Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!

puhuin pihalla kännykkään ja samalla etsin kuumeisesti rattaista, taskuistani ja kassista puhelinta, että näkisin paljonko kello on. Koko ajan siis se oli korvallani.



Toissapäivänä lämmitin lapsille lounasta mikrossa ja yhden aterian lämmitettyäni laitoin toisen lautaselle ja mikroon. Painelin mikron nappia ja ihmettelin, että mikäs tälle nyt tuli, meni mikro rikki kun ei käynnisty. Sitten tajusin, että harvemmin mikro toimii oviluukku auki :D



Pahemmin kävi muutama viikko takaperin. Keitin perunat, tyhjensin vedet kattilasta ja tein muusin valmiiksi. Sitten pyörittelin lihapullat uuniin ja ajattelin laittaa perunamuusikattilan lämpöisen hellan päälle siksi aikaa kun ulkoilemme. Kokeilin onko hella lämmin vasemmalla kädelläni. Olinkin unohtanut levyn päälle neloselle ja samantien poltin pahasti koko kämmeneni :( Viikon sain juosta terkkulassa hoidattamassa kättä joka toinen päivä. Nyt 3-4 vkon jälkeen käsi on ok, mutta uusi iho osittain tunnoton.



Mandi ja kuuden katras

Manailin 3v tytölle, mihin h******iin hänen pyöräilykypäränsä on taas joutunut. Tyttö totesi rauhallisesti: " äiti sä laitoit jo sen mun päähän"

olin todella väsynyt nelikuisen poikamme tiheään imuun ja maitomäärän nostoon kun täysimetyksellä mennään ja poika tahtoi tissutella jopa tunnin välein, päivin öin.



Illalla isin tultua töistä kotiin isi ja poika leikkivät sohvalla ja kun poika kuolaa ihan mahdottomasti, lähdin etsimään harsoa jotta pyyhkäisen pojun nassun. Ajattelin sitten samalla että otampa myös tutin ja kokeilen sitten lähempänä yöunille menoa josko tutti kelpaisi. Tulin olohuoneeseen, pyyhin pojun nassun kuolasta ja työnsin isille tuttia suuhun... Kyllä oli isin ilme näkemisen arvoinen;) Itse olin pissiä pöksyyn, hysteerisen kikatuskohtauksen seurauksena.



Aivan ihana pino.. terveisiä kaikille väsyneille äideille:)

Harvase yö herään siihen et 10kk tyttömme on itkenyt mut luultavasti jo ehtinyt itekseen nukahtaa omassa sängyssään uudelleen kun tajuan silittäväni mieheni reittä tai yritän ettiä tyttöö peittojen alta :)... välillä mies nukkuu toisessa huoneessa viikolla niin melkein joka yö herään kun etin jotain (tyttöö tai miestäni) vierestäni ja suunnilleen paniikissa kun ei löydy...:)

Näitähän riittää, mutta yks mikä tuli mieleen...



Pesin esikoisen 2,5v hampaat kuumalla vedellä! Tyttö siinä jotain valitti, että " Kuumaa, kuumaa!" , mutta en ottanut todesta kun aina muutenkin uhmaa ja vänkää vastaan joka asiassa. Katsoin ihan selvästi, että hana on niin kylmässä kuin olla voi. Hammaspesun jälkeen tajusin mokani kun menin pesemään seuraavan kerran käsiäni ja näin, että hanahan on ihan ääriasennossa kuumalla puolella!



Sitten kaikkia " pikkujuttuja" sattuu suunnilleen päivittäin. Olen mm. yöllä etsinyt vauvaa milloin mistäkin. Peittojen alta, sängyn alta... Kotoa kun lähdetään niin hyvä jos puolet tavaroista on mukana.

sitruunapantaa kaulaan...koiralle tietty piti se laittaa..

puntaroin fiksuna eteisessä ottaisinko kävelysauvat mukaan vai en... no enpä ottanut ;)

Meillä on ollut tytön 8kk kanssa kotiintulot niin vauhdikkaita, että olen monesti jättänyt avaimet ulko-oveen ja ovi on jäänyt auki. On jäänyt sitten huomaamatta, kun väliovi on ollut kiinni. Onneksi oikea mies tulee aina illalla kotiin perässäni... =)

Eräänä iltana vanhempi tyttäreni sanoi minulle, että häntä väsyttää. Tokaisin siihen ihan pokalla että, " sitten sinun pitää mennä naimisiin!" .

Kyllä tyttö katsoi vähän aikaa että anteeksi kuinka?



Olen tehnyt näitä vastaavia mokia jo niin monta, että lapset on tottuneet jo siihen, että äiti puhuu vähän sekavia ;)

viimeisimmät sammakot suusta:



Vajaa neljä vuotias tyttömme hyppi sohvalla, jolloin topakasti komensin häntä: ei saa kävellä rappusissa! ilme oli näkemisen arvoinen, ja tyttö kysyis varovasti, että mites sitten äiti rappusissa mennään?



Oltiin mammaillassa, siis äidit ilman lapsia kerrankin vapaalla. Multa kysyttiin että oonko jo töissä, johon hyvällä matikkapäällä laskin, että joo tyttö on ollu 10 kuukautisesta hoidossa eli oon ollu 3,5 vuotta töissä.... Todellisuudessa tyttö täyttää joulukuussa neljä eli vähän meni pieleen tuo laskutoimitus... vähän nolotti.



Muutenkin laskeminen tuottaa nykyisin ihan älyttömästi päänvaivaa. Kaupassa saatan tyrkyttää 20:stä 50 euron ostoksista. Ja yleensä maksan kortilla, joten käteisellä maksaessani alan kirjoittamaan siihen kirjoitusalustaan... Kun joku kysyy tyttömme ikää, vastaan neljä... ja sit korjaan eiku kolme eiku... Naapurin tyttö on 2 kk tyttöämme vanhempi ja viime vuonna kun täytti 3, onnittelin nelivuotissynttäreiden johdosta... joopajoo...

Heräsin yöllä vaihtamaan vaippaa. Vaippa meni hyvin paikoilleen ja lapsikaan ei kiemurrellut hoitopöydällä niinkuin yleensä.

Kerin sitten potkuhousun lahkeen ja sanoin lapselle " laita varpaat" .

Yleensä lapsi silloin laittaa jalkansa housun lahkeeseen.

Tällä kertaa ei kuitenkaan tapahtunut mitään ja käskin lasta uudelleen laittamaan jalkansa lahkeeseen. Vieläkään ei tapahtunut mitään!

Sitten sanoin jo hieman ärtyneenä että " Laita nyt jo ne varpaat housuihin!"

Silloin vasta tajusin puhuvani parin päivän ikäiselle vauvallemme enkä suinkaan hänen isosiskolleen.



Sitten kyllä nauratti niin että mieskin heräsi ihmettelemään touhujani!



On tullut myös heitettyä lapsen varavaate pussi roskiin ja vietyä roskis autoon. Ja ruokakaupassa huomaan usein heijaavani ostos kärryjä.



Mieheni herää yleensä viikonloppuisin aikaisin, jolloin minä saan nukkua pidempään. Viikonloppuisin olen muutaman kerran ihmetellyt miksi 1,5 vuotiaallamme on vauvan housut jalassa!

Vauvan housut olivat olleet hoitopöydällä ja mieheni mielestä ne näyttivät 1,5 vuotiaan shortseilta!

(Ihmeen hyvin 1,5v poika mahtui 56cm housuihin!)



Mieheni myös usein työntää rattaita pitkiäkin matkoja ilman että on poistanut pyöränsuojuksia.

Meillä oli kerran ovi auki koko yön!



Ja kerran naapuri tuli koputtelemaan ja kysymään onko ovi tarkoituksella auki!

Vein mieheni satamaan, josta hän lähti laivalle.

Ajettuani koti ovelle, ajattelin kipaista hakemassa postin pakettilapun sisältä ja ajaa vielä postiin kun lapset kerran olivat nukahtaneet autoon.



No laitoin oven kiinni ja olin menossa sisään kun huomasin ettei minulla ole avaimia! (Auton avaimet ja kotiavaimet ovat samassa perässä)

Menin takaisin autolle ja huomasin että siellähän ne roikkuu virtalukossa!

Ja kun olen niin " huolellinen" kaikissa asioissa niin tietenkin kaikki auton ovet olivat lukossa!



Eipä siinä sitten auttanut muu kuin soittaa poliisit avaamaan auton ovet!

Kiitos kaikille maukkaista hupipaloista ; ).



Jotenkin nämä itselle sattuneet runsaat kömmähdykset tuppaavat unohtumaan.. aivan kuin kaikki muukin, heh?!



Mutta tätä en koskaan unohda (vissiin):



Pari viikkoa sitten olimme minä, aviomies, esikoistytär 3,5v. ja kuopuspoika 1,5kk anopin luona syömässä. Siinä sitten samalla söin itse ja syötin (jälleen kerran..) tuota vauvaamme tissillä.



Vauvan saatua massunsa täyteen ja minun jälkiruokalautasen tyhjennyttyä nälkä edelleen kurni tämän mamman massussa, joten katse osui siihen vinosti vastapäätä toisella puolen pöytää istuvaan anoppiin, joka oli juuri saanut jälkiruokalautasensa puolilleen ja ehdottikin, että voisi pitää pikkuistamme, jotta saisin jatkaa ruokailua rauhassa. Joten minä sitten kiitin ja reippaana likkana kiersin pöydän toiselle puolen, annoin pikkuisen anopin sylkkään ja.. Palasin omalle paikalleni, KISKAISIN ANOPIN ANNOKSEN HÄNEN NENÄN EDESTÄÄN ITSELLENI PÖYDÄN YLI.. Anopin ilmettä katsellessa tuntui, että nyt tuli jotani tehtyä pieleen.. ja rääkäisy hänen suustaan " Hei, se on MUN ruokani!!!" - todisti mokani. Minä sitten siinä spontaanisti häpeissäni peittämään naaman käsilläni ja voivottelemaan ja selittelemään ; ).



Onneksi välit anoppiin ovat mitä lämpimimmät, hänellä hyvin muistissa vauva-ajat, joten nauraa rätkätettiin koko porukka (ja vieläkin, kun tapahtuma tulee mieliimme) ja anoppi siinä sanomaan, että hän hyvin ymmärtää mokani.. ; )

Poika 9kk nukkui yöllä pinnasängyssään ja heräsi jossain vaiheessa. Oli kääntynyt unissaan poikittain ja minä nostamaan häntä syliin. Nostin kainaloista tai niin ainakin luulin. Olinkin nostanut jaloista tai siis taipeista ja poika pää alaspäin. Kyllä vähän ihmetteli kun itkukin hiljeni.

Viimeyönä siinä aamuyön puolella heräsin taas kerran nälkään -eilen en ollut ehtinyt koko päivän aikana syömään juuri mitään ja puhki väsyneenä jälleen kerran simahdin ilman sitä iltapalaakin lapsia nukuttaessa. Joten taiteilin unenpöppörössä itselleni pari leivänpalaa ja kaadoin mukiin appelsiinimehua..heräten yllättäen ihmettelemään, miksi jalkani ovat aivan märät, kädessäni edelleen appelsiinimehutölkki, josta edelleen kaadoin mehua mukiini sen valuessa yli äyräidensä..tiskipöydälle, siitä astianpesukoneen kylkeä pitkin lattialle, missä seisoin appelsiinimehulätäkössä. - Rankka päivä takana?! Lopputuloksena melkein täydestä tölkistä jäi jäljelle puolimukillista mehua päiväksi!



Tuota sotkua kuivaillessa ajattelin, että pittää kirjoittaa tänne tapahtuneesta ;), mikä ilmeisesti oli vaikuttamassa siihen, että näin takaisin nukkumaan mentyäni unta, jossa kippasin juuri tissistäni pumppaamanimaidot (kyllä, pumppailin myös eilen) vieressä olevan oman maitomukini sijaan kurkusta alas ja ajattelin, että pittää kirjoittaa tänne ;). Uni oli niin aito, että piti tätä kirjoitustani aloittaessa ihan miettiä, mikä yön tapahtumista oli oikeasti tapahtunutta - mikä unta! - Mutta keittiön tahmeat tiskipöytä, pesukoneen kylki ja lattia ovat todistamassa vielä tapahtuneesta..



- Tiina -

pitää nostaa ylös, kun on pelastanut monta päivää tämä pino :) näitä jaksaa lukea uudestaankin :)

Olen nyt iskenyt kaupan eineshampurilaisen roskikseen ja muoviset käärepaperit sinne mikroon. - Onneksi olen hoksannut tilanteen ennen mikron päälle laittoa..



- Tiina -

Vedet valuu silmistä ja mahaan sattuu kun naurattaa :) Tuttuja juttuja itellekkin! Meikäläiselle tulee mieleen tässä yksi moka joka sattui ennen ristiäisiä. Lähdettiin anopin ja appiukon kanssa kaupungille ostoksille, nappasin avaimet mukaan toisen takin taskusta ja menoksi. No, kun tullaan sitten kotia niin en löydä avaimia mistään...lopulta tajusin et olin ottanu auton avaimet mukaan, no eihän niillä pääse meille sisään. Sit piti soittaa miehelle et tulee aukaisemaan oven ennen kuin joutuu lähtee kyytiä ajamaan, on nimittäin taksikuski. Siinä sit yritin vakavissani selittää et kyllä otin avaimet mukaan mut lähtikin auton avaimet :) Ja kyllä vähän hävettikin appivanhempien takia, mutta onneksi ne otti sen nauraen, ovat nimittäin huumorintajuisia, minun onnekseni!!

ostin villahameen ja etsin pitkään villapesuainetta. Lopulta löysin, ja samana iltana laitoin villahameen tavalliseen pesuohjelmaan muiden pyykkien kanssa! Sinne meni. Hyvä puoli on se, että oli UFFilta ja maksoi vain viisi euroa, huono se, ettei samanlaisia enää ole - olen metsästänyt sellaista pitkään. nkä siis kertaakaan käyttänyt.



Toinen on niin huono ettei se edes naurata. Olin kuntosalilla ja menin kysymään, mihin ovat siirtäneet punnerruslaitteen paikaltaan. Ohjaaja tuli katsomaan - ja siellähän se, paikallaan.