Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!

... kun hämärässä en oikein nähnyt/tajunnut miten päin sen pää oli.



Lisäksi kutsun vauvaa välillä edellisen (keskimmäisen) lapsemme nimellä.



Ja noiden shampoo-hoitoaine-suihkugeeli kanssa olen sekoillut pari kertaa, eli pesen ja hösään väärien aineitten kanssa väärässä kohtaa.

Meillä mies sekoilee lähinnä öisin,kun pitää lähteä tuttipulloa lämmittämään.Kerrankin keskellä yötä unen pöpperöisenä huusi minulle keittiöstä,että mitä tälle pitää tehdä.

Minä taas olen löytänyt lompakon jääkaapista,esikoispoikaamme huudellut serkkuni,pojan kummisedän nimellä.Jättänyt ostokset kauppaan,maksoin ja lähdin painelemaan ovesta ulos...Ym toilailija on tässä tullut tehtyä=D



Kaikkea ne hormoonit teettää

Meidän 2-v. taapero kävi eilen illalla sukat jalassa suihkussa :)

Suihkuun rintsikat päällä, likavaipat löytyvät milloin mistäkin, kaupassa ostokset jäävät usein kassalle, mikä päivä, mikä aika?, unohdan usein hellan levyn päälle...



Tänä aamuna mm. keitin paria huvituttia ja paria mam-tuttipullon tuttiosaa. Parin tunnin kuluttua ihmettelin et mistä tää haju tulee ja mikä tuo suhina oikein on? Sit tajusin, että ne tutit on edelleenkin hellalla! Oli tutit kyllä varmasti keitetty, nätisti sulaneet muoviosat kattilan pohjalle ja pullon tutit tummuneet käyttökelvottomiksi. Vesi oli siis kokonaan haihtunut ties kuinka kauan aikaa sitten... Ei muuta kuin kauppaan ostamaan uudet tutit, tyttäreni näet ei osaa juoda muista kuin kyseisenlaisista tuteista!



Sekin on minulle tuttua etten muista mitä olin tkemässä tai mitä pitikään tehdä. Sovin usein tapaamisia toistensa päälle ja unohdan soittaa tärkeät puhelut jne.



Mitähän siitä tulisi, jos pitäisi syödä e-pillereitä..... ?!??

ja on me kerran unohdettu koira kaupan pihaan, onneksi kuitenki n. kilsa kotimatkaa taitettuamme alkoi tuntua siltä, että jotain unohtui :)

Iskä kaupungilla, sitä ennen hän on käynyt autossa ja jättänyt avaimet virtalukkoon. Minä menen laittamaan auton käymään, jotta viilenee ennen kuin tuon lapset autoon. Heitän toiset autonavaimet apparin penkille. Tuon lapset autoon, tyttö 2,5v kiipeilee itse turvaistuimeensa sillä aikaa kun kiinnitän vauvan kaukaloa vöihin.



Tyttö on vielä siis autossa " vapaalla jalalla" . Menen käymään vielä sisällä ja kun tulen takaisin autolle tyttö näyttää minulle kädessään olevia kakkos avaimia. Minä heitän avaimet takaisin apparin penkille ja sanon ettei niitä saa ottaa. Kiinnitän tytön turvavyön ja lyön takaoven kiinni. Ja voi vittarainen kuulkaas, tyttönen on painanut ovet lukkoon näpelöidessään avainta = käyvä auto lapset sisällään ja ulkopuolella hysteerisenä pinkova äiti!!!



Yritin viittoa ja neuvoa tyttöä painamaan ikkunaa auki, auto vaan sattuu olemaan niin eristetty, ettei sisälle kuule vaikka ikkunan takana huutaa. Tyttö vaan nauroi ikkunan takana ja kaivoi nenää.



Oli onnea että mies kuuli puhelimensa soivan, kun hysteerisenä soitin ja kysyin apua. Meillä oli siis kotona sellainen muovinen muottiavain jolla sain ovet auki. Nimittäin ei ollut pitkä matka siihen että olisin lyönyt Bemarin ikkunaa ja varmasti paniikissani olisin mennyt tuulilasista sisälle =) Nyt naurattaa, silloin itketti pirusti.



Tilanne kesti varmaan max 5-7 minuuttia, eikä lapsilla ollut viileässä autossa mitään hätää, vauva nukkui ja sisko nauroi vain. Mutta paljon opin sinäkin päivänä ja taas vaihteeksi kantapää edellä.

sylissä vauva ja kädessä olkalaukku. laitan olkalaukun roikkumaan auton sivupeiliin siksi aikaa kun asetan vauvan kaukaloon. paljon myöhemmin yksissä liikennevaloissa naapurikaistalla olevan auton kuski viittelöi kovasti mua avaamaan ikkunaani.. ja juu asiana oli: että ota se käsilaukku siitä auton ulkopuolelta peilistä roikkumasta ihmeessä sisään! ja sattui vielä olemaan naapurinmies naapuritalosta. hävetti pikkasen.

(tulin odotus puolelta kurkkaa ja löysin tän hauskan pinon) joo mulle kanssa esikoisen kanssa kävi joskus et menin roskapussinkaa kauppaan :D

k.h.p rv 40+0

Pari tapahtumuaketjua on sattunut täälläkin, joiden jälkeen on pitänyt istua alas ja miettiä onko kaikki kotona ;)

Yksi päivä olin juuri saanut pojan nukkumaan ja etsin kännykkääni katsoakseni kelloa. No, ei heti löytynyt joten ajattelin, että soitampa kännykästäni, että missä se kännykkä on, kunnes tajusin, että sitähän juuri etsin. No, lainasin sitten miehen kännykkää ja sen avulla löysin omani. Kun sitten otin kännykkäni käteen katsoin, että aa, joku on soittanut. Sitten vielä kysyin hölmistyneeltä mieheltäni, että koska sä oot mulle soittanut. Haloo!

Toinen sattumus oli kun lähetin Opistolleni kirjeen, mutta laitoin omanosoitteen. Ei siinä vielä mitään, mutta kun täytin lähettäjää kulmaan ajattelin, että tossahan toi osoite on vieressä isolla. No, parin päivän päästä kirje tuli postilaatikkoon ja mietin,' outoa että mulle tulee opiston nimellä kirje' vieläpä avasinkin sen ja ihmettelin, että miks nää paperit taas tulee, justhan lähetin ne!!!!! Voi hyvää päivää!!!!

Vapaa-aika kuluu tavaroiden etsimiseen, kaupasta ei ikinä tartu kaikki mukaan ja joskus tarvii miettiä risteyksessä, että kummalla puolella tietä ajetaan.....Ehkä kortti pois äikkäriläisiltä, kuten joku ehdotti ei ole niin hullu idea ;)



koitetaan pysyä kasassa.....



le-bebe

Pari tapahtumuaketjua on sattunut täälläkin, joiden jälkeen on pitänyt istua alas ja miettiä onko kaikki kotona ;)

Yksi päivä olin juuri saanut pojan nukkumaan ja etsin kännykkääni katsoakseni kelloa. No, ei heti löytynyt joten ajattelin, että soitampa kännykästäni, että missä se kännykkä on, kunnes tajusin, että sitähän juuri etsin. No, lainasin sitten miehen kännykkää ja sen avulla löysin omani. Kun sitten otin kännykkäni käteen katsoin, että aa, joku on soittanut. Sitten vielä kysyin hölmistyneeltä mieheltäni, että koska sä oot mulle soittanut. Haloo!

Toinen sattumus oli kun lähetin Opistolleni kirjeen, mutta laitoin omanosoitteen. Ei siinä vielä mitään, mutta kun täytin lähettäjää kulmaan ajattelin, että tossahan toi osoite on vieressä isolla. No, parin päivän päästä kirje tuli postilaatikkoon ja mietin,' outoa että mulle tulee opiston nimellä kirje' vieläpä avasinkin sen ja ihmettelin, että miks nää paperit taas tulee, justhan lähetin ne!!!!! Voi hyvää päivää!!!!

Vapaa-aika kuluu tavaroiden etsimiseen, kaupasta ei ikinä tartu kaikki mukaan ja joskus tarvii miettiä risteyksessä, että kummalla puolella tietä ajetaan.....Ehkä kortti pois äikkäriläisiltä, kuten joku ehdotti ei ole niin hullu idea ;)



koitetaan pysyä kasassa.....



le-bebe

Pari tapahtumuaketjua on sattunut täälläkin, joiden jälkeen on pitänyt istua alas ja miettiä onko kaikki kotona ;)

Yksi päivä olin juuri saanut pojan nukkumaan ja etsin kännykkääni katsoakseni kelloa. No, ei heti löytynyt joten ajattelin, että soitampa kännykästäni, että missä se kännykkä on, kunnes tajusin, että sitähän juuri etsin. No, lainasin sitten miehen kännykkää ja sen avulla löysin omani. Kun sitten otin kännykkäni käteen katsoin, että aa, joku on soittanut. Sitten vielä kysyin hölmistyneeltä mieheltäni, että koska sä oot mulle soittanut. Haloo!

Toinen sattumus oli kun lähetin Opistolleni kirjeen, mutta laitoin omanosoitteen. Ei siinä vielä mitään, mutta kun täytin lähettäjää kulmaan ajattelin, että tossahan toi osoite on vieressä isolla. No, parin päivän päästä kirje tuli postilaatikkoon ja mietin,' outoa että mulle tulee opiston nimellä kirje' vieläpä avasinkin sen ja ihmettelin, että miks nää paperit taas tulee, justhan lähetin ne!!!!! Voi hyvää päivää!!!!

Vapaa-aika kuluu tavaroiden etsimiseen, kaupasta ei ikinä tartu kaikki mukaan ja joskus tarvii miettiä risteyksessä, että kummalla puolella tietä ajetaan.....Ehkä kortti pois äikkäriläisiltä, kuten joku ehdotti ei ole niin hullu idea ;)



koitetaan pysyä kasassa.....



le-bebe

Sanoin miehelle tänä aamuna kun se lähti töihin, " hyvää yötä" ja suukotin ovella.

Näin yöllä unta jossa söin purkkaa, no heräsin ja totesin että ei hitto...mähän söin korvatulppaa ikään kuin purkkaa. Auttakee, heh!

Pappi soitti muutamaa päivää ennen ristiäisiä perustietoja juhlan kulusta ym. siinähän kysyi myös lapsen sukupuolen, vastasin hetken mietittyäni että tyttö...no pappi rupes onnittelemaan ja korjasin äkkiä päälle " ei ku siis poika" ...

poikahan se olikin, muisti katkos... :)

Leivoin eilen illalla mokkapaloja ja olin menossa suihkuun sillä aikaa kun ne jäähtyvät kuorrutetta odotellessaan. Kokeilin peltiä tikulla, jes valmista, pois uunista. Pistin kahvin tippumaan ja menin suihkuun. Tulin suihkusta ja pastat olivat kiehuneet, aloin tehdä pastaa uunivuokaan ja olin sitä tyrkkäämässä. Palaneen käry kävi nenään ja ajattelin, että taas olen unohtanut putsata uunin, kun muistan sen vaan silloin kun käytän uunia kun sieltä tulee käryä. Sitten mies tulee keittiöön ja kysyy; " Onko nuo jo valmiita?" viitaten uuniin. Ne perskutan mokkapalat on yhä siellä uunissa! Eli olin mukamas ottanut ne pois, olin niin syvästi jo suorittanut sen toimenpiteen ajatuksissani etten älynnyt ollenkaan että siinä ajassa kun heitin sen tikun roskiin, jolla varmistin palojen olevan kypsiä, olin jo unohtanut että se pelti on yhä uunissa. Sitä pastaa tehdessäkin mietin sen uuniin laittamista ja ajatuksissani oli, että uuni on tyhjä.



Mies kiusoitteli, että ei ollut ensimmäinen kerta (joskus olen tullut koneelle esim. viimeisen pullapellin mennessä uuniin ja sitten ne on kärähtäneet sinne kun olen unohtanut) ja melkein tosissani suutuin hänelle kun sanoin, että mä EN UNOHTANUT sitä peltiä sinne uuniin, vaan luulin ottaneeni jo pois :D



Kananmunia ei ollut illalla tarpeeks jotta olisin voinut pyöräyttää uuden pohjan, mutta asia korjattiin tänään ja nyt herkutellaan leivoksilla :)

Siis keskosvauvaa täytyi herätellä 3h välein syömään vuorokauden ympäri. Parin viikon päästä alkoi öisin " päässä heittää" ;)



Esim: *kello soi yöllä 02*, otan puhelimen käteen ja lähden hämärässä kohti alakertaa, silitän samalla puhelinta ja alan miettiä miksi se ei edes ala önistä heräämisen merkiksi....



Esim 2: jälleen kello jotain ja aika herättää vauva syömään... Mies tulee perässäni alakertaan, käännyn häneen päin ja kysyn vihaisesti miksi ei ottanut vauvaa mukaan. Mies katsoo hölmistyneenä ja vastaa että sehän on sulla sylissä.. No kappas ;)



-- --- --- ---



Nyt nuo sumuisat yöt on takanapäin, sillä vaavi kasvaa hyvin ja saimme " luvan" heräillä öisin ihan vauvantahtisesti. Kun saa herätä ikään kuin vähitellen oman vauvan ähinöihin, on herätessä paljon selkeäjärkisempi kuin väkisin kellon piipitykseen herätessä :)

Tässä pari juttua jotka tuli äkkiseltään mieleen: jos tyttömme nukkuu levottomasti, menen hänen viereensä ja taputtelen hellästi pyllylle että hän saa uudelleen unen päästä kiinni. muutaman kerran on käynyt niin, että makaan itsekseni sohvalla ja alan taputtaa omaa reittäni. Pari kertaa olen myös antanut omalle olkapäälleni suukon vauvan sijaan, kyllä tuli niin fiksu olo että... =)

Istuin sohvalla 8-kuinen tyttö sylissä ja tarkoitus oli juottaa iltamaitoa pullosta. Ajattelin ottaa kaiken irti rauhallisesta hetkestä ja napsautin telkkarin päälle. Olin jo hyvän aikaa tuijottanut ohjelmaa ajatukset jossain ihan muualla kun havahduin jyrsimisen ääneen: tyttö nakersi tyytyväisenä kaukosäädintä jonka olin hänen suuhunsa tyrkännyt. Täysi maitopullo oli pudonnut sohvatyynyjen väliin ylösalaisin ja luonnollisesti tiputellut maitoa ympäriinsä.

ja ihmettelin mitä mun kainalossa on. Siellä vauva tuhisi tyytyväisenä. Oli ihan pimeätä, kokeilin että liivit on auki ja yöpaita mykkyrällä. Näistä päättelin että olin jossain vaiheessa nostanut vauvan sängystään viereen ja syöttänyt, mitään tietoa tapahtumasta ei ollut... Ehkäpä univajeen kannalta olisi ihan hyvä ettei syöttämiseen heräisi itsekään.



Ihan rupesi huolestuttamaan kun eilen olin lähdössä päiväkodin vanhempainiltaan ja vein vielä pyykkejä ulos kuivamaan. Laitoin kännykän taskuun kun en käytä kelloa, vilkaisin jossain vaiheessa että parin minuutin päästä pitää mennä. Nousin autoon ja harmittelin että unohdin sen puhelimen kumminkin... En viitsinyt palata hakemaan ja huomasin kännyn taskussa vasta kun päiväkodissa istuin pienelle jakkaralle ja se painoi vatsaa... Muutenkin tuntuu että muisti pätkii tosi pahasti ja senat menee tosi sakaisin jatkuvasti...

ja ajatuksissani ihmettelin tavaroita siellä. Vauva puklasi sylissäni ja puklua valui jalkaani pitkinkin. Kauhistuin ja ilmoitin miehelleni, että " hei arvaa, mulla taisi mennä lapsivedet!" . Ja sitten muistinkin, että kyllähän ne meni jo kohta 5 kk sitten..



Ja miltei joka yö seisoskelen keittiössä ja ihmettelen, miksei vauva rauhoitu, vaan huutaa, vaikka kuinka kanniskelen ja hyssyttelen. Ja yhtäkkiä havahdun, että vauvahan huutaa sängyssään ja itse seison yksin keittiössä..

Tai pöllytän peittoja ja etsin, että mihin olen vauvan laittanut ja en kai vaan ole nukkunut vauvan päällä. Ja vauva nukkuu omassa huoneessaan ihan kaikessa rauhassa.



Vähän taitaa väsyttää juu.