsin tissiä suuhun. Ihmettelin kun ei ota ja sitten vasta kunnolla heräsin taaperon järkyttyneeseen karjasuun. Olin siis oikeasti käskenyt itkevää vauvaa olemaan hiljaa ja sitten yrittänyt vaientaa taaperoamme tissillä. Mitähän sekin ajatteli kun yhtäkkiä suuhun yritetään tunkea löllyvää rintaa...
Sitten ei tästä ole kuukauttakaan kun hain esikoista koulusta. Mulla oli kaksostenrattaat mukana ja niissä siis istu meidän keskimmäinen ja kuopus. No, keskimmäinen halus juosta siinä koulun pihalla niin nostin pois rattaista. Sitten oli aika lähteä ja huusin taaperoa tulemaan luokse. Tulikin kiltisti. Samaan aikaan yksi äiti tuli mulle juttelemaan ja kun me naiset osaamme tehdä samaan aikaan monta eri asiaa niin ajattelin siinä samalla nostaa sen taaperon takas paikalleen rattaisiin. Alitajunnassa ihmettelin että hemmetti kun se on ihmeen painava ja että joku ei nyt stemmaa. Olin nostanut esikoisen - koululaisemme- rattaisiin istumaan ja taapero katsoo kauhuissaan vieressä. Ja arvatkaa sen esikoisen järkyttynyt ilme....
olin ihan tohkeissani kun sain pitkästä aikaa lähteä ostoksille ihan itsekseni, lapset jäi isän kanssa kotiin. Kiiruhdin autoon ennenkuin tulisi mitään lähtöä estävää mutkaa matkaan. Heti autoon istuttuani tuli nolo olo; olin kömpinyt takapenkille..
Vaipat menee likapyykkikoriin ja likaset vaatteet roskiin, juustohöyläkin sieltä löytyi,kaikki tavarat on nykyään hävyksissä ja ensimmäinen paikka mistä niitä etitään on roskis...
kerran aamulla sanomalehteä (ehkäpä hiukan väsyneenä) ja kuolinilmoitussivulla lueskelin minä vuosina ihmiset olivat syntyneet. Sitten tein oikein havainnon: näähän on kaikki kuolleer vuonna 2004! (:Kappas vaan mikä sattuma.