Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
mut sittempä tulee uusintaa jos oon.
Esikoinen syntyi 0704. Kolme vuorokautta supisteli 5-20 min välein (harveni aina kun päästiin sairaalaan -> lähettivät kotiin..). No, sitten kun ottivat sisälle olin niin poikki etten jaksanut mitään, en edes sanoa mitään siihen kun lääkäri kurkisti ovelta kun makasin raatona sängyllä ettei ne lapset nukkuen maailmaan tule.. grr. Mieheltä olisin halunnut tukea tai edes seuraa, mutta mokoma torkkui koko 13 tuntia ennen kuin lähdettiin leikkuriin. (Valtasi sen mun sängyn kun menin keinutuoliin hetkeksi..). Siellä sitten lääkäri kysyi että kumpikas sieltä mahasta otetaan ja isukki varmana totesi että tyttöhän sieltä. Oli koko raskauden ajan varma että tyttö tulee.. No, sitten kun vauva nostettiin näytille ja lääkäri kysyi että mitäs isä nyt sanoo niin hyväkäs oikein hämmästyneen näkösenä totes että ompas se kummallisen näkönen tyttö.. nimittäin poikahan sieltä tuli :).
Naita lisaa, kiitos kirjoittaneille, on monet illat mennyt lukiessa ja NAURAESSA..
Kiitos teille, monet illat on mennyt hyvin rattoisasti ja naurua on riittanyt...
...mies ei selvästikään tiennyt mitä oli odotettavissa! Kun tuli aika lähteä sairaalaan, tämä vain istui ja pelasi tietokoneella, oli selvästi omissa maailmoissa! Huudahdin että mennään jo, niin mies siihen " mul on peli kesken" !
No synnytyssalissa joku 10 tuntia myöhemmin se alkoi huokailla tuolissaan, kun minä supistelin! Kysyin että mikä nyt on, niin taas tuli huokaus ja " kestääks tää viel pitkään? Mä oon lukenu jo kaikki lehdetkin, eikä telkkarista tuu mitään" ! Kyllä meinasin tirvasta!
En nyt muista mistä kuulin, mutta joku mies oli kuulemma tokaissut kätilölle tikkauksen aikana " voisko sinne laittaa muutaman ekstratikin?" ! Mahtanut vaimo tykätä hyvää...
Esikoinen on edellisestä liitostani ja synnytys kesti silloin yli 10h. Kakkosta kun lähdin sitten tämän nykyisen ukkoni kanssa laitokselta " hakemaan" odotin synnytyksen kestoksi jotain 7-9h. Tyttö syntyi kuitenkin aika vauhdilla, 3,5h.
Kun tyttö oli nostettu mahan päälle, mies kysyi siitä vierestä, että " saako siihen koskea?" , kätilö nauroi ja sanoi että tottakai. Myöhemmin mies vielä totesi, että " tässäks tää oli" . Kyllä meinasi nyrkki heilahdella. Vaikka oli nopea, kyllä se tuntui siinä missä aiempikin.
Oma mieheni oli varmaan vain niin hermostunut että ei osannut oikein muuta tehdä kuin tarjota koko ajan sitä hiivatin mehukuppia nenän eteen..ja arvatkaa vain kuinka ärsyttävälle se siinä tilanteessa tuntuu kun koko ajan supistelee...ja toinen kyselee joka viiden sekunnin välein että otatko mehua...
No kätilö oli sitten oma lukunsa...kun ei meinannut saada tippaa kohdalleen ja minulla oli kämmen selässä varmaan 10 neulan reikää..
Tyttö nyt reilu 5kk ja monet kerrat on tälle naurettu.
Synnytys oli suhteellisen nopea, vesi meni aamulla puoli yhdeksän aikoihin ja pian siitä lähdettiin sairaalaan. Supistukset alkoivat kuitenkin vasta iltapäivällä ja tietysti voimistuivat koko ajan. Ensinnäkin kultainen mieheni kertoi mulle käyrää seuratessaan, koska tulee supistus, ihan kuin en olisi sitä itse tiennyt.... Pari kertaa erehtyi myös väittämään, että ei ole supistus päällä, vaikka tuskissani kiemurtelin. Ei kai ollut antura kunnolla paikallaan tms...
Varsinainen juttu oli kuitenkin se, kun pari tuntia ennen tytön syntymää katsellessaan sairaalan ikkunasta ulos parkkipaikalle, mies kysyy " sattuisitko muistamaan mikä on - ja - auton rekkarinumero?" Minä siihen vielä vastaamaan XXX ja mies kysyy " mikä" ? Yritän vielä toistaa, kunnes supistus vie mukanaan ja heti sen mentyä ohi, kerron kiltisti rekisterinumeron. No, auto oli kavereiden auto.
Olin ex-mieheni kanssa salissa kun hän yht`äkkiä huomasi videot. Mies katsoi omaa kelloaan, sitten videoiden kelloa ja totesi " ei herranjestas, näähän on väärässä ajassa" ja sitten hän rupesi säätämään videoiden kelloa oikeaan aikaan.
Itse en muista seuraavaa tilannetta, supistusten aikana puristin exän kättä ja ilmeisesti olin puristanut aika kovasti koska hän oli vetäissyt kätensä pois. Silmäni olivat kuulemma lyöneet salamoita ja sanomatta mitään olin tempassut ukko parkaa turpaan. Ja kovasti.
Samainen ukkoparka sai muutama vuosi myöhemmin toisen lapsen erään toisen naisen kanssa. Reppana oli niin sekaisin että soitti minulle ensimmäisenä kertoakseen uudesta ihmisestä.
" Voisitko laittaa sen istukan pussiin, kun meidän perheessä on tapana, että äiti syö tuon oman istukkansa."
Kätilö katsoo pikkusen ihmeissään mutta tulee äkkiä tajunnan tasolle ja tokaisee: " Ei kuule sitä äidin tarvitse syödä... yleensä sen tekee lapsen isä" , johon mieheni vastaa: " Siis keitettynä, paistettuna, raakana vai mikrossa."
Kylle me naurettiin sen kätilön kanssa jälkeenpäin...:) Mies ja kätilö olivat molemmat huumorin tasalla.
... paikat oli 8 cm auki ja supistukset lähes sietämättömät. Kätilö laitto mut rutiininomaisesti vielä " käyrille" , joita mies seurasikin insinöörin mielenkiinnolla. Kun tuli oikein paha supistus, hän sanoi " Katopa tota käyrää, nyt tuli tosi voimakas supistus." En paljo kattonut, kun sattui niin hitosti, että suusta pääsi muutamia tosi rumia sanoja ja täytyy kyllä sanoa, että kommenttinsa jälkeen mies sai kuulla muutaman ruman sanan lisää, kunhan sain vedettyä taas ilmaan keuhkoihini. Ei näemmä ole väliä, mitä vaimo kommentoi supistusten voimakkuudesta, vaan sillä on väliä, mitä kone näyttää.
Meillä oli sovittuna sektioaika noin viikon päähän. Aamulla vielä pötköttelimme kaikessa rauhassa sängyssä kun äkkiä tunsin kummallisen napsahduksen mahassa, ihan kuin olisi jotain revenny ja tuli sellainen olo että vessaan on mentävä. Pöntöllä sitten istuskellessani tajusin ettei se mitä lorisee olekaan pissaa vaan lapsivettä. Synnäriltä käsketiin lähtemään kun kerkiää, että pääsee sektioon mahd. piaan. Mä siinä laukkua pakkailin ilman kummempaa paniikkia tai hosumista, mutta meidän isukki ei meinannu housuissaan pysyä. Kissoillekkin se hätäpäissään antoi lautaselle ruokaa varmaan viikon annoksen, meinasi vissiin että tällä reissulla isikin viipyy pitempäänkin...
Esikoista synnyttelin 5 tuntia..ponnistusvaihe kesti tunnin.Oli lauantai ja kello läheni iltapäivä kolmea.Mies vilkuili koko hemmetin ajan kelloon ja sitte vihdoin kysyin että mitäs vilkuilet,ni sano että voisitkos pikkasen pistää vauhtia kun alkot menee kohta kiinni...(varpajaiset oli jo mielessä ja kun sopivasti veilä lauantai).No,poika syntyikin sitte 14.55.Toisen kohdalla ompeluvaiheessa kätilö sanoi että kyllä tästä vielä hyvä saadaan ja että hän korjailee edellisen synnytyksen jälkiä(oli huonosti ommeltu).Ja siinä sitte tuumittiin kätilön kanssa että eihän se mikään näyttelyesine oo,ni meis tuumas että mistäs tiedät vaikka joskus pornofilmiin menisit.Kyllä oli siinä kivun keskellä lähellä etten huitassut(meinaan omeplivat ilman puudutetta kun oon allerginen..)
Kiitos kaikille ihanista kertomuksista, olen täällä töissä nauranut näille katketakseni ja vedet silmissä. Olen lukenut tätä ketjua jo esikoista odottaessani 2003 ja nyt taas uudelleen. Aina vain nämä naurattavat. Ihanaa ihmiset, että jaksatte kirjoittaa. Oma mies oli kolmatta kertaa asialla, eikä päästänyt mitään kirjoittamisen arvoista suustaan, saa nähdä ensivuonna....
nimittäin anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalia ja sattui olemaan miehen tuttu. Jäi melkein puudutteet saamatta, kun mies alkoi muistella menneitä vanhan kaverin kanssa. Ei paljon meikäläistä naurattanut niiden kipujen kanssa PRKLE, S..TANA
keskiviikkoaamuna. Siinä se päivä kärvisteltiin suppareita ja käytiin kyllä näytilläkin. Kotiin passittivat. Mies teki hommia kotona, haki koneen töistä, ettei ihan harakoille mennyt se päivä. Seuraavana päivänä eli torstaina mentiin käynnistykseen, kun omat supparit tuli kyllä, mutta ei olleet säännöllisiä. Siellä sitten miehellä taas työkone mukana odotusaulassa, kun meikäläinen siellä köpötteli ja odotteli, milloin alkaisi tapahtua.
No, päästiin ruoka-aikaan ja mieshän tietysti päätti lähteä vielä syömään kaupungille, kun ei tuntunut mitään tapahtuvan. Hänellä kesti ja kesti (todella tyypillistä) ja minä sain jo luvan siirtyä synnytyssalin puolelle. Soitin vielä hädissäni miehelle, että ala jo tulla, niin hän ei vastaa kännykkäänsä. En muista sainko häneen yhteyttä vai lähdinkö yksin saliin, mutta myöhemmin selitys kuului: " Laitoin kännyn äänettömälle, kun sisko jo soitti, että ollaanko me synnyttämässä, kun sun puhelin on pois päältä. En halunnut, että enää soittavat." Voi näitä insinöörimiesten pieniä aivoituksia...Ehti hyvin synnytykseen, kun meni vielä useita tunteja ennen kuin pääsin ponnistamaan, mutta kyllä sai mun sydämen hakkaamaan muutaman ylilyönnin, kun ei vastannut.
vaan kaverilleni, mutta sen mies oli esikoisen synnytyksen päätteeksi, kätilön kursiessa välilihaa kasaan, heittänyt että " laita samalla pari ylimääräistä tikkiä sinne" ...
Vitsi ei ollut oikein purrut tuoreeseen äitiin.
Esikoinen syntyi kaksi viikkoa yli lasketun ajan, kolmen päivän sairaalassa olon, vuorokauden synnytyksen ja 2,5 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen lopulta imukupin avulla. Kyselin miehen tunnelmia todella synnytyksen jälkeen, johon hän: minusta se meni kauhean nopeasti!
Ei todella itsestä siltä juuri sillä hetkellä tuntunut....
Aivan ihania. Kirjoittelen myöhemmin meidän tarinaa...